Kasvun eväät löytyi­vät Muri­kan pitkältä kurs­silta – ”Kolme kuukautta ei ole vieräh­tä­nyt koskaan näin nopeasti”

”Kyky etsiä, arvioida ja jäsen­tää tietoa kehit­tyi. Ajat­telu avar­tui ja syven­tyi”, Mervi Hokka­nen ja Marko Lutti­nen tiivis­tä­vät Muri­kan kolmen kuukau­den kurs­sin annin.

MUUTOKSEN EVÄÄT – KOLMEN KUUKAUDEN KURSSI 4.3.–24.5., MURIKKA-OPISTO

Mervi Hokka­nen ja Marko Lutti­nen saivat viime tammi­kuussa kutsu­kir­jeen Muri­kan kolmen kuukau­den kurssille.

– Menin saman tien keskus­te­le­maan työnan­ta­jan kanssa, että olisiko kurs­sille lähtö mahdol­lista. Vastaus tuli nopeasti ja kannus­ta­vasti. Näke­mys oli, että kurssi olisi minulle oikeas­taan kuntou­tus­ta­kin. Saisin vähän taukoa pitkään jatku­nee­seen työn teke­mi­seen, Hokka­nen kertoo.

– Olin jo aikai­sem­min kuul­lut pitkästä kurs­sista posi­tii­vi­sia asioita. Niinpä kutsu­kir­jeen saatuani pomp­pa­sin välit­tö­mästi työnan­ta­jan juttusille. Vastaus oli pitkän keskus­te­lu­to­vin päät­teeksi myön­tävä. Viikon päästä tosin jo katui­vat, että miten­kä­hän tässä käy, kun kurs­sille lähdet. Sanoin, että ei siinä huonosti käy. Pääsette eroon vähäksi aikaa, Lutti­nen myhäilee.

HURJA HAASTE HAHMOTTUI HALLITTAVAKSI

Hokka­nen ja Lutti­nen ovat työ- ja luot­ta­mus­teh­tä­vä­uransa aikana käyneet erilai­sissa koulu­tuk­sissa lukui­sia kertoja. Koke­musta siis löytyi rutkasti, mutta silti pitkän kurs­sin tiivis tahti yllätti.

– Ensim­mäi­sen kuukau­den aikana sitä ihmet­teli, että eihän tässä muuta ehdi­kään kuin mennä päivät luku­jär­jes­tyk­sen mukaan ja illat tehdä harjoi­tus­teh­tä­viä, Hokka­nen sanoo.

– Tuntui, että joka suun­nasta pommi­tet­tiin, että tuo ja tuo pitäisi tehdä ja harjoi­tus­työs­tä­kin tarvi­taan suun­ni­telma. Kuuma­na­han siinä alkoi käydä. Mieleen hiipi ajatus, että kohta lentää tieto­kone pihalle.

MERVI HOKKANEN

Kokoon­pa­nija
Tikka Spikes Oy, Tikkakoski
Pääluot­ta­mus­mies
1. vara­työ­suo­je­lu­val­tuu­tettu
Tikka­kos­ken metal­li­työ­väen ao. 34:n talous- ja jäsenvastaava
Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton 1. varajäsen

Vaan ei lentä­nyt. Alku­ry­ti­nästä käyn­nis­tyi asioi­den haltuun otta­mi­nen. Molem­mat kerto­vat koke­muk­se­naan, kuinka opetus­si­sältö valin­nai­set sivuai­neet sosio­lo­gia, kansan­ta­lous ja ATK mukaan lukien alkoi­vat nivou­tua harjoi­tus­työn kanssa mielek­kääksi kokonaisuudeksi.

– En ole tehnyt aikai­sem­min oikeas­taan minkään­laista laajem­paa kirjal­lista työtä. Alussa suttasi pyörät aika tyhjää. En tien­nyt minkä­lai­nen siitä pitäisi tulla, mutta ohjaus oli päte­vää. Luen­noilla tuli paljon uutta tietoa, ja ryhdyin itse etsi­mään ja arvioi­maan tietoa. Harjoi­tus­työn ensim­mäi­nen versio oli 1,5 lius­kan pitui­nen. Valmis teksti on vajaat 20 lius­kaa, Lutti­nen vertailee.

– Harjoi­tus­työn aihe oli valmiina mielessä samoin kuin ajatus siitä, miten sitä voisi hyödyn­tää työpai­kalla, mutta sisältö kehit­tyi ja koko­nai­suus raken­tui kurs­sin aikana. Voi sanoa, että meidät haas­tet­tiin toden teolla, mutta samalla meistä pidet­tiin huolta. Opas­tet­tiin eteen­päin ja kannus­tet­tiin itse­näi­seen ajat­te­luun ja työs­ken­te­lyyn, Hokka­nen arvioi.

UUSIN EVÄIN TAKAISIN TYÖPAIKALLE

Hokka­nen teki harjoi­tus­työnsä yhteis­toi­min­nasta työpai­kalla. Lutti­nen vertaili luot­ta­mus­mies­jär­jes­tel­män ja yrit­tä­jien suun­nasta ehdo­tel­lun luot­ta­mus­val­tuu­tettu-mallin ominaisuuksia.

– Kun ajatus oli, että harjoi­tus­työ sisäl­tää sellai­sia asioita, joita omalla työpai­kalla pitäisi paran­taa, niin nyt tavoit­teena on viedä niitä asioita eteen­päin. Liik­keelle lähde­tään perus­teista eli siitä, mitä yhteis­toi­min­nalla voidaan saavut­taa. Kun työt ja asiat alka­vat sujua työpai­kalla aikai­sem­paa parem­min, on se varmasti arvo­kasta, vaikka tark­koja raha­sum­mia ei vält­tä­mättä pystytä määrit­tä­mään, Hokka­nen sanoo.

MARKO LUTTINEN

Ikku­na­työn­te­kijä
Piklas Oy, Pyhäntä
Pääluot­ta­mus­mies
Pyhän­nän Puutyö­väen ao. 813 puheenjohtaja
Teol­li­suus­lii­ton valtuus­ton jäsen

– Minun vies­tini suun­tau­tuu enem­män­kin luot­ta­mus­mie­hille, ammat­tio­sas­to­jen aktii­veille ja henki­lös­tölle. Meidän on pidet­tävä kiinni ammat­ti­liit­toi­hin ja työeh­to­so­pi­muk­siin nojaa­vasta luot­ta­mus­mies­jär­jes­tel­mästä ja sen taus­talla jäsenhankinnasta.

– Kun luot­ta­mus­val­tuu­tettu-kuviota vähän rapsut­taa, paljas­tuu taus­talta luot­ta­mus­hen­ki­löi­den suoja­ton asema sekä työnan­ta­ja­ta­ho­jen pyrki­mys ohjailla työn­te­ki­jöitä ja murtaa luot­ta­mus­mies­jär­jes­telmä ja sopi­mi­sen kult­tuuri, Lutti­nen toteaa.

PINTAA SYVEMMÄLLE

Kun Hokkasta ja Luttista pyytää tiivis­tä­mään kurs­sin tärkeim­män annin, liit­tyy vastaus ajat­te­lu­ta­poi­hin ja toimintamalleihin.

– Se iso juttu on siinä, että uuden tiedon lisäksi on oppi­nut etsi­mään, käsit­te­le­mään ja jäsen­tä­mään tietoa. Näkö­ala on laajen­tu­nut samoin kuin ymmär­rys siitä, miten pinta­tie­dosta pääs­tään syven­ty­mään asioi­hin ja niiden taus­toi­hin. Ajatus­maa­ilma laajen­tui, Lutti­nen sanoo.

– Sain paljon uusia tulo­kul­mia asioi­den pohti­mi­seen ja niiden kanssa toimi­mi­seen. Meitä oli täällä mukava ja tiivis 14 hengen opis­ke­li­ja­ryhmä. Luku­jär­jes­tyk­sen ulko­puo­lella olen oppi­nut paljon itses­täni, toisilta ihmi­siltä ja toisista ihmi­sistä. Siitä kaikesta on oletet­ta­vasti apua ja hyötyä tule­vai­suu­dessa, Hokka­nen kertoo.

Kurs­siin sisäl­tyi­vät myös tutus­tu­mis­matka Saksan IG Metal­lin Berlii­nissä sijait­se­vaan koulu­tus­kes­kuk­seen ja kolmen päivän tes-neuvot­te­lusi­mu­laa­tio. Hokka­sen ja Lutti­sen mukaan myös ne avasi­vat näkö­aloja ja syven­si­vät käsi­tystä työmarkkinatoiminnasta.

– Kyllä tästä myyn­ti­pu­heet lähte­vät omalla alueella liik­keelle. Jos ei pysty osal­lis­tu­maan kolmen kuukau­den kurs­sille, niin vauh­tia voi ottaa kuukau­den kurs­silta, Hokka­nen ja Lutti­nen pohdis­ke­li­vat kurs­si­jak­sonsa päätös­päi­vänä 23. touko­kuuta Murikassa.

”Alkuun tuntui, että kolme kuukautta on jäätä­vän pitkä aika, mutta mikään kolme kuukautta ei ole vieräh­tä­nyt koskaan näin nopeasti.”

KURSSILAISET

Satu Heijari, Laitila
Mervi Hokka­nen, Palokka
Vesa Huttu­nen, Helsinki
Timo Joki­nen, Pori
Tomi Karls­son, Forssa
Eero Kenk­kilä, Helsinki
Mika Kesä­nen, Forssa
Anu Lammi, Tampere
Veikko Leppä­nen, Kemi
Marko Lutti­nen, Tavastkenkä
Paavo Niska­nen, Hyvinkää
Nina Päivä­rinta, Lahti
Esko Santa­holma, Kalajoki
Marko Schro­de­rus, Pennala

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT EMMI KALLIO