Kun reiluus katosi työstä – pakkoyrittäjyys hiipi varhaisjakeluun

teollisuusliitto

Miten halvalla työn voi teettää, että joku suostuu sen tekemään? Lehtien varhaisjakelu on toiminut koekaniinina.

Helsingin Sanomien julkaisijan Sanoma Media Finland Oy:n perustama Earlybird-palvelu on suorittanut lehtien jakelua Keski-Uudellamaalla. Yrityksellä ei ole yhtään työsuhteeseen palkattua jakajaa, vaan se käyttää itsensä työllistäjiä eli freelancereita. Yritys maksaa heille niukan palkkion, mutta normaalisti työnantajalle kuuluvat kulut, muun muassa eläkemaksut ja vakuutukset, työntekijä hoitaa halutessaan itse.

Freelancer ei sairastuessaan saa työnantajalta sairauspäivärahaa, hänelle ei makseta lomakorvausta eikä hän saa korvausta omien työvälineidensä käytöstä, esimerkiksi puhelimesta ja polkupyörästä tai autosta. Työntekijällä ei ole työnantajan maksamaa työterveyshuoltoa, eikä työstä kerry eläkettä.

Martti Paavilainen. KUVA KITI HAILA

Teollisuusliiton jakelualan sopimusasiantuntija Martti Paavilainen arvioi, että yrittäjämäisesti toimivalle työntekijälle jää hänelle maksetusta palkkiosta kulujen jälkeen karkeasti puolet: esimerkiksi kahdeksan euron palkkiosta nelisen euroa.

Earlybird sai markkina-aseman Keski-Uudellamaalla, kun Helsingin Sanomat kilpailutti jakelunsa. Postista erilliseksi yritykseksi irtautunut Postipalvelut menetti Earlybirdille alueensa ja joutui sanomaan satoja työsuhteessa olevia jakajiaan irti.

Earlybird on vähitellen laajentanut toimintaansa. Viime vuoden lopulla joulukuussa se otti vastatakseen lehtien jakelusta Hyvinkäällä.

ITSENSÄ TYÖLLISTÄJÄT JÄTTIVÄT TYÖN KESKEN

Kaikki ei ole mennyt putkeen alustalousyrityksenä itseään markkinoivalta jakelufirmalta. Jo etukäteen yritys varoitti, että alussa voi jakelussa ilmetä häiriöitä.

Hyvinkäällä joulukuun alkupäivinä kolmannes talouksista jäi ilman lehteä, kun jakajat joukolla lopettivat jakelun kesken työvuorojen. Häiriöitä jatkui useamman vuorokauden ajan. Yhtenä syynä ilmiöön yritys on myöntänyt työvoimapulan. Se on yrittänyt paikata tilannetta muun muassa lainaamalla jakajia lahtelaisesta jakelupalvelusta.

– Ei kuulosta kovin kannattavalta liiketoiminnalta, että jakajat lähtevät ajamaan Lahdesta Hyvinkäälle ja palaavat takaisin Lahteen. Pelkästään matkakustannukset muodostuvat isoiksi, pohtii Paavilainen.

Hän ei ole yllättynyt, että freelancer-jakajat jättivät jakamisen kesken havaittuaan työn luonteen.

– Ehkä alustataloudessakin on jonkinmoinen kipupiste, jonka jälkeen sitä hommaa ei kukaan enää tee. Vapaassa markkinataloudessa tahtoo olla, että kaikella toiminnalla on se viimeinen hinta.

”ILMAN IHMISTÄ LEHTI EI TULE KOTIIN”

– On tapana sanoa, että lehti tulee kotiin. Mutta ei lehti tule kotiin, se tuodaan kotiin. Sitä voitaisiin enemmän arvostaa, että se on ihminen, joka lehden tuo postiluukkuun. Jos sitä ihmistä ei ole, niin lehteäkään ei tule, sanoo jakaja Timo Virtanen.

Virtanen on vuodesta 2009 lähtien työskennellyt lehtien varhaisjakajana Salon seudulla. Hänen työnantajansa on Varsinais-Suomen Tietojakelu, jossa hän on 65:n jakajan pääluottamusmies.

Jakelu on tuntipalkkaista, osa-aikaista yötyötä.

– Puolen yön aikaan lähdemme painotalolle ja otamme lehdet kyytiin. Sitten menemme maakuntaan jakamaan. Minun piirini on maaseutua. Lenkki on vajaa 200 kilometriä. Aamulla pitää olla takaisin. Meillä on kuusi yötä työtä ja sen jälkeen kaksi vuoroa vapaata. Työhön eivät pyhät paljoa vaikuta. Muutama juhlapyhä on vapaa. Muuten ollaan kaikki sunnuntait työssä.

Työn huono puoli on Virtasen mukaan se, että ”jakajan palkkaus on melkein kaikkein heikoin, mitä Suomessa voi olla”.

– Hyvä puoli on se, että jakelu on aika lailla itsenäistä työtä. Omaan tahtiin saa mennä.

LENKKI ON JAKAJAN URAKKA

Virtasen jakamia päätuotteita ovat Salon Seudun Sanomat ja Turun Sanomat. Lisäksi hän jakaa pikkulehtiä ja kahdeksaa eri paikallislehteä. Viime aikoina jakeluun on tullut mukaan aikakauslehtiä, kirjeitä ja pieniä paketteja.

– Palkka työstä pyörii kympin paikkeilla tunnissa, eli se on tavallisen pieni. Urakkahyöty tulee siitä, kun ajaa mahdollisimman nopeasti lenkin läpi, niin voi saada tuntipalkan hieman paremmaksi. Piirit ovat alalla yleensä aika pieniä. Meillä lyhin piiri on 4,5 tuntia ja isommat piirit 6,5 tuntia.

Kirjeiden, aikakauslehtien ja pakettien tulo varhaisjakajien jaettaviksi on lisännyt työtä, mutta se on kasvattanut myös työn fyysistä kuormitusta.

Huolestuttavana Virtanen pitää työnantajien pyrkimystä maksaa tunti tunnista ja hävittää työstä urakkahyöty. Siinä on vaarana hänen mukaansa se, että työssä ei ”kenenkään enää kannata menettää uniaan”.

– Kyllä palkkaukseen täytyy saada jokin positiivinen muutos. Muuten ei ole yksinkertaisesti järkeä lähteä jakamaan yöllä.

Salo, Lehtitehdas, 23.1.2019 klo 1.32. Timo Virtanen lastaa lehtiä. KUVA PEKKA ELOMAA

PALKAN KOROTUSTA KANNATTAISI KOKEILLA?

Earlybirdin tapauksessa freelancerpohjaiseen alustatalouteen siirtymistä perusteltiin tarpeella alentaa printtilehtien jakelukustannuksia, jotka ovat olleet 20–30 prosenttia kokonaiskuluista.

– Siinä jäi ymmärtämättä, että lehti pitää saada painosta asiakkaalle, ja valitettavasti jakajalle pitää maksaa palkka. Se ei ilmaiseksi liiku, vaikka miten sitä toivoisi, Teollisuusliiton Paavilainen sanoo.

Earlybird saattoi toivoa, että Postipalveluiden irtisanotuista jakajista osa olisi hakeutunut freelancereiksi. Näin ei näytä isossa mittaavassa käyneen.

– He, jotka ovat jakoa tehneet, tiedostavat, millaista työtä se on ja paljonko siitä tienaa. Jos siitä rahasta pitäisi vielä ruveta maksamaan omat eläkkeet ja vakuutusmaksut, ja ottaa riski siitä, että ei ole lomarahaa, niin vaikea kuvitella, että se homma heitä hirveästi kiinnostaisi.

Luotettavuudella on jakelussa iso merkitys. Jos lehti ei ilmesty kotiin säännöllisesti, seuraus voi olla yrityksen toiminnalle kohtalokas.

– Ongelma jakelumaailmassa on se, että jos asiakas suuttuu, niin hän lopettaa tilaamisen ja siirtyy esimerkiksi verkkolehden lukijaksi. Häntä on aika mahdoton saada takaisin. Kun halutaan pitää yllä printtimediaa, on tärkeää, että lehti oikeasti on aamulla laatikossa.

Paavilainen pohtii, kannattaako yhteiskuntaa ylipäätään rakentaa sellaiseksi, että ihmiset tekevät mahdollisimman pienellä tuntipalkalla töitä.

– Onko se järkevä kehitys, jos halutaan säilyttää edes jonkinmoinen palvelutaso! Yritykset tiedostavat, että jakelualalla palkka on liian pieni ja kertovat, että on huutava jakajapula. Ne sanovat, että ongelmaa ei palkka yksin ratkaise, mutta ehkä sitä kannattaisi kokeilla.

VAPAUDEN VIEHÄTYS

Jakaja Timo Virtasen jakamalla parin sadan kilometrin lenkillä on paljon kesämökkialueita. Pysähdyksiä tulee talvella noin 250 ja kesällä tuplamäärä. Talvella teillä on liukasta ja pimeää; sataa lunta ja räntää.

– Kun talven jaksaa jakaa, niin kesällä on ihan mukavaa. Saa kesäyössä rauhallisesti mennä ja kuunnella linnunlaulua. Maaseutupiirissä ajaminen on ihan mielekästä.

– Kun aamulla kuudelta pääsen kotiin, ja nukun aamupäivän puoleen päivään asti, niin jää vapaata aikaa jonkin verran muuhunkin tekemiseen. Osalla on kaksi työtä, jolloin oma vapaa-aika jää pienemmäksi.

Virtasella työ mahdollistaa harrastukset.

– Olen yleensä koko yön puhelimessa luottamusmiestehtävien takia. Päivällä minulla on monenlaista harrastoimintaa ja yhdistystoimintaa. Olen urheiluseuran puheenjohtaja. Harrastin autourheilua nuorempana. Nykyisin olen Teollisuusliiton ammattiosaston sihteeri, paikallisjärjestön sihteeri ja mukana liiton tes-neuvottelukunnassa.

Salo, Kruusila, 23.1.2019 klo 3.27. Timo Virtanen jakaa lehtiä. Pimeässä ja tuiskussa auraamattomilla teillä taiteilu on tänä talvena ollut jakaja Timo Virtaselle tavallista kovempi haaste. Onneksi peuroja on aikaisempaa vähemmän. Hän on ajanut viisi peurakolaria viimeisen kymmenen vuoden aikana. KUVA PEKKA ELOMAA

TÖITÄ PAISKOTAAN JAKSAMISEN KUSTANNUKSELLA

Mitä jakajat keskenään puhelimessa yön pimeinä tunteina juttelevat? Rahan jälkeen yleisin puheenaihe on Virtasen mukaan jaksaminen.

– Kuormat rupeavat olemaan isoja, ja aikataulut ovat tiukoilla. Henkilöstöpula on hirveä. Jakajista on jatkuvasti vajausta. Heitä pyydetään vapaapäivinä töihin. Koska palkkaus on kehno, työhön suostutaan rahanhimo silmissä. Väsyminen tulee lopulta, kun ei malteta levätä.

Virtasen mukaan yötyö ei sovi kaikille.

– Olen sanonut, että viisi vuotta vähintään menee, ennen kuin siihen tottuu. Itse olen koko ikäni tehnyt yötöitä. On ollut jakajia, jotka ovat saaneet diagnoosin, että eivät sovellu yötyöhön. He eivät saa päivällä nukuttua.

– Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen on monessa perheessä haastavaa perheenjäsenten erilaisten vuorokausirytmien takia. Jakajan yötyöhön tottuminen vaatii aikamoista sopeutumista perheessä. Sellaisissa perheissä, joissa molemmat ovat jakajia, se sujuu helpommin.

Kovimmilla ovat jakajat, jotka tekevät elannon turvatakseen kahta työtä.

– Osalla on toinen työ. Jotkut ovat kaupan kassalla, kouluavustajina, siivoojina tai kesäisin vihannestarhoilla.

Vuoden ympäripyöreää paiskomista kompensoidaan jakajan viiden viikon kesälomalla ja kahden viikon talvilomalla. Viime tes-kierroksella tuli se mahdollisuus, että talvilomaviikon voi muuttaa rahaksi.

– Sanoin silloin, että en tuollaiseen koskaan lähde. Kaikki loma, mitä me saamme, tarvitaan palautumiseen. Mitä enemmän jakaja vanhenee, sitä enemmän hän väsyy lenkillä ja tarvitsee palautumisaikaa. Jakaminen on nuorempien hommia, vaikka meillä vanhin jakaja on 72 vuotias.

NEUVOTTELUA PAREMMISTA EHDOISTA

Kun jaettavaksi on tullut muutakin kuin sanomalehtiä, on se pääluottamusmies Timo Virtaselle merkinnyt neuvottelua jakamisen taksoista.

– Kovasti neuvotellaan siitä, mitä maksetaan kirjeen tuomisesta, että montako sekuntia on euro. Tavoitteena on oikeudenmukaisempi korvaus. On kohteita, joihin ei välttämättä mene yhtään lehteä, mutta sinne menee kuitenkin kirjeitä ylimpään kerrokseen. Niistä on tähän mennessä maksettu vain kappalekorvaus. Nyt muutetaan kappalekorvaus sekunneiksi ja saadaan järkevämpi hinta. Siinä kuluu työaikaa, kun kiipeää ylimpään kerrokseen ja vie kirjeen. Kun kuorma kasvaa, reppu voi painaa paljon.

Vakituisen työn muuttamisen pakkoyrittäjyydeksi Virtanen kokee jakelualalla jonkinmoisena uhkana. Sen yleistymiseen hän ei jaksa uskoa.

– En ollenkaan ymmärrä, että joku sellaiseen leikkiin lähtee. Kun kaikki sosiaalipuoli, vakuutukset ja eläkemaksut, ajetaan jakajan kontolle, niin ei se hyvä malli ole. Joku hädissään tämmöiseen tarttuu, kun jostain pitää rahaa saada. Ei se pitemmän päälle toimi. Ei se Hyvinkään suunnassakaan ole toiminut, kun siihen työhön ei löydy väkeä.

KUN YKSI TYÖ EI RIITÄ

– Jakelu on osa-aikaista työtä, jossa palkka ei usein riitä toimeentuloon. Se ajaa monet ottamaan toisen työn, sanoo itsekin kahta työtä tehnyt jakaja Eveliina Koivisto.

Koivisto on 13 vuotta toiminut jakajana Tampereen Nekalan kaupunginosassa Alma Manun palveluksessa, joka on Pirkanmaalla toimiva 900 ihmistä työllistävä jakelufirma. Näin Koivisto kuvaa ammattiaan:

– Olin pitkään lasten kanssa kotiäitinä. Sitten rupesin etsimään töitä. Ilmoitus osui silmään ja ajattelin, että tämä työ voisi sopia, kun päivät olisivat vapaina. Se tuntui kivalta hommalta, kun oli pieniä lapsia. Jäin sille tielle.

– Jakajan työ on urakkaluontoista. Minulla on Tampereella kaksi jakopiiriä. Niistä maksetaan yhteensä noin 6,5 tuntia. Toisessa piirissä ajoa on kuusi- ja toisessa kahdeksan kilometriä. Meillä lähes joka paikassa jakajat kulkevat omilla autoilla. Keskusta-alueella on joitakin paikkoja, missä polkupyörille on mitoitettu piirit.

Parasta jakajan työssä on Koiviston mukaan oma vapaus.

– Siinä ei kukaan kyttää selän takana, Siinä voi itse määritellä työn vauhdin ja sen, millä tavalla hoitaa homman.

– Huono puoli on se, että työ tehdään yöllä. Välillä kaipaa työyhteisöä. Jakajalla saattaa mennä viikkoja, ettei näe ketään.

Rasitus on työssä kasvanut.

– Työnantaja on levikkien laskuun vastannut siten, että on otettu paljon uutta jaettavaa, josta kertyy lisää tuloa. Se tekee työstä rankan, koska aikaa yössä ei ole sen enempää. Se on merkinnyt lisää työtä samassa ajassa.

Tampere, Nekala, 26.1.2019 klo 2.01. Eveliina Koivisto noutaa lehtiä. KUVA JYRKI LUUKKONEN

ALUSTATALOUTTA ON HYVÄÄ JA HUONOA

Teollisuusliiton Martti Paavilaisen mielestä alustatalous palvelee hyvin silloin, kun työntekijä myy arvokasta erityisosaamistaan. Esimerkiksi Oulussa asuva saattaa alustan kautta tehdä töitä helsinkiläiselle yritykselle ja saada siitä siedettävää palkkaa. Alustatalouspalvelun ohjelma voi lisäksi freelancerin apuna laskea palkkiosta eläkemaksun ja veron, ja laittaa ne maksuun.

Suorittavaan työhön alustatalous soveltuu hänen mielestään huonosti, etenkin silloin, kun se perustuu pakkoyrittäjyyteen, joka ei tarjoa mahdollisuutta neuvotella työn hinnasta.

– Tällaiset yritykset perustuvat siihen, että ne pyrkivät käyttämään ihmisiä hyväksi ja teettämään työtä mahdollisimman halvalla. Samalla väistetään työnantajan velvollisuudet. Katsotaan, että kyseessä on itsensä työllistäjä tai freelancer. Periaatteessa he ovat työsuhteisia ihmisiä, jotka työskentelevät työnantajan direktio-oikeuden alla. Käytännössä heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta neuvotella työehtojaan.

Itsensä työllistäjällä on oikeus olla ottamatta vastaan sopimusta. Paavilaisen mielestä asetelma ei ole reilu.

– Onko ihmisellä, jonka pitäisi tulla toimeen, oikeasti mahdollisuus kieltäytyä työstä?

UNIVAJETTA KAHDEN TYÖN LOUKUSSA

Jakaja Eveliina Koiviston mukaan yötyöhön sopeutuminen ei ole helppoa. Vaikeinta on heillä, jotka tekevät kahta työtä.

– Jokainen on yksilö. Sen huomaa hyvin nopeasti, sopiiko yötyö ollenkaan. On yllättävän vaikeaa jatkuvasti nukkua päivällä.

– Ihmisillä on yötyöhön erilaisia toimintamalleja. Jotkut menevät nukkumaan kuudelta illalla ja nukkuvat pitkän pätkän ennen kuin lähtevät työhön ja ovat seuraavan päivän hereillä. Itse teen niin, että nukun pari tuntia ennen kuin lähden työhön ja sitten pidemmän pätkän, kun tulen aamulla takaisin. Se on sopinut minulle parhaiten.

– Totesin viime vuoden puolella, kun kävin kahdessa työssä, että unirytmini häiriintyi. Jouduin ottamaan pientä breikkiä. Kävin lääkärissäkin, että saatiin rytmiä korjattua. Kun vaje jää päälle, se vaikuttaa moneen asiaan.

Koivisto joutui toteamaan, että ihmisen on todella stressaavaa tehdä samanaikaisesti kahta työtä.

– Ehkä sinulla on aamulla nukkuessasi takaraivossa, että sinun täytyy herätä päivällä ja lähteä toiseen työpaikkaan. Uni ei ole niin laadukasta kuin se voisi olla. Mitä vanhemmaksi tulet, sen vaikeampaa on nukkuminen.

Työntekijäpula ja jakajien suuri vaihtuvuus ovat Koiviston mukaan alan suuria ongelmia.

– Ihmisiä tulee ja menee. Se on pyöröovitaktiikkaa. Meillä vaihtuu yli sata henkilöä vuodessa. Jakajista on huutava pula. Se vaikuttaa kaikkeen. Se vaikuttaa laatuun.

Tampere, Nekala, 26.1.2019 klo 2.21. Eveliina Koivisto jakaa lehtiä. KUVA JYRKI LUUKKONEN

TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ KÄYTETÄÄN HYVÄKSI

Eri tyyppisten jakajien edunvalvontaa vaikeuttaa se, että heidän järjestäytymisasteensa on yleensä alhainen ja työnantajat käyttävät runsaasti ulkomaisia työntekijöitä, joiden tietämys omista oikeuksistaan on usein vielä heikompi kuin suomalaisilla. Monessa tapauksessa Teollisuusliiton Paavilaisen mukaan liittoon järjestäytyminen ja sieltä saatava tuki olisi kiperissä tilanteissa avuksi.

Ruoanjakelupuolelta löytyy ainakin kaksi yritystä, Foodora ja Wolt, joissa työsuhteita on muutettu freelancer-sopimuksiksi.

– Siellä yritys pakotti työntekijät allekirjoittamaan uuden sopimuksen, joka merkitsi siirtymistä työsuhteesta freelancer-sopimukseen, mikä tarkoitti palkanalennusta ja työehtojen etujen häviämistä. Ruoankuljettajille annettiin eteen englanninkielinen työsopimus ja sanottiin: se pitää allekirjoittaa tai hommat loppuvat. Aika moni paniikissa allekirjoitti sopimuksen sellaisenaan, eikä ymmärtänyt, että työehdot muuttuivat ratkaisevasti.

Osa ruoankuljettajista oli työsuhteisia. Heillä olisi Paavilaisen mukaan ollut mahdollisuus vaatia yt-neuvotteluja, työsuhteiden mahdollista irtisanomista tuotannollisista ja taloudellisista syistä, ja työsuhteen purkutapauksessa neljän kuukauden takaisinottovelvoitetta. Tällöin työsopimuksen huonontaminen olisi ollut huomattavan hankalaa alalla, joka kärsii kroonisesta työvoimapulasta.

– Asiaan olisi voitu puuttua, jos ruoankuljettajilla olisi ollut jonkinlainen järjestäytyminen ja tuki takana, mutta se mahdollisuus pääsi menemään ohi. Parempi työehtosopimuksiin liittyvä lakituntemus olisi voinut hyödyttää ainakin niitä, joilla oli työsuhde.

MITÄ LIITTO VOI TEHDÄ?

Paavilaisen mielestä liiton tulisi jatkossa toimia niin, että yhteiskunnassa itsensä työllistäjien asemaan saataisiin muutos.

– Työnantajapuoli toimii harmaalla alueella, johon ei ole puututtu. Ammattiliittona meidän pitäisi miettiä, miten saadaan eduskunta ottamaan kantaa asiaan: tarkentamaan työsuhteisen työn ja freelancertyön harmaata aluetta, ettei pääse tapahtumaan tämän tapaista hyväksikäyttöä.

Australiassa Foodora on katsottu työnantajaksi. Yritys on tunnustanut, että kuriirit ovat enemmän työsuhteisia työntekijöitä kuin freelancereita ja maksanut heille korvauksia. Myös Hollannissa osa kuriirityöstä on tulkittu työsuhteiseksi. Toivottavasti käytäntö pikkuhiljaa leviää Euroopassa ja Suomessa.

Tampere, Nekala, 26.1.2019 klo 2.13. Eveliina Koivisto jakaa lehtiä. KUVA JYRKI LUUKKONEN

 

SOPIMUSSHOPPAILU JA JAKAJIEN KAOOTTINEN TILANNE

Sopimusshoppailu nousi pintaan, kun Posti yhtiöitti postipalvelunsa. Jakajien työnantaja Postipalvelut liittyi Medialiittoon, ja Posti ja logistiikka-alan unioni PAU:n sopimuksen piirissä olleet postilaiset siirtyivät Teollisuusliiton sopimuksen piiriin. Työntekijöiden palkka ja edut huononivat.

– Siitä on vuosi ja tilanne on edelleen kaoottinen, sanoo sopimusasiantuntija Martti Paavilainen.

Miten tähän ajauduttiin, on oma tarinansa.

– Varhaisjakelua on tehty meidän työehtosopimuksella paljon. Posti ei olisi pystynyt kilpailemaan, jos se olisi noudattanut PAU:n sopimusta, joka oli parempi. Työnantaja sai taloudellista hyötyä vaihtamalla sopimusta.

Postipalvelujen perustamisen myötä Teollisuusliitto joutui kiusalliseen asemaan.

– SAK:n kentässä ei näytä hyvältä, että luomme mahdollisuuden sopimusshoppailuun. Se on moraalinen ongelma, jota PAU:laiset eivät katso hyvällä.

Kahdella eri sopimuksella on vuosikymmenien juuret. Toinen sopimus syntyi, kun mediayhtiöt alkoivat perustaa Postin jakelun rinnalle omia jakeluyhtiöitään, joiden työntekijät järjestäytyivät Viestintäliittoon. Fuusioiden seurauksena mediayhtiöiden jakajista tuli TEAMin ja myöhemmin Teollisuusliiton jäseniä.

Kiperän tilanteen ratkaisemiseksi Teollisuusliitto ja PAU tekevät yhteistyötä.

– Kerran kuukaudessa käymme keskusteluja ja koko ajan vaihdamme tietoa, sanoo Paavilainen. Alan edunvalvontaa ei helpota alhainen järjestäytymisaste.

– Meille järjestäytyneenä on lähes 1200 työntekijää ja heidän määränsä on kasvussa. Monelle jakaminen on sivutyö. Tarkkaa järjestäytymisastetta on vaikea saada selville. Se on noin 25–35 prosentin haarukassa. PAU:n puolella järjestäytyminen on paljon parempaa.

Kun Postipalvelut perustettiin, siirtyi PAU:lta Teollisuusliiton sopimuksen piiriin parituhatta työntekijää.

– Meille jäseniksi heistä tuli kymmenisen prosenttia. Paljon jäi PAU:lle, ja paljon meni YTK:hon, valitettavasti.

Sopimusasiantuntijan näkökulmasta jakelumaailma on ”mielenkiintoinen mutta äärettömän haastava”.

– Se lisää vielä vaikeusastetta, että ala elää veitsenterällä. Postin sähköistäminen vaikuttaa voimakkaasti.

 

PAKKOYRITTÄJYYDESTÄ KYSYMYS

Lehtiä jakavan Earlybirdin, ruoankuljetuspalvelu Foodoran ja ruokalähettipalvelu Woltin työntekijöiden kohtelusta tehtiin eduskunnassa loppuvuodesta kirjallinen kysymys sosiaali- ja terveysministerille.

KYSYMYS: Kysymyksen mukaan osa yrityksistä on johdonmukaisesti ja tarkoituksella alkanut kiertää työnantajavelvoitteitaan. Ne eivät enää palkkaa työntekijöitä työsuhteeseen ja tee henkilön kanssa työsopimusta, vaan ottavat työntekijöitä toimeksiantosuhteeseen.

Freelancerit eivät kirjallisen kysymyksen mukaan tosiasiallisesti voi itse päättää, milloin ja missä he tekevät työtä, vaan sitä on tehtävä silloin, kun ruoka tai lehti pitää toimittaa asiakkaalle. Lisäksi yritys voi kuljetusten aikana antaa työn tekemistä koskevia ohjeita ainakin ruoanjakelupalvelun yhteydessä. Tällöin kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät.

Kirjallisen kysymyksen mukaan yritysten toiminnasta aiheutuu mittavia yhteiskunnallisia menetyksiä sosiaaliturva- ja eläkemaksujen jäädessä kertymättä. Lisäksi ne vääristävät yritysten välistä kilpailua. Työntekijän näkökulmasta käytäntöä pidetään kirjallisessa kysymyksessä ”työntekijälle kuuluvan ansion varastamisena”.

Kysymyksessä muistutettiin, että työntekijän perustavaa laatua olevia oikeuksia ovat oikeus työsopimukseen, sairauslomaan, eläkkeeseen ja työterveyshuoltoon. Lisäksi työntekijän kuuluu saada korvaus omien työvälineiden ja ajoneuvon käytöstä, ja hänen tulee voida käyttää työpaikan sosiaalitiloja.

Kysymyksessä kysyttiin muun muassa, mihin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä sen selvittämiseksi, ovatko nämä freelancerit työsuhteessa vai eivät. Hän halusi tietää myös, mihin ministerin näkemyksen mukaan voi johtaa kehitys, jossa yritykset kiertävät työsopimuslakia ja jättävät maksamatta sosiaaliturva- ja eläkemaksut.

VASTAUS: Ministerin mukaan työsuojeluviranomainen voi ottaa selvittääkseen freelancer-sopimuksella tai yrittäjänä toimivan henkilön aseman tämän pyynnöstä. Viranomainen voi selvittää, onko henkilö tosiasiallisesti työntekijän asemassa. Jos viranomainen katsoo henkilön olevan työntekijän asemassa, on tällä toimivalta työnantajaan.

Työn suorittamisella freelancer-, toimeksianto- tai muulla sopimuksella ei ministerin mielestä ”lähtökohtaisesti aiheudu mitään verojen tai eläke- tai sosiaaliturvamaksujen menetyksiä”.

Uusia ajatuksia itsensä työllistäjien aseman korjaamiseksi ei ministeri esittänyt.

 

PAKKOYRITTÄJYYS NAKERTAA ELÄKETURVAA

”Matalapalkkainen alustatyö yleistyessään asettaisi suomalaisten eläketurvan entistä kovempien kustannuspaineiden eteen. Työssäkäyvät ihmiset kerryttävät itselleen eläkettä. Jos se ei ole riittävä, henkilölle maksetaan kansaneläkettä. Koska itsensä työllistävien eli freelancereiden palkka on pieni, houkutus siihen, että he eivät maksa itselleen vapaaehtoista yrittäjäeläkettä kasvaa, ja se merkitsee sitä, että he myöhemmin jossain vaihetta ikäänsä ovat kansaneläkkeen varassa. Silloin muut työntekijät kustantavat heidän eläkkeitään. Jos alustataloudella tehtävä matalapalkkainen työ yleistyy, tästä tulee yhteiskunnallinen ongelma. Tällaisen prosessin kautta vähennetään muutenkin harvenevia maksajia työeläkepottiin.”

SOPIMUSASIANTUNTIJA MARTTI PAAVILAINEN

 

 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA JA JYRKI LUUKKONEN