Kestävä kehitys on osiensa summa

teollisuusliitto

Suomi on pieni osa kansainvälistä kokonaisuutta, mutta kestävästä kehityksestä puhuttaessa sillä ei ole varaa vetäytyä suhteellisen pienuuden suojiin ja väittää, että sen toimenpiteillä ei ole merkitystä. Kyllä on. Ennen muuta itsemme kannalta elämän laatua ajatellen, mutta myös laajemmin tarkasteltuna. Vastuunkantajan roolin ottaminen sisältää merkittäviä rajat ylittävän kanssakäymisen mahdollisuuksia esimerkiksi talouden, politiikan, kulttuurin, tieteen ja koulutuksen saroilla.

Kestävän kehityksen kova ydin on ympäristökysymyksissä. Ilman puhdasta ilmaa ja vettä me emme selviydy. Se on ohittamaton tosiasia, mutta se ei ole kestävän kehityksen kokonaiskuva. Ympäristönäkökohtien rinnalla on huomioon otettava myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Niiden myötä kysymyksessä on kokonaisuus, jonka ohjaaminen ja hallinta vaativat viisautta eri näkökohtien yhteensovittamisessa. Tärkeä tavoite on kyetä viemään muutokset läpi ilman ahdinkoa aiheuttavia murrosvaiheita.

Työmarkkinoiden kannalta nykyistä kestävämmän kehityksen uralle siirtymisen ihannetapaus on se, että muutos ei aiheuta uutta työttömyyttä, vaan luo uutta työtä. Realismia silloinkin on, että uusien tuotantoteknologioiden käyttöön ottaminen ja kehittyminen aiheuttavat ammattitaitovaatimusten muutoksia ja sen myötä liikettä työmarkkinoille. Koulutuksen merkitys korostuu entisestään. Ja tekemistä riittää. Esimerkiksi käynnissä olevan ammatillisen opetuksen uudistuksen pitäisi pystyä vastaamaan myös edellä kuvattuun tarpeeseen, mutta juuri nyt vaikuttaa siltä, että asetettuja tavoitteita ei välttämättä saavuteta. Ongelma näyttää piilevän siinä, että muutosta ohjaa riittävien resurssien osoittamisen sijaan liian lyhyelle aikajänteelle viritetty tehokkuuden tavoittelu.

Osana kokonaisuutta on tärkeä kuunnella myös, mitä yrityksillä on sanottavanaan. Kestävä kehitys ei nimittäin voi toteutua ilman yritysten panosta. Ne ovat tuotannollisen toiminnan ja sen kehittämisen toteuttajina avainasemassa, mutta muutokseen motivoituminen ja siihen ryhtyminen puolestaan edellyttää liiketoiminnallisesti järkevän näköalan. Tämän seikan esiin nostaminen ei tarkoita menneisyyteen juuttumista, vaan sen lähtökohdan tunnustamista, että yritysten ensisijainen ajuri on taloudellinen. Ne tavoittelevat voittoa ja kilpailevat keskenään sen saavuttamiseksi. Silti eri näkökohdat voivat priorisoitua ja yhdistyä mielekkäällä tavalla. Toisaalta poliittisella ohjauksella voidaan suunnata kilpailua, asettaa sille ja yritysten toiminnalle rajoja, mutta myös tavoitteita esimerkiksi osoittamalla tukea ja kannusteita tutkimus- ja tuotekehitystoiminnalle.

Keskustelu kestävästä kehityksestä on altis mielikuville. Siksi sen pohjaksi tarvitaan oikeaa tietoa ja avointa dialogia eri näkökohtien ja kokonaisuuden arvioimiseksi. Se palvelee samalla myös kuluttajia, joiden tekemillä valinnoilla on viime kädessä suuri merkitys sen kannalta, mitkä tuotteet ja palvelut voivat markkinoilla tulevaisuudessa menestyä.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja