Kasvun eväät löytyivät Murikan pitkältä kurssilta – ”Kolme kuukautta ei ole vieräh­tänyt koskaan näin nopeasti”

”Kyky etsiä, arvioida ja jäsentää tietoa kehittyi. Ajattelu avartui ja syventyi”, Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen tiivis­tävät Murikan kolmen kuukauden kurssin annin.

MUUTOKSEN EVÄÄT – KOLMEN KUUKAUDEN KURSSI 4.3.–24.5., MURIKKA-OPISTO

Mervi Hokkanen ja Marko Luttinen saivat viime tammi­kuussa kutsu­kir­jeen Murikan kolmen kuukauden kurssille.

– Menin saman tien keskus­te­le­maan työnan­tajan kanssa, että olisiko kurssille lähtö mahdol­lista. Vastaus tuli nopeasti ja kannus­ta­vasti. Näkemys oli, että kurssi olisi minulle oikeas­taan kuntou­tus­takin. Saisin vähän taukoa pitkään jatku­nee­seen työn tekemi­seen, Hokkanen kertoo.

– Olin jo aikai­semmin kuullut pitkästä kurssista positii­visia asioita. Niinpä kutsu­kir­jeen saatuani pomppasin välit­tö­mästi työnan­tajan juttusille. Vastaus oli pitkän keskus­te­lu­tovin päätteeksi myöntävä. Viikon päästä tosin jo katuivat, että miten­kähän tässä käy, kun kurssille lähdet. Sanoin, että ei siinä huonosti käy. Pääsette eroon vähäksi aikaa, Luttinen myhäilee.

HURJA HAASTE HAHMOTTUI HALLITTAVAKSI

Hokkanen ja Luttinen ovat työ- ja luotta­mus­teh­tä­vä­uransa aikana käyneet erilai­sissa koulu­tuk­sissa lukuisia kertoja. Kokemusta siis löytyi rutkasti, mutta silti pitkän kurssin tiivis tahti yllätti.

– Ensim­mäisen kuukauden aikana sitä ihmet­teli, että eihän tässä muuta ehdikään kuin mennä päivät lukujär­jes­tyksen mukaan ja illat tehdä harjoi­tus­teh­täviä, Hokkanen sanoo.

– Tuntui, että joka suunnasta pommi­tet­tiin, että tuo ja tuo pitäisi tehdä ja harjoi­tus­työs­täkin tarvi­taan suunni­telma. Kuuma­nahan siinä alkoi käydä. Mieleen hiipi ajatus, että kohta lentää tieto­kone pihalle.

MERVI HOKKANEN

Kokoon­pa­nija
Tikka Spikes Oy, Tikkakoski
Pääluot­ta­mus­mies
1. varatyö­suo­je­lu­val­tuu­tettu
Tikka­kosken metal­li­työ­väen ao. 34:n talous- ja jäsenvastaava
Teolli­suus­liiton valtuuston 1. varajäsen

Vaan ei lentänyt. Alkury­ti­nästä käynnistyi asioiden haltuun ottaminen. Molemmat kertovat kokemuk­se­naan, kuinka opetus­si­sältö valin­naiset sivuai­neet sosio­logia, kansan­ta­lous ja ATK mukaan lukien alkoivat nivoutua harjoi­tus­työn kanssa mielek­kääksi kokonaisuudeksi.

– En ole tehnyt aikai­semmin oikeas­taan minkään­laista laajempaa kirjal­lista työtä. Alussa suttasi pyörät aika tyhjää. En tiennyt minkä­lainen siitä pitäisi tulla, mutta ohjaus oli pätevää. Luennoilla tuli paljon uutta tietoa, ja ryhdyin itse etsimään ja arvioi­maan tietoa. Harjoi­tus­työn ensim­mäinen versio oli 1,5 liuskan pituinen. Valmis teksti on vajaat 20 liuskaa, Luttinen vertailee.

– Harjoi­tus­työn aihe oli valmiina mielessä samoin kuin ajatus siitä, miten sitä voisi hyödyntää työpai­kalla, mutta sisältö kehittyi ja kokonai­suus rakentui kurssin aikana. Voi sanoa, että meidät haastet­tiin toden teolla, mutta samalla meistä pidet­tiin huolta. Opastet­tiin eteen­päin ja kannus­tet­tiin itsenäi­seen ajatte­luun ja työsken­te­lyyn, Hokkanen arvioi.

UUSIN EVÄIN TAKAISIN TYÖPAIKALLE

Hokkanen teki harjoi­tus­työnsä yhteis­toi­min­nasta työpai­kalla. Luttinen vertaili luotta­mus­mies­jär­jes­telmän ja yrittä­jien suunnasta ehdotellun luotta­mus­val­tuu­tettu-mallin ominaisuuksia.

– Kun ajatus oli, että harjoi­tustyö sisältää sellaisia asioita, joita omalla työpai­kalla pitäisi parantaa, niin nyt tavoit­teena on viedä niitä asioita eteen­päin. Liikkeelle lähde­tään perus­teista eli siitä, mitä yhteis­toi­min­nalla voidaan saavuttaa. Kun työt ja asiat alkavat sujua työpai­kalla aikai­sempaa paremmin, on se varmasti arvokasta, vaikka tarkkoja rahasummia ei välttä­mättä pystytä määrit­tä­mään, Hokkanen sanoo.

MARKO LUTTINEN

Ikkuna­työn­te­kijä
Piklas Oy, Pyhäntä
Pääluot­ta­mus­mies
Pyhännän Puutyö­väen ao. 813 puheenjohtaja
Teolli­suus­liiton valtuuston jäsen

– Minun viestini suuntautuu enemmänkin luotta­mus­mie­hille, ammat­tio­sas­tojen aktii­veille ja henki­lös­tölle. Meidän on pidet­tävä kiinni ammat­ti­liit­toihin ja työeh­to­so­pi­muk­siin nojaa­vasta luotta­mus­mies­jär­jes­tel­mästä ja sen taustalla jäsenhankinnasta.

– Kun luotta­mus­val­tuu­tettu-kuviota vähän rapsuttaa, paljastuu taustalta luotta­mus­hen­ki­löiden suojaton asema sekä työnan­ta­ja­ta­hojen pyrkimys ohjailla työnte­ki­jöitä ja murtaa luotta­mus­mies­jär­jes­telmä ja sopimisen kulttuuri, Luttinen toteaa.

PINTAA SYVEMMÄLLE

Kun Hokkasta ja Luttista pyytää tiivis­tä­mään kurssin tärkeimmän annin, liittyy vastaus ajatte­lu­ta­poihin ja toimintamalleihin.

– Se iso juttu on siinä, että uuden tiedon lisäksi on oppinut etsimään, käsit­te­le­mään ja jäsen­tä­mään tietoa. Näköala on laajen­tunut samoin kuin ymmärrys siitä, miten pinta­tie­dosta päästään syven­ty­mään asioihin ja niiden taustoihin. Ajatus­maa­ilma laajentui, Luttinen sanoo.

– Sain paljon uusia tulokulmia asioiden pohti­mi­seen ja niiden kanssa toimi­mi­seen. Meitä oli täällä mukava ja tiivis 14 hengen opiske­li­ja­ryhmä. Lukujär­jes­tyksen ulkopuo­lella olen oppinut paljon itses­täni, toisilta ihmisiltä ja toisista ihmisistä. Siitä kaikesta on oletet­ta­vasti apua ja hyötyä tulevai­suu­dessa, Hokkanen kertoo.

Kurssiin sisäl­tyivät myös tutus­tu­mis­matka Saksan IG Metallin Berlii­nissä sijait­se­vaan koulu­tus­kes­kuk­seen ja kolmen päivän tes-neuvot­te­lusi­mu­laatio. Hokkasen ja Luttisen mukaan myös ne avasivat näköaloja ja syven­sivät käsitystä työmarkkinatoiminnasta.

– Kyllä tästä myynti­pu­heet lähtevät omalla alueella liikkeelle. Jos ei pysty osallis­tu­maan kolmen kuukauden kurssille, niin vauhtia voi ottaa kuukauden kurssilta, Hokkanen ja Luttinen pohdis­ke­livat kurssi­jak­sonsa päätös­päi­vänä 23. touko­kuuta Murikassa.

”Alkuun tuntui, että kolme kuukautta on jäätävän pitkä aika, mutta mikään kolme kuukautta ei ole vieräh­tänyt koskaan näin nopeasti.”

KURSSILAISET

Satu Heijari, Laitila
Mervi Hokkanen, Palokka
Vesa Huttunen, Helsinki
Timo Jokinen, Pori
Tomi Karlsson, Forssa
Eero Kenkkilä, Helsinki
Mika Kesänen, Forssa
Anu Lammi, Tampere
Veikko Leppänen, Kemi
Marko Luttinen, Tavastkenkä
Paavo Niskanen, Hyvinkää
Nina Päivä­rinta, Lahti
Esko Santa­holma, Kalajoki
Marko Schro­derus, Pennala

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT EMMI KALLIO