Helsinki-Uusi­maa perhe­päivä: Sara, Peetu, Sari ja Toni sirkuk­sen pauloissa

Parasta oli kaikki, paitsi että jotkut esityk­set naurat­ti­vat, ihme­tyt­ti­vät ja jännit­ti­vät vielä enem­män kuin toiset.

7.10.2019

HELSINKI-UUSIMAA PERHEPÄIVÄ 5.10.2019, SIRKUS FINLANDIA, KAISANIEMI, HELSINKI

Sari Kinis­järvi ja tyttä­rensä Sara Karhi­nen sekä Toni Salo ja poikansa Peetu saapui­vat Teol­li­suus­lii­ton Helsin­gin ja Uuden­maan alueen järjes­tä­mään Sirkus Finlan­dian perhe­näy­tök­seen odot­ta­vin mielin.

– Sen verran käväi­simme netissä etukä­teen, että tiesimme, minne piti tulla. Ohjel­maan emme ole tutus­tu­neet. Se on muka­vampi niin sano­tusti lähteä puhtaalta pöydältä katso­moon, Toni ennakoi.

– Saran kanssa olemme käyneet kerran aikai­sem­min sirkuk­sessa. Siitä on jo aikaa. Odotuk­set ovat iloi­set ja jännit­ty­neet, että mitä sirkus tänä päivänä tarjoaa, Sari jatkaa.

– En oikeas­taan tiedä, mitä odot­taa, kolman­nella luokalla koulussa oleva Sara pohtii.

– Enkä minä. Katso­taan, mitä tapah­tuu, kuudes­luok­ka­lai­nen Peetu päättää.

TELTTA TÄYNNÄ TEOLLISUUSLIITTOLAISIA

Perhe­näy­tös järjes­tet­tiin 5. loka­kuuta Helsin­gin Kaisa­nie­messä. Sirkus Finlan­dian teltan täyt­tä­nyt Teol­li­suus­lii­ton 1 200-päinen väki sai todis­taa toinen tois­taan hämmäs­tyt­tä­väm­piä esityk­siä. Aree­nalla nähtiin akro­ba­tiaa monessa eri muodossa, poneja, koiria, klovni, voima­mies, robot­ti­mies ja päätä huimaava raket­ti­retki sirkus­tel­tan katossa.

– Kaikki esityk­set olivat hyviä. Tykkä­sin, Peetu summaa sirkus­oh­jel­man kokonaisannin.

– Nauratti, kun koirista se yksi lähti aina eri suun­taan kuin muut ja koulut­taja yritti saada sen kiinni. Niistä poneis­ta­kin yksi vaan kiersi esteet, joiden yli muut hyppä­si­vät, Sara kikatti vielä näytök­sen jälkeen.

– Klovni oli ihan paras. Kolme­ton­ni­sella autolla ylia­jettu voima­mies puoles­taan oli todella hurja esitys, Sari kommentoi.

– Mua ei jännit­tä­nyt, Sara toteaa.

Tonin huomion kiin­nitti muun muassa tuolien varassa monen metrin korkeu­dessa temp­puja tehnyt akro­ba­tia­ryhmä Troupe Anhui.

– Heillä oli tasa­paino todella hallin­nassa, Toni arvioi.

– Joo, sitä tuoli­temp­pua voitai­siin kokeilla sunnun­taina kotona, Sara ehdottaa.

Saria, Tonia ja Peetua Saran ehdo­tus hykerryttää.

– Jos käyte­tään tuoleja kotona ihan vaan istu­mista varten, Sari toppuuttelee.

TYÖ, PERHE JA LUOTTAMUSTEHTÄVÄ

Sari Kinis­järvi on työs­ken­nel­lyt kuuden vuoden ajan Dare­ko­nin Klauk­ka­lan tehtaalla. Viimei­set neli­sen vuotta ovat suju­neet varas­to­työn­te­ki­jän tehtä­vissä. Kinis­järvi toimii toista kautta työpaik­kansa pääluottamusmiehenä.

– Meillä on hieman alle 50 työn­te­ki­jää. Luot­ta­mus­teh­tä­vän hoita­mi­sen myötä tulee välillä enem­män teke­mistä ja välillä on hiljai­sem­paa. Pystyn jous­ta­maan luot­ta­mus­va­paan pitä­mi­sessä niin, että kotiin asti luot­ta­mus­teh­tä­viä ei ole tarvin­nut kuljet­taa. Kiel­tä­mättä asiat ovat aika ajoin mielessä vapaa-ajal­la­kin, mutta vaikeuk­sia työn, perheen ja luot­ta­mus­teh­tä­vän yhteen­so­vit­ta­mi­nen ei ole tuottanut.

Kinis­järvi arvioi neuvot­te­lu­vä­lit työnan­ta­jan kanssa toimiviksi.

– Jos jokin asia nousee esiin, niin yleensä keskus­te­len ensin tehtaan­joh­ta­jan kanssa ja sen jälkeen vedän poru­kan kasaan kysyäk­seni mieli­pi­teitä, että mitäs sanotte, kun tällaista on nyt ehdo­tettu. Sitten on hyvä mennä tehtaan­joh­ta­jan luokse kerto­maan, että me olemme tätä mieltä.

– Menet­te­ly­tapa on sopi­nut myös johdolle. Kun työn­te­ki­jöi­den yhtei­sen pala­ve­rin pitä­mi­seen on pyytä­nyt luvan, ne on voitu pitää työajalla. Toisi­naan kier­rän työn­te­ki­jöi­den luona myös henki­lö­koh­tai­sesti, jos asia sitä edellyttää.

PERHETAPAHTUMILLA OMA ROOLINSA

Kinis­järvi toivoo ammat­tio­sas­tol­taan enem­män tiuk­kaa asiaa ja toimintaa.

– Esimer­kiksi alueen kaikki luot­ta­mus­mie­het voisi­vat olla useam­min yhtey­dessä keske­nään. Oltai­siin hereillä ja kuulolla. Työpai­koilla kuiten­kin puhu­taan ja vään­ne­tään ja kään­ne­tään asioista joka päivä.

Silti myös viih­teel­li­set tilai­suu­det sopi­vat Kinis­jär­ven mielestä ammat­tio­sas­ton ja liiton toimintaan.

– Niis­sä­kin näkee niin sano­tusti omiaan. Tapaa tuttuja ja uusia kasvoja. Perhe­ta­pah­tu­mien yksi hyvä puoli puoles­taan on siinä, että sillä tavalla saadaan nuori­solle muka­via muis­toja. Kun kasva­vat aikui­siksi, niin tulisi uusia aktii­veja, koska heitä tarvi­taan, Kinis­järvi sanoo.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PETRI PUROMIES