”Perhey­ri­tyk­sessä on positii­vista se, että työnte­ki­jöistä pidetään kiinni”, sanoo Eura Printissä leikkaa­jana työsken­te­levä Kimmo Rantanen.

EURA PRINT OY

PERUSTETTU 1970
KOTIPAIKKA Eura
PERUSTAJA Pertti Suominen
OMISTAJAT Sakke Suominen ja Sanna Suominen
TUOTANTO Mainos­pai­no­tuot­teet ja näkyvyysmateriaalit
HENKILÖSTÖ Noin 25–30, josta tuotan­nossa noin 15–20
LIIKEVAIHTO 4,2 milj. euroa (2018)

Eurassa 30 henkilöä työllis­tävä Eura Print on perhey­ritys toisessa sukupol­vessa. Nykyisten omista­jien Sakke Suomisen ja Sanna Suomisen isän Pertti Suomisen perus­tama paino­talo täyttää ensi vuonna 50 vuotta.

Painoalan arkea ovat isot tekno­lo­giset murrokset, työpaik­kojen vähene­minen ja yritys­fuusiot. Alan uutisia seura­taan Eurassa Kimmo Rantasen mukaan huoles­tu­neina, vaikka omalla työpai­kalla kehitys on ollut rauhal­lista ja pitkäjänteistä.

– Me olemme saaneet tehdä töitä. Isoissa firmoissa voi olla pienempi kynnys lomauttaa tai yhdistyä toisen yrityksen kanssa. Täällä on ollut vähän pidempi linja. Jos on joskus hiljai­sempi hetki, niin mieti­tään, ettei se välttä­mättä ole hiljaista vähän ajan päästä. Katso­taan eteen­päin hieman pitemmälle.

– Työnte­ki­jälle on tärkeää, että palkka tulee kuin manulle illal­linen. Meillä se on tullut. Työpaikka on ollut luotettava.

Rantasen ura alkoi arkin­leik­kaa­jana euralai­sella Kauttuan paperi­teh­taalla. Oman yksikön lakkaut­ta­misen jälkeen 13 vuotta sitten hänelle tarjot­tiin työtä Eura Printistä, pieneh­köstä työpai­kasta, jossa työnte­ki­jöiden vaihtu­vuus on Rantasen mukaan ollut todella vähäistä.

– Pitkä­ai­kaisia työnte­ki­jöitä on paljon. Pois on lähdetty lähinnä eläköi­ty­misen vuoksi. Aika harvoin on menty muihin hommiin. Kaipa se siitä kertoo, että ihmiset ovat viihty­neet. Työyh­teisö on tiivis. Kaikki ihmiset ovat lähellä. Eivät ole johtajat jossain ulkomailla tai muualla. Täällä pääsee henki­lö­koh­tai­seen koske­tuk­seen aika nopeasti.

LÄPI PÄIVÄSSÄ MIHIN ENNEN KULUI VIIKKO

–Koko ajan ovat koneet pyöri­neet. Meillä on hyvä työlli­syys, kertoo painaja Antti Hämäläinen.

Hän lähti 30 vuotta sitten Viita­saa­relta maail­malle. Ensim­mäiset 14 vuotta vieräh­tivät euralai­sessa syväpai­nossa pakkauksia valmis­ta­vassa firmassa ja 16 vuotta työpaikka on ollut Eura Print.

Hämäläinen luonnehtii työtään vaihtelevaksi.

– Teemme suhteel­lisen pieniä pätkiä. Koneella voi tehdä pitem­piäkin ajoja, mutta pääsään­töi­sesti ne ovat lyhyitä. Työn vaihtoja ja kuntoon laittoja on paljon.

Viimeinen suuri tekninen uudistus Hämäläisen työssä tapahtui vuonna 2008, kun työpaikan lähes koko tuotan­to­ko­neisto paino­ko­neita myöten uusit­tiin. Se helpotti työtä, vaikka jo sitä ennen koneet olivat nykyaikaisia.

Siitä kun Hämäläinen 1980-luvulla aloitti paina­misen, työssä on tapah­tunut iso muutos. Nykyisin eri työvai­heet sujuvat automaa­tion avusta­mina nappia painamalla.

– Työ on keven­tynyt ja toimin­noista on tullut helpompia. Koneen pesu ja levyn vaihto sujuvat paljon ripeämmin. Päivässä menee läpi semmoisia työmääriä, mihin ennen tarvit­tiin viikko. Koneen kuntoon laitto on nopeaa. Siihen kuluu muutama minuutti, ja taas mennään täysillä.

– Vaikka työ on helpot­tunut, työstressi ei ole vähen­tynyt. Painoala on aina ollut kellon kanssa kilpailua. Työn pitäisi melkein jo olla valmis silloin, kun se aloite­taan. Aikataulut ovat tiukat.

Hämäläinen on tyyty­väinen, että saa tehdä säännöl­listä kaksi­vuo­ro­työtä. Hän arvostaa työpaikan tutta­val­lista ilmapiiriä.

– Tämä on pieni paikka. Tunnemme kaikki toisemme aika hyvin johtajia myöten. Tällaisia työpaikat nykyisin ovat Suomessa, perhey­ri­tyksiä. Isot ovat vähentyneet.

SUKUPOLVI VAIHTUU, HOMMA TOIMII

– On hienoa, että työpaikan on saanut pitää. Tällä alalla moni on menet­tänyt työnsä, sanoo painaja Niina Kaukkila.

Hän tuli töihin suoraan painoalan koulusta kahdeksan vuotta sitten. Hän opiskeli alaa Rauman ammat­tio­pis­tossa ja suoritti harjoit­te­lu­jaksot Eura Printissä.

– En silloin vielä painanut. Tein monen­laisia sitomo­töitä. Kun koulu oli loppu­mai­sil­laan, jäin töihin suoraan harjoit­te­lusta, kun tarvit­tiin yksi painaja lisää.

Kaukkila on ehtinyt Euraprin­tissä nähdä työsken­telyä kahden sukupolven aikana.

– On ollut hienoa seurata, että sekä Pertin että Sakken aikana homma on toiminut, vaikka polvi on vaihtunut. Aina tulee pieniä muutoksia, mutta ne kuuluvat elämään.

Uutiset painoalan työpaik­kojen vähene­mi­sestä ovat aiheut­ta­neet sen, että nuori ammat­ti­lainen joutuu mietti­mään tulevaisuuttaan.

– Vähän pelottaa, saako tällä alalla olla eläkei­kään asti. Toiset firmat pistävät ovia kiinni ja työpaikat katoavat. Tuntuu, että kaikki menee digiin.

– Huoles­tuttaa itsenikin puolesta, joutuuko tässä vielä joku päivä opiske­le­maan jotain muuta.

Euran Kauttualla asuva Kaukkila on vahvoin sitein kiinnit­tynyt kotipaikkakuntaan.

– Pois muutta­minen on joskus käynyt mielessä. Mutta kun on lapsi, työ ja asunto, niin ne pitävät paikal­laan. Olisi iso askel, jos asunnon myisi pois, ja lähtisi. Täällä on lähipiiri, kaikki.

KOVA ALA

– On meidän etumme, että pystymme reagoi­maan aika nopeasti, kun taloon tulee tilauksia. Ei sitä välttä­mättä tiedä, mitä huomenna tehdään. Vaihtelu lisää työn mielen­kiintoa, leikkaaja Kimmo Rantanen kertoo.

Työte­kijät tekevät säännöl­listä kaksi­vuo­ro­työtä viitenä päivänä viikossa. Aamuvuoro tulee töihin aamukuu­delta ja poistuu yhdeltä, josta iltavuoro jatkaa iltakahdeksaan.

– Meillä on lyhen­netty työaikaa. Töitä tehdään seitsemän tuntia, tunti­palkka saadaan kahdek­sasta. Tehok­kuutta haetaan sillä tavalla. Meillä on normaali työeh­to­so­pimus talon omilla viilauk­silla. Se on ollut molemmin puolin toimiva.

Painoalan kehitystä seura­taan Rantasen mukaan Eurassa tarkasti.

– Tämä on valitet­ta­vasti ollut kova ala. Tiputus­kil­pailu on ollut raju viime aikoina. Mitä olemme lehdistä saaneet lukea, niin kirja­pai­noja on vähen­tynyt aika paljon Suomesta ja tilalle on tullut digimaa­ilmaa. Koko ajan maail­man­ti­lanne muuttuu. Firman johdon pitää olla hereillä. Inves­toinnit auttavat pysymään ajan hermolla. Kyllä niitä asioita työnte­ki­jäkin miettii, ja huoli on yhtä kova kuin työnantajalla.

KEHITYKSESSÄ KAKSI PUOLTA

Reijo Kulola on graafisen alan monio­saaja, jolla on alalta yli 40 vuoden työko­kemus, mutta vielä kahdeksan vuotta jäljellä eläkeikään.

– Stiftaan eli teen nidontaa. Teen muitakin töitä, mitä täällä on. Välillä käyn leikkaa­massa. Työti­lan­teen mukaan siirryn paikasta toiseen.

Kulola aloitti uransa oppiso­pi­muk­sella Kehityksen kirja­pai­nossa 17-vuoti­aana. Eura Printissä hän on työsken­nellyt vuodesta 1997 lähtien.

– Se tässä on huono puoli, että mielel­läni antaisin nuorille mahdol­li­suuden. Olen mieles­täni ihan tarpeeksi tehnyt. Nykyajan nuoret eivät välttä­mättä saman­laista tilai­suutta saa.

Kulola on pitkällä urallaan omakoh­tai­sesti kokenut alan valtaisan muutoksen.

– Kun aloitin, Kehityksen painossa oli töissä paljon ihmisiä. Siellä tehtiin kuuma­la­dontaa. Valet­tiin kankia ja ladot­tiin käsin. Sitten tuli paperi­taitto. Siitä siirryt­tiin filmeihin ja paino­le­vyihin, jotka tehtiin kopio­raa­meissa. Sen jälkeen tuli digita­li­saatio. Tekno­logia on mennyt hirveästi eteenpäin.

Hänen mieles­tään kehitys on kaksi­piip­puinen asia.

– Tässä ajassa on paljon hyvää ja hyvää oli mennees­säkin ajassa. Jokai­sella asialla on puolensa. Mutta töitä on riittänyt yli 40 vuotta ja kotona ovat asiat hyvin. Se riittää!

”Painoalan murros on mahdollisuus”

Eura Printin toimi­tus­joh­taja Sakke Suominen kertoo näkevänsä painoa­lalla enemmän mahdol­li­suuksia kuin uhkia. Hän sanoo puhuvansa kuitenkin vain edusta­mansa organi­saa­tion puolesta, ei alan yhden­kään muun toimijan puolesta.

Suomisen mukaan perhey­ritys pärjää parhaiten tekemällä asioita omalla taval­laan – ei matki­malla muita.

– Ainoa asia, mihin voimme vaikuttaa, on oma tekeminen; tekemällä asiat suunni­tel­lulla tavalla oikein. Tämä vaatii jatkuvaa kehitys­työtä kaikilla osa-alueilla. Markki­naan ja siihen liitty­viin reali­teet­teihin emme voi juuri­kaan vaikuttaa.

Pienehkö yritys menestyy Suomisen mukaan erikois­tu­malla mahdol­li­simman pitkälle.

– Se ei tapahdu tekemällä bulkkia ja hakemalla isoa volyymia, vaan tavoit­te­le­malla mahdol­li­simman korkeaa tuote­koh­taista jalostusarvoa.

Yrityksen vahvuuk­siin kuuluu Suomisen mukaan yhteistyö muiden painoalan toimi­joiden samoin kuin eri toimia­lalla toimi­vien kumppa­neiden kanssa.

– Yhdessä pystymme raken­ta­maan isompia logis­tisia kokonai­suuksia loppuasiakkaalle.

– Kun erinä­köisiä asioita fuusioiden myötä vapautuu kilpai­lu­tuk­seen, se tarjoaa meille ison mahdol­li­suuden rakentaa uusia asiakassuhteita.

Suominen uskoo, että muutokset jatkuvat niin print­ti­me­diassa kuin mediassa ylipää­tään samoin kuin muillakin aloilla.

– Maailma ei toistai­seksi ole ollut valmis vielä yhtenä­kään päivänä. Sen kun muistaa, on kivempi kehitellä asioita eteenpäin.

Uhkaku­vien näkeminen suurem­pina kuin mahdol­li­suuk­sien on Suomi­sesta yksi tapa lähestyä liiketoimintaa.

– Mutta se kuulostaa aika haasta­valta, ehkä jossain määrin vaikealta ja raskaaltakin.

Viettääkö 50-vuotis­juh­liinsa valmis­tau­tuva Eura Print aikanaan vielä perhey­ri­tyk­senä 100-vuotisjuhlaa?

– Tietysti toivon niin. Mutta 50 vuotta alkaa perhey­ri­tyksen kvartaa­liksi olla pitkä aika hahmo­tella asioita konkreet­ti­sesti. Visioida pitää aina.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA