KOKIJA: Kai Hyryn­kangas ei ole antanut lukivai­keuden lannistaa: ”Kerro siitä muille – apua saa, kun pyytää”

”Ei tästä nyt tarvitse ilmoi­tus­tau­lulle tiedo­tetta laittaa, mutta kerro lukivai­keuk­sista muille! Apua saa, kun apua pyytää.” Pääluot­ta­mus­mies, puuseppä Kai Hyryn­kangas kehottaa lukemisen ja kirjoit­ta­misen vaikeuk­sista kärsiviä olemaan avoimia ongel­mas­taan. Hän on ollut.

– Lukeminen ei maittanut, kirjoit­ta­minen ei maittanut, läksyjen teko ei maittanut, kokei­siin lukeminen ei maittanut. Mutta siihen aikaan asia kuitat­tiin: Noh, pojat on poikia…

Kokemäen Kuurolan kylän alakou­lu­lainen Kai Hyryn­kangas ei silloin 1970-luvun alkupuo­lella saanut tukea tai ymmär­rystä lukemisen ja kirjoit­ta­misen ongel­miinsa. Päinvas­toin, pienen kyläkoulun opetta­jalla oli aika erikoisia kasva­tus­me­to­deja eikä hän tiennyt, että lukivai­keudet kulkevat suvussa. Opettaja oli luotsannut jo äitiä samassa koulussa ja töksäytti pojalle: ”Et sinäkään opi lukemaan, kun ei äitis­kään oppinut”.

– Yläas­teella englannin opettaja sanoi, että saat ainees­tani vitosen, kun pidät suusi kiinni. Kyllähän minä tosin puhun enemmän kuin laki sallii, mutta nämä tunnit pysyin hiljaa, Hyryn­kangas jatkaa kivik­koisen koulu­tiensä kuvailua.

Lapset olivat opettajia viisaampia.

– Kaverit ymmär­sivät. Minua ei koskaan tyrky­tetty mihin­kään sihteerin hommiin, kun piti jossain pelissä pitää kirjaa. Tai jos piti, laitoin vain etukirjaimet.

Ainoa koulun kirjas­tosta lainattu kirja, Tarzanin seikkailut, on sekin Hyryn­kan­kaan mieli­kuvan mukaan edelleen palauttamatta.

– Mutta on se lukemat­takin. En ole elämäni aikana lukenut ainut­ta­kaan kirjaa.

Todis­tuk­sissa oli kaikissa lukuai­neissa tasaista vitosta ja kutosta, Hyryn­kangas toteaa. Sen sijaan käsitöistä, kotita­lou­desta ja liikun­nasta tuli kiitet­tä­viäkin arvosa­noja. Niin, liikunta on näytellyt tärkeää osaa aivan lapsuu­desta lähtien.

– Urheilu täytti sen kolon, mikä läksyiltä jäi.

– Nuorem­pana yleisur­heilin ja hiihdin paljon. Olen vuonna 1974 perus­tetun Teljän Nousun 216. jäsen, Hyryn­kangas kertoo ylpeyttä äänessään.

METALLIMIEHESTÄ TULI PUUSEPPÄ

– Teolli­suu­dessa meitä on paljon, Hyryn­kangas toteaa lukivai­keuk­sien yleisyy­destä Teolli­suus­lii­tonkin jäsenistön keskuu­dessa. Lukemisen ja kirjoit­ta­misen vaikeudet ohjaavat ikään kuin luonnos­taan niille aloille, joilla tarvi­taan kädentaitoja.

Hyryn­kangas kertaa nykyi­seltä kansan­edus­ta­jalta Jari Mylly­kos­kelta kuule­mansa tarinan.

– Kaverilla oli huono koulu­to­distus, eikä työnan­taja millään tahtonut ottaa häntä töihin. Mylly­koski sanoi, että anna pojalle moottori kasat­ta­vaksi. Poika kasasi moottorin ennen kuin edes ohjeita ehdit­tiin antaa. Ja poika sai työpaikan. Ammat­ti­taitoa on, mutta lukeminen ja kirjoit­ta­minen on vaikeaa.

Ammat­ti­koulu tuntui itses­tään selvältä valin­nalta perus­koulun päättyessä myös Hyrynkankaalle.

– Siihen aikaan oli metal­liala muotia. Kaikki menivät metal­li­puo­lelle, ja minä perässä. Mutta päivää­kään en ole metal­li­hommia tehnyt, Hyryn­kangas toteaa.

Isä oli jo Puustel­lilla töissä – ja jonkin aikaa myös pääluot­ta­mus­mies. Hyryn­kan­kaal­lekin urkeni elini­käinen työura samaan firmaan.

– Olen ollut Puustel­lilla yli 35 vuotta töissä.

Hyryn­kangas kertoo, että hän on päättänyt olla täysin avoin omista lukemisen ja kirjoit­ta­misen vaikeuk­sis­taan. Samaan hän kehottaa muitakin.

– Ei tästä nyt tarvitse ilmoi­tus­tau­lulle tiedo­tetta laittaa, mutta kerro ainakin työnan­ta­jalle, lähim­mille työka­ve­reille ja muille luotta­mus­mie­hille. Apua saa kun on avoin ja pyytää apua, Hyryn­kangas vakuuttaa.

”TIEDOTTEENI OVAT SELKOSUOMEA”

Hyryn­kangas on ollut pääluot­ta­mus­mies Puustel­lilla vuodesta 2013. Luotta­mus­teh­tävät tulivat vähän kuin veren­pe­rintöä isän jalan­jäl­jissä. Hyryn­kangas oli noin 20 vuotta osaston luotta­mus­mie­henä, mutta ensin hän empi ehdok­kuut­taan pääluot­ta­mus­mie­heksi. Syihin kuului se, että luotta­mus­teh­tä­vässä joutuu tekemään työpaikkatiedotteita.

– Mutta kaveri kehotti, sinne vaan luotta­mus­mie­heksi! Hän lupasi olla apuna tiedot­teiden laatimisessa.

Ja apuja on tullutkin. Tiedot­teet kirjoi­te­taan erään­lai­sena ryhmä­työnä. Hyryn­kangas laatii pohjat eli tiivistää itse sanot­tavan asian ja sen ytimen. Kirjoit­ta­mi­sessa etevämpi työka­veri sitten korjaa sana- ja pilkku­vir­heet. Järjes­tely toimii enemmän kuin hyvin.

– Olen saanut kehuja tiedot­teis­tani. Kun itsekin tuskailen liian pitkien tai monimut­kaisten tekstien kanssa, niin osaan sanoa tärkeimmät asiat. Minun tiedot­teis­sani ei ole turhaa lakitekstiä tai mitään diipadaapaa.

Hyryn­kangas pitää nykyajan tekstin­kä­sit­te­ly­oh­jelmia erinomai­sena apuna luku- ja kirjoi­tus­vai­keuk­sista kärsi­ville. Ennakoiva tekstaa­minen ja automaat­tinen punakynä avittavat tekstin oikeinkirjoitusta.

– Aiemmin otin kynän ja laitoin pari sanaa paperille ja sitten tuli perään suttua. Nyt kirjoitan tieto­ko­neella ja ohjelma alleviivaa punai­sella, jos sana on väärin. Ohjelma tarjoaa minulle oikeita sanoja.

NIMET, NETTI JA ENGLANTI KOMPASTUTTAVAT

– En osaa ruotsia tai englantia. En osaa sivis­tys­sa­noja. Minun pitää aina kiertää sana selit­tä­mällä se muilla sanoilla, Hyryn­kangas toteaa.

– En muista nimiä, Hyryn­kangas jatkaa lukivai­keuk­sista kärsi­ville hyvinkin tuttua ongelmalistaa.

Nimis­säkin auttaa avoimuus.

– Olen ollut yli 25 vuotta lasten urhei­lu­koulun vetäjänä. Sanon aina lapsille, että kun Kaitsu ei muista nimiä, niin Kaitsu kutsuu esimer­kiksi pipon tai paidan tai silmä­la­sien mukaan tai hiusten värillä eikä siitä tarvitse välittää.

”Kuuntelen, selvitän, kyselen.”

Aina nousee innok­kaita käsiä, jos urhei­lu­kou­lussa tarvi­taan kirjoit­ta­mis­apua ja jos apuoh­jaa­jana toimiva lukioi­käinen ei kaikkea kirjaa­mis­työtä ennätä tehdä. Avoimuus toimii siis lastenkin kanssa, Hyryn­kangas painottaa.

Hyryn­kangas viivyt­teli pitkään Faceboo­kiin liitty­mistä nimeno­maan lukivai­keuk­sien takia. Hän pitää hyvin arvelut­ta­vana sitä kehitys­suuntaa, että kaikki viran­omaisten palvelut yrite­tään digita­li­soida ja siirtää nettiin. Netissä seikkailu ei näet helpolla onnistu lukivai­keuk­sista kärsi­ville, eli seurauk­sena on vain lisää syrjintää.

– Ihan hirvit­tävä ajatus!  Näin tiivistää Hyryn­kangas puoles­taan tiedot siitä, että yhä useam­massa konser­nissa yrite­tään vääntää konsernin kieli englan­niksi vähät välit­tä­mättä siitä, osaavatko työnte­kijät sitä ollen­kaan tai jos osaavat, millä tasolla, tai kuinka paljon on lukivai­keuk­sista kärsiviä työntekijöitä.

”KYSYMÄLLÄ TIETO LÖYTYY”

– Ei tämä etu ole, hanka­lam­maksi tämä lukivai­keus elämän tekee. Joudun tekemään enemmän töitä kuin muut, Hyryn­kangas toteaa.

– Työnan­taja ei pakota minua niihin tehtä­viin, joissa pitäisi ohjel­moida tieto­ko­netta. Tieto­ko­neelta ajetut työmää­räykset ja muut rutii­ni­hommat pysyvät kyllä hanskassa.

– Kuuntelen, selvitän, kyselen.

Siinä Hyryn­kangas tiivistää omat selviy­ty­mis­kei­nonsa puoles­taan pääluot­ta­mus­miehen tehtävän vaati­mien, monimut­kais­tenkin asioiden haltuun ottoon.

Hyryn­kangas kertoo, että hän voi aina soittaa aluetoi­mis­toon tai liittoon ja esittää kysymyksiä. On myös erittäin hyvä, että yleensä kaikki liiton koulu­tus­ma­te­ri­aali tulee jälkeen­päin osallis­tu­jille sähkö­pos­tissa. Hän ei pysty tekemään koulu­tuksen aikana tarkkoja muistiin­pa­noja, joten tieto­pa­ketit ovat tärkeitä.

Liitolta Puustellin pääluot­ta­mus­mies toivoisi lisää tukea lukivai­keuk­sista kärsiville.

– Murikassa voisi olla selko­kie­linen perus­kurssi tieto­ko­neen käytöstä. Alettai­siin, ei nyt ihan töpselin seinään laitosta, mutta melkein, Hyryn­kangas naurahtaa.

Ja kaikista liiton tiedot­teista voisi olla sellainen de luxe ‑versio, jossa oleel­li­simmat tiedot olisi tiivis­tetty muuta­miin isoilla kirjai­milla painet­tuihin otsikoihin. Tämä voisi tulla vaikka luotta­mus­miesten uutis­kir­jeen mukana.

– Minusta ei olisi myöskään huono idea, että lukivai­keuk­sista kärsi­ville luotta­mus­mie­hille järjes­tet­täi­siin oma tapaa­minen. Saisi vertais­tukea ja ideoita. Kuulisi, miten toiset hoitavat asioita.

Hyryn­kangas on myös Teolli­suus­liiton valtuuston jäsen. Hän ei pysty yksise­lit­tei­sesti arvioi­maan, onko lukivai­keus vaikut­tanut tämän luotta­mus­teh­tävän hoitoon. Omassa valtuus­to­ryh­mässä on kuitenkin helpompi puhua kuin suuressa salissa, kun porukka on tuttu ja ryhmä on pienempi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JUSSI PARTANEN

ARJEN APUA LUKIVAIKEUTEEN

Jo lapsuusiässä aloitettu kuntoutus vähentää ja korjaa luki-vaikeuksia kaikkein parhaiten. Aikui­sella kuntoutus on hitaampaa ja vaatii paljon motivaa­tiota, työtä ja aikaa, mutta aikui­nenkin voi helpottaa arkeaan monin tavoin.

1. Opettele käyttä­mään tieto­ko­neen oikolu­kuoh­jelmaa. Se etsii ja korjaa kirjoi­tus­vir­heet puolestasi.
2. Tieto­ko­neiden ja älypu­he­linten helppo­käyt­tö­so­vel­lukset tuovat apua muistiin­pa­nojen tekemi­seen, tekstin kuunte­le­mi­seen ja lukemi­seen, kirjoit­ta­mi­seen ja reittien löytä­mi­seen, vaikka ne eivät vielä ole kovin tunnet­tuja. Esimer­kiksi puhelin voi muuttaa tekstin puheeksi ja puheesi tekstiksi.
3. Löydä Word- ja Power­Point-ohjel­mien lukutoi­minto. Se lukee asiakirjan tekstin sinulle ääneen. Lisää sovel­luksia voi ostaa, usein varsin edulli­sesti. Apuvä­li­neiden valin­nassa ja käytössä auttaa esimer­kiksi Erilaisten Oppijoiden Liiton apuvälinekeskus.
4. Nauti kirjal­li­suu­desta kuunte­le­malla äänikir­joja. Myös opiske­lu­lu­ke­mista löytyy jo runsaasti puhut­tuna. Celia-palvelu on keskit­tynyt saavu­tet­ta­vaan kirjallisuuteen.
5. Hyödynnä saavu­tet­ta­vuus­di­rek­tiiviä. Se määrää, että monien laitosten, viras­tojen ja organi­saa­tioiden infor­maa­tion tulee olla myös selko­ver­siona. Selko­kieli on helppoa suomen kieltä. On arvioitu, että noin 20 prosenttia suoma­lai­sista hyötyy selko­kie­lestä. Esimer­kiksi vero.fi ‑palvelu löytyy selkokielellä.
6. Älä salaa tai peittele luki-vaikeut­tasi. Se vie vain kohtuut­to­masti energiaa. Kerro mieluummin muille, miksi jotkut asiat tuottavat sinulle vaikeuksia. Lukivai­keus ei ole sen ihmeel­li­sempi asia kuin vaikkapa kuulon alenema tai heiken­tynyt näkö.
7. Osallistu rohkeasti koulu­tuk­siin ja kursseille. Kerro koulut­ta­jalle vaikeu­des­tasi. Opettajan tehtä­vänä on löytää keinot oppimi­sesi tueksi. Esimer­kiksi Teolli­suus­liiton Murikka-opistosta saat apua ja tukea oppimisen vaikeuksiin.
8. Jos tunnistat oppimis­vai­keuksia lapsil­lasi, vaadi heille tukea. Tutki­muksen mukaan vaikeuden kanssa pärjää paremmin myös aikui­sena, jos tukea tähän aivope­räi­seen ongel­maan on saatu jo varhain.

MARJO NURMI
Murikka-opiston opettaja