VÄITTÄJÄT: Mikä on oikea tapa hoitaa metsiä?

Metsää Suomessa riittää, mutta kenelle se kuuluu ja mikä on oikea tapa hoitaa sitä?

Katso video, kuinka metsänhoidon rakennelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT

JARI SIRVIÖ
SOPIMUSASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO

PANU KUNTTU
JOHTAVA METSÄASIANTUNTIJA
WWF

KAIKKIEN PITÄISI SAADA METSÄSTÄ OSANSA: TEOLLISUUDEN, LUONNONSUOJELUN, VIRKISTYSKÄYTÖN JA ILMASTONSUOJELUN. RIITTÄÄKÖ METSÄSTÄ KAIKILLE?

JARI SIRVIÖ: On riittänyt ja tulee riittämään. Kyse on painotuksista ja arvovalinnoista, myös omistajilla ja yhteiskunnalla on omia tavoitteitaan.

PANU KUNTTU: Olennaista on keskittyä määrän sijaan laatuun. Puun jalostusarvoa tulisi nostaa, että saadaan taloudellista hyötyä, mutta ei lyödä korville muita tavoitteita. Meillä on akuutti ilmasto- ja biodiversiteettikriisi, jossa metsällä on tärkeä rooli. Hakkuumäärät ovat nousseet, ja hiilinielut tulevat pienenemään. On ymmärrettävä, että metsällä ja luonnolla on itseisarvo. Ne tuottavat aineetonta hyötyä, jolle on vaikea laskea taloudellista arvoa.

MITÄ TARKOITTAA KESTÄVÄ METSÄTALOUS?

KUNTTU: Sitä, että ihmisen toiminnalla ei aiheuteta uhanalaisuutta metsistä riippuvaisille lajeille. Se ei nyt toteudu, melkein 2 000 eläin-, kasvi- tai sienilajia on punaisella listalla. Suojeltua metsää on aivan liian vähän, ja avohakkuissa ja ojituksissa lajien elinympäristöjä hävitetään.

SIRVIÖ: Maataloudella on ollut tässä osansa, kun suo- ja turvemaita on raivattu viljelymaiksi. Suomen sisällä on myös isoja alueellisia eroja suojelumäärissä. Kestävässä metsätaloudessa huolehditaan uudistamisesta ja monimuotoisuuden säilymisestä. Metsätalousmaasta suojeltuja alueita on 4,5 miljoonaa hehtaaria, 17,2 prosenttia. Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen, jonka mukaan tulisi suojella vähintään 17 prosenttia.

KUNTTU: Vaikka toimenpiteitä on tehty, Suomessa ei täytetä sopimuksen kirjauksia suojelualueiden määrästä ja yhtenäisyydestä. 30 vuodessa on ollut enemmän puhetta kuin tekoja.

SAADAANKO METSISTÄ RIITTÄVÄSTI LAADUKASTA PUUTA KAIKKIIN TARPEISIIN?

SIRVIÖ: Laatu riippuu käyttötarpeesta. Esimerkiksi puurakentaminen alkaa olla tuotteena jalostettu niin pitkälle, että kaikki on jo tehty. Uudistuvista luonnonvaroista valmistetut tuotteet ovat aina parempia kuin uudistumattomista tehdyt.

KUNTTU: Puurakentaminen on fiksua puunkäyttöä, puu säilyy hiilivarastona vuosia. Mutta isossa kuvassa aineellista kulutusta pitää vähentää, sillä puu ei riitä kaikkeen käyttöön eikä korvaamaan kaikkia fossiilisia raaka-aineita.

ONKO PUUN POLTTO ENERGIAKSI JÄRKEVÄÄ?

SIRVIÖ: On se ainakin järkevämpää kuin kivihiilen polttaminen.

KUNTTU: Vain pieninä määrinä, ylimenovaiheen energiantuotantomuotona. Missään nimessä runkopuuta tai kantoja ei saisi käyttää, eikä polton määrää saa kasvattaa, koska se ei ole päästötöntä.

MITKÄ OVAT JATKUVAN METSÄNKASVATUKSEN JA AVOHAKKUIDEN HYÖDYT?

KUNTTU: Jatkuvalla kasvatuksella saadaan multihyötyjä: puuta teollisuudelle, virkistysarvot ja monimuotoisuus säilyvät, metsät pysyvät hiilinieluina, hoitokustannukset pienenevät ja tukkipuusta maksetaan moninkertaista hintaa kuitupuuhun nähden. Turvemailla jatkuva kasvatus on vesiensuojeluteko, koska ravinnekuormat vähenevät.

SIRVIÖ: Avohakkuukaan ei ole paha, kun se tehdään oikein ja huolehditaan vesien suojelusta. Jatkuvaa kasvatusta kannattaa tehdä siellä, mihin se sopii, ja eri malleja on voitava käyttää metsäomistajan arvojen mukaisesti.

KUNTTU: Ongelma on, että metsänomistajat eivät saa riittävää jatkuvan kasvatuksen neuvontaa, koska useimpien metsäorganisaatioiden bisneslogiikka on hiottu viljelymetsätaloudelle.

SIRVIÖ: Digitalisaation avulla voidaan nykyään mallintaa pitkän aikavälin vaihtoehtoja, talouden tai monimuotoisuuden ja maisema-arvojen kannalta.

MIKÄ ON METSIEN MERKITYS TYÖLLISTÄJÄNÄ?

KUNTTU: Ne työllistävät jo nyt hyvin, muutenkin kuin metsätalouteen, ja luontomatkailu on pohjoisessa merkittävä työllistäjä. Koko Suomessa ala luo 38 000 henkilötyövuotta ja 1,3 miljardia euroa tuloja. Nyt pitää miettiä tulevaisuuden elinkeinoja, metsätalous ei saisi sulkea muita pois.

SIRVIÖ: Metsätalous ja siihen sisältyvä teollinen tuotanto ovat erittäin merkittävä työllistäjä, ja vihreällä biotaloudella voidaan rakentaa tulevaisuutta. Luontomatkailu on tärkeää ja siihen voidaan panostaa lisää.

KUNTTU: Koko metsäsektorin työllistämä väkimäärä on kuitenkin pienentynyt. On pöyristyttävää, että puun jalostusaste ei ole noussut ja tehdään vaan sitä perinteistä sellua, vaikka biotalousbuumi on kuumimmillaan.

SIRVIÖ: Pitää muistaa kuitenkin, mitä kaikkia innovaatioita sellun sivuvirtoina tulee esimerkiksi Äänekosken uudelta biotuotetehtaalta.

ONKO SUOMESSA RIITTÄVÄSTI METSÄALAN OSAAMISTA JA TIETOTAITOA?

SIRVIÖ: On. Meillä on tietoa, meillä on tehty pitkään tutkimusta ja jalostusta, mutta me emme osaa aina perustella osaamista rajojen ulkopuolella.

KUNTTU: Osaaminen on ollut aika yksipuolista. Jatkuvan kasvatuksen tutkimusta on rajoitettu, kun vuosikymmeniä vannottiin avohakkuun nimiin. Jatkuvassa kasvatuksessa voitaisiin ottaa oppia Keski-Euroopan maista.

MIKÄ ON OMA SUHTEESI METSÄÄN?

KUNTTU: Olen retkeilijä ja tutkija. Minua kiehtovat metsän monimuotoisuus, lajirikkaus ja luonnonmetsän dynamiikka, joita haluan olla turvaamassa.

SIRVIÖ: Olen veikkohuovismaisesti monikäyttömetsän ystävä. Metsästän, kalastan, marjastan ja sienestän. Kunnioitan metsää, ymmärrän sen monimuotoisuuden sekä taloudelliset arvot.

AVOHAKKUU VAI JATKUVA KASVATUS

Avohakkuussa tai päätehakkuussa poistetaan kaikki taloudellisesti käyttökelpoinen puusto alueelle jätettäviä säästöpuita lukuun ottamatta. PEFC-metsäsertifioinnissa edellytetään, että jokaiselle hakatulle hehtaarille jätetään kaatamatta 5–10 säästöpuuta, joita ei saa viedä koskaan pois metsästä. Avohakkuun jälkeen alue istutetaan tai kylvetään uudeksi taimikoksi. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on monen ikäisiä puita. Niitä hakataan osa kerrallaan, ja metsä säilyy aina peitteisenä ja puusto monen ikäisenä.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO