Lakkovahdissa 11.2.2020 Lohjan Metsä Woodilla. Kuvassa vasemmalta Janne Nevalainen, Liisa Majamäki, Tiia Pyykkö, Minna Lepokallio, Marika Kallio, John Yambasu sekä Sari Kärkkäinen.
Lakkovahdissa 11.2.2020 vasemmalta Janne Nevalainen, Liisa Majamäki, Tiia Pyykkö, Minna Lepokallio, Marika Kallio, John Yambasu sekä Sari Kärkkäinen.

Lakossa Metsä Woodin Lohjan kerto­teh­taalla: ”Heiken­nyk­sille ei lämmetä”

”Meillä ovat Metsä­teol­li­suus ry:n heiken­nys­esi­tyk­sistä eniten puhut­ta­neet palve­lus­vuo­si­li­sät ja työajan lyhen­nys­kor­vauk­set”, kertoo Metsä Woodin Lohjan kerto­teh­taan pääluot­ta­mus­mies Ari Putila. Järjes­täy­ty­mi­sas­teel­taan yli 90 prosen­tin tehtaalla on lakko pitä­nyt,  ja se katso­taan loppuun asti, Putila vakuuttaa.

12.2.2020

Kansan­ta­lou­den tilas­to­jen mukaan mekaa­ni­nen metsä­teol­li­suus työl­lis­tää enem­män suoma­lai­sia kuin pape­ri­teol­li­suus. Mekaa­ni­sessa pais­kii töitä noin 22 000 suoma­laista, pape­ri­teh­taissa 19 000. Putila mietis­ke­lee, pide­täänkö pape­ri­teol­li­suutta kuiten­kin ”tärkeäm­pänä” alana, koska miljar­deissa sen vienti on isompaa.

– Ehkä siksi meidän lakkomme maini­taan lähinnä sivu­lauseena. Mutta yhtä tärkeitä nämä työpai­kat ovat meille, jotka näissä tehtaissa olemme töissä, Putila alleviivaa.

Pääluot­ta­mus­mies harmit­te­lee­kin sitä, että Metsä­teol­li­suus ry ei ole halun­nut tehdä mekaa­ni­sessa sopimusta.

– Mutta nyt kun Pape­ri­liitto sai sopi­muk­sen aikai­seksi, jospa kaikki esteet meidän­kin sopi­muk­sen saami­selle olisi­vat nyt poissa. Kyllä me töitä haluamme tehdä, ei tämä ole mukava tilanne kenellekään.

Kuvassa pääluot­ta­mus­mies Ari Putila.

Suomen kansan­ta­lou­den nojaa­mi­nen erikoi­sen paljon vien­tiin näyt­täisi tilas­to­jen valossa sekin harha­luu­lolta, ei tosia­sialta. Muiden muassa Yle on kirjoit­ta­nut asiasta. ”Maail­man­pan­kin tilas­toissa on mukana 43 Euroo­pan maata. Maail­man­pan­kin tilas­to­jen valossa Suomi ei ole poik­keuk­sel­li­sen vien­ti­riip­pu­vai­nen maa, ei sinne päin­kään. Peräti 31 maata on Suomea vien­ti­riip­pu­vai­sem­pia, eli Suomi kuuluu siihen neljän­nek­seen, joka on kaik­kein vähi­ten vien­ti­riip­pu­vai­nen. Nume­roi­den perus­teella Suomea voisi päin­vas­toin kutsua poik­keuk­sel­li­sen koti­mark­ki­na­riip­pu­vai­seksi maaksi.” (Ylen uuti­set 11.10.2019)

Mekaa­ni­nen metsä­teol­li­suus myy nime­no­maan koti­mark­ki­noille, sillä tuotan­toa vuonna 2018 oli 6,9 miljar­din euron edestä, ja koti­maa­han siitä myytiin 4,6 miljar­dilla. Samana vuonna pape­ri­teol­li­suu­den tuotanto oli 15,6 miljar­dia ja siitä koti­maa­han myytiin 4,8 miljar­din edestä. Putila jatkaa mietis­ke­ly­ään siitä, miksi työnan­ta­ja­puoli näyt­tää olevan halu­kas pitkit­tä­mään ja venyt­tä­mään lakkoa sahoilla ja vaneritehtailla.

– Ajatel­laan ehkä kuiten­kin sitä vien­ti­kaup­paa, pide­tään pape­rin­vien­tiä, kemiasta nyt puhu­mat­ta­kaan, valta­kun­nal­li­sesti niin tärkeänä, että niille saatiin sopi­muk­set meitä aikaisemmin.

PITKIÄ TYÖSUHTEITA

– Meillä on paljon ihmi­siä, jotka ovat tehneet täällä pitkään, yli 20 vuotta, töitä. Jos palve­lus­vuo­si­lisä otet­tai­siin pois, tekisi se todella ison loven palk­koi­hin, Putila toteaa.

Toinen tehtaan työvä­keä kovasti puhut­ta­nut heiken­ny­seh­do­tus on kolmi­vuo­ro­työn lyhen­nys­kor­vauk­sen leikkaaminen.

­– Täällä on pääsään­töi­sesti tehty töitä 7 päivää viikossa eli 37:aa. Lyhen­nys­kor­vauk­sen pienen­tä­mi­nen vaikut­taisi sekin aivan suoraan keskituntiansioon.

Putila on siinä kuului­sassa samassa veneessä kerto­teh­taan muun väen kanssa. Hän on ollut Lohjan tehtaalla töissä 22 vuotta. Puti­lal­le­kin heiken­nys­esi­tys­ten toteu­tu­mi­nen näkyisi rajusti ja suoraan tilinauhassa.

Väki on pääluot­ta­mus­mie­hen mukaan kyllä huolis­saan muis­ta­kin heiken­nys­esi­tyk­sistä, mutta nämä kaksi ovat nous­seet kaik­kein terä­vim­min esiin.

Kuvassa työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Janne Neva­lai­nen.

KEITÄ MEDIA KUUNTELEE?

Pääluot­ta­mus­mies kuvai­lee, ettei hän oikein enää viitsi lukea­kaan valta­vir­ta­me­dian uuti­soin­tia lakoista.

– Jutut tehdään työnan­ta­jan näkö­kul­masta, ei oikeas­taan koskaan työn­te­ki­jöi­den näkökannalta.

Lieneekö sen ”amerik­ka­lai­sen unel­man” kään­tei­nen irvi­kuva haaveissa myös suoma­lai­silla työnantajilla?

Onko ajateltu, että Suomes­sa­kin pitäisi siir­tyä Ameri­kan malliin? Eli toteut­taa tänne­kin se amerik­ka­lai­nen unelma, jossa työnan­ta­jat saavat naut­tia hyvistä osin­goista ja tulok­sista, mutta työn­tekijä ei saa palkan muodossa niistä eduista nauttia.

Putila naurah­taa, että eipä ole Suomes­sa­kaan vielä koskaan ollut varaa maksaa työn­te­ki­jöille hyviä palkkoja.

– Hyvinä aikoina ei voi maksaa, koska täytyy valmis­tau­tua huonoi­hin aikoi­hin. Ja huonoina aikoina ei voi maksaa, koska täytyy pärjätä kilpai­li­joi­den kanssa.

Puti­lan huomion ovat kiin­nit­tä­neet jo valmis­tu­neissa sopi­muk­sessa ne pykä­lät, joiden mukaan työn­te­ki­jöille makse­taan työan­ta­jan päätös­val­lan mukai­sesti joitain palkaneriä.

– Millä perus­teilla ne makse­taan? Miten pääte­tään, että joku työn­tekijä on parempi kuin toinen?

Putila liput­taa kaiken kaik­ki­aan yleis­ko­ro­tus­ten ja kaikille tasa­puo­li­sesti jaet­ta­vien etujen puolesta.

– Tämä nykyi­nen järjes­telmä on kuiten­kin parempi. Se palve­lee kaik­kien etuja. Enkä henki­lö­koh­tai­sesti usko lain­kaan siihen, että erilai­set sopi­muk­set ja erilai­set palkat (samasta työstä) työn­te­ki­jöi­den välillä lisäi­si­vät tuot­ta­vuutta. Niistä saat­taa syntyä vain riitaa työn­te­ki­jöi­den välillä.

- Minä olen sitä mieltä, ja uskon suurim­man osan muis­ta­kin työn­te­ki­jöistä ajat­te­le­van samoin, että oikeu­den­mu­kai­suus on tärkeää. Koska kaikki ovat lakossa, myös lakon tulok­set pitää jakaa kaikille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT ANNIKA RAUHALA