Ajassa
KOKIJA: Miia Latva-Kurikka: ”Minäkin voin toimia lapsiperheen tukena” – tukiperhetoiminnasta apua ja hyvää mieltä
Sinkku motoristi Miia Latva-Kurikka on huomannut, että vapaaehtoinen tukiperhetoiminta antaa hyvää mieltä tukihenkilölle, avartaa lapsen maailmankuvaa ja auttaa tämän vanhempia jaksamaan.
Kurikan Panttilassa asuva Miia Latva-Kurikka ei varmaan ole tyypillinen tukiperhetoimintaan osallistuva vapaaehtoinen. Nuorena kokiksi opiskellut Latva-Kurikka työskentelee nykyään vuorotyössä metallialan yrityksessä. Hän toimii viimeistelijänä Tibnor Oy:n Seinäjoen palvelukeskuksessa hioen ja sinkopuhaltaen metallikappaleita. 42-vuotias vilkas nainen asuu yksin ja hänen rakas harrastuksensa on moottoripyöräily.
Ensin alkuun Latva-Kurikka istui ystävänsä moottoripyörän kyydissä, mutta ensimmäisen kesän jälkeen ystävykset jo jakoivat ajovuorot. Jouluna 2002 Latva-Kurikka osti ensimmäisen moottoripyöränsä, Honda Shadow’n, jolla hän ajoi viisi vuotta. Hondan jälkeen ostamallaan Harley-Davidsonilla hän on ajanut nyt jo 11 kesää.
ÄITIYDEN MAKUA TUKIPERHETOIMINNASTA
Nuorempana Latva-Kurikka haaveili äidiksi tulemisesta. Se haave jäi toteuttamatta, koska sopivaa puolisoa lasten isäksi ei löytynyt kotikulmilta Etelä-Pohjanmaalta eikä myöskään Etelä-Suomesta, jossa hän välillä asui ja työskenteli.
Tukiperhetoiminnan kautta Latva-Kurikka pystyy kanavoimaan huolenpitoviettiään, seuraamaan ja tukemaan pienen ihmisen kehittymistä ja samalla antamaan lapsen äidille mahdollisuuden viettää vapaa-aikaa.
– Toimimalla tukiperheenä pystyn auttamaan tukiverkkoa tai huilaustaukoa tarvitsevaa vanhempaa. Samalla saan hieman itsekkäästi nauttia kerran kuussa perhe-elämän arjesta tutuksi tulleen lapsen kanssa sekä seurata ja tukea hänen kehittymistään, Latva-Kurikka myhäilee.
Tukiperhetoiminta on lapsiperheille tarkoitettua ehkäisevää lastensuojelutyötä, jossa tuetaan lapsiperheitä, joissa vanhempien voimavarat ovat vähissä tai joilta puuttuvat luonnolliset tukiverkot. Vapaaehtoinen tukiperhe ottaa lapsen tai lapset luokseen esimerkiksi kerran kuukaudessa ja kokee heidän kanssaan aivan tavallista lapsiperhearkea antaen samalla vanhemmille aikaa hengähtää.
TUKIPERHEEKSI PUOLIVAHINGOSSA
Miia Latva-Kurikan tukiperheura lähti liikkeelle vähän vahingossa. Hän näki Facebookissa Kurikan kaupungin sosiaalitoimen ilmoituksen tukiperheille järjestettävästä koulutuksesta ja otti saman tien sosiaalitoimessa työskentelevältä tuttavaltaan selvää, voisiko sinkku toimia tukiperheenä. Ilmeni, että kyllä voi.
Latva-Kurikka kävi tukiperheille suunnatun koulutuksen keväällä 2017. Parin kuukauden kuluttua kaupungin sosiaalitoimesta kysyttiin, haluaisiko hän tukea nuorta yksinhuoltajaäitiä hoitamalla reilun vuoden ikäistä tyttöä yhtenä viikonloppuna kuukaudessa.
”Puhumaan opittuaan Aaava on kutsunut minuakin luontevasti äidiksi.”
Latva-Kurikka, pikkuinen Aava ja tämän äiti Jonna Haapamäki tapasivat ensimmäisen kerran syyskuussa 2017. Välitön ja iloinen Aava ei yhtään ujostellut, ja naistenkin välille syntyi nopeasti luottamus. Jo parin viikon ja parin tapaamiskerran jälkeen Aava vietti ensimmäisen yönsä Latva-Kurikan kotona. Syömiset, vaipanvaihdot ja nukkumiset sujuivat alusta lähtien ilman ongelmia, ja Aava on aina jäänyt mielellään ”tukiäitinsä” luokse.
– Aloitimme ensin lyhyillä yhden yön vierailuilla pari kertaa kuukaudessa, mutta pian Aava vietti jo kokonaisisia viikonloppuja luonani ja oli täällä kuin kotonaan. Puhumaan opittuaan hän on kutsunut minuakin luontevasti äidiksi, Latva-Kurikka naurahtaa.
VARUSTEITA TUTUILTA JA TUNTEMATTOMILTA
Sinkkunaisen kotia ei tietenkään ollut varustettu pientä lasta silmällä pitäen, mutta Latva-Kurikka sai nopeasti leluja ja lastenhoitoon tarkoitettuja varusteita tutuilta ja Facebookin kautta myös tuntemattomilta.
– Olin todella otettu aivan vieraidenkin ihmisten anteliaisuudesta. Otan mielelläni vastaan Aavalle sopivia varusteita myös vastaisuudessa, sillä minun asunnossani on hyvin tilaa leikkivälineille, hän toteaa.
Nyt Aavalla on omat rakkaat lelunsa Latva-Kurikan kodissa, ja monesti kotoa tuotu unilelu jää koko viikonlopuksi reppuun. Tukikodissa tuntuu turvalliselta nukkua sinne kuuluvien lelujen kanssa.
Latva-Kurikan mielestä vierailut tukiperheessä avartavat lapsen maailmaa. Erilaiset tavat ja tavarat ovat tärkeä osa tuota prosessia. Samalla tukiperheen omat lelut ja käytännöt muodostavat lapselle tutun ja turvallisen ympäristön.
TAVALLISTA ARKEA
Miia Latva-Kurikan ja Aavan suhde on syventynyt pian puolitoista vuotta kestäneen tukiperhesuhteen aikana. Latva-Kurikasta on tullut myös Aavan äidille luotettava ystävä, joka kuuntelee nuorta naista mielellään myös muissa kuin Aavan hoitoon liittyvissä asioissa. Eikä suhde suinkaan ole yksipuolinen, vaan myös Latva-Kurikka tuntee saavansa paljon niin Aavalta kuin Aavan äidiltä.
– Vaikka sosiaalitoimi ja virallinen tukiperhesuhde jossain vaiheessa jäisivät pois tästä suhteesta, ystävyys varmasti säilyy – ja toivottavasti Aava jatkaa minun luonani vierailemista aivan samalla tavalla, Latva-Kurikka sanoo.
Jonna Haapamäki arvostaa tyttärensä Aavan ja Miia Latva-Kurikan välistä suhdetta eikä ole esimerkiksi mustasukkainen lapsen kiintymisestä tukiperheäitiin.
”Vielä Aava ei ole ollut harrikan kyydissä, mutta kunhan hän vähän kasvaa, kyllä hänestä vielä motskarityttö tulee.”
Tukiperhevierailun ei tarvitse olla lapselle ainaista elämysretkeä tai sirkushuvia. Tavoitteena on, että lapsi löytää tukiperheestä pitkäaikaisen, turvallisen ympäristön ja oppii näkemään myös toisenlaista arkea kuin kotonaan.
Viikonloppuisin, kun Aava tulee kylään, perjantai-iltapäivät käytetään leikkimiseen ja lukemiseen ja joskus katsotaan lasten elokuvia. Illan päättää sauna- tai kylpytuokio. Lauantaisin käydään monesti leikkitreffeillä Latva-Kurikan ystävien luona tai hänen isänsä kotona, jossa on tilaa temmeltää. Joskus sinne tulevat myös samaan aikaan myös sisarusten lapset.
– Vierailuviikonloppuinaan Aava sulautuu luontevasti minun elämääni. Esimerkiksi viime kesänä kävimme harrikkakerhon järjestämässä perherallissa Pitkämön leirintäalueella. Ensin alkuun Aava vähän arasteli, mutta touhusi jo pian innoissaan toisten mukana, Latva-Kurikka kertoo.
– Vielä Aava ei ole ollut harrikan kyydissä, mutta kunhan hän vähän kasvaa, kyllä hänestä vielä motskarityttö tulee, Latva-Kurikka jatkaa nauraen.
HALU AUTTAA LAPSIA JA NUORIA
Tukiperhetoiminta on Latva-Kurikalle luonteva tapa toteuttaa haluaan auttaa lapsia ja nuoria. Tuo halu kumpuaa varmaan hänen omasta nuoruudestaan, sillä hänen nuoruutensa ei ollut aivan mutkaton. Kesken nuoruusvuosien hänelle kävi kuten monelle meistä: kiltistä tytöstä kuoriutui kiukkuinen teini, joka halusi tehdä kaiken toisin.
Aikanaan Latva-Kurikka rauhoittui ja järkiintyi. Nuoruuden kapinavaiheesta lähtien hänellä on kuitenkin ollut tunne, että hän haluaisi olla avuksi nuorille, joita kasvaminen ja kypsyminen hämmentää.
Aavan lisäksi Latva-Kurikan luona kävi vuoden verran myös monilapsisen perheen teini-ikäinen veljeskaksikko. Vuorotyö ja kaksi tukiperheviikonloppua kuukaudessa kävivät raskaaksi ja lopulta Latva-Kurikan oli myönnettävä itselleen, etteivät hänen voimavaransa riittäneet kolmen lapsen tukiperhetoimintaan.
– Päätös ei ollut helppo, mutta yhtälö ei vain enää toiminut, Latva-Kurikka huokaisee.
AVAISITKO SINÄ KOTISI LAPSELLE?
Tukiperheille on kovasti tarvetta eri puolilla Suomea. Latva-Kurikka toivookin, että hänen esimerkkinsä herättäisi Tekijän lukijat miettimään, olisiko heillä mahdollisuus avata kotinsa ovet vieraan perheen lapsille. Auttamishaluiset, terveellä järjellä varustetut ihmiset, jotka mielellään viettävät aikaansa lasten ja nuorten kanssa, ovat varmasti tervetulleita tukiperhetoimintaan.
– Monet eri järjestöt kouluttavat ja välittävät tukiperheitä. Minun kokemukseni mukaan sosiaalitoimi on kuitenkin ehkä luontevin tukiperheen välittäjä, sillä monesti tukiperheitä tarvitsevat perheet kuuluvat muutenkin sosiaalitoimen palvelujen piiriin, Latva-Kurikka miettii.
Hän kehottaakin tukiperhetoimintaan mukaan haluavia ottamaan yhteyttä oman kotipaikkansa sosiaalitoimeen ja tiedustelemaan kotikunnan tukiperhetarvetta.
TUKIPERHETOIMINTA
- Tukee lasta ja hänen perhettään silloin, kun vanhempien voimavarat ovat vähissä ja kun perheeltä puuttuvat auttavat tukiverkot.
- Tukiperheenä toimivat tavalliset vapaaehtoiset aikuiset, joilla on aikaa, tilaa ja halua pitää huolta lapsesta. On tärkeää, että tukiperhevanhemmilla on herkkyyttä ja taitoa tunnistaa lapsen tarpeet hankalissakin tilanteissa.
- Tukiperhe muodostaa lapselle turvallisen ja luotettavan omaa kotia täydentävän kasvuympäristön.
- Lapset viettävät tukiperheessä viikonloppuja, useimmiten noin kerran kuukaudessa 1–2 yötä kerrallaan, mutta asuvat muuten omassa kodissaan. Moni lapsi viettää tukiperheessä myös lomia.
- Tukiperhetoiminta on sosiaalihuoltolain mukaista ehkäisevää lastensuojelutyötä ja sitä toteutetaan myös lastensuojelun avohuollon tukitoimena.
- Tukiperhetoiminta pystyy vastaamaan tehokkaasti lapsiperheiden varhaisen tuen tarpeeseen. Viikonloput ihan tavallisine puuhasteluineen ovat useimmille lapsille iso ilo ja poikkeus omaan arkeen kotona.
- Tukiperheitä kouluttavat ja välittävät esimerkiksi kuntien ja kaupunkien sosiaalitoimet, Pelastakaa Lapset ry, SOS-lapsikylät ja Attendo.
Lähteet: Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala, Pelastakaa Lapset ry
TEKSTI JOHANNA HAVERI
KUVAT JOHANNES TERVO
