Kuuden tunnin työpäivä ei ole utopiaa – KWH Pipen ex-pääluot­ta­mus­mies: ”Tuotta­vuuden nousu oli huomattava”

Käytännön kokemukset osoit­tavat, että työaikaa voidaan lyhentää tavalla, joka hyödyttää myös työnantajia.

23.8.2019

KWH Pipen muovi­put­ki­tehdas Vaasassa käynnisti vuonna 1996 kuuden tunnin työai­ka­ko­keilun, josta tuli suuri menestys. Tuotta­vuus nousi vauhdilla, jopa dramaat­ti­sesti ja sairas­pois­saolot vähenivät vieläkin dramaattisemmin.

Työnte­ki­jöiden aloit­teesta syntynyt kokeilu muuttui pysyväksi järjes­te­lyksi ja siitä luovut­tiin vasta muovi­put­ki­teol­li­suuden suuren raken­ne­muu­toksen yhtey­dessä runsaat viisi vuotta sitten, jolloin KWH ja alan toinen suuri toimija Uponor löivät hynttyyt yhteen.

PALKKAA ALENTAMATTA

KWH:n tehdas oli kokeilun käynnis­tyessä iso työpaikka, väkeä oli yli 300. Kokei­luun lähti mukaan noin 30 työnte­kijää. Normaa­lista vuoro­kau­dessa kolmen kahdeksan tunnin työvuoron työai­ka­muo­dosta siirryt­tiin neljän kuuden tunnin työvuoron malliin – palkkaa alentamatta.

Eli yksilö­ta­solla 40 tunnin viikko­työ­ajasta siirryt­tiin 30-tunti­seen. Pekka­sista luovut­tiin ja samoin kahvi­tauoista. Kahvia kyllä sai juoda, jos se ei häirinnyt tuotantoa.

Tehdasta olivat vaivan­neet sairas­pois­saolot, ne olivat yhdeksän prosentin luokkaa. Poissaolot saatiin hyvin nopeasti painu­maan kolmeen prosenttiin.

– Tuotta­vuuden nousu oli huomat­tava. Olimme jopa yllät­ty­neitä. Muistan, että kahden vuoden kuluttua kokeilun käynnis­ty­mi­sestä oli 28 prosenttia halvempaa tehdä kilo muovi­putkea, kertoo tehtaan työnte­ki­jöiden tuolloinen pääluot­ta­mus­mies Roger Svanfors.

Kokeilu oli suurelta osin hänen vuosia kestä­neiden ponnis­te­lu­jensa tulos. Ensin piti puhua oma porukka lyhen­nyksen taakse, sitten yrityksen johto – kumpi­kaan ei ollut helppo tehtävä.

Svanfors painottaa, että oli ehdot­toman tärkeää, että molemmat osapuolet hyötyvät kouriin­tun­tu­vasti työajan lyhentämisestä.

EI MITÄÄN HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

– Ja oli myös hyvin tärkeää, että palkka­jär­jes­telmä tuki tuotta­vuuden kasvua. Eihän työ ja työn tarjoa­minen mitään hyvän­te­ke­väi­syyttä ole. Siten pelin henki oli, että jos tehdään sutta, niin palkka oli huono. Jos tehtiin nopeasti ja hyvää, palkka oli huomat­ta­vasti parempi. Myös työnte­kijät olivat tämän periaat­teen takana. Ja lisäksi esimer­kiksi ikälisä nousi joka vuosi, ilman takarajaa. Sillä pyrit­tiin kokemuksen ja ammat­ti­taidon nosta­mi­seen. Tässäkin onnis­tut­tiin. Lyhyen työajan tekijät olivat niin tyyty­väisiä, että eivät hakeu­tu­neet muualle töihin, Svanfors muistelee.

KWH:n kuuden tunnin malli on ehkä tunne­tuin suoma­lai­sista työajan lyhen­nys­ko­kei­luista. Malli herätti valta­kun­nal­lista huomiota siinä vaiheessa, kun 1990-luvun lama alkoi kaatua päälle ja satoja tuhansia jäi työtä vaille. KWH:n lisäksi ainakin Orthexilla ja Nokian Renkailla kokeil­tiin tuolloin kuusi­tun­tisia. Tulokset olivat kautta linjan myönteisiä. Tälläkin hetkellä kuusi­tun­tisia työpäiviä on käytössä eräillä teolli­suuden työpaikoilla.

LUOTTAMUSMIESTEN PITÄISI OLLA ALOITTEELLISEMPIA

Mutta miksi kokeilut eivät kuiten­kaan koskaan laajen­tu­neet todella merkit­tä­väksi ilmiöksi?

– Siihen on monia syitä. Kemia­na­lalla työan­ta­ja­liitto jarrutti koko ajan. He tietysti pelkä­sivät, että työaika lähtee lyhene­mään hallit­se­mat­to­masti. Yritys­joh­tajat olivat varovaisia, heidän oli vaikea uskoa saavu­tet­tuja hyötyjä. Ja hehän pelkäävät toisiansa – ehkä pelkä­sivät sitäkin, että naapu­ri­fir­massa naure­taan, jos liian rohkeita kokei­luja tehdään.

– Ja pakko sanoa, että luotta­mus­miesten osaaminen ja rohkeus eivät ole olleet riittä­vällä tasolla. Hehän ovat tottu­neet odotta­maan työan­tajan ehdotuksia, joihin sitten vasta­taan kyllä tai ei. Jolloin on usein liian myöhäistä vaikuttaa. Rohkeus tehdä omia avauksia puuttui ja taitaa puuttua vieläkin, Svanfors miettii.

UTOPIA EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE UTOPIA

Työajan lyhen­tä­minen nousi pitkästä aikaa julki­seen keskus­te­luun muutamia päiviä sitten, kun liikenne- ja viestin­tä­mi­nis­teri Sanna Marin (sd.) kysyi, eikö seuraava tavoite Suomessa voisi olla neljän päivän työviikko ja kuuden tunnin työpäivä.

– Onko se kahdeksan tuntia se lopul­linen totuus? Minun mieles­täni ihmiset ansait­sevat enemmän aikaa perheit­tensä, läheis­tensä, harras­tusten ja sivis­tyksen parissa. Tämä voisi olla se seuraava askel meille työelä­mässä, Marin esitti luonneh­tien pohdin­to­jaan tulevai­suuden utopiaksi.

Roger Svanfors suhtautuu minis­terin aloit­tee­seen myöntei­sesti. Häntä kuitenkin harmittaa synty­neen keskus­telun asiantuntemattomuus.

– Puuttuu ymmärrys työpaik­kojen arjesta ja käytän­nöistä. Ei esimer­kiksi osata ajatella, miten tärkeä yhteys työajalla ja palkkaus­jär­jes­tel­mällä on. KWH:n kokemukset osoit­tavat kuitenkin yksise­lit­tei­sesti, ettei työajan lyhen­tä­minen ole utopiaa.

Tällä hetkellä teolli­suuden yksi ongel­mista on pitkään varsin tasai­sena jatku­neen tuotta­vuuden kasvun hiipu­minen. Sille ei oikein ole löydetty selitystä. Roger Svanfors uskoo, että kuuden tunnin työai­ka­malli olisi lääke tähänkin tautiin.

TEKSTI JA KUVA TUOMO LILJA