TEKIJÄ 20190220 VOIKOSKI Woikosken kaasutehdas Mäntyharjun Voikoskella. Matti Tiihonen työskentelee tehtaan heliumlaitoksella. Kuva Pekka Elomaa

REPORTAASI: Heliu­mia vappu­pal­loi­hin ja laser­hoi­toa hevo­sille – Woikoski kehit­tää kaasu­teh­dasta ja matkai­lua rinnakkain

Woikoski Oy toimii Voikos­ken alueen kehi­tyk­sen moot­to­rina. Se luo työl­li­syyttä perin­tei­senä kaasun valmis­ta­jana ja on viime vuosien aikana kehit­tä­nyt sen rinnalle kasva­van matkailuelinkeinon.

KUVA YLLÄ: Heliu­min käsit­te­ly­lai­tos on Matti Tiiho­selle tuttu työmaa. Sen vieressä olevassa tehtaassa valmis­tet­ta­vat erikois­kaa­sut ovat tuoneet tehtä­vän­ku­vaan uuden säväyk­sen. KUVA PEKKA ELOMAA

Asety­lee­ni­teh­das on Woikos­ken kaasu­teh­taan tuotan­to­lin­jo­jen joukossa taval­lista riskialt­tiimpi paikka. Siksi tuotan­to­ti­loissa ei esimer­kiksi sallita elekt­ro­ni­sia lait­teita, eikä tuotanto käyn­nisty, mikäli raken­nuk­sen ilman­vaih­to­luu­kut ovat kiinni.

– Turval­li­suus on ykkös­asia. Siitä me pidämme huolen. Asety­lee­nin kanssa ei ole varaa ereh­dyk­siin. Pahim­massa tapauk­sessa tehtaasta jäisi jäljelle vain monttu, vuoro­mes­tari Marko Ahola tiivistää.

Ahola on käsi­tel­lyt asety­lee­niä kuusi vuotta työkseen.

– Tehdas on toimin­noil­taan mekaa­ni­nen ja yksin­ker­tai­sen tuntui­nen, mutta koko ajan oppii lisää. Jokin aika sitten pidimme suuron­net­to­muus­har­joi­tuk­sen. Se oli tarpeel­li­nen kertaus. Meidän pitää osata ajaa prosessi ja koneet nopeasti ja oikealla tavalla alas.

Marko Ahola käsit­te­lee tottu­neesti asety­lee­nin täyt­tö­lait­teis­toa ja pulloja. Kuva on turval­li­suus­syistä otettu avoi­men oven läpi useita metrejä tuotan­to­ti­lan ulko­puo­lelta. KUVA PEKKA ELOMAA

Asety­leeni pullo­te­taan imeyt­tä­mis­me­ne­tel­mällä. Käytössä on 5, 10, 20 ja 40 litran pulloja. Ne täyt­ty­vät eri tahdissa. Täyt­tö­ai­kaa oppii arvioi­maan, mutta arviot pitää kuiten­kin vahvis­taa punnit­se­malla. Yksit­täi­nen pullo täyt­tyy noin puoles­sa­toista päivässä, kun kaikki menee hyvin.

– Pyörit­te­lemme päivit­täin satoja pulloja vaa’alle ja katsomme painon perus­teella, onko pullo täysi vai ei. Jos on, niin se lähtee eteen­päin ja jos ei, niin se viedään takai­sin täyt­tö­pis­teelle. Siinä on aika paljon kään­tä­mistä ja vään­tä­mistä, kun työpro­ses­siin olen­nai­sena osana sisäl­tyy myös vent­tii­lien jatkuva avaa­mi­nen ja sulkeminen.

Työssä jaksa­mista edis­te­tään kolmen miehen tiimissä tehtä­vien vuorottelulla.

– Puhal­lamme yhteen hiileen. Kaikki tajua­vat, että täällä ei voi ruveta suijai­le­maan tai sooloi­le­maan. Pullot eivät täyty yhtään sen nopeam­min, vaikka kuinka yrit­täi­simme kiirehtiä.

KUVA PEKKA ELOMAA

HELIUMIA JA ERIKOISKAASUJA

Operaat­tori Matti Tiiho­sella on menossa yhdek­säs vuosi Woikos­kella. Työt alkoi­vat piha­lo­gis­tii­kassa, minkä yhtey­dessä häneltä kysyt­tiin kiin­nos­tai­siko työ heliu­min käsit­te­ly­lai­tok­sella. Vastaus oli myöntävä.

– Laitok­sen sielu­ne­lä­män opet­te­luun menee vuosi tai kaksi. Normaa­li­työt oppii nopeasti, mutta teemme myös harvem­min vastaan tule­via tehtä­viä kuten kuivai­mien huol­toja kerran kahdessa vuodessa. Se on viikon työru­peama, jonka suju­vaan hoita­mi­seen täytyy aina erik­seen paneu­tua, Tiiho­nen sanoo.

Helium­lai­tok­sen yhtey­dessä toimii uutu­kai­nen erikois­kaa­su­teh­das. Tiiho­nen tekee töitä niissä molem­missa ja kertoo pitä­vänsä laajen­tu­neesta tehtävänkuvastaan.

– Erikois­kaa­sut ovat seok­sia. Niitä on erilai­sia. Esimer­kiksi 20 prosent­tia argo­nia typessä. Vaikka työ heliu­min kanssa sujuu jo luon­nos­taan, on tehtä­väni uusien ja vähän ihmeel­lis­ten­kin erikois­kaa­su­jen myötä pysy­nyt varsin mielenkiintoisena.

Matti Tiiho­nen työs­ken­te­lee Woikos­ken kaasu­teh­taan helium­lai­tok­sella. KUVA PEKKA ELOMAA

Työssä pärjää­mi­nen edel­lyt­tää Tiiho­sen mukaan pitkä­jän­tei­syyttä ja yhteistyökykyä.

– Tuotanto on aina mietit­tävä ja enna­koi­tava viikoksi eteen­päin. Kolmen työn­tekijän poru­kassa näke­my­se­roja tulee välillä, mutta aina ne on pystytty sopimaan.

TÖITÄ KOLMESSA VUOROSSA

Tehda­sa­lu­een peru­koilla toimii ilma­kaa­su­teh­das. Tuotan­to­pro­ses­sissa raaka-aineena käytet­tävä ulkoilma kylmen­ne­tään ‑196 astee­seen asti, jolloin tuote on tislau­tu­nut neste­mäi­seksi hapeksi, typeksi ja argoniksi.

– Raaka-aine on ilmaista, mutta sähköä kuluu paljon. Tosin vähem­män kuin lämpi­mäm­missä maissa toimi­villa laitok­silla. Mitä kylmem­pää ulkona on, sitä tehok­kaam­min laitos toimii, operaat­tori Jaakko Salmi kertoo.

Jaakko Salmi pitää ilma­kaa­su­teh­taan tuotan­to­pro­ses­sin tasa­pai­nossa. KUVA PEKKA ELOMAA

Ilma­kaa­su­teh­taalla tehdään keskey­ty­mä­töntä kolmi­vuo­ro­työtä. Salmi aloitti työt viime heinä­kuussa. Pereh­dy­tyk­sen jälkeen hänelle annet­tiin vastuu ilma­kaasu- ja sen rinnalla myös ilokaa­su­teh­taan hoita­mi­sesta ja valvonnasta.

– Mahdol­li­sissa toimin­ta­häi­riöissä olen­naista on etsiä juuri­syy ja vaikut­taa siihen. Ongel­ma­ti­lan­teissa pitää pysyä rauhal­li­sena ja toimia harkiten.

Erikois­kaa­su­teh­taan ja ilma­kaa­su­teh­taan yhtey­dessä toimii oma labo­ra­to­rionsa. Labo­rantti Pia Sieben­berg työs­ken­te­lee niissä molemmissa.

– Analy­soimme loppu­tuot­teet ja otamme näyt­teitä myös valmis­tus­pro­ses­sista. Valvomme, että pitoi­suu­det ja laatu ovat kohdal­laan. Lisäksi meille tulee sairaa­loista kaasu­ver­kos­to­näyt­teitä analy­soi­ta­vaksi. Sairaa­loilla on käytös­sään omia kompres­so­reita, joiden pump­paa­mia kaasuja pitää kerran vuodessa tutki­tut­taa lait­tei­den ja kaasu­ver­kos­ton moit­teet­to­man toimin­nan ja poti­las­tur­val­li­suu­den varmis­ta­mi­seksi, Sieben­berg sanoo.

Pia Sieben­berg ja Pirkko Eloranta valvo­vat labo­ra­to­riossa tuotan­nossa olevien kaasu­jen laatua. KUVA PEKKA ELOMAA

KOEPONNISTUS VEDELLÄ JA PAINEELLA

Tarkas­tus- ja katsas­tus­a­se­malla pide­tään huoli kaasu­pul­lo­jen riit­tä­vyy­destä tuotan­toa ajatel­len. Katsas­tuso­pe­raat­tori Kai Saaren­päällä on jutun­teon hetkellä käyn­nissä pullo­jen koeponnistaminen.

– Toimen­pide alkaa pullon tyhjen­tä­mi­sellä. Se tehdään ulkona, minkä jälkeen pullo tuodaan sisälle, ja varmis­te­taan, että se on tyhjä. Seuraa­vaksi otetaan suoja­hattu irti, kirja­taan pullon tiedot tarkas­tus­pöy­tä­kir­jaan, irro­te­taan vent­tiili ja punni­taan pullo. Tämän jälkeen pullo siir­re­tään koepon­nis­tus­ko­neelle, ja täyte­tään vedellä. Sitten sitä ponnis­te­taan koepai­neella minuu­tin verran, minkä jälkeen siitä otetaan paineis­tusyhde irti, kipa­taan vedet pois ja laite­taan kuivumaan.

– Koepon­nis­tuk­sen jälkeen pullo tarkas­te­taan ja lähe­te­tään maalaus­lin­jalle, jossa se saa uuden elämän. Kaulan väri laite­taan kaasun mukaan ja runko­väri sen mukaan onko kysy­myk­sessä lääk­keel­li­nen vai teol­li­nen käyt­tö­tar­koi­tus, Saaren­pää kertoo.

Kai Saaren­pää pyörit­tää kaasu­pul­lon koepon­nis­tet­ta­vaksi. KUVA PEKKA ELOMAA

Käytössä kier­tää edel­leen jopa viime vuosi­sa­dan alku­puo­lella valmis­tet­tuja kaasupulloja.

– Pullot ovat uusien mate­ri­aa­lien myötä keven­ty­neet. Uusi 50 litran pullo painaa 43 kiloa, kun vastaava pullo vuodelta 1966 painaa 68 kiloa. Olen ollut töissä vuodesta 1990 lähtien. Sinä aikana on vain yhden pullon kuori reven­nyt koepon­nis­tuk­sessa. Silti koepon­nis­tuk­sessa käyte­tään varmuu­den vuoksi aina vettä. Se purkau­tuu pullosta paljon rauhal­li­sem­min kuin kaasu tai ilma.

UUTTA PUHTIA LUOTTAMUSMIESTOIMINTAAN

Juha Koivula toimii Voikos­ken ja Pirk­ka­lan tuotan­to­lai­tos­ten rinnalla myös Mänty­har­jun Nurmaalla toimi­van matkai­lua­lan palve­luja tuot­ta­van WHD Gårdin pääluot­ta­mus­mie­henä. Muut toimi­pis­teet sijait­se­vat Järven­päässä, Oulussa, Varkau­dessa ja Kokkolassa.

– Ennen yrityk­sessä toimi vain yksi pääluot­ta­mus­mies. Nyt meitä on neljä. Yhtiö on suhtau­tu­nut ymmär­tä­väi­sesti luot­ta­mus­mies­ten ryntäyk­seen. Kaikille on järjes­tetty puhe­li­met ja läppä­rit. Niillä voimme pitää yhteyk­siä, ja osal­lis­tua esimer­kiksi kerran kuukau­dessa järjes­tet­tä­vään koko henki­lös­tön skype-pala­ve­riin sekä niiden jälkeen pidet­tä­viin yrityk­sen johdon ja luot­ta­mus­mies­ten skype-kokouksiin.

– Kaiken­laista neuvo­tel­ta­vaa riit­tää ja painet­ta­kin on, mutta asiat ja mahdol­li­set konflik­tit käydään avoi­mesti läpi. Nurkan takaa ei huudella, Koivula kuvailee.

Pääluot­ta­mus­mies Juha Koivula pitää yhden luot­ta­mus­mies­päi­vän viikossa. Muun osan viikoista hän hoitaa tuotan­to­teh­tä­viä. KUVA PEKKA ELOMAA

Woikoski Oy on perus­tettu vuonna 1882. Sen histo­rian ainoat yt-neuvot­te­lut käytiin vuonna 2016. Yritys luopui myyn­ti­pis­teis­tään ja toteutti henki­lös­tö­jär­jes­te­lyjä. Tapaus järkytti henkilöstöä.

– Se on ymmär­ret­tä­vää. Turval­li­suu­den tunne sai siipeensä. Toisaalta kun olen työn­te­ki­jöiltä kysel­lyt, niin heidän mieles­tään meillä on hyvä työil­ma­piiri ja yhteis­henki, eikä ketään syrjitä. Se on avan­nut minun­kin silmiäni, että vaikka perhey­ri­tyk­sen perin­tei­den ja työeh­to­so­pi­muk­sen yhteen sovit­te­le­mi­sessa riit­tää teke­mistä, niin melko hyvällä tolalla nämä asiat meillä ovat.

– Olemme tain­neet onnis­tua myös siinä, että yt:t käyn­nis­ti­vät henki­lös­tö­po­li­tii­kan uudel­leen arvioin­nin ja kehit­tä­mi­sen sekä luot­ta­mus­mies­toi­min­nan tehostumisen.

Koivula tuli Woikos­ken palve­luk­seen syys­kuussa 2008. Tehtä­vät ovat olleet monet. Nykyi­sel­lään työviik­koon sisäl­tyy yksi luot­ta­mus­mies­päivä, kaksi päivää pullo­jen tarkas­tuk­sessa ja kaksi päivää pihalogistiikassa.

– Piha­lo­gis­tiikka on haus­kin homma. Siinä pääsee liik­ku­maan ja touhua­maan, ajamaan pyörä­ko­neella ja jaka­maan postia. Taidan olla luon­teel­tani seka­työ­mies, Koivula lohkaisee.

ONNENKANTAMOISIA PUUTARHASSA

Woikoski Feeling ‑matkai­lu­kon­sep­tiin kuulu­vat WHD Gård, Woikos­ken Auto­museo, Kirjo­ki­ven kartano ja Woikos­ken uusi tehdas­museo. Ammat­ti­ni­mik­kei­den kirjo on laaja. Niitä ovat esimer­kiksi puutar­huri, hevos­ten kuntou­tus­vas­taava, asia­kas­vas­taava, kokki ja asentaja.

Päivi Niemelä opis­keli aikui­siällä puutar­hu­riksi Otavan maata­lous- ja puutar­haop­pi­lai­tok­sessa. Töitä löytyi Woikoskelta.

– Minusta tuli puutar­huri, jolla on töitä ympäri vuoden. Se on harvi­naista. Samoin kuin se, että tällä iällä saa työpai­kan ja vieläpä aika läheltä kotia, vaikka asun metsässä. Aika monta onnen­kan­ta­moista on kohdalle osunut, neljä vuotta Woikos­kella työs­ken­nel­lyt Niemelä myhäilee.

Puutar­huri Päivi Niemelä yrityk­sen omalla kasvi­huo­neella, jossa tuote­taan esimer­kiksi kasvik­sia Woikos­ken kokous- ja matkai­lu­pal­ve­lu­jen yhtey­dessä toimi­viin ravin­to­loi­hin. KUVA PEKKA ELOMAA

Nieme­län työvuo­desta seit­se­män kuukautta kuluu puutar­hu­rin tehtä­vissä. Se sisäl­tää Woikos­ken tehda­sa­lu­een ja WHD Gårdin vihe­ra­lu­eet, kausi-istu­tuk­set, ruuku­tuk­set ja valais­tuk­set sekä marja­pen­sai­den ja omena­pui­den hoidon ja tilai­suuk­sien kuki­tuk­set. Erikoi­suu­tena voi mainita kasvi­huo­neet ja kasvi­maan, joissa kasva­te­taan vihan­nek­set ja juurek­set yrityk­sen ravintoloihin.

– Työ on itse­näistä ja tahdin voin säätää itse. Tykkään, että on vastuuta, saa luoda, suun­ni­tella ja toteuttaa.

Talvi­kausi sisäl­tää vuosi­lo­man, matkai­lu­puo­len töitä, ravin­to­lan salissa ja keit­tiössä avus­ta­mi­sen, postin jaka­mi­sen, lounas­kul­je­tuk­set ja hevos­tal­lilla auttamisen.

– Heppa­tal­li­työt aloi­tin tänä talvena. Sitä voisin vielä vaikka opiskellakin.

Woikos­ken auto­museon helmi on Merce­des-Benz 230 vuosi­mal­lia 1937. Yhtiön silloi­nen toimi­tus­joh­taja Bertil Palm­berg osti sen auto­näyt­te­lystä. Auto oli yrityk­sen käytössä vuoteen 1959 saakka, jolloin se myytiin eteen­päin. Nykyi­nen toimi­tus­joh­taja Clas Palm­berg löysi auton muutama vuosi taka­pe­rin ja hankki sen takai­sin Woikos­kelle. KUVA PEKKA ELOMAA

HEVOSKUNTOUTUSTA JA RUOKAKULTTUURIA

Ruuna Paavo seisoo hevos­kun­tou­tus­kes­kuk­sen täri­nä­ma­tolla ja saa laser­hoi­toa lihak­siinsa. Paavo rentou­tuu kuntou­tus­vas­taava Heli Pulkan käsit­te­lyssä niin, että on nukah­taa seisaalleen.

– Hevo­set tule­vat mielel­lään täri­nä­ma­tolle palau­tu­maan liikun­nan jälkeen. Hoitoa voidaan käyt­tää myös lämmit­te­lyyn ennen liikun­ta­suo­ri­tusta, viimei­set kolme vuotta Woikos­ken palve­luk­sessa ja lähes koko työuransa hevo­sa­lalla työs­ken­nel­lyt Pulkka kertoo.

Pulkka opis­ke­lee Englan­nissa hevos­fy­sio­te­ra­peu­tiksi. Työnan­taja kustan­taa koulutuksen.

– Se on 4,5 vuoden koulu­tus ja iso satsaus työnan­ta­jalta. Sen myötä pystymme kehit­tä­mään toimin­taamme eteen­päin. Keskuk­semme on jo nyt yksi Suomen monipuolisimmista.

Iida Kekko­nen seuraa kuinka Heli Pulkka hoitaa lase­rilla Paavon liikun­nasta kirey­ty­neitä lihak­sia. KUVA PEKKA ELOMAA

Woikoski panos­taa työn­te­ki­jöi­den amma­til­li­seen kehit­tä­mi­seen. Pulkan ohella esimer­kiksi asia­kas­vas­taava Iida Kekko­nen opis­ke­lee työnan­ta­jan kustan­ta­mana somme­lie­riksi eli viinien tuntijaksi.

– Woikoski Feeling ‑matkai­lu­pal­ve­lut aloi­tet­tiin vuonna 2014. Kesä­se­sonki kestää kesä­kuun alku­puo­lelta elokuun loppuun. Muun osan vuodesta toimimme tilaus­poh­jalla tarjoa­malla yrityk­sille kokous‑, majoi­tus- ja virkistyspalveluja.

– Haluamme ylit­tää asia­kas­o­do­tuk­set. Siksi me esimer­kiksi käytämme ravin­to­lois­samme lähia­lueilta hankit­tuja tai itse tuotet­tuja raaka-aineita. Siihen tähtää myös somme­lie­rin koulu­tus, että saamme juomat ja koti­mai­set raaka-aineet kohtaa­maan toisensa, Kekko­nen kertoo.

TAVOITTEENA TASAINEN KASVU

Oy Woikoski Ab on suoma­lai­nen perhey­ri­tys. Sen liikei­deana on mark­ki­nointi-ja vies­tin­tä­pääl­li­kön Maarit Könö­sen mukaan tuot­taa asiak­kaille lisä­ar­voa kaasun valmis­ta­jana ja toimittajana.

– Ala on luon­teel­taan sellai­nen, että siinä joudu­taan inves­toi­maan paljon, esimer­kiksi kulje­tus­ka­lus­toon. Tavoit­teena on käyt­tö­kat­teen nykyistä parem­malle tasolle saat­ta­mi­nen ja kannat­tava tasai­nen kasvu, Könö­nen sanoo.

Henki­lös­tön määrä on noin 200. Yritys haluaa Könö­sen mukaan tarjota henki­lö­kun­nalle työhy­vin­voin­nin ja mahdol­li­suu­den amma­til­li­seen kehittymiseen.

– Jos työn­te­ki­jällä on moti­vaa­tio kehit­tää ammat­ti­tai­to­aan, työnan­taja on valmis siihen panos­ta­maan. Meillä on talossa paljon osaa­mista, joten osa koulut­ta­mi­sesta pysty­tään hoita­maan itse, mutta sen rinnalla ostamme koulu­tusta myös ulkopuolelta.

KUVA PEKKA ELOMAA

Woikos­kella on Könö­sen mukaan ruvettu kiin­nit­tä­mään aikai­sem­paa enem­män huomiota johtamiseen.

– Henki­löstö koki yhtey­den ylim­pään johtoon vähän kadon­neen. Siksi otimme henki­lös­tön skype-pala­ve­rit käyt­töön. Kannus­tamme työn­te­ki­jöitä tuomaan ajatuk­sia, kehit­tä­mi­seh­do­tuk­sia ja koet­tuja epäkoh­tia esille. Asiat saa sanoa niin kuin ne tuntuvat.

– Järjes­tämme myös esimie­hille enem­män koulu­tusta ja ohjausta, jotta he varmasti tietä­vät, mitkä heidän velvol­li­suu­tensa ovat, mistä pitää huoleh­tia ja miten missä­kin tilan­teessa pitää toimia. Sen rinnalla olemme tiedot­ta­neet henki­lös­tölle, mitä väyliä yrityk­sessä on viedä asioita eteen­päin. Lisäksi meillä on laatu­asioissa aloi­te­jär­jes­telmä, työsuo­je­lu­toi­mi­kun­nat kier­tä­vät aktii­vi­sesti toimi­pis­teitä ja luot­ta­mus­mies­toi­minta on tehostunut.

– Uskomme, että ne ovat keinoja, joilla voimme kehit­tää toimin­taamme, Könö­nen sanoo.

WOIKOSKI OY

PERUSTETTU 1882
KOTIPAIKKA Voikoski, Mäntyharju
TUOTANTO Teol­li­set ja lääk­keel­li­set sekä elin­tar­vi­ke­kaa­sut nesteenä ja kaasuina. Esimer­kiksi asety­leeni, helium, vety, ilma­kaa­sut, erikois­kaa­sut, ilokaasu. Laite- ja ratkai­su­myynti. Toimi­pis­teet Voikoski, Järven­pää, Oulu, Pirk­kala, Varkaus ja Kokkola.
ASIAKKAITA noin 42 000
HENKILÖSTÖ noin 200
LIIKEVAIHTO 58,6 milj. euroa (2017)

WOIKOSKI FEELING

Matkailu‑, majoi­tus ja kokous­pal­ve­lut ja hevospalvelukeskus.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PEKKA ELOMAA