Riku Aalto: Entä jos hyvinvoinnista puuttuisi puolet?

teollisuusliitto

Koronavirus on ollut viime viikkojen kestopuheenaihe. Sitä on verrattu raamatullisesti vitsaukseen, joka kulkee maapallon yli aiheuttaen inhimillistä mutta myös aineellista vahinkoa.

Julkinen ja yksityinen sektori etsivät erilaisia keinoja sekä hillitä virusta että löytää tarvittava rokote tai muita lääkkeitä taudin pysäyttämiseksi. Useat eri ammattilaiset tekevät pitkää päivää näiden asioiden kanssa sekä sairastuneiden hoidossa.

Parhaillaan rakennetaan myös erilaisia lyhyen ja pitkän aikavälin exit-suunnitelmia siitä, miten tästä tilanteesta selvitään. Moni ala on vaikeuksissa. Erilaisista tukimuodoista on päätetty ja uusia pohditaan.

Tähän liittyen kaivoin muistista meidän ja työnantajaliittojen yhteisen kampanjan ”Mitä jos hyvinvoinnista puuttuisi puolet”. Yritimme muutama vuosi sitten herätellä yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten tärkeässä roolissa vientiteollisuus on hyvinvointiyhteiskunnan rahoittajana ja mahdollistajana.

Silloin emme saaneet suurta vastakaikua asiallemme. Ei, vaikka vientiteollisuus tuottaa merkittävän osan Suomen bruttokansantuotteesta ja työllistää useita satoja tuhansia työntekijöitä Suomessa. Voidaan puhua eräänlaisesta hyvinvointikoneestakin.

Silloin toiveenamme oli, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa pitää ottaa huomioon vientiteollisuuden tarpeet.

Nytkin keskiössä ovat edelleen hyvä koulutus- ja innovaatiopolitiikka, infrajärjestelmät, investoinnit ja energiantuotanto. Nämä asiat eivät ole vanhentuneet, ne ovat edelleen tärkeitä ja tarpeellisia. Niistä pitää huolehtia erilaisissa exit-suunnitelmissa.

Jotta ”hyvinvoinnista ei puutu puolia” tulevaisuudessakaan, teollisuuden toimintaedellytykset pitää turvata myös jatkossa. Vain siten toimimalla meillä on edellytykset huolehtia suomalaisesta hyvinvointikoneesta.

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA