Blogi
Anu-Hanna Anttila: Yrittäjäriski leviää digitaalisilla työnvälitysalustoilla
Haluaisitko jakaa aamulehtiä yrittäjänä jakelupalvelualalla? Entä maistuisivatko metsurin työt franchising-yrittäjänä metsäpalvelualalla?
Digitaalisilla työnvälitysalustoilla tarjotaan edellä mainittujen teollisuusliittolaisten alojen yrittäjätöiden ohella satoja muita yrittäjäriskin sisältäviä tehtäviä. Niiden ilmestyminen työnvälitysalustoille ei ole sattuma. Osansa siihen on TEM:n vuosina 2016–2017 toteuttamilla kärkihankkeen ostopalvelupiloteilla, joissa kokeiltiin ”yksityisten palvelujen hyödyntämistä helpoimmin työllistyvien asiakasryhmissä”.
Tarkoituksena oli tehostaa palkansaajien lisäksi yrittäjien, kevytyrittäjien ja keikkailijoiden työtehtävien välitystä. Taustalla vaikutti se, että vaikka työttömällä ei ole velvollisuutta ottaa yrittäjätyötä vastaan, hän voi perustaa yrityksen. Vaivihkaa yrittäjyyttä alettiin ajaa varteenotettavaksi työllistymistavaksi.
Välitetyissä yrittäjätöissä on kyse joko ketjuyrittäjyydestä tai alihankinnasta. Lisäksi jotkut hakevat ilmoituksilla ”kumppaniyrittäjää”, eivätkä ryhdy työnantajayrittäjäksi, joka palkkaisi työntekijöitä. Edellisten rinnalla etsitään myös yritystoiminnan jatkajia, kun omistajat haluavat eläköityä.
Erityisesti yrittäjiä haetaan koti- ja hoivapalveluihin ja kaupan alalle. Töiden palvelullistuminen onkin yksi työelämän suurista muutostrendeistä. Myös teollisen työn palvelullistumisesta on nähtävissä merkkejä, työtä on tarjolla esimerkiksi metallityöpalveluissa ja varastointipalveluissa. Yrittäjätyötä tarjottiin alkuvuonna työnvälitysalustoilla esimerkiksi ompelijoille, autonasentajille, levyseppähitsaajille, varastotyöntekijöille, lehdenjakajille ja metsäkoneenkuljettajille.
”Yrittäjäriski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa.”
Mitä hyötyä työn teettämisestä yrittäjätyönä on työn teettäjälle tai ”kumppaniyrittäjälle”? Paljonkin. He joko kaihtavat työntekijöitä palkkaavaksi työnantajayrittäjäksi ryhtymistä tai haluavat jakaa yrittäjäriskiään toisille. Kun ei toimi työnantajana, välttää maksamasta työvoimasta koituvat eläke- ja muut kulut. Samalla vastuu niiden hoitamisesta ja yrittäjäriskistä siirretään sille, joka yrittäjyyteen tarttuu.
Monesti riski leviää myös yhteiskunnalle, joka erilaisilla tuilla paikkaa ihmisten epävarmaa toimeentuloa ja alhaista ansiotasoa. Monet yksinyrittäjät ja itsensä työllistäjät tekevät palkkatyötä yritystoiminnan ohella tai osan vuodesta. Toisin sanottuna yhä useampi tekee niin kutsuttua kombityötä eli yhdistää erilaisia ansaintamuotoja.
Yrittäjätöiden tarjonnalla ja niiden kirjaamisella avoimiksi työpaikoiksi on suotuisa vaikutus TEM:n tilastoihin. Avoimia työpaikkoja saadaan määrällisesti enemmän, kun tarjolla on myös määräaikaisia vuokra-, pätkä- ja osa-aikatöitä. Ja kun yrityksellä on jatkuva rekrytointi päällä, sama työpaikkailmoitus julkaistaan joka kuukausi uutena. Aina ei suinkaan ole kysymys kasvavan bisneksen tuottamasta työvoimatarpeesta, vaan jatkuva rekrytointi voi kertoa myös suuresta työvoiman läpivirtauksesta.
Tämä kaikki on hyvä pitää mielessä, kun media kertoo avoimia työpaikkoja olevan ”tarjolla selvästi aiempaa enemmän” ja julkisessa työnvälityksessä ”enemmän kuin koskaan aiemmin”. Mielikuvan avoimien työpaikkojen ylitarjonnasta luo myös se, että samoista työpaikoista ilmoitetaan usealla eri kanavalla.
Kaikesta huolimatta on selvä, että töitä ja erityisesti palkkatöitä on tarjolla mukavasti talouden piristymisen myötä.
ANU-HANNA ANTTILA
Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö
Lisätietoa:
Liisa Poussa (2016): Muuttuvan työelämän muuttuva sanasto
Anna Pärnänen & Hanna Sutela (2018): Yrittäjät Suomessa 2017. Tilastokeskus, Helsinki.
KUVA KITI HAILA
