HARRASTAJA: Sumopainija Oskari Riihioja: ”Sumossa pitää mennä heti täysiä”

teollisuusliitto

Pikkupojasta saakka painia harrastanut vaasalainen Oskari Riihioja löysi perinteisen painin rinnalle lajin eksoottisemmasta päästä, sumopainista. Menestystä on tullut mukavasti aina MM-mitaleita myöten.

OSKARI RIIHIOJA

Tuotantomestari
Vapo Oy
Vaasa

Sumovyö eli mawashi. Oikea sumovyö on silkkiä, mutta harjoitusvyöksi välttää karumpikin materiaali.

Laihian monitoimihallin painisalissa touhuaa joukko isokokoisia miehiä. Rahtusen muitakin paikalla olijoita pitempi Oskari Riihioja pukee treenikaverinsa päälle pitkää paloletkua muistuttavaa sumovyötä.

Hetkinen… Sumovyötä? Eikös nyt olla sentään lähellä suomalaispainin sydänmaita, Etelä-Pohjanmaata, jossa kreikkalais-roomalainen ja vapaapaini ovat aina olleet kurssissa?

Niin ne ovat edelleen myös Riihiojan ajatuksissa ja vapaa-ajan tekemisissä, jotka ovat kuitenkin hakeneet uusia ulottuvuuksia Japanissa syntyneestä sumopainista. Monta SM-kultaa, hopeaa ja pronssia perinteisen painin puolella voittanut Riihioja on menestynyt myös tuoreimmassa lajivalinnassaan, sillä sumon ei-ammattilaisten MM-kisoista tuli kotiinviemisinä pronssiset mitalit niin vuonna 2018 kuin 2019 alle 100 kiloisten sarjassa.

Myös hopeinen mitali sumon puolelta löytyy. Se tuli varhaisemmilta harrastusvuosilta EM-kisoista. Pronssisia vastaavia on taas peräti kuusi. Tuorein niistä lohkesi viime kevään EM-kisoista Tallinnasta alle 115 kilon sarjasta. Vuoden 2019 MM-kisat käytiin Japanin Osakassa.

Ensimmäiset sumon arvokisat Riihioja kävi läpi vuonna 2007, jolloin mies lähti ”kylmiltään” SM-kisoihin, ja tuliaisina oli heti kättelyssä pronssimitali.

– Kisat taitavat olla viimeiset järjestetyt SM-kisat lajissa, Riihioja muistelee.

Kului vuosia ja tultiin vuoteen 2012, jolloin Riihioja voitti kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisoissa kultaa sarjassa 120 kiloa.

– Pääsin mukaan myös kevään olympiakarsintaturnaukseen. Entinen painija ja sumopainija Sami Ylä-Kero otti yhteyttä ja kysyi, olisiko kiinnostusta lähteä Hong Kongiin sumon MM-kisoihin. Myös painija Pekka Rintamäki lähti mukaan. Kisoissa olin sarjassa alle 115 kiloa, ja oltiin myös joukkueena kisaamassa. Kisoista tuli muutama päänahka ja tuli myös turpaan. Itselle jäi hinku päästä vielä kisaamaan, Riihioja kertoo.

Jani Ala-Luhtala pukee harjoitusvyötä Oskari Riihiojalle. Ja se vie aikansa.

HARRASTUS KULKEE SYKLEITTÄIN

Japanissa sumon ympärille on syntynyt omanlaisensa kulttuuri lajiin kuuluvine rituaaleineen.

– Japanissa sumopainijoita kunnioitetaan ja fanitetaan. Yritykset maksavat painijoille, että nämä tulevat joihinkin juhliin käymään.

Suomen leveysasteilla sumo on luonnollisesti paljon oudompi ilmestys, ja mahdollisuudet sen harrastamiselle rajallisemmat. Yksi virallinen lajiseura tosin löytyy Helsingistä, mutta sekin on kaukana Riihiojan kotikaupungista Vaasasta.

Sumossa on rituaalinsa. Yksi niistä on aloitusasento. Oskari Riihiojalta tämäkin sujuu.

– Pohjanmaalla minä ja kanssani kisoja kierrellyt seinäjokinen Hannu Kulmala ollaan järjestetty treenejä akselilla Laihia–Seinäjoki–Peräseinäjoki. Noilta paikkakunnilta olemme saaneet harjoitusvastustajia, ja monesti olemme treenanneet kahdestaan.

Kulmalaa ja Riihiojaa yhdistää paitsi harrastus, myös työ, sillä kumpainenkin työskentelee Vapo Oy:n leivissä puupellettien valmistuksessa, Riihioja yrityksen Ylistaron, Kulmala puolestaan Peräseinäjoen Haukinevan tehtaalla.

Kun sumokisat ovat tiedossa, treenaa Riihioja tiiviisti, ja kun kisat on käyty, viskataan sumovyö hetkeksi kaappiin ja ruvetaan taas sovittelemaan jalkoihin perinteisiä painitossuja.

HETI MENNÄÄN TÄYSILLÄ

Sumossa – sen koommin kuin tavallisessakaan painissa – ei välineillä koreilla. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.

– Vyö. Sehän on mukava kampe. Nykyään saa olla alla myös pienet uikkarit tai pyöräilyshortsit.

Sumossa kaikki laitetaan peliin – ja heti. Taktikoida ei ehdi. Oskari Riihioja ja Jani Ala-Luhtala näyttävät mallia.

Yksinkertaisuus pätee myös sumon sääntöihin. Matsin voittaa, jos vastustajan saa kammettua ulos halkaisijaltaan nelimetrisestä kehäympyrästä, tai onnistuu kaatamaan vastustajan siten, että jalkapohjien lisäksi mikä tahansa vastustajan ruumiinosa osuu lattiaan. Lajin erikoisuuksiin kuuluu, että vaikka likaiset otteet ja epäpuhtaudet eivät olekaan sallittuja, saa vastustajaa lyödä avokämmenellä, kunhan lyönti lähtee olkalinjan etupuolelta.

– Onhan se hurjaa, kun isot äijät lyö toisiaan. Kerran matsissa vähän horjahdin, ja minulta lähti kunnon heijari, ja matsi lyötiin sitten heti poikki.

Kerrasta poikki kuuluu sumossa ikään kuin pelin henkeen, ja normaalipainin tapaan siinä ei juurikaan pääse taktikoimaan.

– Pitää mennä heti nollasta sataan. Tavallisessa painissa pystyy taktikoimaan, ja heiluttamaan kaveria, mutta sumossa kehä on niin pieni, että heti pitää mennä täysiä. Joskus vähän harmittaa, että kaikki on kerrasta poikki.

Sumo-ottelun voittaa se, joka saa vastustajan kammettua ulos nelimetrisestä kehästä, tai onnistuu kaatamaan vastustajan siten, että jalkapohjien lisäksi mikä tahansa vastustajan ruumiinosa osuu lattiaan.

Ammattilaisten sumoturnaukset kestävät pitkään, jopa 15 päivää. Amatööriturnaukset, kuten Riihiojankin tapauksessa, ovat nopeampitempoisia. Kevään EM-kisoissa Riihioja otti peräti viisi matsia puolen tunnin sisään.

– Sumossa on yleensä niin, että maitohapot iskevät päälle, kun matsi on ohi, ja kävelee kehästä ulos. EM-kisoissa hävisin muutaman matsin jälkeen, mutta pääsin sitten keräilyeriin, jotka tulivat tosi nopeasti perään. Vielä sitten pronssiottelu. Happea joutui ottamaan koko ajan, ja taas mentiin.

Japanista Riihiojan mieleen jäi hauska muisto.

– Kun japanilaisille sanoo, että on Suomesta, he puhuvat heti muumeista. Niistä meidät siellä tunnetaan.

TEKSTI JARI HAKALA
KUVAT JOHANNES TERVO