Kiire ruokkii työuupumusta

teollisuusliitto

Työuupumuksen aiheuttajaksi on nostettu lukuisia yksilöön ja työympäristöön liittyviä riskitekijöitä. Niiden on myös havaittu olevan yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tutkitun tiedon määrä on parin viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt runsaasti. Samalla tutkimus on edennyt kohti yksityiskohtia ja pilkkoutunut erillisiksi raporteiksi. Niiden seuraaminen ja sisällöllinen hallinta on tutkimuksen ammattilaisillekin työläs tehtävä.

Työuupumusta aiheuttavien tekijöiden tutkiminen on tärkeää, sillä tieto on hallitun muutoksen edellytys. Käytännön työelämän kannalta on kuitenkin voinut käydä niin, että työuupumuksen torjuminen on helpottumisen sijaan hankaloitunut tiedon nopean lisääntymisen ja pilkkoutumisen takia. Epätietoisuutta on voinut olla esimerkiksi siitä, mihin työpaikalla ja työyhteisössä vaikuttaviin tekijöihin työhyvinvoinnin edistämiseen käytettävissä olevat resurssit pitäisi kohdentaa. Epävarmuuden tyypillinen seuraus on toimenpiteiden kanssa empiminen tai niistä pidättäytyminen epävarmuuteen vedoten, vaikka ongelmat olisivatkin selvästi havaittavissa.

Edellä kuvatun takia Työterveyslaitoksen tuore 30 Euroopan maata ja 28 000 Euroopan työolotutkimukseen vastannutta ihmistä käsittävä tutkimus on lupaava askel kohti tiedon kiteytymistä niin, että se voi helpottaa käytännön toimenpiteiden organisoimista työpaikoilla. Tutkimuksen mukaan työuupumuksen merkittävimmät riskitekijät työsuhteen laadusta riippumatta ovat kiire ja aikapaine.

Työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat tutkimuksen mukaan samanlaisia vakinaisissa, määräaikaisissa ja vuokratyösuhteissa toimiville ihmisille. Suurin vaikutus työn imuun, eli työhön liittyvään myönteiseen tunne- ja motivaatiotilaan, on työn tulosten näkemisellä, työn merkitykselliseksi kokemisella, työyhteisön sosiaalisella ilmapiirillä sekä esimiehen tuella ja palautteella. Näiden taustalla olennainen asia on liiallisen työkuorman ehkäiseminen.

Jos edellä olevat työhyvinvointiin ja työuupumukseen vaikuttavat tekijät ajatellaan työpaikkakohtaisiksi tehtäviksi, jotka halutaan hoitaa hyvin, ei lista näyttäisi olevan mahdottoman pitkä. Toinen uupumuksen torjuntaa ja hyvinvoinnin parantamista tukeva seikka on, että käytetyt käsitteet ovat helposti ymmärrettävissä. Niiden perusteella on oletettavasti mahdollista rakentaa toimintamalleja ja kohdentaa toimenpiteitä työpaikkakohtaisesti soveltaen.

Tukea työpaikkojen toiminnan kehittämiseen voi kysyä Teollisuusliitosta.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja