Mirjami Suikki: Tuottavuus syntyy tuotannon järjestelyillä

Tuottavuuden kehittämisessä keskeistä on jalostavan työn osuuden lisääminen. Näin on siksi, että asiakas on viime kädessä valmis maksamaan vain niistä työvaiheista, joissa tilatun tuotteen tai palvelun jalostusarvo nousee. Tällaisia työrupeamia teollisuudessa ovat vaiheaikaan kuuluvat jalostavat osuudet kuten tuotteen valaminen, maalaus, osien liittäminen yhteen ja hitsaus.

Keinoja jalostavan työn osuuden lisäämiseen ja tuottavuuden kasvattamiseen on useita. Töiden tekemistä voidaan sujuvoittaa poistamalla tuotannosta turha materiaalinkäsittely ja kuljetukset, tekemällä työt kerralla oikein, minimoimalla materiaalipuutteista aiheutuvat häiriöt, lyhentämällä asetus-ja valmisteluaikoja, parantamalla layoutia eli työpaikkajärjestystä ja työpisteiden ergonomiaa, varmistamalla esteetön kulku ja työkalujen oikea sijoittuminen suhteessa työpisteisiin sekä poistamalla tuotannosta hukkatekijät ja turhat odotusajat.

Edellisen rinnalla yhteistyöllä ja yhteisellä tahtotilalla on tuottavuuden kehittämisessä ja työn tekemisen edellytysten parantamisessa suuri merkitys. Siksi johtamisen pitää olla enemmän valmentamista kuin käskyttämistä. Johdon pitäisi myös olla enemmän mukana arjen asioissa, jolloin tuotantoprosessien ongelmat saadaan paremmin näkyväksi, arvioitavaksi ja ratkaistua. Toisaalta työpaikan kehittämiseen pitää osallistaa koko henkilöstö. Käytännön elämä on osoittanut, että työnantajan ja pääluottamusmiehen kesken tai erikseen nimetyillä ”kehittämistyöryhmillä” tehdyt suunnitelmat jäävät usein työryhmätason pyörittelyksi tai eivät etene siksi, että johto tai henkilöstö ei ole aidosti sitoutunut muutosten läpiviemiseen.

”Työn sujuvoittaminen ei tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järkevämmin.”

Ei siis yksin riitä, että siivotaan, laitetaan työkalut paikoilleen ja perustetaan työryhmiä, vaan tavoitteeksi pitää asettaa tuotannon sujuvoittaminen yhteistyössä koko henkilöstön kanssa. Sujuvoittaminen ei silloin tarkoita sitä, että työt pitäisi tehdä nopeammin, vaan järkevämmin. Työntekijöitä pitäisi kuulla enemmän. He tietävät parhaiten, mikä tuotannossa toimii ja mikä ei. Tuottavuuden kehittämisen pitää myös lisätä työhyvinvointia, ja työntekijöille pitäisi osoittaa nykyistä enemmän arvostusta palkitsemisjärjestelmien kautta.

Samalla on hyvä havaita, että tuottavuuden kehittämisellä on vaikutus työpaikkojen säilymiseen. Kun työpaikoilla käynnistetään yhteistoimintaneuvotteluja, johtaa se yleensä lomautuksiin ja irtisanomisiin. Silloin huomataan usein, että korjaavia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Parempi siis tarttua toimeen hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun yrityksen tilanne on vaikeutunut.

Nykyisen hallituksen ajama palkansaajien työajan pidentäminen 24 tunnilla on ollut yhtä myrkkyä ja monissa keskusteluissa esiin noussut harmituksen aihe. Silti nykyhallitus on edelleen sitä mieltä, että työaikaa pidentämällä luodaan lisää työpaikkoja ja parannetaan kilpailukykyä. Enpä oikein jaksa tähän uskoa. Sen sijaan kokemuksesta tiedän, että tuotannon järjestelyt ja niiden kuntoon laittaminen työpaikoilla johtavat tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantumiseen, jolloin ne myös tukevat työllisyyden myönteistä kehitystä.

MIRJAMI SUIKKI
Teollisuusliiton sopimusasiantuntija

KUVA KITI HAILA