Suomen ykkös­raaka-aineen jalos­tusas­tetta pitää nostaa. Puura­ken­ta­mi­sen lisää­mi­nen tuo työtä, toimeen­tu­loa ja helpo­tusta ilmas­ton­muu­tok­seen. Puu voi korvata beto­nin kerrostaloissakin.

”Osaa­mi­sessa Suomessa pysy­tään maail­man kärjessä. On se palo­tur­val­li­suutta, äänie­ris­tystä, pitkä­ai­kais­kes­tä­vyyttä, mitä tahansa. Tekni­set asiat meillä halli­taan, mutta osaa­mi­sen kärki on erit­täin kapea.”

MARKKU KARJALAINEN
Tampe­reen yliopis­ton raken­nuso­pin professori

Puura­ken­ta­mi­nen kiih­tyy Suomessa 2020-luvulla. Lisään­ty­mässä ovat puuker­ros­ta­lot, vaikka niiden määrä vielä on vaati­ma­ton. Näin ennus­taa puura­ken­ta­mista läheltä seuraava Tampe­reen yliopis­ton raken­nuso­pin profes­sori Markku Karja­lai­nen.

Vireillä olevien hank­kei­den perus­teella Karja­lai­nen arvioi, että puuker­ros­ta­lo­jen luku­määrä nelin­ker­tais­tuu ja mark­ki­nao­suus tuplaan­tuu Suomessa seuraa­van kymme­nen vuoden aikana. Puun käyt­töön kannus­ta­vat monet teki­jät, eivät vähi­ten ilmastosyyt.

Puu raken­nus­ma­te­ri­aa­lina on Karja­lai­sen mukaan ilmastohyvis.

– Kun metsässä kasvaa kuutio­metri puuta, se sitoo itseensä tonnin hiili­diok­si­dia ja samalla vapaut­taa 700 kiloa happea ilma­ke­hään. Puukuu­tio painaa noin 500 kiloa ja siitä puolet, 250 kiloa, on puhdasta hiiltä.

Hiili säilyy varas­toi­tuina puura­ken­nuk­siin, joiden arvioi­daan kestä­vän vähin­tään 85 vuotta. Sen ajan hiili on poissa luon­non kiertokulusta.

– Jos puu hävi­te­tään tai se mätä­nee metsässä, hiili­diok­sidi vapau­tuu ilma­ke­hään. Mutta se kier­tää. Hiili sitou­tuu jälleen kasva­vaan puuhun. Puun hiili­tase on nolla.

Myös ener­giana Karja­lai­sen mielestä kannat­taa mieluum­min käyt­tää uusiu­tu­vaa raaka-ainetta –esimer­kiksi puuta – kuin hiiltä ja öljyä, jotka ilma­ke­hään pölläh­täes­sään jäävät sinne.

Raken­ta­mi­sen tarpei­siin puu riit­tää Karja­lai­sen mukaan Suomessa.

– Metsä kasvaa vuodessa 107 miljoo­naa kuutio­met­riä. Joka sekunti puuta kasvaa 12 kuutiota. Jos pien­ta­loon menee 25 kuutiota, niin joka toinen sekunti puuta on kasva­nut pien­ta­lon verran.

Kun puu järey­tyy, sen kasvu ja kyky sitoa hiiltä hidas­tu­vat, jolloin puu raken­nus­ma­te­ri­aa­lina palve­lee hiilen sidon­taa antaen tilaa uudelle voimak­kaam­malle kasvulle.

Karja­lai­sen mukaan puun­käy­tön kestä­västä tasosta kinas­tel­laan, mutta kaikessa metsä­kes­kus­te­lussa puun­käyttö raken­ta­mi­sessa esiin­tyy hyveenä.

– Sitä mieti­tään, onko meille tulossa liikaa sellu­teh­taita ja bioja­los­ta­moita. Kun tehdään pellet­tiä, haketta, pape­ria tai sellua, niistä vapau­tuva hiili on viiden vuoden päästä takai­sin ilma­ke­hässä, mutta puura­ken­nuk­sessa se voi olla varas­toi­tuna jopa sata vuotta ja enemmänkin.

HIRSIRAKENTAMISEN SUURMAA

Suomessa perin­tei­sesti pienet talot ja vapaa-ajan asun­not on tehty puusta. Meillä pätee se peri­aate, että kun asuk­kaat päät­tä­vät raken­nus­ma­te­ri­aa­lin, he valit­se­vat puun.

– Meillä on noin puoli miljoo­naa kesä­mök­kiä ja vuosit­tain tehdään 7 000 lisää. Ne ovat noin 99 prosent­ti­sesti puura­ken­tei­sia. Hirsi­ra­ken­ta­mi­nen on valta-asemassa. Vapaa-ajan­ra­ken­ta­mi­nen on niin puulla kylläs­tetty kuin olla voi. Jos kakko­sa­sun­to­jen raken­ta­mi­nen lisään­tyy, se lisää puun käyt­töä Suomessa, päät­te­lee Karjalainen.

Myös muiden pien­ta­lo­jen raaka-aine on valtao­sin puu.

– Meidän pien­ta­lois­tamme 85 prosent­tia on puurun­koi­sia. Puujul­ki­si­vu­jen osuus on 67 prosent­tia. Puurun­koi­sia ei aina vält­tä­mättä verhota puulla.

Suomessa on Kontion ja Honka­ra­ken­teen kaltai­set maail­man isoim­mat hirsi­ta­lo­ra­ken­ta­jat. Suomi kuuluu alan johta­viin maihin.

– Suomi on maail­man suurim­pia viejiä hirsi­ta­lo­puo­lella. Hirsi­ra­ken­nuk­sia on viety Japa­niin ja Keski-Euroop­paan. Suurin vien­ti­kohde oli Venäjä. Kaup­pa­pa­kot­tei­den takia Venä­jän kauppa on tyreh­ty­nyt, mutta Venäjä on edel­leen poten­ti­aa­li­nen alue.

ISOIN KASVUVARA KERROSTALOISSA

Suuren mitta­kaa­van raken­ta­mista Suomessa hallit­see betoni. Karja­lai­sen mukaan merkit­tä­vin puun­käy­tön laaje­ne­mi­sen osa-alue on puukerrostaloissa.

– Meillä kaikista noin kolmesta miljoo­nasta rekis­te­röi­dystä asun­nosta 46 prosent­tia on kerros­ta­loissa. Suomi on Espan­jan jälkeen Länsi-Euroo­pan toiseksi kerros­ta­lo­val­tai­sin maa. Raken­nus­kanta uusiu­tuu noin prosen­tin vuosi­vauh­tia. Vuonna 2018 raken­net­tiin kerros­ta­loa­sun­toja 38 000 kappa­letta ja asun­toja yhteensä 45 000 kappaletta.

Karja­lai­sen mielestä raken­ta­mi­sen pain­opiste osoit­taa, että puura­ken­ta­jien kannat­taa etsiä kasvua kerros­ta­lo­mark­ki­noilta. Tehtävä ei ole helppo.

– Se johtuu siitä, että Suomessa raken­nus­liik­keet ja raken­nut­ta­jat ovat viimei­set yli 60 vuotta raken­ta­neet kerros­ta­lot beto­nista. Niillä on valmis, hyvin kilpailtu ja logis­ti­sesti selkeä toiminta­tapa. Kaikki työn­te­ki­jät ja työpääl­li­köt osaa­vat sen. On valtava kynnys ottaa siihen rinnalle toinen raken­ta­mis­tapa, jota he eivät tunne.

PUUKERROSTALOJEN MÄÄRÄ MONINKERTAISTUU

Puura­ken­ta­mi­sen matka­saar­naa­jaksi Suomessa ja maail­malla itsensä määrit­te­levä Karja­lai­nen oli keskei­sessä roolissa, kun ensim­mäi­nen yli kaksi­ker­rok­si­sen puuker­ros­ta­lon raken­ta­mi­nen alkoi Oulussa 24 vuotta sitten. Siitä lähtien hän on läheltä seuran­nut alan kehi­tystä, sen jokaista hanketta. Tammi­kuun 2020 lopussa Suomessa yli kaksi­ker­rok­si­sia asuin­ker­ros­ta­loja oli pystyssä 87 kappa­letta ja niissä 2 505 asuntoa.

Tule­vai­suu­dessa niiden raken­ta­mis­vauhti Karja­lai­sen mukaan kiihtyy.

–Tuleva puuker­ros­ta­lo­han­ke­kanta on noin 11 000 asun­toa. Määrä on näin ollen nelin­ker­tais­tu­massa lähim­män kymme­nen vuoden aikana.

Puun ja beto­nin välillä on esiin­ty­nyt vastak­kai­na­set­te­lua. Sellaista ei hänen mieles­tään kannata ruokkia.

– Beto­ni­ra­ken­ta­mi­sella on lähes 99 prosen­tin mark­ki­nao­suus kerros­ta­loissa. Siihen määrään nähden puura­ken­ta­mi­nen on vielä näper­te­lyä. Jos laske­taan mukaan kaksi­ker­rok­si­set, niin puuker­ros­ta­lo­jen mark­ki­nao­suus on kuusi prosent­tia. Yli kaksi­ker­rok­sissa se on alle prosentin.

Puuker­ros­ta­lo­jen raken­ta­mi­nen lisään­tyy Karja­lai­sen mukaan pikkuhiljaa.

– Raken­nusala on vanhoil­li­nen. Mielel­lään tehdään niin kuin ennen­kin on tehty, ja muutok­set tapah­tu­vat hitaasti.

Hän ennus­taa puuker­ros­ta­lo­jen mark­ki­nao­suu­den kaksin­ker­tais­tu­van seuraa­van vuosi­kym­me­nen aikana.

– Sen verran kohteita on tulossa, että veik­kaan kymme­nen vuoden päästä puuker­ros­ta­lo­jen mark­ki­nao­suu­den olevan kymme­nen ja 15 prosen­tin välillä. Se tuplaan­tuu tästä päivästä.

JENKEISSÄ SE OSATAAN

Puura­ken­ta­mi­seen 35 eri maassa tutus­tu­nut Karja­lai­nen on pannut merkille, että puuker­ros­ta­lot ovat osassa maail­maa valta­vir­taa. Yhdys­val­loissa lähes 90 prosent­tia kerros­ta­loista tehdään puusta.

– Siellä se osataan. Ranka­run­ko­ra­ken­ta­mi­nen on siellä ollut vallit­seva tapa viimei­set 145 vuotta.

Yhdys­val­loissa puuker­ros­ta­lot ovat Karja­lai­sen mukaan noin 20 prosent­tia beto­ni­ta­loja edul­li­sem­pia johtuen myös siitä, että siellä beto­ni­ra­ken­ta­mi­nen ei ole yhtä kehit­ty­nyttä kuin Suomessa.

Karja­lai­sen mukaan Suomes­sa­kin lähdet­tiin oletuk­sesta, että puusta teke­mi­nen on edul­lista. Kun koke­mat­to­mina raken­net­tiin pilot­ti­koh­teita, suun­nit­telu osoit­tau­tui työlääksi ja niistä tuli kalliimpia.

– Voi karkeasti sanoa, että kun hyvin suun­ni­tel­laan, puuker­ros­talo on beto­ni­ta­lon kanssa saman hintai­nen, ei valta­vasti edullisempi.

Puurunko on Karja­lai­sen mukaan kalliimpi kuin beto­ni­runko, mutta sääs­töä puura­ken­ta­mi­seen tuo sen nopeus. Kerros­ta­lon teko puisista tehda­se­le­men­teistä suojan alla on beto­ni­ra­ken­ta­mista nopeam­paa, kuivem­paa ja halli­tum­paa. Beto­ni­ker­ros­ta­lo­työ­maa kestää keski­mää­rin 11–12 kuukautta. Puuta käyt­täen pääs­tään kuuteen kuukau­teen ja jopa sen alle.

ILMAPIIRI MUUTTUNUT MYÖNTEISEKSI

– Kun tyhjästä lähdet­tiin, oli paljon alas ampu­jia ja ennak­koa­sen­teita. Tänä päivänä tämä on uskot­tava tapa raken­taa, luon­neh­tii Karja­lai­nen 24 vuodessa ison mitta­kaa­van puura­ken­ta­mi­sessa tapah­tu­nutta ajat­te­lun muutosta.

Alussa suoma­lai­set haki­vat oppia maail­malta. Tänään katso­ja­vir­taa tulee Karja­lai­sen mukaan myös Suomeen päin.

– Ei meidän tarvitse globaa­listi hävetä osaa­mis­tamme, mutta kohteita on vähän siihen nähden mitä voisi olla. Tekni­set asiat meillä halli­taan, mutta osaa­mi­sen kärki on erit­täin kapea.

Arkki­teh­ti­kunta on Karjai­sen mukaan puura­ken­ta­mi­sesta innos­tu­nutta, mutta raken­ne­suun­nit­te­li­joita on vähän. Se hidas­taa kehitystä.

Karja­lai­sen mukaan Suomen kaupun­git, kunnat ja poliit­ti­set päät­tä­jät rummut­ta­vat kiitet­tä­västi puun ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­sien puolesta.

– Ympä­ristö- ja sisäilma-asiat ja home­kou­lu­kes­kus­telu vaikut­ta­vat. Massii­vi­puu­ra­ken­teis­ten koulu­jen ja päivä­ko­tien määrä kasvaa valta­vasti. Niillä halu­taan vastata terveel­li­seen sisäil­maan, hyvään ympä­ris­töön ja hiilijalanjälkiasioihin.

ILMASTONMUUTOS VAUHDITTAA

Puuker­ros­ta­lo­mark­ki­noilla on Karja­lai­sen mukaan näky­vissä lupaa­via merkkejä.

– Näyt­tää siltä, että suuret­kin raken­nus­liik­keet YIT, Skanska ja NCC ovat innos­tu­neet puura­ken­ta­mi­sen alueista ja kohteista. Yhtenä suurena ajurina ovat ympäristöasiat.

Puura­ken­ta­mi­nen on suosittu puhee­naihe Suomessa ja maailmalla.

– Jos seuraa poli­tiik­koja ja minis­te­reitä, he puhu­vat, että suurin hyve on puura­ken­ta­mi­nen. Maail­man­laa­jui­nen trendi ympä­ris­töys­tä­väl­li­seen raken­ta­mi­seen on nousussa. Se lisää puura­ken­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sia. Mutta edel­leen tarvit­semme lisää puumyön­tei­siä raken­nus­liik­keitä, raken­nut­ta­jia ja vaati­vien puura­ken­tei­den osaa­via suunnittelijoita.

LÄHIÖISSÄ SUURI MAHDOLLISUUS

Tule­vai­suu­den mahdol­li­suus puura­ken­ta­jille löytyy Karja­lai­sen mukaan lähiöi­den saneerauksesta.

– Sellaista on kerros­ta­lo­jen ener­gia­kor­jaus, lisä­ker­ros­ra­ken­ta­mi­nen ja alueit­ten tiivis­tä­mi­nen lisä­ker­ros­ten avulla. Määräyk­set salli­vat kerros­ta­lo­jen katolle kaksi puista lisä­ker­rosta. Puu painaa vain viides­osan beto­nin painosta. Jos pääte­tään, että raken­ne­taan lisä­ker­rok­sia, puu on ylivoi­mai­sesti paras ja kilpai­lu­ky­kyi­sin tekni­nen ratkaisu.

Lisä­ker­rok­sia on Karja­lai­sen mukaan raken­nettu jonkin verran, mutta kiin­nos­tus on vielä ollut vähäistä. Toinen mahdol­li­suus hänen mukaansa on se, että alun perin heikosti raken­nut­tuja alueita pure­taan ja tilalle raken­ne­taan uutta.

– Meillä Suomessa on 1,4 miljoo­naa kerros­ta­loa­sun­toa, ja niistä 600 000 on tehty 1960‑, 70- ja 80-luku­jen alku­puo­lella. Ne edus­ta­vat beto­ni­lä­hiö­ker­ros­ta­loja, jotka aika­naan suun­ni­tel­tiin kestä­mään 40 vuotta. Meillä on valta­van suuri korjaus­ra­ken­ta­mi­sen velka.

EI VARSINAISTA RAKETTITIEDETTÄ

Suomesta ei puuker­ros­ta­loja viedä maail­malle, mutta tuon­tia esiin­tyy meille päin.

– Viro­lai­set vievät Norjaan, ja ovat tulossa Suomen mark­ki­noille. Samoin Suomeen on tullut Ruot­sin suurin puukerrostalorakentaja.

Viro­lais­ten tuloa selit­tää Karja­lai­sen mukaan maan halvat työvoi­ma­kus­tan­nuk­set, jotka tarjoa­vat kilpai­lue­tua. Karja­lai­sen mielestä suoma­lais­ten esteet menes­tyä koti­maan mark­ki­noilla ovat lähinnä henkisiä.

– Meille on iskos­tu­nut, että puu on kilpai­lu­ky­kyi­nen ja luon­teva raken­nus­ma­te­ri­aali pieni­mit­ta­kaa­vai­sissa raken­nuk­sissa. Olen vitsail­lut, että mihin yhtäk­kiä katoaa kilpai­lu­kyky, kun raken­ne­taan kolmas tai neljäs kerros. Totta kai vaati­muk­set ovat haas­ta­vam­pia. Mutta ei se mitään raket­ti­tie­dettä ole, jos Ameri­kassa on puoli­toista vuosi­sa­taa tehty puukerrostaloja.

Jotta puura­ken­ta­mi­nen nousee varteen otet­ta­vaksi vaih­toeh­doksi beto­nin rinnalla, Karja­lai­sen mukaan tarvi­taan koko ajan uusia kohteita.

– On laskettu, että kun mark­ki­nao­suus on 10–15 prosent­tia, niin raken­ta­mi­sesta tulee mark­ki­naeh­toista. Paljon on puhetta, mutta kohteita toivoisi enemmän.

Kuhmo­lai­set edelläkävijöinä

Kuhmo­lai­nen vuonna 2014 perus­tettu Cross­lam oli ensim­mäi­nen yritys, joka ryhtyi Suomessa valmis­ta­maan CLT-levyä.

CLT-levystä tehdään element­tejä puuker­ros­ta­loi­hin ja pien­ta­loi­hin. Aikai­sem­min CLT- levyt tuotiin Suomeen Keski-Euroopasta.

Yritys on kasva­nut maltil­lista kahden–kolmen työn­tekijän vuosi­vauh­tia, ja tällä hetkellä teki­jöitä on 16. CLT-levyn kasva­vasta kysyn­nästä kertoo se, että Suomeen on kuhmo­lais­ten jälkiä seura­ten synty­nyt kolme CLT-tehdasta.

Cross­lam toimit­taa levyjä vierei­selle työpai­kalle Elementti Sammolle, joka tekee niistä kerros­ta­loe­le­ment­tejä. Sieltä ne kulje­te­taan pysty­tet­tä­viksi raken­nus­työ­maille eri puolille Suomea. Element­ti­teh­taan riveissä on jo 70 työntekijää.

Kuhmo on esimerkki kunnasta, jossa koko puura­ken­ta­mi­sen ketju näyt­täy­tyy pienois­koossa. Paikal­li­set metsä­ko­neen­kul­jet­ta­jat kerää­vät puun Kainuun metsistä Kuhmon sahalle, josta jatko­ja­los­ta­jat saavat raaka-ainetta tuotan­toonsa. Puun jalos­ta­mis­idea on synnyt­tä­nyt 8 000 asuk­kaan Kuhmoon myös hirsi­talo- ja ikku­na­tuo­tan­toa sekä höyläämötoimintaa.

Laeista vauh­tia puurakentamiselle

”Jos me jätämme käyt­tä­mättä puura­ken­ta­mi­sen mahdol­li­suu­den, täytyy sanoa, että emme näe metsää puilta.”

JYRKI ALAPARTANEN
Teol­li­suus­lii­ton puutuo­te­sek­to­rin johtaja

Puura­ken­ta­mi­sen lisää­mi­nen on tärkeää ilmas­ton vuoksi, mutta myös siksi, että Suomi elää metsästä, pohtii Teol­li­suus­lii­ton puutuo­te­sek­to­rin johtaja Jyrki Alapar­ta­nen.

Alapar­ta­sen mukaan ilmas­ton, kansan­ta­lou­den ja työl­li­syy­den näkö­kul­masta on tärkeää, että puura­ken­ta­mi­nen lisään­tyy. Yksi keino sen vauh­dit­ta­mi­seksi on lainsäädäntö.

– Se pitäisi kohden­taa raken­nus­la­kiin ja kaavoi­tus­lain­sää­dän­töön, joka on kuntien kaavoi­tus­ten pohjana. Yhtä tärkeää on se, että saadaan EU-lain­sää­dän­töä ilmas­to­syistä kehit­ty­mään puura­ken­ta­mista suosivaksi.

Puura­ken­ta­mista tukeva lain­sää­däntö voisi tuoda uusia yrit­tä­jiä muun muassa puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­seen, jossa vielä on heistä puutetta.

– Ilman pakot­ta­vaa lain­sää­dän­töä kaikki riip­puu siitä, kuinka moni nyky­mää­räyk­sillä ja yhteis­kun­nan nyky­oh­jauk­sella uskoo siihen, että puuker­ros­ta­lo­jen osuus tulee kehit­ty­mään niin hyvään suun­taan, että tähän mark­ki­naan kannat­taa tarttua.

Puura­ken­ta­mi­sen edis­tä­mi­seksi valtio isona omis­ta­jana voisi Alapar­ta­sen mielestä käyt­tää vaikutusvaltaansa.

– Jos valtio näkee, että puura­ken­ta­mi­sessa ilmas­to­syistä ja metsien käytön vuoksi on viisautta, niin miksi ei suoma­lai­nen yhteis­kunta voisi olla vielä nykyistä aloit­teel­li­sempi. Meillä on valtio­nyh­tiöitä, jotka ovat metsä­sek­to­riin keskit­ty­neitä. Valtiolla on alalla isoja omis­tuk­sia. Se voi halu­tes­saan yhtenä omis­ta­jana pyrkiä ohjaa­maan asioita.

Kasvava puuker­ros­ta­lo­jen raken­ta­mi­nen on Alapar­ta­sen mukaan vielä pientä sen takia, että alalla on vasta vähän yritystoimintaa.

– Ne, joilla olisi varaa ja mahdol­li­suus nähdä puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­nen yhtenä isona uutena jalos­tusas­teena, ovat meidän isot konser­nimme Stora Enso, Metsä Group ja UPM. Niissä on pientä liikettä, mutta se on hidasta, koska miljar­dit tule­vat niin helposti sellunkeitolla.

– Mutta näihin­kin yhtiöi­hin vaikut­ta­vat ilmas­to­ky­sy­myk­set, jos ne niiden arvoissa ovat todellisia.

– Työl­li­syy­den kautta puura­ken­ta­mi­sen lisään­ty­mi­nen vaikut­taisi myön­tei­sesti kansan­ta­lou­teen, koska puutuo­te­teol­li­suus on työvoi­ma­val­taista moneen muuhun teol­li­suu­teen verrattuna.

– Mahdol­li­suuk­sia on paljon, mutta pitää saada aikaan laaja vaikut­ta­mis­ver­kosto, että nämä asiat lähte­vät liikkeelle.

– Tiedämme, että kunnissa beto­ni­teol­li­suu­della oan paljon vaiku­tus­val­taa. Sen lobbaus on niin suurta, että jos kunta ei inno­va­tii­vi­sesti näe puura­ken­ta­mi­sessa mahdol­li­suuk­sia, niin beto­ni­teol­li­suu­den lobbaus vie pienet­kin kehit­ty­mi­sen mahdollisuudet.

– Sen takia tarvit­tai­siin lain­sää­dän­töä, joka pakot­ta­vasti ohjaa puura­ken­ta­mi­sen lisää­mistä ilmastosyistä.

Tutki­mus ja koulu­tus kunniaan

”Jos puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mista halu­taan Suomessa lisätä, alan tutki­mus ja koulu­tus pitää nostaa nousuun.”

MIKA KÄRKKÄINEN
Teol­li­suus­lii­ton erikoistutkija

Tuoreeh­kon esimer­kin mukaan puuker­ros­ta­loa kokeil­tiin raken­taa ilman huppua. Seurasi korjausta vaativa homeon­gelma. Se kertoo siitä, miten herk­kää puura­ken­ta­mi­nen on.

– Hupun alla raken­ta­mi­nen pikku­hil­jaa yleis­tyy Suomessa. On tärkeää, että huonoa säätä ei pääs­tetä pilaa­maan hyvää raken­ta­mista, Mika Kärk­käi­nen pohtii.

Kun halu­taan nostaa puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sesta tule­vai­suu­den ala, sille tarvi­taan sekä tutki­mus- että koulutusjärjestelmät.

– Siihen pitäisi saada mukaan VTT, jokin tekni­nen yliopisto ja moni­puo­li­sesti alaan linkit­ty­viä yhtiöitä. Ilman tutki­mus­jär­jes­tel­mää ei päästä kunnol­li­seen puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­seen, eikä saada kehi­tet­tyä puura­ken­ta­mi­sen osaamista.

Oleel­lista on, että tutki­muk­sesta saatu oppi menee jakoon kaikille koulu­tus­ta­soille, ja raken­nus­mää­räys­ten avulla kunnol­li­nen raken­ta­mi­nen toteu­tuu käytännössä.

HISTORIAN VIRHEISTÄ VOI OPPIA

Puuker­ros­ta­lo­jen raken­ta­mi­sessa ei Kärk­käi­sen mielestä pidä liikaa kiireh­tiä ilman riit­tä­vää tietä­mystä ja osaamista.

– Kannat­taa lähteä nousu­joh­toi­sesti liik­keelle niin, että tekni­nen osaa­mi­nen mate­ri­aa­lei­hin ja teke­mi­seen ehtii syntyä. Riit­tä­vän koke­muk­sen kart­tu­mi­seen menee aikansa.

Raken­ta­mi­nen on Suomessa ala, jossa riit­tä­vän tutki­mus­tie­don puut­tuessa on tehty virheitä jopa niitä tois­taen. Asioita on monesti opittu kanta­pään kautta.

– Esimer­kiksi 1970-luvulla tehtiin tasa­kat­toi­sia pien­ta­loja. Niitä korjat­tiin harja­kat­toi­siksi, kun huomat­tiin, että tasa­ka­tot vuota­vat ja tulee home­vau­rioita. Sitten 1980-luvulla opit­tiin teke­mään harja­kat­toi­sia. Mutta nyt tehdään taas tasakattoisia.

– 1980-luvulla pistet­tiin pien­ta­loi­hin höyry­su­lut ja puoli metriä karhun­tal­jaa ulla­kolle ja 30 sent­tiä seiniin, niin saatiin lämmi­tys­kus­tan­nuk­set alas. Samalla saatiin home­vau­rioita, koska puura­ken­teet vaati­vat tuulettumista.

KAIVATAAN JÄRJEN VALOA

Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­selle on Kärk­käi­sen mielestä ilmaan­tu­nut paitsi mahdol­li­suu­deksi myös uhkaksi Suomen epärea­lis­ti­sen tiukat ilmastotavoitteet.

– Raken­ta­mi­nen on LULUCF-pääs­tö­vä­hen­nys­ta­voit­teissa mukana. Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mista on esitetty lisät­tä­väksi, koska puura­kenne on hiilivarasto.

– Rajut pääs­tö­vä­hen­nys­ta­voit­teet ovat toisaalta uhka kestä­välle raken­ta­mi­selle. Suomessa raken­nuk­set ovat jo ennes­tään ener­gia­te­hok­kaita, koska ne on raken­nettu sovel­tu­maan kylmään ilma­na­laan. Nyt raken­nus­ten ener­gia­te­hok­kuutta pitäisi nostaa enti­ses­tään. Ei tarvitse olla kovin hääp­pöi­nen profeetta nähdäk­seen homeon­gel­mia tulevaisuudessa.

– Jos Suomen itsel­leen aset­ta­mia maail­man anka­rim­pia ilmas­to­ta­voit­teita aiotaan saavut­taa, se tarkoit­taa käytän­nössä, että metsien hakkuita joudu­taan vähen­tä­mään ja niitä tarkas­tel­laan lähinnä hiili­nie­lu­jen kautta. Jos metsien hakkuut vähe­ne­vät, on arvoi­tus, kuinka paljon sieltä ohjau­tuu puuta sahoille ja puurakentamiseen.

– Tarvi­taan järjen valoa, että tällai­sia asioita pysty­tään ymmär­tä­mään, ja epäsuo­tui­sia kehi­tys­pol­kuja kääntämään.

Histo­ria Kärk­käi­sen mukaan osoit­taa, että puu on oikein käytet­tynä kestävä rakennusmateriaali.

– Kaupun­geissa ja maaseu­dul­la­kin on sellai­sia sata­vuo­tiaita puura­ken­nuk­sia, jotka on aikoi­naan raken­nettu kunnol­li­sesti, ja jotka ovat edel­leen hyvässä kunnossa.

TARVITAAN MONITASOISIA PONNISTELUJA

Kärk­käi­sen näke­myk­sen mukaan on myös hyvä muis­taa, että puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sesta toivot­tuja hyötyjä, kuten työpaik­koja ja vien­tiä, syntyy vain, jos täällä on riit­tä­västi merkit­tä­viä alan toimijoita.

– Merkit­tä­viä vien­tiä­kin harjoit­ta­via puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­jia ei Suomeen itses­tään synny, vaan jonkun on ne perus­tet­tava. Valtio ja kunnat ovat merkit­tä­viä raken­nut­ta­jia suoraan sekä välil­li­sesti kiin­teis­töyh­tiöi­densä kautta.

Valtion ja kuntien mahdol­li­suuk­sia puuker­ros­ta­lo­jen raken­ta­mi­sen edis­tä­mi­seen kannat­taa Kärk­käi­sen mielestä pohtia.

– Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­nen voi tarjota merkit­tä­viä kasvu­mah­dol­li­suuk­sia suoma­lai­sille yhtiöille, mutta siihen vaadi­taan ponnisteluja.

Kärk­käi­sen mukaan valtio­val­lan poli­tiik­ka­toi­mien tavoit­teena voisi myös olla puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sen ympä­rille muotou­tuva klus­teri, joka käsit­tää sahat, levy­teh­taat, raken­nus­liik­keet, ikkuna- ja ovival­mis­ta­jat, LVIS-yhtiöt ja monen­lai­set muut alaan linkit­ty­vät toimi­jat sekä teol­li­set integraatit.

– Puuker­ros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sen yleis­ty­mi­nen voi tuoda tuot­ta­vuu­den kasvua rakentamiseen.

Tavoit­tee­seen yhteistyöllä

Suomen halli­tus tavoit­te­lee raken­ta­mi­sessa puun­käy­tön kaksin­ker­tais­ta­mista. Puu- ja metsä­alan toimi­joi­den yhteis­yri­tys Puuinfo on laske­nut, mitä se vaatii.

Puuin­fon toimi­tus­joh­ta­jan Mikko Vilja­kai­sen mukaan halli­tuk­sen ilmoi­tus valtion tuke­mien puis­ten ARA-asun­to­jen käyn­nis­tä­mi­sa­vus­tuk­sen korot­ta­mi­nen 20 prosen­tilla on alalle iloi­nen uutinen.

Toimen­pi­teenä se ei puun­käy­tön kaksin­ker­tais­ta­mi­seen riitä. Koko ARA-tuotan­non toteut­ta­mi­seen puura­ken­tei­sena tarvi­taan puuta nyky­tek­nii­kalla noin 80 000 kuutio­met­riä, ja reilu 200 000 kuutio­met­riä, jos talot tehdään massii­vi­puusta. Puun­käy­tön tuplaa­mi­seen raken­ta­mi­sessa tarvi­taan Puuin­fon lasku­jen mukaan 2,6 miljoo­nan puukuu­tion lisäys.

Tavoit­teen saavut­ta­mi­seksi Vilja­kai­nen ehdot­taa valtio­val­lan, teol­li­suu­den ja eri sidos­ryh­mien yhteistä stra­te­giaa, jonka pohjalta ympä­ris­tö­mi­nis­te­riön puura­ken­ta­mi­sen toimen­pi­deoh­jelma olisi mahdol­lista toteuttaa.

Puuin­fon selvi­tyk­sen mukaan koti­maan raken­ta­mi­sesta löytyy puun käyt­töön 8,6 miljoo­nan kuution lisä­mah­dol­li­suus. Niin suuren määrän toteu­tu­mista Vilja­kai­nen ei pidä toden­nä­köi­senä, mutta reilu viiden­nes siitä voisi hänen mieles­tään olla hyvin­kin mahdollinen.

Esimer­kiksi puuta vähem­min käyt­tä­villä raken­ta­mi­sen osa-alueilla (kuten kerros­ta­loissa, julki­sessa ja teol­li­suus­ra­ken­ta­mi­sessa) puun­käyttö voisi kasvaa jopa 2,7 miljoo­naa kuutio­met­riä, jos kaikki nyky­mää­räyk­sin mahdol­li­set raken­nus­osat tehdään puusta.

Puuta viedään Suomesta runsaasti saha­ta­va­rana, jopa enem­män kuin Virosta, jossa jatko­ja­los­tuk­sen ansiosta puusta saatu kuutio­hinta on korkeampi kuin Suomessa. Vilja­kai­nen uskoo, että puun jatko­ja­los­tus voisi nostaa merkit­tä­västi Suomen vien­ti­tu­loja. Se ei olisi risti­rii­dassa saha­teol­li­suu­den intres­sien kanssa, koska jatko­ja­los­ta­jat toimi­vat asiak­kaina sahateollisuudelle.

Perus­tuu Puuin­fon tiedot­tee­seen 22.1.2020

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT KITI HAILA, MISKA PUUMALA JA PUUINFON KUVA-ARKISTO

LUE MYÖS:
PÄÄKIRJOITUS: Puura­ken­ta­mi­sen odotettu nousu (12.2.2020)