Värjäri Jari Hälikkä värjäämössä valmistelee raakavillatopseja värjäystä varten.

KUVAREPORTAASI: Novi­talla kehrä­tään elämyk­siä – katso kuinka suoma­lais­ten suosik­ki­lan­gat syntyvät

Kouvo­lassa on ensi syksyn lanka­mal­listo työn alla. Täytyykö osata itse neuloa voidak­seen työs­ken­nellä Novi­talla? ”Ei ole pakko!”

14.2.2019

Tästä se lähtee. Raakavillapaaleja.
Pääluot­ta­mus­mies Elisa Simola esit­te­lee raaka­vil­la­top­seja, joista villa­lanka valmistetaan.

ELISA SIMOLA, pääluot­ta­mus­mies
”Tämä on hyvä työyh­teisö, pääluot­ta­mus­mie­henä on helppo toimia, ja tiedän, että työn­te­ki­jät ovat tämän­kin firman voima­vara. Työnan­ta­jan kanssa olemme rauhal­li­sin mielin ilman hässäk­kää saaneet sovit­tua asioista. Työ on osit­tain kausi­luon­teista, ja tarvit­semme ruuhka-aikoina lisää väkeä töihin. Puska­ra­dio on hyvä ja tietysti vuokra­fir­mo­jen kautta olemme löytä­neet ihmi­siä. Moni on myös jäänyt meille töihin. Tämä on erityistä taitoa vaati­vaa työtä, eikä asioita opi viikossa eikä kahdes­sa­kaan. Työ vaatii näppä­ryyttä, kärsi­väl­li­syyttä ja on melko kuor­mit­ta­vaa liikun­tae­li­mille, eten­kin käsille. Vapaa-ajalla käyn vesi­jum­passa, avan­to­uin­nissa, sulka­pal­loa pelaa­massa, ja moot­to­riur­heilu on myös yksi suosikki. Lomilla tykkään matkus­tella ja matkus­te­li­sin enem­män­kin – ehkä joskus tule­vai­suu­dessa sitten. Harras­tan neulo­mista, kudon sukkia lapsen­lap­sille. Turkoosi ”seis­ka­vel­jes” on lempilanka!”

Värjäri Jari Hälikkä värjää­mössä valmis­te­lee raaka­vil­la­top­seja värjäystä varten.

JARI HÄLIKKÄ, värjäri
”Olen töissä värjää­mössä. Juuri nyt pakkai­len näitä villa­top­seja metal­li­raa­miin. Tästä ne sitten mene­vät värjäyk­seen. Olen ollut töissä täällä 15 vuotta. Meitä on kolme vakka­ria ja parasta töissä onkin tämä värjäys ja erityi­sesti värjää­mön porukka. Asun Kuusan­kos­kella. En tosi­aan­kaan harrasta neulo­mista! Pelaan sulka­pal­loa ja sählyä. Sulka­pallo on tärkeintä.”

Elisa Simola kierrekoneella.

Kehrääjä Kirsi Tuviala kehruukoneella.

KIRSI TUVIALA, kehrääjä
”Olen kehrääjä jo toisessa polvessa, äitini oli Novi­talla 30 vuotta tässä samassa työssä. Työyh­teisö on se, joka merkit­see. Tulin tänne töihin 1992 ja 26 vuotta on tullut täyteen! En missään nimessä voisi kuvi­tella muut­ta­vani suur­kau­pun­kiin. Asun Kuusan­kos­kella ja työmatka kestää 10 minuut­tia omalla autolla. Vuoro­työ on sopi­nut minulle ja perheelle, vaikka aloi­tam­me­kin kello kuusi aamulla. Se tarkoit­taa myös, että pääsen ajoissa kotiin, jo kahdelta ilta­päi­vällä. Minä harras­tan neulo­mista, kyllä. Virk­kaan erityi­sesti isoäi­din­ne­liöitä, joista sitten koos­tan vaik­kapa sängynpeittoja.”

Valmiit lanka­vyyh­det rentou­te­taan höyrykoneessa.

Tehtaan­joh­taja Ville Vilko tutkii raaka­vil­la­lan­ka­rul­laa. ”Nyt hais­tel­laan jo vuoden 2020 trendejä.”
Seit­se­män Veljestä ‑villa­lan­ka­sar­jan valmiita vyyhtejä.

Kerä­ko­neen­käyt­täja Ritva Korho­nen pakkaa valmiita lankakerävyyhtejä.

RITVA KORHONEN, kerä­ko­neen käyttäjä
”Olen ollut Novi­talla töissä 25 vuotta. Tykkään työn­teosta! Asun Elimäellä, mutta työmatka tait­tuu muka­vasti omalla autolla. Olen aamuih­mi­nen ja pidän aamu­vuo­roista. Tosin ei ilta­vuo­rois­sa­kaan mitään vikaa ole. Yleensä on viikko aamua ja viikko iltaa. Kotio­loissa harras­tan käve­lyä. Parhaat käve­ly­rei­tit löyty­vät ihan kodin läheltä, hiljai­sista maalais­mai­se­mista. Hiljai­suus onkin hyvää vasta­pai­noa melko äänek­käille koneille täällä työpaikalla.”

Laadun­val­voja Minna Mäki esit­te­lee uusia muumilankoja.
Laadun­val­voja Elina Seppä­läi­nen esit­te­lee valmis­ta­maansa koeneulosta.
Verk­ko­kaup­pa­työn­te­kijä Henna Vesalainen.

”Olen kotoi­sin Kuusan­kos­kelta ja kyllä, minä neulon!”
HENNA VESALAINEN
, verk­ko­kaup­pa­työn­te­kijä

NOVITA OY

PERUSTETTU 1928
KOTIPAIKKA Koria, Kouvola
TUOTANTO Noin miljoona kiloa käsi­työ­lan­kaa eli 10 miljoo­naa lankakerää vuodessa. Suoma­laista villaa käyte­tään 30 000 kiloa. Pohjois­mai­den suurin käsi­työ­lan­ko­jen valmistaja.
HENKILÖSTÖ 50, joista työn­te­ki­jöitä noin 40
LIIKEVAIHTO 23,1 milj. euroa (2017)

 

KUVAT JA TEKSTI PETRI PUROMIES