REPORTAASI: Pieni, ketterä ja kotimainen – Tam-Silk pitää yllä suoma­laisten alusvaat­teiden valmistusta

Moni luulee alusvaat­teiden valmis­tuksen jo Suomesta loppu­neen. Tam-Silk Kanga­salla on kuitenkin luottanut suoma­lai­seen työhön yli sata vuotta.

KUVA YLLÄ: Perin­tei­sessä pyörö­neu­le­ko­neessa on 10–12 lanka­rullaa, kertoo kutoja Johanna Porvali.

TAM-SILK OY

KOTIPAIKKA Kanga­sala
PERUSTETTU 1909 nimellä Kotiteollisuustrikootehdas
OMISTAJAT 60 % Tuomo Saarni ja puoliso Sonja Ahtiainen, lisäksi neljä muuta omistajaa.
TUOTANTO Valmistaa alusvaat­teita, tärkein asiakas­ryhmä naiset. Klassik­ko­tuot­teita mm. laama­paidat ja puntti­housut. Tuotteet valmis­te­taan alusta loppuun Kanga­salan tehtaalla, samassa raken­nuk­sessa myös tehtaan­myy­mälä. Viennin osuus alle prosentti, vienti­maita mm. Japani ja Ranska.
HENKILÖSTÖ 24, joista työnte­ki­jöitä 22
LIIKEVAIHTO 1,1 milj. euroa (2018)

NAISVALTAINEN TAMPERE LOI ASIAKASKUNNAN

Tam-Silk toimii nykyään Kanga­salla, mutta sen histo­rian katso­taan alkaneen Tampe­reella vuodesta 1909, jolloin Ossian Hongen perusti Hämeen­puis­toon yrityksen nimeltä Kotiteol­li­suustri­koo­tehdas. Vuonna 1925 nimeksi tuli Tampe­reen Silkki­ku­tomo. 1960-luvun alussa tehdas joutui väisty­mään Tampe­reen keskus­tasta asuin­ra­ken­ta­misen tieltä ja muutti Kanga­salle. Tuolloin yrityksen nimi lyhen­net­tiin nykyi­seen muotoonsa.

Tampere oli työläis­kau­punki, jossa oli paljon teolli­suutta. Myös tekstii­li­teol­li­suutta, jonka työnte­kijät olivat käytän­nössä kaikki naisia. Niinpä naisten­vaat­teille oli tarvetta, ja niistä tuli yhä merkit­tä­vämpi osa Tam-Silkin tuotantoa. Kanga­salle muutet­tuaan yritys alkoi keskittyä varsinkin naisten alusvaat­teitten valmistukseen.

Enimmil­lään yritys työllisti lähes sata työnte­kijää. 1970-luvulla huipus­saan ollut määrä alkoi kutistua vuosien saatossa ilman irtisa­no­misia, luonnol­lisen poistuman kautta. Yritys alkoi menettää asemiaan markki­noilla muille vaate­val­mis­ta­jille, ja joidenkin vanhojen menes­tys­tuot­teiden, kuten laama­pai­tojen, kysyntä hiipui. 1990-luvun lamalla oli oma vaikutuksensa.

Tuotan­to­työn­te­ki­jöiden määrä väheni 2010-luvulla jo alle 20:een, mutta viime vuosina yritys on taas palkannut lisää väkeä. Vuonna 2017 Tam-Silk osti konkurs­siin menneen Nokian Neulomon ja jatkoi sen tuote­merkin käyttöä. Pyrki­myk­sestä toiminnan laajen­ta­mi­seen ja uusiin alueval­tauk­siin kertoo myös vuonna 2019 lansee­rattu uusi miesten alushousujen tuote­merkki Kalsarit.

– Nuo koneet olivat täällä jo silloin, kun minä tulin taloon. Kai ne kuusi­kym­men­tä­lu­vulta ovat, arvelee laitos­mies Antti Lehtinen.

Saksa­laiset pyörö­neu­lo­ko­neet herät­tävät olemuk­sel­laan kunnioi­tusta. Harvassa teolli­suus­yri­tyk­sessä on koneita, jotka ovat palvel­leet seitse­mällä vuosi­kym­me­nellä. Mutta lyhyt ei ole Lehti­sen­kään työhis­toria, sillä hän aloitti Tam-Silkillä kesäkuussa 1974.

– Varas­to­töitä, talon­miehen hommia, koneitten huolta­mista, verkko­kaup­pa­ta­varan viemistä postiin… Kaikkea mahdol­lista olen tehnyt, mitä vastaan tulee.

Kesken tehdas­kier­roksen Lehtisen luokse kävelee myymä­lässä ja toimis­tossa työsken­te­levä Piia Hatunen, jolla on kysyttävää.

– Pihalla on auto ja siellä on meille joku öljypö­nikkä. Tiedätkö sinä, mikä se on?

– On tilattu öljyä juu. Tulee tuohon, vastaa Lehtinen ja osoittaa Mayer & Cil ‑pyörö­neu­le­ko­netta.

Öljyn­ja­noinen kone on uudempaa sukupolvea, vuodelta 2003, ja sillä tehdään neuloksia päällys­vaat­tei­siin. Vanhimpia koneita taas käyte­tään alusvaa­te­kan­kaan valmistamiseen.

”MUSEOKONE” TEKEE PUNTTIPÖKSYKANGASTA

Huolto­mie­heltä vaadi­taan Tam-Silkillä luovuutta, sillä monia varaosia ei vanhoihin pyörö­neu­le­ko­nei­siin enää ole saatavissa.

– Antti on hyvä käyttä­mään mieli­ku­vi­tusta, jos koneesta menee jotain rikki, kutoja Johanna Porvali kehaisee Lehtistä.

Porvali on hänkin Tam-Silkin konka­reita, tullut töihin vuonna 1982. Hän opastaa koneiden käyttöön nyt neuloja Outi Nevalaista, joka aloitti Kanga­salla vasta pari viikkoa sitten. Tekstii­liala on Nevalai­selle kyllä tuttu; hänen edellinen työpaik­kansa oli Orneule Orive­dellä, ja sitä ennen hän työsken­teli trikoo­tuot­teita ja sukka­housuja valmis­ta­vassa Nansossa.

– Ovathan nämä tämmöisiä museo­ko­neita, en ole ennen näillä tehnyt. Mutta toimin­ta­pe­ri­aate on kuitenkin sama kuin uudem­missa koneissa, sanoo Nevalainen.

Porvali kertoo, kuinka menetel­lään, jos pyörö­neu­le­ko­neesta katkeaa lanka.

– Pitää nostaa kangas neuloille, tarkistaa silmä­paot ja vaihtaa vialliset neulat, jos niitä on. Katkeilu on kyllä harvi­nai­sempaa kuin takavuo­si­kym­me­ninä, nykyään langat ovat parempilaatuisia.

Yksi kone tekee parhail­laan kangasta lahje­housuihin, toinen laama­pai­taan. Lahje­housut eli puntti­pöksyt ovat Tam-Silkin klassik­ko­tuote. Sellai­siin myös Johanna Porvali puettiin pikku­tyt­tönä. Tosin Aamuleh­teen asiasta päätyi hieman erilainen versio, joka on Tam-Silkissä huvit­tanut työkavereita.

– Täällä oli toimit­taja käymässä, ja niistä housuista tuli puhetta. Lehdessä luki sitten, että minä kulkisin samoissa 1960-luvun puntti­pök­syissä vieläkin, Porvali naureskelee.

KETAPPI TUTUKSI ENSIMMÄISENÄ TYÖPÄIVÄNÄ

Kun pyörö­neu­le­ko­neet ovat saaneet kankaan kudottua, pakka viedään yläker­taan. Siellä kangas leika­taan perin­tei­seen tyyliin, pahvi­mal­leja apuna käyttäen. Seuraava vaihe on kankaan saumaus.

Ompelu­ko­neitten takana istuu salissa noin tusina työnte­ki­jöitä, kaikki naisia. Vierek­käi­sillä koneilla ovat trikoo­sau­maajat Sirkka Kuiva­niemi ja Tatubanu Puhakka. Kuiva­niemi on työsken­nellyt Tam-Silkillä reilut 30 vuotta, Puhakka noin kolme tuntia.

– Tulin tänään kahdek­saksi, kun on ensim­mäinen päivä, sanot­tiin että voit tulla vähän myöhemmin. Normaa­listi täällä aloite­taan kuudelta, selvittää bambu­paidan olkasau­mausta tekevä Puhakka.

Hän on tehnyt tekstiili- ja vaate­tusalan perus­tut­kinnon, minkä jälkeen oli lapsen kanssa kotona. Tam-Silkille Puhakka – jonka etunimi on kazakin kieltä – tuli oman aktii­vi­suu­tensa seurauksena.

– Laitoin viestiä, kun tämä paikka oli ollut minulla mielessä jo jonkin aikaa, ja sain sitten kutsun työko­kee­seen. Tiesin Tam-Silkistä jo sitä kautta, että olin käynyt yritys­kurssin, ja siellä käytiin läpi tekstii­lialan suoma­laisia yrityksiä.

Puhakka kertoo myös, että hänen myönteistä mieli­ku­vaansa Tam-Silkistä kotimai­sena työllis­tä­jänä vahvisti viime kesän mainos­kohu. [ks. oheinen juttu: Kuitti suury­ri­tyk­sille: ”Siirtäkää tekin tuotanto Suomeen”] Jossain kohtaa tulevai­suu­dessa hänen suunni­tel­miinsa saattaa kuulua oman yrityksen perus­ta­minen, mutta tässä vaiheessa hän haluaa kerätä lisäko­ke­musta tekstii­lia­lalta. Ja ensim­mäisten kolmen tunnin aikana hän oli jo oppinut yhden uuden asian: ketapin käytön.

– Kone imaisee langan sisälle ja katkaisee sen, sitä ketappi tarkoittaa. Tätä ominai­suutta ei ole ollut niissä koneissa, joilla ennen olen ommellut, kertoo Puhakka.

ALIMPIIN PALKKALUOKKIIN KOROTUS

Sirkka Kuiva­nie­mellä on saumat­ta­vana villa­silk­kinen naisten­paita. Hänellä on eläkkeelle matkaa enää yhdeksän kuukautta, mutta työ on ollut mieluisaa.

– Varmaan olen tykännyt, kun olen näin kauan pysynyt. Ihan mukavaa on ollut, arvioi Kuiva­niemi kolmea vuosikymmentään.

Hän oli ennen vuosi­tu­hannen vaihdetta myös Tam-Silkin pääluot­ta­mus­mie­henä, mutta hänen lopetet­tuaan tehtä­vään ei löytynyt ketään jatkajaa.

– Aika hyvin on kuitenkin pärjätty ilmankin. Tosin Loimaan kassaan taitaa meillä kuulua aika moni, olisiko ehkä 30 prosenttia.

Yrityksen halli­tuksen päätök­sellä pienim­mätkin palkat Tam-Silkissä on nostettu yli 10 euron. Alin palkka­luokka Tam-Silkin noudat­ta­massa tekstiili- ja muoti­teol­li­suuden työeh­to­so­pi­muk­sessa on ollut vain 9,15 euroa tunnissa. Korotuksen tarkoi­tuk­sena oli ehkäistä alanvaihtoa, sillä osaavat työnte­kijät ovat usein lähte­neet tekstii­lia­lalta muualle parem­pien ansioiden perässä.

Entisen pääluot­ta­mus­miehen tavoin myös Antti Lehtinen on sitä mieltä, että ongelmia työnan­tajan suuntaan ei ole. Hän toimii moninaisten töittensä lisäksi työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna, ja työoloihin tehtiin hiljat­tain iso inves­tointi, kun tehtaalla uusit­tiin ilmas­tointi ja valaistus.

– Minun aikanani ei ole ollut yhtään vakavaa tapaturmaa. Laasta­reilla on selvitty, kun neuloista tulee aina joskus haavoja. Pölyä on jonkin verran, ja jos useampi kone on päällä, niin se tuottaa melua. Ei kuiten­kaan niin paljon, että olisi pakko kuulos­uo­jaimia käyttää.

Positii­visen puolelle lasket­ta­vana asiana Lehtinen mainitsee senkin, että välillä alle 20:n laskenut työnte­ki­jä­määrä on nyt lähtenyt kasvuun.

MYYMÄLÄSSÄ TUNNETAAN ASIAKKAIDEN TOIVEET

Langasta kankaaksi, kankaasta leikkauksen ja ompelun kautta pakat­ta­vaksi. Yläker­rassa sijait­se­valla pakkaus­pöy­dällä tuotan­to­työn­te­kijä Roosa Saarela laittaa pussiin miesten mustia alushousuja, jotka ovat melko uusi tulokas Tam-Silkin tuote­va­li­koi­massa. Sisus­tusar­te­saa­niksi opiskellut, 19-vuotias Saarela on talon nuorin työntekijä, mutta sai saman tien vakituisen työsopimuksen.

– Aloitin täällä tammi­kuussa. Olen tosi hyvin viihtynyt. Työka­verit on varmaan se yksit­täinen paras puoli, mutta yleis­viih­ty­vyyskin on täällä hyvä, hän sanoo.

Pakkaa­misen jälkeen tuotteet tuodaan takaisin alaker­taan. Osa jatkaa matkaa posti­myyn­tiin, mutta osa tuodaan tehtaan­myy­mä­lään. Siellä asiak­kaita palve­levat Piia Hatunen ja Sanna Helenius-Vilkkilä.

– Näin talvella myydään eniten villa­silkkiä, kesällä sitten menee bambu­vaat­teita, he kertovat.

Tyypil­lisin Tam-Silkin asiakas on yhä yli 50-vuotias tai eläkei­käinen nainen. Viime vuosina nuoriakin on tosin alkanut käydä myymä­lässä enemmän.

– Ne nuoremmat ovat usein tiedos­tavia asiak­kaita, jotka kysyvät meiltä tuotan­to­ser­ti­fi­kaa­teista. Heillä eetti­syys ja ekolo­gi­suus vaikut­tavat ostovalintoihin.

KUITTI SUURYRITYKSILLE: ”SIIRTÄKÄÄ TEKIN TUOTANTO SUOMEEN”

Tam-Silk sai viime kesänä maanlaa­juista julki­suutta, kun se kiilasi Finlay­sonin ja Ikean mainos­tais­telun väliin. Finlayson oli aloit­tanut julkai­se­malla Helsingin Sanomien etusi­vulla mainoksen, jossa koros­tet­tiin Finlay­sonin käyttävän vastuul­li­sesti tuotettua puuvillaa. Niin käytämme mekin, ilmoitti Ikea pian vasta­mai­nok­ses­saan somessa.

Kesken jätti­fir­mojen nokit­telun Tam-Silk julkaisi oman mainok­sensa, paikal­li­suutta koros­taen Kanga­salan Sanomien etusi­vulla: ”Ikea ja Finlayson, siirtäkää tuotanto Suomeen, niin jatke­taan keskus­te­luja”. Mainos huomat­tiin laajasti, ja tulok­sena oli suuri määrä myönteistä julki­suutta Tam-Silkille. Myynti­luvut lähtivät hurjaan nousuun.

– Vaimon kanssa istut­tiin iltaa ja siinä se ajatus syntyi, että voitai­siin tehdä mainos ja vähän promo­voida suoma­laista kotiteol­li­suutta, kertoo Tuomo Saarni, Tam-Silkin pääomis­taja ja halli­tuksen puheenjohtaja.

– Ja halut­tiin myös muistuttaa suoma­laista kulut­tajaa, että on paljon yrityksiä, jotka pysyvät hengissä kotimai­sella kysynnällä.

Tam-Silkillä kotimaista on kaikki paitsi langat, sillä puuvilla ei Suomessa kasva. Langoilla on Ökötex- ja GOTS-serti­fi­kaatit, ja ne kehrä­tään Saksassa ja Italiassa. Lankojen raaka-aineet tulevat eri puolilta maailmaa, kuten Austra­liasta ja Etelä-Amerikasta.

Entä ne puheet, joiden mukaan teolli­suus ei kannata Suomessa?

– Olen tuosta väitteestä aika lailla eri mieltä. Suomessa pystyy valmis­ta­maan, kun valmistaa riittävän tehok­kaasti. Brändin täytyy olla sellainen, että asiakas kokee saavansa rahal­leen vasti­netta, vastaa Saarni.

Saarni tuli halli­tuksen puheen­joh­ta­jaksi vuonna 2018. Hän tunnustaa, että ei sitä ennen edes tiennyt Suomessa edelleen tehtävän vaatteita, ainakaan alusvaat­teita. Aktii­visen markki­noinnin avulla Tam-Silk pyrkiikin nyt oikai­se­maan tätä monen suoma­laisen harhaluuloa.

– Tilanne on nyt menossa hiukan parem­paan päin, kun kotimai­suu­desta on ollut paljon puhetta. Se, että työllis­tämme Suomessa ja pidämme henki­lö­kun­nasta huolta, on meille myös käynti­kortti asiak­kaiden suuntaan, sanoo Saarni.

SOME-KOHU PESULAPUSTA

Tam-Silk lansee­rasi viime vuonna miehille uuden Kalsarit-alusvaa­te­merkin, jonka räväkkä markki­nointi on saanut julki­suutta. Viime vuoden syksyllä some-kohua aiheutti merkin kalsa­reitten pesuohje. Ne eivät yleensä herätä suuria intohi­moja, mutta Kalsarit-alushousujen pesula­pussa ohjeena oli: ”Jätä lattialle lojumaan.”

Sosiaa­li­sessa mediassa jotkut tulkit­sivat lappua niin, että naisen odotet­tiin pesevän miehen lattialle jättämät kalsarit. Yritys kiisti tämän tulkinnan, ja kertoi suurimman osan palaut­teesta olleen positii­vista; humoris­tinen pesuohje oli ollut tietoinen riski. Kalsa­ri­kes­kus­telu poiki otsikoita myös perin­tei­seen mediaan.

KORONA VÄHENTÄNYT ASIAKKAITA

Korona­virus ei mullis­tanut arkea Tam-Silkillä. Töissä käydään normaa­liin tapaan eikä lomau­tuk­sista tai yt-neuvot­te­luista ole ollut puhetta. Hygie­nia­puo­leen on toki kiinni­tetty huomiota.

– Käsidesiä on myymä­lässä ja ruoka­huo­neessa. Seinälle on laitettu ohjeis­tuksia siitä, miten toimi­taan. Mutta esimer­kiksi työpis­teitten sijoit­te­lussa ei ole tehty muutoksia, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Antti Lehtinen.

Tehtaan­myy­mälä on yhä auki, mutta asiak­kaiden määrä on epide­mian seurauk­sena vähentynyt.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT JYRKI LUUKKONEN