Mitä jos ener­gia loppuu? Jokai­sella yrityk­sellä pitäisi olla varasuunnitelma

Öljyn­tuot­ta­ja­maat sulki­vat hanat 45 vuotta sitten ja aiheut­ti­vat ensim­mäi­sen öljy­krii­sin. Miten olemme varau­tu­neet, jos ener­gia­läh­teet ehty­vät nyt?

Outo­kum­mun Tornion jalo­te­räs­teh­taalla tapah­tuu kummia. Proses­sit yski­vät monessa paikassa. Hetken päästä sula­ton ja vals­saa­mot massii­vi­set lait­teet pääs­tä­vät vielä yhden huokai­sun ennen kuin sammu­vat. Hiljai­suus laskeu­tuu. Kuuluu vain ilman­vaih­don ja savu­kaa­su­jen pois­ton vaimea humina.

Sähkön­saanti on katken­nut kuvit­teel­li­sessa poik­keus­ti­lan­teessa ja tehdas on omien vara­voi­ma­ko­nei­den varassa. Vaikka niissä on järeät diesel-koneet, eivät ne kykene tuot­ta­maan kuin hyppy­sel­li­sen tehtaan tarvit­se­masta sähköstä. Onhan Tornion tehdas Suomen suurin yksit­täi­nen sähkön­ku­lut­taja: 3,5 terawat­ti­tun­tia vuodessa eli neljä prosent­tia koko maan sähkönkulutuksesta.

Outo­kum­mun Tornion tehtaalla ei ole koskaan jouduttu tilan­tee­seen, jossa koko tehdas olisi ajettu alas. Yksit­täi­sen proses­sin tai jonkin osa-alueen häiriöitä on ollut satunnaisesti.

– Sähkön­saan­nin varmuus on meillä korkealla. Meillä on useam­pia reit­tejä, joita kautta saamme sähkön valta­kun­nan­ver­kosta, Outo­kum­mun jalo­te­räs­teh­taan ferrok­ro­mi­tuo­tan­non johtaja Martti Sassi sanoo.

HALLITUSTI POIKKEUSTILANTEISSA

Sähkö­katko ei kuiten­kaan yllätä tehtaalla. Koko henki­lö­kunta on koulu­tettu sekä hallit­tuun että yllät­tä­vään alas­ajoon. Jokai­nen tietää miten toimia. Alas­ajoja harjoi­tel­laan sään­nöl­li­sesti niin, että vuorossa olevat työn­te­ki­jät osaa­vat ajaa oman proses­sinsa alas.

– Meidän oma palo- ja pelas­tus­toimi ottaa tilan­teen tarvit­taessa haltuun ennen pelas­tus­vi­ran­omais­ten tuloa, jos tilanne sitä vaatii, Outo­kum­mun Sassi sanoo.

Hallittu alas­ajo kestää noin kahdek­san tuntia ja sellai­nen tehdään esimer­kiksi ennen lait­tei­den huoltoseisokkia.

Yllät­tävä alas­ajo tapah­tuu minuu­teissa. Silloin proses­sit pysäh­ty­vät välit­tö­mästi. Kriit­tis­ten toimin­to­jen yllä­pito takaa sen, että toiminta on siinä­kin tilan­teessa turvallista.

Ener­gian
huol­to­var­muus
koskee jokaista
työpaik­kaa.

– Yllät­tävä alas­ajo on monin tavoin riski­käs tilanne, kun proses­si­lait­teet pysäh­ty­vät kesken proses­sin. Näissä tilan­teissa vara­voi­ma­ko­neemme syöt­tä­vät sähköä proses­si­lait­tei­den jääh­dy­tys­jär­jes­tel­mille, savu­kaa­su­jen pois­ti­mille, puhal­ti­mille, pois­tu­mis­va­loille ja muille kriit­ti­sille mitta­lait­teille. Gene­raat­to­reilla voimme tuot­taa sähköä näille toimin­noille niin kauan kuin tarvit­semme, Sassi sanoo.

Vara­voi­ma­ko­nei­den toiminta testa­taan sään­nöl­li­sesti, jotta ne ovat tarvit­taessa toimin­ta­val­miina. Järjes­tel­mien yllä­pi­dosta vastaa­vat sekä Outo­kum­mun omat työn­te­ki­jät että ulkoi­set palvelutarjoajat.

Proses­sin palaut­ta­mi­nen normaa­li­ti­laan kestää noin kahdek­san tuntia halli­tun alas­ajon jälkeen. Yllä­tyk­senä tulleen häiriö­ti­lan­teen jälkeen tilanne on toinen.

– Pitkän ja hallit­se­mat­to­man alas­ajon jälkeen on riski, että alas­ajo on aiheut­ta­nut vaurioita proses­si­lait­tei­siin. Usein vasta ylös­ajon aikana ilme­nee, mikä proses­sin tilanne on ja onko alas­ajon aikana tullut laite­rik­koja. Mahdol­li­set rikkou­tu­mi­set liit­ty­vät yleensä korkean lämpö­ti­lan proses­sei­hin. Myös jänni­te­piik­kien aiheut­ta­mat auto­maa­tio­kom­po­nent­tien viat ovat tällai­sissa tilan­teissa tyypillisiä.

 

Outo­kum­mun Tornion tehtaan työn­te­ki­jät pereh­dy­te­tään sähkö­kat­ko­jen aiheut­ta­mien poik­keus­ti­lan­tei­den varalle jo työhön­ot­to­vai­heessa, pääluot­ta­mus­mies Toni Kerä­nen kertoo. KUVA JUHO KUVA

JOKAINEN ON VARAUTUNUT

Outo­kum­mun Tornion tehtaalla osataan toimia, jos sähkö katkeaa.

– Kaikki linjalla olevat proses­si­työn­te­ki­jät tietä­vät miten toimia, jos prosessi joudu­taan ajamaan alas. Samalla tavalla toimi­taan, oli tilanne enna­kolta suun­ni­teltu tai esimer­kiksi yllät­tävä sähkö­katko, pääluot­ta­mus­mies Toni Kerä­nen sanoo.

Työn­te­ki­jät opas­te­taan normaa­lin proses­sia­ja­mi­sen lisäksi myös poik­keus­ti­lan­tei­siin jo pereh­dy­tys- ja työno­pas­tus­vai­heessa. Pereh­dy­tystä jatke­taan työn lomassa, koke­neem­mat työn­te­ki­jät siir­tä­vät työn ääressä osaa­mis­taan nuorem­mille. Ihan­ne­ti­lan­teessa koke­musta omaava ja uusi työn­tekijä saavat olla pitkään yhtä­ai­kai­sesti töissä, jotta mahdol­li­sim­man paljon myös hiljaista tietoa myös siir­tyy seuraavalle.

Alas­ajo­ti­lan­teita harjoi­tel­laan käytän­nössä esimer­kiksi silloin, kun proses­si­lait­teet ajetaan huol­to­töi­den takia alas. Koko tehdas ei pysähdy koskaan.

– Jokai­selle linjalle on määri­telty oma seisok­kiai­ka­taulu, jotka liit­ty­vät enna­koi­vaan huol­toon. Satun­nai­sesti tulee vastaan jotain enna­koi­ma­tonta, jolloin proses­sia hidas­te­taan, tutki­taan tilanne, tehdään tarvit­ta­vat korjauk­set, ja usein pääs­tään jatka­maan ilman alas­ajoa, Kerä­nen sanoo.

 

VARAUTUMISSUUNNITELMA ON JOKAISEN TYÖPAIKAN ASIA

Ener­gian huol­to­var­muus koskee jokaista työpaik­kaa. Sähkö ja fossii­li­set polt­toai­neet pyörit­tä­vät proses­si­lait­teita. Ne anta­vat voimaa kaivos­ko­neille, trukeille ja pora­jum­boille. Jokai­sella yrityk­sellä pitäisi olla suun­ni­telma sen varalle, että ener­gian­saanti häiriintyy.

Huol­to­var­muus­kes­kus (HVK) valvoo ener­gian saata­vuutta valta­kun­nan tasolla niiden tilan­tei­den varalta, että ener­gian­saanti häiriin­tyy. Se tekee tiivistä yhteis­työtä ener­giaa maahan­tuo­jien, ener­gia­lai­tos­ten ja ener­giaa kulut­ta­vien yritys­ten kanssa, jotta ener­gia­jär­jes­tel­mämme on varau­tu­nut erilai­siin häiriöihin.

– Kaikilla isoilla tehtailla on varau­tu­mis- tai jatku­vuu­den­hal­lin­ta­suun­ni­telma. Niissä kartoi­te­taan muun muassa sähkön­saan­nin riskit. Suun­ni­tel­missa on varau­duttu toimen­pi­tei­siin, joilla riskejä vähen­ne­tään ja siihen, että riski reali­soi­tuu eli sähköt katkea­vat. Häiriö­ti­lan­teesta toipu­mi­seen kulla­kin teol­li­suus­lai­tok­sella on oma suun­ni­tel­mansa, Huol­to­var­muus­kes­kuk­sen ener­giao­sas­ton voima­huol­lon varau­tu­mi­sesta vastaava voima­jär­jes­tel­mä­asia­mies Petri Niemi­nen sanoo.

Huol­to­var­muus­kes­kuk­sella on eri toimia­loille yhteis­työ­eli­miä eli pooleja, joka tuke­vat yrityk­siä poik­keus­ti­lan­tei­siin varau­tu­mi­sessa. Tavoit­teena on, että Suomen pyörät pyöri­vät kaikissa tilanteissa.

– Tuemme suun­ni­tel­mien teke­mi­sessä, selvi­tämme parhaita tekni­siä ja toimin­nal­li­sia ratkai­suja, miten varau­du­taan häiriö­ti­lan­tei­siin ja äärim­mäi­senä poik­keus­o­loi­hin, sekä järjes­tämme harjoi­tuk­sia. Varau­tu­mis­suun­nit­te­lussa on isoja yritys­koh­tai­sia eroja: on keski­suu­ria yrityk­siä, jotka ovat hoita­neet asian hyvin kuntoon ja toisaalta suury­ri­tyk­siä, joiden suun­ni­tel­mien käyt­tö­päivä on jo mennyt umpeen, Niemi­nen sanoo.

Huol­to­var­muus­kes­kus auttaa teol­li­suutta ja ener­gia-alan toimi­joita teke­mään varau­tu­mis­suun­ni­tel­mia poik­keus­o­lo­jen varalta.

ENERGIAYRITYKSET TAKAAVAT JATKUVUUDEN

Ener­gia­teol­li­suus on poik­keus­o­lo­suh­tei­den ener­gia­huol­lon kannalta avai­na­se­massa. Sähkö­mark­ki­na­laki määrää, että sähkö­verk­ko­yh­tiöi­den on tehtävä varau­tu­mis­suun­ni­telma. Kauko­läm­pöy­ri­tyk­siä koskee Valtio­neu­vos­ton huol­to­var­muu­den tavoi­te­pää­tös, jossa on vahva suosi­tus tehdä varau­tu­mis­suun­ni­telma. Ener­gia­teol­li­suus ry:n asian­tun­tija Katja Kurki-Suonion mukaan alan yrityk­set ovat varau­tu­neet katta­vasti erilai­siin häiriötilanteisiin.

– Kukin yhtiö arvioi riskinsä omasta lähtö­koh­dasta ja tekee sen perus­teella varau­tu­mis­suun­ni­tel­mansa esimer­kiksi henki­lö­re­surs­sien, varao­sien saata­vuu­den sekä sähkön- ja veden­saan­nin osalta. Vastuun­jako häiriö­ti­lan­teissa ja tieto­tur­van suun­nit­telu ovat myös osa varau­tu­mista, Kurki-Suonio sanoo.

Huol­to­var­muus­kes­kus ja teol­li­suus ovat kehit­tä­neet yhdessä malleja, millai­sia varau­tu­mis­suun­ni­tel­mia kulle­kin toimia­lalle on syytä tehdä.

– Vaikka yrityk­sissä on paljon saman­lai­sia tarpeita ja hyviä koke­muk­sia jaetaan yritys­ten välillä, on varau­tu­mis­suun­nit­te­lun paras ymmär­rys yritys­ten sisällä, Kurki-Suonio sanoo.

Varau­tu­mis­suun­nit­te­lun
paras ymmär­rys
on yritys­ten
sisällä.

Huol­to­var­muu­teen liit­tyy myös, miten huol­to­var­muus­kriit­ti­set yrityk­set eivät enää vastaa tuki­toi­min­nois­taan itse, vaan ovat riip­pu­vai­sia monista palveluyrityksistä.

– Palve­lu­yri­tyk­sen on ymmär­ret­tävä, että se toimii huol­to­var­muus­kriit­ti­sen yrityk­sen kanssa. Ener­giayh­tiön huol­lon ja varao­sa­pal­ve­lun on toimit­tava kaikissa olosuh­teissa. Palve­lu­tuot­ta­jan on mietit­tävä myös töidensä prio­ri­soin­tia poik­keuk­sel­li­sissa oloissa.

Logis­tiikka on oleel­li­nen osa huol­to­var­muutta. Miten siitä on huoleh­dittu häiriö­ti­lan­teissa, kun ylimää­räistä kapa­si­teet­tia ei ole varastossa?

– Jokai­sen yrityk­sen on omalta osal­taan suun­ni­tel­tava, miten se varmis­taa oman polt­toai­neensa saan­nin häiriö­ti­lan­teessa. Se on osa varau­tu­mis­suun­ni­tel­maa, Kurki-Suonio sanoo.

KUVA LEHTIKUVA /​ ESKO JÄMSÄ

SIMULAATIOLLA HARJOITELLAAN SÄHKÖKATKOJA

Vara­voi­ma­jär­jes­tel­miä toimit­ta­van Schnei­der Elect­ric Finlan­din asian­tun­tija Veli-Matti Järvi­nen kertoo, miten vara­voi­ma­jär­jes­tel­mät turvaa­vat teol­li­suus­lai­tok­sia ja miten ne ovat suojau­tu­neet sähkö­häi­riöi­den varalta.

– Vara­voi­ma­jär­jes­tel­mien tärkein tehtävä on taata ihmis­ten, ympä­ris­tön ja teol­lis­ten proses­sien turval­li­suus. Tekno­lo­gialla voidaan varau­tua erilai­siin krii­si­ti­lan­tei­siin. Täydel­listä turval­li­suutta ja huol­to­var­muutta ei ole, vaan riskit pitää aset­taa jolle­kin halu­tulle tasolle, Järvi­nen sanoo.

Valta­kun­nan verkon häiriöt ovat vaka­vin ongelma. Varsin­kin syrjä­seu­duilla voi ongel­mia tulla erityi­sesti talvella, kun siir­to­lin­jat ovat lumi­kuor­man alla. Edes kaksin­ker­tai­set verkot eivät aina riitä. Näitä tilan­teita varten teol­li­silla laitok­silla on varavoimajärjestelmiä.

– Ener­gia­va­ras­tot tai UPS-järjes­tel­mät eivät suoraan turvaa laitok­sen jatku­vaa tuotan­toa, vaan ne anta­vat mahdol­li­suu­den proses­sien hallit­tuun alas­ajoon niin, ettei ihmi­sille, ympä­ris­tölle ja proses­sille aiheudu merkit­tä­vää vahinkoa.

RISKIT TUNNISTETTAVA

UPS (Unin­ter­rup­tible Power Supply eli keskey­ty­mät­tö­män virran­syö­tön järjes­telmä tai laite) takaa tehtaalle sähkön mini­mi­tar­peen tyydyt­tä­mi­sen siihen saakka, kun tehtaan oma vara­ge­ne­raat­tori tuot­taa sähköä. Saman­ai­kai­sesti tapah­tuu niin sanottu nopea kuor­ma­noh­jaus eli tehtaan kriit­ti­set proses­sit ajetaan halli­tusti alas ja ne kytke­tään pois tehtaan sähkö­ver­kosta. Lopuksi sähkö­jär­jes­tel­män turva-auto­maa­tio ajaa tehtaan siihen tilaan, että se voidaan ajaa turval­li­sesti ylös.

– Jos proses­seja ei ajeta hali­tusti alas, syntyy ylös­ajossa helposti vaaral­li­nen tilanne, jossa esimer­kiksi pumpuilla ja muilla proses­seilla on täydet tehot päällä, tai prosessi jää tilaan, josta sitä on vaikea käyn­nis­tää, Järvi­nen sanoo.

Ongel­ma­ti­lan­tei­siin varau­tu­mi­nen on haas­teel­lista, sillä esimer­kiksi sähkön­syö­tön totaa­lista katkea­mista ei voida useim­missa tapauk­sissa harjoi­tella. Siksi sitä simu­loi­daan eli testa­taan tietokonemalleilla.

Sähkö­jär­jes­tel­mät ovat vanhoissa teol­li­suus­lai­tok­sissa usein monen vuosi­kym­me­nen ikäi­siä. Niitä halu­taan kuiten­kin uusia taajaan, koska häiriöistä johtu­vat proses­sien pysäh­ty­mi­set tule­vat kalliiksi.

Oma henki­lö­kunta
tuntee
parhai­ten
tuotan­to­lai­tok­sen
erityis­ris­kit.

Uudet tekno­lo­giat tuovat kuiten­kin uusia haas­teita, kun sähkö­jär­jes­tel­mien ohjaus- ja mittaus­lait­teet on kytketty inter­ne­tiin ja ne ovat suojaus­kei­noista huoli­matta alttiita kyberhyökkäyksille.

– Tehtai­den on tunnis­tet­tava digi­ta­li­saa­tioon liit­ty­vät riskit ja varau­dut­tava niiden torjun­taan, Järvi­nen sanoo.

Huol­to­var­muu­den osalta Järvi­nen kehot­taa kaik­kia tuotan­to­lai­tok­sia analy­soi­maan sähkön­saan­nin riski­te­ki­jöitä ja simu­loi­malla harjoit­te­le­maan mahdol­li­sesti eteen tule­via uhkia.

– Kun riskit on havaittu, niitä vastaan varau­du­taan. Kulla­kin laitok­sella on yleis­ten riskien lisäksi omat ominais­piir­teet, jotka laitok­sen oma henki­lö­kunta tuntee parhai­ten. Tarvi­taan avointa turval­li­suus­kult­tuu­ria, joka on jatku­vaa turval­li­suu­den ja toimin­ta­var­muu­den paran­ta­mista, Järvi­nen sanoo.

 

TUONTISÄHKÖN JA ‑ÖLJYN VARASSA

Sähkö ja fossii­li­set polt­toai­neet ovat Suomen ener­gia­huol­lon kaksi tuki­jal­kaa. Sähköä tuote­taan pääasiassa vesi- ja ydin­voi­malla sekä lämmön­tuo­tan­non yhtey­dessä niin sano­tuissa yhteis­tuo­tan­to­lai­tok­sissa. Oman sähkön­tuo­tan­non lisäksi olemme kylminä talvi­päi­vinä riip­pu­vai­sia Pohjois­maista, Venä­jältä ja Baltiasta tuota­vasta tuontisähköstä.

Yhteis­tuo­tan­to­lai­tok­set käyt­tä­vät polt­toai­nei­naan kivi­hiiltä, maakaa­sua, turvetta ja puuta sekä jonkin verran polt­to­öl­jyä sekä yhä enem­män erilai­sia jätteitä. Kivi­hiili, polt­to­öljy ja maakaasu ovat tuon­ti­ta­va­raa kuten osa puusta.

Ydin­voi­ma­loi­den polt­toaine uraani tulee Teol­li­suu­den Voiman Olki­luo­don laitok­sille pääasiassa Kana­dasta, Kazaks­ta­nista ja Austra­liasta. Fortum tuo Lovii­san ydin­voi­ma­laansa lähes kaiken uraa­ninsa Venä­jältä. Sen toimit­taa samai­nen Rosa­tom, joka on myös Hanhi­ki­velle suun­ni­tel­lun Fenno­voi­man ydin­voi­ma­lan suuro­mis­taja ja toden­nä­köi­nen polttoainetoimittaja.

Kaikki fossii­li­set polt­toai­neet ovat tuon­ti­ta­va­raa. Kivi­hiili tuodaan pääasiassa Euroo­pasta. Lähes kaikki kaasu ja raaka­öljy tule­vat puoles­taan Venä­jältä. Öljy­ja­los­teita, kuten bensii­niä ja diese­liä, tuodaan eniten Ruot­sista ja muualta Euroo­pasta. Neste­mäistä maakaa­sua eli LNG:tä (lique­fied natu­ral gas) tuodaan useista eri maista Porissa ja Torniossa oleviin termi­naa­lei­hin. Jälkim­mäi­nen toimit­taa kaasua suoraan Outo­kum­mun terästehtaalle.

Suomen öljy­tuot­tei­den tukku­kaup­paa hallit­see kolme yritystä: Neste, Neot ja Teboil. Neste jalos­taa öljy­tuot­teita raaka-öljystä ja uusiu­tu­vista raaka-aineista koti­maa­han ja vien­tiin. Yhtiö myy tuot­tei­taan sekä oman jake­lu­ver­kos­tonsa kautta että muille jälleen­myy­jille Suomessa ja ulko­maille. Nesteen pääomis­taja on Suomen valtio, joka pyrkii vähen­tä­mään omistustaan.

Neot (North Euro­pean Oil Trade) on St1:n ja SOK:n omis­tama hankinta- ja jake­lu­yh­tiö, joka toimit­taa polt­toai­neita St1‑, ABC- ja Shell-ketjuille (St1:n omis­tuk­sessa). Pääosa Neotin toimit­ta­mista öljy­tuot­teista tuodaan St1:n Göte­bor­gin jalos­ta­molta, joka toimit­taa öljy­tuot­teita myös St1:n Norjan ja Ruot­sin jakeluasemille.

Teboil tuo maahan pääasiassa raskasta polt­to­öl­jyä, mutta jonkin verran myös muita öljy­tuot­teita. Maakaa­sun tuon­nin ykkö­nen on Suomen valtion omis­tama Gasum, jonka tytä­ryh­tiö Skan­gas toimit­taa LNG:tä.

 

VARASTOT VARMUUDEN VUOKSI

Ener­gia­huol­to­var­muu­den perus­tana on laki, joka velvoit­taa fossii­li­sia polt­toai­neita maahan­tuo­via yrityk­siä huoleh­ti­maan ener­gia­raaka-ainei­den varmuus­va­ras­toin­nista. Öljyä, kivi­hiiltä ja kaasua tuovien yritys­ten pitää varas­toida velvoi­te­va­ras­toi­hinsa edel­li­sen vuoden kahden kuukau­den netto­tuon­tia vastaava määrä polt­toai­netta. Osa varmuus­va­ras­toista on raaka­öl­jyä ja osa valmiita tuot­teita kuten bensii­niä, diese­liä ja polt­to­öl­jyä. Yritys­ten öljy­va­ras­tot ovat niiden termi­naa­lien yhtey­dessä, joita kolmella maahan­tuon­tiyh­tiöllä on kaik­ki­aan 20, pääasiassa rannik­ko­kau­pun­geissa Torniosta Haminaan.

– On tärkeää, että varas­tot on hajau­tettu maan­tie­teel­li­sesti siten, että niitä on kaikilla niillä alueilla, missä polt­toai­netta mahdol­li­sessa poik­keus­ti­lan­teessa tarvi­taan, HVK:n Petri Niemi­nen sanoo.

Laki määrää yritys­ten velvoit­tei­den lisäksi, että maassa pitää olla viiden kuukau­den keski­mää­räistä käyt­töä vastaava määrä tuon­ti­polt­toai­neita. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa sitä, että valtion vastuulla on kolmen kuukau­den varmuus­va­ras­tot ja yrityk­sellä oman velvoit­teensa mukai­sesti kahden kuukau­den varas­tot. Huol­to­var­muus­kes­kus hallin­noi valtion varmuus­va­ras­toja, mutta niiden käytän­nön operointi on ulkois­tettu polt­toai­neita maahan­tuo­ville yrityk­sille, koska merkit­tävä osa valtion valmius­va­ras­toista sijait­see samoissa paikoissa kuin yritys­ten omat varastot.

– IEA (Kansain­vä­li­nen ener­gia­jär­jestö) edel­lyt­tää, että kaikilla sen jäsen­mailla on kolmen kuukau­den varmuus­va­ras­tot. Koska me olemme maan­tie­teel­li­sesti pussin­pe­rällä, olemme aset­ta­neet itsel­lemme korkeam­mat vaati­muk­set varas­toin­nille, Niemi­nen sanoo.

Ener­giao­ma­va­rai­suu­temme
on tällä hetkellä 35 prosenttia.
Venä­jältä tulee energiasta
noin puolet.

Varmuus­va­ras­toista on vain pieni osa näky­villä isoissa öljysäiliöissä.

– Maana­lai­sessa varas­toin­nissa on paljon stabii­lim­mat olosuh­teet, ja sinne saadaan huomat­ta­vasti isom­pia säiliöitä kuin maan pinnalla oleviin metal­li­säi­liöi­hin. Ne ovat myös pitkällä aika­vä­lillä edul­li­sin tapa, sillä kallio­säi­liöi­den huol­to­tarve kohdis­tuu lähinnä tekniik­kaan, ei raken­tei­siin, Huol­to­var­muus­kes­kuk­sen ener­giao­sas­ton polt­toai­ne­tuot­tei­den varau­tu­mi­sesta vastaava tuote­ryh­mä­pääl­likkö Juha Vahls­ten sanoo.

Yllät­tä­vintä on, että öljy­säi­liöt ovat raaka­lou­hit­tuja suuria luolia, joihin voi jopa valua vuoto­ve­siä. Pääl­lim­mäi­senä kerrok­sena on vettä kevyempi öljy.

– Kallio on tiivis ja luolat raken­ne­taan niin syvälle, että pohja­ve­den vasta­paine estää öljyn vuota­mista säiliöstä ulos, Vahls­ten kertoo.

Kilpi­lahti, Porvoo. KUVA JUHO KUVA

JATKUVA MUUTOS

Varmuus­va­ras­tointi elää vuosit­tain käyt­tö­tar­pei­den mukaan.

– Tällä hetkellä vain lento­pet­ro­lin ja diese­lin kulu­tus kasva­vat. Kaikki muut vähe­ne­vät. Yksi esimerkki on myös se, että raskaan polt­to­öl­jyn käyttö on vähen­ty­nyt ener­gian­tuo­tan­to­yk­si­köissä. Nämä kaikki muutok­set ohjaa­vat varmuus­va­ras­toin­tia jolla­kin aika­vä­lillä, Vahls­ten sanoo.

Vuosina 2009–2018 rikki­pi­toista bensii­niä ja diese­liä myytiin varmuus­va­ras­toista miljoo­nia litroja, kun polt­toai­neita koskeva EU-lain­sää­däntö muut­tui. Tilalle ei ostettu samaa määrää uusia polt­toai­neita. Näin siksi, että kyseis­ten polt­toai­ne­laa­tu­jen käyt­tö­mää­rät olivat laske­neet, eikä enti­sen kokoi­sille varmuus­va­ras­toille ollut näin ollen enää tarvetta.

Huol­to­var­muu­den tavoit­tei­den uudis­ta­mi­nen on parhail­laan menossa. Järjes­tel­mää on kehi­tetty vuosi­kym­men­ten aikana ja suunta on ollut selvä: varmuus­va­ras­toin­nin väheneminen.

– 1990-luvulla varmuus­va­ras­toin­ti­vel­voite oli seit­se­män kuukautta, ja nyt olemme olleet pari vuosi­kym­mentä viidessä kuukau­dessa, Öljy- ja biopolt­toai­neala ry:n suun­nit­te­lu­pääl­likkö Jorma Venä­läi­nen sanoo.

 

Turve­tuo­tan­toa Alavuu­della. KUVA LEHTIKUVA /​ RONI REKOMAA

TURPEESSAKO TULEVAISUUS?

Tuon­ti­polt­toai­nei­den lisäksi Huol­to­var­muus­kes­kus huoleh­tii koti­mais­ten polt­toai­nei­den saatavuudesta.

– Suo-omai­suu­des­tamme 0,7 prosent­tia on turve­tuo­tan­non käytössä. Meillä on siinä iso kapa­si­teetti. Koti­mai­set polt­toai­neet ovat huol­to­var­muu­den kannalta parhaita. Toki sen tuotan­nossa pitää aina huomioida ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­set, Petri Niemi­nen sanoo.

Turve­tuo­tan­non lupa­me­net­te­lyn hidas­tu­mi­nen ja lupien saan­nin vaikeu­tu­mi­nen ovat johta­neet siihen, että turve­tuo­tanto on hiljal­leen vähen­ty­nyt. Turve­soita pois­tuu tuotan­nosta enem­män kuin uusia tulee tuotan­toon. Saman­ai­kai­sesti turpeen käyttö on supis­tu­nut tämän vuosi­kym­me­nen aikana 30 terawat­ti­tun­nista nykyi­seen 15 terawattituntiin.

Muutama turve­tuot­taja kattaa mark­ki­noista yli 90 prosent­tia, Vapo yksin kaksi kolmas­osaa. Ne varas­toi­vat turvetta myös yli tuotantokausien.

– Turve­tuo­tan­nolla tai valtiolla ei ole varmuus­va­ras­toin­ti­vel­vol­li­suutta, mutta laki turpeen turva­va­ras­toin­nista mahdol­lis­taa sen, että turve­tuot­taja voi hakea turva­va­ras­toa, jossa hän säilyt­tää kolmeksi vuodeksi turvet­taan. Tästä varas­toin­nista tuot­taja saa korvauk­sen Huol­to­var­muus­kes­kuk­selta, Niemi­nen sanoo.

Huol­to­var­muus­pää­tös, joka määrit­te­lee tuon­ti­polt­toai­nei­den huol­to­var­muus­mää­rät, esit­tää, että turvetta pitäisi olla lämmi­tys­kau­den jälkeen varas­toissa puolen vuoden varas­tot. Kolmen huonon turve­vuo­den jälkeen tämä taso alitet­tiin keväällä 2018, ensim­mäi­sen kerran 30 vuoteen.

– Huol­to­var­muus­pää­tös ei ole laki, mutta me suosit­te­lemme turve­tuot­ta­jille sen noudat­ta­mista. Polt­to­tur­peen turva­va­ras­tot ovat tällä hetkellä noin yksi terawat­ti­tunti, Niemi­nen sanoo.

Huol­to­var­muus­kes­kuk­sella on myös keski­pit­kän aika­vä­lin huoli.

– Jos turve­tuo­tan­non vähe­ne­mi­nen jatkuu saman­lai­sena kuin on tapah­tu­nut viimei­set kymme­nen vuotta, olemme vuonna 2023 tilan­teessa, missä tuotanto ei kata nykyistä 15 terawat­ti­tun­nin tarvetta, Niemi­nen sanoo.

 

SÄHKÖPULA UHKASI KESKELLÄ HELLETTÄ

Isoin huoli Huol­to­var­muus­kes­kuk­sella on koko valta­kun­nan sähkön­saan­nista silloin, kun sähköä tarvi­taan eniten. Lähes joka talvi on usei­den päivien jaksoja, jolloin koti­mai­nen sähkön­tuo­tanto ei riitä liki­kään katta­maan kulutusta.

Ener­gia­pu­lan uhka ei katso vuoden­ai­kaa tai lämpö­ti­loja. Viime heinä­kuussa, keskellä kuuminta helle­kautta, Suomi oli joutua sähkö­pu­laan. Olki­luo­don ydin­voi­ma­lan molem­mat yksi­köt puto­si­vat pois kanta­ver­kosta, kun voima­lan virta­muun­taja räjähti ja aiheutti tuli­pa­lon. Viiden­nes sähkön­tuo­tan­to­ka­pa­si­tee­tista katosi hetkessä. Tilan­netta pahensi vielä se, että Venä­jältä Viipu­rin kautta tuleva tasa­säh­köyh­teys oli huol­to­töi­den vuoksi poikki.

Kun pers­pek­tii­viä laajen­ne­taan koko Suomen ener­giao­ma­va­rai­suu­teen ja jatku­vaan tilan­tee­seen, on yksi huole­naihe yli muiden.

– Meidän ener­giao­ma­va­rai­suu­temme on tällä hetkellä 35 prosent­tia. Venä­jältä tulee lopusta 65 prosen­tista kaksi kolmas­osaa eli koko ener­gias­tamme noin puolet. Ener­gia on ilman muuta osa Venä­jän valta­po­li­tiik­kaa, Niemi­nen sanoo.

Samalla Niemi­nen muis­tut­taa, että öljyä ja kivi­hiiltä voi tuoda vapaasti muual­ta­kin kuin Venä­jältä, ja kaasun osuus on vain seit­se­män prosent­tia koko energiankulutuksesta.

– Kaasun osalta tilanne on muut­tu­massa, kun LNG-termi­naa­leja on avattu Poriin ja Tornioon sekä parin vuoden päästä Hami­naan. Näiden lisäksi tulee vielä Baltic Connec­tor ‑kaasu­putki vuonna 2020. Pitää myös muis­taa, että biokaasu kasvaa koko ajan, Vahls­ten sanoo.

Öljy­tuot­tei­den­kin osalta tilanne on toinen kuin pari vuosi­kym­mentä sitten, jolloin Nesteellä oli lähes mono­poli koti­mai­silla polt­toai­ne­mark­ki­noilla. Nyt St1:n ja SOK:n omis­tama Neot (North Euro­pean Oil Trade) tuo St1:n Göte­bor­gin jalos­ta­molta öljy­tuot­teita noin 2,5 miljoo­naa tonnia vuodessa Suomeen, mikä on kolman­nes kulutuksesta.

– Huol­to­var­muu­den kannalta on hyvä asia, kun polt­toai­neen toimit­ta­jia ja toimi­tus­ka­na­via on useam­pia, Vahls­ten sanoo.

 

PAHIMMAN VARALLE

Ener­gia­tuo­tanto ja sähkö­verkko ovat yhteis­kun­nan toimin­nalle vält­tä­mät­tö­miä. Siksi ne ovat toden­nä­köi­siä hyök­käys­koh­teita krii­si­ti­lan­teessa. Tämä nähtiin muun muassa 23. joulu­kuuta 2015, kun Ukrai­nan sähkö­lai­tok­sia vastaan hyökät­tiin kehit­ty­neillä hait­taoh­jel­milla, jotka lamaan­nut­ti­vat sähkön­ja­ke­lun useiksi tunneiksi.

– Jälkiä saman­lai­sista hait­taoh­jel­mista ja hyök­käys­yri­tyk­sistä on nähty myös länsi­mai­den laitok­sissa, tieto­kir­jai­lija ja tieto­tek­nii­kan asian­tun­tija Petteri Järvi­nen sanoo. Hän julkaisi syys­kuun lopulla kirjan Kybe­ruh­kia ja some­so­taa.

Sähkö­lin­jat ja muun­toa­se­mat ovat vartioi­mat­to­mia ja usein kirjai­mel­li­sesti metsän keskellä. Siksi niitä vastaan on helppo hyökätä. Näin on myös käynyt.

– Asemie­het tulit­ti­vat kivää­reillä muun­ta­jia Kali­for­nian Piilaak­sossa, Metcal­fin lähellä 16. huhti­kuuta 2014. Kun jääh­dy­ty­söl­jyt valui­vat ulos muun­ta­jista, ne kuume­ni­vat ja puto­si­vat pois verkosta. 17 muun­ta­jaa vaurioi­tui, ja vahin­got olivat 15 miljoo­naa dolla­ria. Koskaan ei selvin­nyt, mikä taho oli hyök­käys­ten takana ja miksi teot tehtiin.

Suomessa merkit­tä­vää vahin­koa voi Järvi­sen mukaan tehdä se, joka kaataa esimer­kiksi pari kanta­ver­kon 220 tai 400 kilo­vol­tin pylvästä ja hyök­kää samalla muuta­maan muun­toa­se­maan. Ongelma pitkit­tyy, kun rikot­tu­jen muun­toa­se­mien tilalle ei vält­tä­mättä saada nopeasti uusia, koska ne ovat kalliita ja niitä tuskin on varastossa.

Ongel­ma­ti­lan­teissa muun­toa­se­mat suojau­tu­vat häiriöltä sulke­malla itse itsensä.

– Kyse on ketju­reak­tiosta: kun yhtä asemaa kohtaa häiriö, seuraava sulkee itsensä. Kun tämä ilmiö etenee, laaja alue tai pahim­mil­laan koko maa voi pimentyä.

Mitkä ovat realis­ti­set uhkat?

– Laaja­mit­tai­sen kyber­hyök­käyk­sen valmis­telu ja toteu­tus vaatii runsaasti voima­va­roja, mutta voima­lin­jo­jen kaata­mi­nen onnis­tuu paljon pienem­millä ponnis­te­luilla. Siksi pidän fyysistä uhkaa suurem­pana uhkana.

Miten voimme suojautua?

– Kyber­hyök­käys­ten osalta uskon, että Fingrid on tehnyt meillä parhaansa. Fyysi­siä hyök­käyk­siä vastaan on vaikea suojau­tua. Vara­jär­jes­tel­mät ovat toki yksi tapa, jolla paran­ne­taan varautumista.

TEKSTI JUKKA NORTIO