HARRASTAJAT: Metsästäjät Virpi Juslin ja Jani Ropponen: Melkoinen Amor tuo suomenpystykorva Joiku!

teollisuusliitto

Taisi siinä Facebookin kuvassa enemmän miestä kiinnostaa kivan näköinen suomenpystykorva Joiku kuin nainen, virnistää Virpi Juslin kertoessaan yhteisen taipaleen alkuvaiheista Jani Ropposen kanssa. Metsästys on pariskunnan intohimoinen harrastus, jota vaalitaan rakkaudella, kannustaen ja luontoa kunnioittaen.

VIRPI JUSLIN

Lähettämötyöntekijä

JANI ROPPONEN

Valmisuuniasentaja

Tulikivi Oyj
Heinävesi

Ollaan Heinävedellä Etelä-Savossa. Virpi Juslinin ja Jani Ropposen kotona kirmaa hurmaava joukko koiria. Karjalankarhukoira Hilu, suomenpystykorva Joiku ja pentunsa Ansa, kääpiöpinserit Tytti ja Irma sekä amerikankarvatonterrierit Neppari ja Nappi. Suuresta häkistä nelijalkaisten menoa katselee neljä undulaattia.

– Jani tuli taloon karjalankarhukoiran kanssa ja saikin sitten paljon isomman perheen, Virpi Juslin hymyilee.

Saipa hyvinkin ison perheen ja Joikusta ja emännästään parasta mahdollista seuraa vuotuisille metsästysretkille. Karjalankarhukoira Hilusta ei Ropposen mukaan ole metsästyskoiraksi, mutta puolison mielestä rakkaaksi perheenjäseneksi sitäkin enemmän.

”Oma lajini oli pitkään nokipannun pyöritys ja nuotiotulen vaaliminen. Vaan sitten pohdin, että josko hirvimerkkiä tavoittelemaan”, Virpi Juslin kertoo.

YHTEISTÄ AIKAA

Jani Ropposen elämään metsästys on kuulunut pikkupojasta lähtien. Metsästyskortin hän hankki jo 11-vuotiaana ja ensimmäisen aseensa 15-vuotiaana. Repertuaari on laaja linnuista hirviin ja karhuihin.

– Oma lajini oli pitkään nokipannun pyöritys ja nuotiotulen vaaliminen. Vaan sitten pohdin, että josko hirvimerkkiä tavoittelemaan. Muutenhan olisin jäänyt moneksi viikonlopuksi yksikseni olemaan, kun toinen lähtee metsälle, Juslin pohtii.

Pariskunnan tarinoinnista ja leikinlaskusta ymmärtää hetkessä, miten valtava merkitys kannustuksella yhteisessä harrastuksessa, rohkaistumisessa ja uuden oppimisessa voikaan olla. Missä Juslin vaatimattomuuttaan epäröi, siinä puoliso kannustaa ja kehaisee. Juslin suoritti metsästyskorttinsa vuonna 2013 ja hirvimerkin viisi vuotta myöhemmin.

– No, sanoinhan minä, että saman tien sen hirvimerkin saat. Ja saat kyllä sen karhumerkinkin, kunhan tahdot, Ropponen kannustaa.

”Kyllä pitää olla ehdottoman varma aseenkäsittelyssä, jos karhu vastaan kävelee”, Virpi Juslin pohtii karhumerkin suorittamisesta.

Karhumerkin suorittamista Juslin vielä empii. Ei sillä, etteikö ammunta merkin suorittamiseksi sujuisi. Ajatus karhun kohtaamisesta metsällä herättää kuitenkin säväyttäviä kunnioituksen tunteita.

– Kyllä pitää olla ehdottoman varma aseenkäsittelyssä, jos karhu vastaan kävelee.

Onpa karhu kävellyt Roppostakin vastaan, mutta tilanne oli sen verran nopea, ettei mies metsän kuningasta päässyt ampumaan.

KAATUI 11-PIIKKINEN

Suomenpystykorva Joiku on Virpi Juslinin ja Jani Ropposen metsästyskaveri.

Komea Riistatuulen Joiku on valmiina syksyn metsästyskauteen. Valmiina ovat myös Juslin ja Ropponen. Metsästykseen pariskunta ei suhtaudu saaliinhimoisesti. Ropponen kertoo esimerkiksi lintumetsällä tähtäävänsä saalista useammin kännykän kameralla kuin aseella.

– Eihän niitä aina raaski ampua. Palkitsevaa on jo luonnossa liikkuminen, eläinten tarkkailu. Enpä edes muista, milloin olisin viimeksi ampunut kanalintuja.

Viime syksynä Juslin lähti puolisonsa pariksi hirvimetsälle kokeilemaan tositoimia. Siinä missä Ropponen juttelee ammunnasta liki 30 vuoden rutiinilla, Juslin analysoi tekniikan ja toimintavarmuuden merkitystä kovinkin tarkkaan.

– En kokenut olevani niin valmis ja varma, että olisin vielä yksin lähtenyt passiin. Janin rinnalla ja opastuksessa oli turvallista olla.

– No kerro nyt, kerro, kehottaa Ropponen puolisoaan, joka empii mainita hirvimetsän saaliista.

Jahdin aikana Juslin ja vierellään kulkenut Ropponen olivat saaneet 11-piikkisen hirviuroksen kiikariinsa. Juslin laukaisi aseensa ensi kertaa kohti hirveä.

– Ei ollut takaraivoon vielä tallentunut laittaa kiikaria suuremmalle ja ottaa ennakkoa ylöspäin tarpeeksi. Etäisyyttä hirveen oli kuitenkin noin 150 metriä, ja osuma jäi liian alas. Sillä samalla laukaisun hetkellä Jani vieressä ampui hirveä suoraan sydämeen.

Virpi Juslin rohkaistui mukaan metsästykseen reilut viisi vuotta sitten. Jani Ropposen elämään metsästys on kuulunut nuorukaisesta lähtien.

YHTEISTÄ HYVÄÄ ARKEA

Virpi Juslin työskentelee Tulikiven Heinäveden tehtaan uunipakkaamossa ja uunilähettämössä. Työvuosia on kertynyt jo 29. Rupeamaan on mahtunut myös 13 vuoden pääluottamusmiestehtävät. Hän on nähnyt Kermansaven parhaimmat ajat, yrityksen myynnin Tulikivelle, irtisanomiset ja lomautukset. Parhaimmillaan tehdas on työllistänyt noin 120 henkilöä. Nyt työntekijöitä on parikymmentä.

Jani Ropponen on työskennellyt Heinäveden tehtaalla valmisuuniasentajana kolmisen vuotta. Ennen paluuta kotikonnuille Heinävedelle hän teki vanginvartijan töitä Keravalla ja Mikkelissä.

Jani Ropponen ja Virpi Juslin työskentelevät nykyään samalla Tulikiven Heinäveden tehtaalla. Juslin on työskennellyt Tulikivellä melkein 30 vuotta, Ropponen aloitti kolme vuotta sitten.

On kulunut kuutisen vuotta siitä, kun Jani Ropponen pysähtyi katsomaan tarkemmin Joikun ja emäntänsä kuvaa Facebookissa. Minkä työnteolta ja metsästysharrastukselta ehtii, pariskunnan arki täyttyy omakotitalon askareista ja koirakatraan hoitamisesta. Juslinin ja Ropposen kennel Pindogin verkkosivuilla poseeraavat perheen koirat – myös ne, jotka ovat jo siirtyneet autuaammille metsästysmaille.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA