VÄITTÄJÄT: Mikä on oikea tapa hoitaa metsiä?

Metsää Suomessa riittää, mutta kenelle se kuuluu ja mikä on oikea tapa hoitaa sitä?

Katso video, kuinka metsän­hoidon raken­nelma kestää. VIDEO LAURI ROTKO

VÄITTÄJÄT

JARI SIRVIÖ
SOPIMUSASIANTUNTIJA
TEOLLISUUSLIITTO

PANU KUNTTU
JOHTAVA METSÄASIANTUNTIJA
WWF

KAIKKIEN PITÄISI SAADA METSÄSTÄ OSANSA: TEOLLISUUDEN, LUONNONSUOJELUN, VIRKISTYSKÄYTÖN JA ILMASTONSUOJELUN. RIITTÄÄKÖ METSÄSTÄ KAIKILLE?

JARI SIRVIÖ: On riittänyt ja tulee riittä­mään. Kyse on paino­tuk­sista ja arvova­lin­noista, myös omista­jilla ja yhteis­kun­nalla on omia tavoitteitaan.

PANU KUNTTU: Olennaista on keskittyä määrän sijaan laatuun. Puun jalos­tusarvoa tulisi nostaa, että saadaan talou­del­lista hyötyä, mutta ei lyödä korville muita tavoit­teita. Meillä on akuutti ilmasto- ja biodi­ver­si­teet­ti­kriisi, jossa metsällä on tärkeä rooli. Hakkuu­määrät ovat nousseet, ja hiili­nielut tulevat piene­ne­mään. On ymmär­ret­tävä, että metsällä ja luonnolla on itsei­sarvo. Ne tuottavat ainee­tonta hyötyä, jolle on vaikea laskea talou­del­lista arvoa.

MITÄ TARKOITTAA KESTÄVÄ METSÄTALOUS?

KUNTTU: Sitä, että ihmisen toimin­nalla ei aiheu­teta uhana­lai­suutta metsistä riippu­vai­sille lajeille. Se ei nyt toteudu, melkein 2 000 eläin‑, kasvi- tai sieni­lajia on punai­sella listalla. Suojeltua metsää on aivan liian vähän, ja avohak­kuissa ja ojituk­sissa lajien elinym­pä­ris­töjä hävitetään.

SIRVIÖ: Maata­lou­della on ollut tässä osansa, kun suo- ja turve­maita on raivattu vilje­ly­maiksi. Suomen sisällä on myös isoja alueel­lisia eroja suoje­lu­mää­rissä. Kestä­vässä metsä­ta­lou­dessa huoleh­di­taan uudis­ta­mi­sesta ja monimuo­toi­suuden säily­mi­sestä. Metsä­ta­lous­maasta suojel­tuja alueita on 4,5 miljoonaa hehtaaria, 17,2 prosenttia. Suomi on sitou­tunut YK:n biodi­ver­si­teet­ti­so­pi­muk­seen, jonka mukaan tulisi suojella vähin­tään 17 prosenttia.

KUNTTU: Vaikka toimen­pi­teitä on tehty, Suomessa ei täytetä sopimuksen kirjauksia suoje­lua­lueiden määrästä ja yhtenäi­syy­destä. 30 vuodessa on ollut enemmän puhetta kuin tekoja.

SAADAANKO METSISTÄ RIITTÄVÄSTI LAADUKASTA PUUTA KAIKKIIN TARPEISIIN?

SIRVIÖ: Laatu riippuu käyttö­tar­peesta. Esimer­kiksi puura­ken­ta­minen alkaa olla tuotteena jalos­tettu niin pitkälle, että kaikki on jo tehty. Uudis­tu­vista luonnon­va­roista valmis­tetut tuotteet ovat aina parempia kuin uudis­tu­mat­to­mista tehdyt.

KUNTTU: Puura­ken­ta­minen on fiksua puunkäyttöä, puu säilyy hiili­va­ras­tona vuosia. Mutta isossa kuvassa aineel­lista kulutusta pitää vähentää, sillä puu ei riitä kaikkeen käyttöön eikä korvaa­maan kaikkia fossii­lisia raaka-aineita.

ONKO PUUN POLTTO ENERGIAKSI JÄRKEVÄÄ?

SIRVIÖ: On se ainakin järke­vämpää kuin kivihiilen polttaminen.

KUNTTU: Vain pieninä määrinä, ylime­no­vai­heen energian­tuo­tan­to­muo­tona. Missään nimessä runko­puuta tai kantoja ei saisi käyttää, eikä polton määrää saa kasvattaa, koska se ei ole päästötöntä.

MITKÄ OVAT JATKUVAN METSÄNKASVATUKSEN JA AVOHAKKUIDEN HYÖDYT?

KUNTTU: Jatku­valla kasva­tuk­sella saadaan multi­hyö­tyjä: puuta teolli­suu­delle, virkis­ty­sarvot ja monimuo­toi­suus säilyvät, metsät pysyvät hiili­nie­luina, hoito­kus­tan­nukset piene­nevät ja tukki­puusta makse­taan monin­ker­taista hintaa kuitu­puuhun nähden. Turve­mailla jatkuva kasvatus on vesien­suo­je­lu­teko, koska ravin­ne­kuormat vähenevät.

SIRVIÖ: Avohak­kuu­kaan ei ole paha, kun se tehdään oikein ja huoleh­di­taan vesien suoje­lusta. Jatkuvaa kasva­tusta kannattaa tehdä siellä, mihin se sopii, ja eri malleja on voitava käyttää metsä­omis­tajan arvojen mukaisesti.

KUNTTU: Ongelma on, että metsä­no­mis­tajat eivät saa riittävää jatkuvan kasva­tuksen neuvontaa, koska useim­pien metsä­or­ga­ni­saa­tioiden bisnes­lo­giikka on hiottu viljelymetsätaloudelle.

SIRVIÖ: Digita­li­saa­tion avulla voidaan nykyään mallintaa pitkän aikavälin vaihtoeh­toja, talouden tai monimuo­toi­suuden ja maisema-arvojen kannalta.

MIKÄ ON METSIEN MERKITYS TYÖLLISTÄJÄNÄ?

KUNTTU: Ne työllis­tävät jo nyt hyvin, muutenkin kuin metsä­ta­lou­teen, ja luonto­mat­kailu on pohjoi­sessa merkit­tävä työllis­täjä. Koko Suomessa ala luo 38 000 henki­lö­työ­vuotta ja 1,3 miljardia euroa tuloja. Nyt pitää miettiä tulevai­suuden elinkei­noja, metsä­ta­lous ei saisi sulkea muita pois.

SIRVIÖ: Metsä­ta­lous ja siihen sisäl­tyvä teollinen tuotanto ovat erittäin merkit­tävä työllis­täjä, ja vihreällä biota­lou­della voidaan rakentaa tulevai­suutta. Luonto­mat­kailu on tärkeää ja siihen voidaan panostaa lisää.

KUNTTU: Koko metsä­sek­torin työllis­tämä väkimäärä on kuitenkin pienen­tynyt. On pöyris­tyt­tävää, että puun jalos­tusaste ei ole noussut ja tehdään vaan sitä perin­teistä sellua, vaikka biota­lous­buumi on kuumimmillaan.

SIRVIÖ: Pitää muistaa kuitenkin, mitä kaikkia innovaa­tioita sellun sivuvir­toina tulee esimer­kiksi Äänekosken uudelta biotuotetehtaalta.

ONKO SUOMESSA RIITTÄVÄSTI METSÄALAN OSAAMISTA JA TIETOTAITOA?

SIRVIÖ: On. Meillä on tietoa, meillä on tehty pitkään tutki­musta ja jalos­tusta, mutta me emme osaa aina perus­tella osaamista rajojen ulkopuolella.

KUNTTU: Osaaminen on ollut aika yksipuo­lista. Jatkuvan kasva­tuksen tutki­musta on rajoi­tettu, kun vuosi­kym­meniä vannot­tiin avohak­kuun nimiin. Jatku­vassa kasva­tuk­sessa voitai­siin ottaa oppia Keski-Euroopan maista.

MIKÄ ON OMA SUHTEESI METSÄÄN?

KUNTTU: Olen retkei­lijä ja tutkija. Minua kiehtovat metsän monimuo­toi­suus, lajirik­kaus ja luonnon­metsän dynamiikka, joita haluan olla turvaamassa.

SIRVIÖ: Olen veikko­huo­vis­mai­sesti monikäyt­tö­metsän ystävä. Metsästän, kalastan, marjastan ja sienestän. Kunnioitan metsää, ymmärrän sen monimuo­toi­suuden sekä talou­del­liset arvot.

AVOHAKKUU VAI JATKUVA KASVATUS

Avohak­kuussa tai pääte­hak­kuussa poiste­taan kaikki talou­del­li­sesti käyttö­kel­poinen puusto alueelle jätet­täviä säästö­puita lukuun ottamatta. PEFC-metsä­ser­ti­fioin­nissa edelly­te­tään, että jokai­selle hakatulle hehtaa­rille jätetään kaata­matta 5–10 säästö­puuta, joita ei saa viedä koskaan pois metsästä. Avohak­kuun jälkeen alue istute­taan tai kylve­tään uudeksi taimi­koksi. Jatku­vassa kasva­tuk­sessa metsää ei kasva­teta yhtenä tasai­käi­senä puusu­ku­pol­vena, vaan metsi­köissä on monen ikäisiä puita. Niitä hakataan osa kerral­laan, ja metsä säilyy aina peittei­senä ja puusto monen ikäisenä.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO