Vesa Aallosvirta: Kannattaako äänestää?

Mennyt vaalikausi on rikkonut sopimisen kulttuurin. Lähtölaukaus siihen oli pääministerin kiky-sopimuksen yhteydessä antama lupaus olla heikentämättä työelämän pelisääntöjä ja työttömyysturvaa. Sen jälkeen porvarihallitus on kerta toisensa jälkeen tuonut pöytään uusia heikennyksiä, leikkauksia ja etuuksien huononnuksia.

Työntekijät ovat reagoineet hallituksen harjoittamaan politiikkaan erilaisin toimenpitein. On järjestetty poliittisia mielenilmauksia, on protestoitu ja on kirjoitettu nimiä kansalaisaloitteisiin.

Vaikka hallitus on joissakin harvoissa tapauksissa perääntynyt aikeissaan ja lieventänyt päätösesityksiään vastarintaa kohdattuaan, ovat nimenomaan sen tekemät päätökset heikentäneet työntekijöiden asemaa yhteiskunnassa.

Samalla hallitus on osoittanut tukensa yrityksille ja maan rikkaimmille esimerkiksi myöntämällä heille veronkevennyksiä.

Se on kaukana tavallisten työntekijöiden arjesta, jonka säällisen sujumisen kannalta tärkeää on mahdollisuus tulla työllä toimeen, saada koulutusta sekä apua ja hoitoa ongelmien kohdatessa.

Ihmisten on voitava luottaa siihen, että turvaverkot toimivat juuri silloin, kun he apua tarvitsevat. Tärkeää on myös se, että kaikilla on samat mahdollisuudet rakentaa elämäänsä riippumatta lompakon paksuudesta.

Tosiasia kuitenkin on, että vain joka toinen työntekijä käy vaaliuurnilla.

Nykyiset sosiaaliset ja taloudelliset turvaverkot on rakennettu Suomeen usean vuosikymmenen aikana. Ay-liike, siis työntekijät, ovat olleet vahvasti mukana muokkaamassa maatamme yhdeksi maailman parhaista. Tämän kaiken on mahdollistanut laaja sopimisen kulttuuri, jossa kolmikannassa sovituista asioista on pidetty kiinni.

Toisaalta suurin osa valtion budjetista koostuu työntekijöiden maksamista veroista. Luulisi jokaista silloin kiinnostavan, miten rahat käytetään ja ketkä niiden käytöstä ovat päättämässä?

Luulisi jokaisen silloin haluavan vaikuttaa siihen, käytetäänkö valtion kassaan kerätyt verotulot koulutukseen, terveydenhuoltoon, vanhustenhuoltoon, työttömyysturvaan ja heikompien tukemiseen, vai annetaanko niiden valua rikkaimpien verohelpotuksiin? Niin luulisi, mutta tosiasia kuitenkin on, että vain joka toinen työntekijä käy vaaliuurnilla.

Kyllä, luit oikein. Vain puolet työntekijöistä äänestää vaaleissa.

TARVITSEMME SUUNNANMUUTOKSEN

Ei tosiaankaan ole yhdentekevää, ketkä eduskunnassa ovat lakeja säätämässä ja valtion rahojen käyttämisestä päättämässä.

Jos haluaa lisää kikyjä, lomarahaleikkauksia, aktiivimalleja, irtisanomissuojan heikennyksiä ja lakko-oikeuden rajoituksia, on maan nykyinen hallitus näyttönsä kyllä antanut.

Mennyt vaalikausi on ollut kylmää kyytiä tavallisille työntekijöille, ja lisää samanlaista on luvassa, jos nykyiset hallituspuolueet vaaleissa voittavat. Se on hallituspuolueiden edustajien suusta jo kuultu.

Jos sitä vastoin haluaa, että eduskunnassa kuuluu työntekijöiden ääni, pitää itse kunkin miettiä asiaa juuri siinä vaiheessa, kun se eduskuntavaaliehdokkaan numero raapustetaan äänestyslippuun.

Me voimme tehdä muutoksen yhdessä. Sitä ei kuitenkaan saada aikaan, ellei jokainen päätä, että muutos tehdään.

Yhdessä. Ääni kerrallaan. Jokaisen kannattaa äänestää.

VESA AALLOSVIRTA 
Teollisuusliiton järjestöpäällikkö

KUVA KITI HAILA