Arki vaatii digitai­toja – tekno­lo­giaa pidetään hyödyl­li­senä, ihmisten valmiudet kuitenkin kompastuskohta

Arkipäi­väi­seen asioin­tiin tarvi­taan monen­laisia digitai­toja. Jos sähköinen asiointi muuttuu kompas­tus­ki­veksi, voi jäädä ilman palveluja.

20.11.2019

Entistä useampi arkipäi­väinen asiointi hoide­taan tieto­ko­neella tai mobii­lilla. Työpaikkaa haetaan sähköi­sellä lomak­keella, lääkä­riaika ja päivä­hoi­to­paikka varataan netissä ja syksyllä tehtiin ensim­mäinen digitaa­linen asuntokauppa.

Palve­lujen siirty­misen digitaa­li­siksi ei aina helpota asiointia. Sähköi­sessä asioin­nissa vaadi­taan taitoja, joita kansa­lai­sille ei välttä­mättä ole kertynyt. Ei riitä, että osaa työsken­nellä tieto­ko­neella. Pitää ymmärtää siirty­miset sivulta toiselle ja kunkin palve­lun­tar­joajan logiikkaa.

Digisyr­jäy­ty­mi­seen voi olla muitakin syitä kuin heikot tieto­tek­niset taidot. Myös pääsy inter­ne­tiin voi olla hankalaa tai ihmisellä voi olla vamma tai toimintarajoite.

JOKA KOLMANNELLA NUORELLA ONGELMIA

Kansain­vä­lisen tutki­muksen mukaan digisyr­jäy­ty­minen koskee yllät­täen myös suoma­laisia nuoria. OECD:n tutki­muk­sessa osa nuorista on ohjel­moinnin huippuo­saajia, mutta osalla on vaikeuksia selviytyä yksin­ker­tai­senkin sähköisen lomak­keen täyttämisestä.

Kun eteen tulee vaati­vampia sähköisten asioinnin tehtäviä, liki 70 prosenttia nuorista 25–35-vuotiaista selviää niistä, mutta kolmannes ei. Tosin suurimmat erot digio­saa­mi­sessa ovat ikäluok­kien välillä. Vain joka kymmenes 55–65-vuotiaista selviää OECD:n mukaan vaati­vam­masta sähköi­sestä asioinnista.

Inter­ne­tissä asiointi on tuttua valtao­salle suoma­lai­sista. Yhä harvempi konka­ri­pol­vesta ei ole käyttänyt nettiä lainkaan. Tilas­to­keskus kertoo, että viime vuonna 75–89-vuotiaistakin useampi kuin joka neljäs asioi netissä päivittäin.

Tutki­joiden mukaan digisyr­jäy­ty­minen ei liity väistä­mättä ikään. Ongelmat eivät katoa minne­kään ikäluok­kien vanhe­tessa. Sähköinen asiointi yleistyy koko ajan, ja nuoremman polven digisyr­jäy­ty­minen muuttuu todel­li­seksi uhaksi, jollei heidän digitai­to­jaan paranneta.

KOMPASTUSKOHTIA RIITTÄÄ

Työikäisten digitai­tojen kohen­ta­mi­seen on tarttunut muun muassa Työväen Sivis­tys­jär­jestö, joka tarjoaa sekä työnha­ku­kou­lu­tusta että Opetus­hal­li­tuksen tuella maksu­tonta koulu­tusta tieto­tek­niikan perustaitoihin.

Myös SAK on huomannut työikäisten digitai­tojen puutteet. SAK ryhtyy järjes­tä­mään Googlen ja Demos Helsingin kanssa maksut­tomia koulu­tuksia SAK:laisten liittojen jäsenille.

– Tekno­logia ja digita­li­saatio tulevat, ja ihmiset pitävät niitä hyödyl­li­sinä. Ihmisten valmiudet ovat kuitenkin kompas­tus­kohta, SAK:n koulutus- ja työlli­syy­s­asioiden päällikkö Mikko Heini­koski sanoo.

– Jos haluaa toimia aktii­vi­sena kansa­lai­sena sosiaali- ja terveys­pal­ve­luissa, verot­tajan kanssa tai missä vain, sähköiset palvelut ovat arkipäivää. Pitää ymmärtää, kuinka digitaa­liset alustat toimivat. Pitää olla rohkeutta käyttää niitä.

Heini­kosken mukaan sähköisen asioinnin kynnyksen madal­ta­misen lisäksi tarvi­taan ymmär­rystä ja keinoja tunnistaa valeuu­tiset. Muutoin voi joutua huija­tuksi ja pahim­massa tapauk­sessa joutua identi­teet­ti­var­kauden uhriksi.

Vaarana on digisyrjiminen

Nuorten digitai­tojen erilais­tu­minen huolettaa Kelaakin.

– Moni nuori liikkuu verkossa ongel­mitta, mutta julkis­hal­lin­nol­lisen tahon verkko­asiointi ei välttä­mättä suju, Kelan asiak­kuuk­sien kehit­tä­mi­syk­sikön päällikkö Pirkko Kilpe­läinen sanoo.

– Ehkä nuorille on epäselvää, miten viras­toissa asioidaan.

Kela tarjoaa digitukea muun muassa Ohjaa­moissa, alle 30-vuotiaille tarkoi­te­tuissa matalan kynnyksen palve­lu­pai­koissa, joissa autetaan nuoria koulutus- tai työpo­lulle. Lisäksi Kelan henki­löstö jalkautuu aiempaa useammin opetta­maan verkko­asiointia erilai­siin paikkoihin, jotta heikom­mil­lakin digitai­doilla oppisi käyttä­mään Kelan verkkopalveluja.

Lain mukaan kaikkien lakisää­teisten palve­luiden tule olla helposti saavu­tet­ta­vissa. Niinpä Kelassa käydään läpi palve­luja, jotta asiointi onnistuu myös näkövam­mai­selta. Jokai­sella olisi hyvä olla ainakin perus­tai­toja digiasioinnissa.

HUOMAAMATONTA ASIOINTIA

Aina ei ole kyse osaami­sesta. Kelan digiasiointi saa joskus myös korkea­kou­lu­tetut raivon partaalle. Osa Kelan vastaus­lauseista tulee valmiista algorit­mista, jolloin lopul­lista ratkaisua voi olla mahdoton ymmärtää.

Kelasta kerro­taan, että asioinnin helpot­ta­mi­seksi on kehitetty muun muassa chat-palvelua. Siinä keskus­tel­laan asiak­kaan kanssa kirjal­li­sesti. Seuraa­vaksi on luvassa verkko­neu­vontaa chatin kautta.

Kilpe­läisen mukaan ideana on saada Kelan kanssa asiointi niin helpoksi, että asiak­kaan ei tarvitse olla lainkaan yhtey­dessä Kelaan. Palve­luja kehite­tään siten, että ne tulevat huomaa­mat­to­masti, kuten lääke­kor­vaus suoraan aptee­kista. Näitä asioin­teja on jo 40 miljoonaa vuosit­tain, mukana on myös taksi­mat­kojen ja lääkä­ri­palk­kioiden Kela-osuuksia.

Digitaa­linen asiointi yleistyy. Opinto­tu­ki­asioiden ja perhe-etuuk­sien hoita­mista on kokeiltu Kelassa siten, että chatin hoitavat robotit.

Noin 150:ssä Kelan palve­lu­pis­teessä ja sen lisäksi yhteis­pal­ve­lu­pis­teissä asioinnin voi hoitaa myös paperilla, mutta niissäkin tarjo­taan ensim­mäi­seksi asioin­tiin tietokonetta.

KESKUSTELUKUMPPANI ONKIN BOTTI

Yhä useam­massa chatissa vastaa­jana on tieto­ko­neoh­jelma. Se tunnistaa kysymykset ja antaa etukä­teen ohjel­moidun vastauksen. Botti-pohjaista eli automa­ti­soitua asiakas­pal­velua kehite­tään kiireen vilkkaan esimer­kiksi energia-alan yrityksissä.

Kun entistä useammin vastauksen antaminen jätetään tieto­ko­neoh­jel­malle, vaarana on digisyr­ji­minen. Siksi vastauksia ja kysymyksiä testa­taan koko ajan.

Tieto­ko­neoh­jelma ei voi ”tietää”, että esimer­kiksi maaseu­dulla yksinään asuvalta keski-ikäiseltä mieheltä ei saa evätä lainaa. Jos algorit­miin on kirjattu maaseutu, yhden hengen talous, keski-ikä ja mies laina­ris­keiksi, ohjelma tekee kielteisen päätöksen.

Tieto­suo­ja­val­tuu­tettu on puuttunut algorit­mien perus­teella tehtä­viin ratkai­suihin. Palve­luun rekis­te­röi­dyllä ihmisellä on ”oikeus olla joutu­matta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkäs­tään automaat­ti­seen käsit­te­lyyn, kuten profi­loin­tiin”, jos päätök­sellä on oikeus­vai­ku­tuksia tai jos päätös ”vaikuttaa vastaa­valla tavalla merkit­tä­västi”. Kieltoon on joitakin poikkeuksia, mutta joka tapauk­sessa ihmisellä on oikeus toimittaa lisätie­toja ja oikeus saada selvitys päätöksestä.

Digitaidot eivät pelasta digisyr­jin­nältä, mutta ne ehkäi­sevät sitä. Tutki­joiden mukaan lukutaito, infor­maa­tio­lu­ku­taito, media­lu­ku­taito ja monime­dia­lu­ku­taito auttavat selviä­mään digitaa­li­sessa maail­massa. Mitä heikommat taidot, sitä varmemmin digisyr­jäy­ty­minen uhkaa.

Terveyden ja hyvin­voinnin laitos THL on selvit­tänyt, että sähköistä sote-asiointia estävät käyttä­jien kokema heikompi digi-osaaminen, huono terveys ja huono elämän­laatu sekä asuinalue. Myös puutteel­liset taidot ymmärtää terveyttä tai tekno­lo­giaa vähen­sivät sähköistä sote-asiointia.

Sosiaa­li­työn asian­tun­tijat muistut­tavat, että ihminen kaipaa sähköisen asioinnin ohella keskus­telua ja vuoro­vai­ku­tusta kasvok­kain. Kunnal­li­salan kehit­tä­mis­säätiö KAKS:n tilaa­massa tutki­muk­sessa todetaan, että sähköi­sessä asioin­nissa on myös harmaa alue, sillä uudet työvä­li­neet muuttavat palve­luiden saata­vuutta, toimi­vuutta ja sosiaa­li­työn asiak­kaan ja ammat­ti­laisen välistä suhdetta. Palve­luiden sisään voi rakentua syrjäyt­tävä mekanismi.

RAUTAINEN AMMATTITAITO EI YKSIN RIITÄ

Joku on verrannut digita­li­soi­tu­mista teollis­tu­misen alkuai­kaan. Murros on vähin­tään yhtä suuri. Tarvi­taan uuden­laisia taitoja.

Jyväs­kylän yliopiston tutkijat Kirsi Heinonen ja Kirsi Lainema kertovat yliopiston Tutki­musuu­ti­sissa, että digita­li­soi­tu­vassa työssä tarvi­taan tekno­lo­gisten taitojen lisäksi vahvempia yhtei­söl­lisen työn ja vuoro­vai­ku­tuksen taitoja. Pahit­teeksi eivät ole myöskään kriit­tinen tiedon arviointi, tiedon jakaminen ja vastuul­linen toiminta.

SAK:n Mikko Heini­koski sanoo, että digitai­tojen puute saattaa johtaa työttö­myy­teen ja pitkittää sitä.

– Voi olla, että ihmisen muu osaaminen on aivan rautaista, mutta työsken­tely sähköi­sillä alustoilla voi olla haastavaa. Aika pienel­läkin satsauk­sella digitai­toihin voidaan parantaa työllis­ty­mis­mah­dol­li­suuksia merkittävästi.

RATKAISUT NOPEAMMIN

Ansio­si­don­naista työttö­myys­turvaa voi hakea edelleen myös paperitse, ainakin hakemuksen voi laittaa vireille paperilla.

Työttö­myys­kas­sojen Yhteis­jär­jestön toimin­nan­joh­taja Niina Jussila kertoo, että erot sähköi­sessä asioin­nissa vaihte­levat suuresti.

– Meillä on työttö­myys­kas­soja, joihin hakemukset tulevat 98-prosent­ti­sesti sähköi­sesti. Sitten on kassoja, joissa osuus on huomat­ta­vasti vähemmän.

Työikäisten valmiudet sähköi­seen asioin­tiin eivät Jussilan mukaan ole kiinni koulu­tus­taus­tasta, vaan enemmänkin työn luonteesta. Jos työssä on totuttu asioi­maan sähköi­sesti, se sujuu myös omissa asioissa.

Jussila huomauttaa, että sähköiset hakemukset on helpompi ja nopeampi käsitellä järjes­tel­missä. Paperiset palvelut pysyvät ainakin lähivuodet.

– Kun kuitenkin kyse on ihmisten toimeen­tu­loon liitty­västä etuudesta, etuutta pitää voida hakea tavalla tai toisella. Toivo­taan, että paperinen asiointi käy tarpeettomaksi.

Järjes­telmät tulisi Jussilan mielestä kehittää sellai­siksi, että niitä olisi helppo käyttää.

– Ei tulisi miettiä vain sähköisten järjes­tel­mien vaati­muksia tai pelkäs­tään käsit­te­ly­pro­sessia, vaan myös järjes­telmän käyttäjää.

TEKSTI BIRGITTA SUORSA /​ UP
KUVITUS TUOMAS IKONEN