Heli Puura: Lisää naisia teollisuuden töihin ja ammattiyhdistyksiin

teollisuusliitto

Osallistuimme työkaverini Jari Hakkaraisen kanssa teollisuustyöntekijöiden maailmanjärjestön, IndustriAll Globalin hallituksen ja naiskomitean kokoukseen 28.–30. marraskuuta. Teollisuusliitto on maailmanjärjestön jäsen ja minulla on kunnia edustaa pohjoismaalaisia teollisuuden palkansaajia sen hallituksessa. Genevessä päämajaansa pitävän maailmanjärjestön hallitus kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Tällä kertaa kokous järjestettiin Meksikossa. Maailmanjärjestössä on jäsenjärjestöjensä myötä 50 miljoonaa henkilöjäsentä ympäri maailman. Kehittyvien maiden työelämäkysymykset ja ammattiyhdistykset ovat sen työskentelyssä tärkeässä roolissa.

Keskeinen keskusteluaihe maailmanjärjestössä on ollut naisten osuuden kasvattaminen teollisuudessa, kansallisissa ammattiyhdistyksissä ja myös järjestön omassa hallinnossa ja toiminnassa. Maailmanjärjestön kongressi päätti vuonna 2016, että sen hallituksen jäsenistä ja kongressiedustajista pitää 30 prosenttia olla naisia. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin naisten osuuden kasvattaminen 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Juuri nyt näyttää siltä, että tavoitetta ei saavuteta. Pohjoismaiden tilanne kuitenkin on poikkeuksellinen. Kolmen edustajan ryhmän muodostaa kaksi naista ja yksi mies.

Maailmanjärjestö on tehnyt pitkään työtä tasa-arvotilanteen parantamiseksi. Tasa-arvoa käsittelevä kokous on järjestetty viimeksi lokakuussa Etelä-Afrikassa. Kokous keskittyi tarkastelemaan miesvaltaisten kaivos-, energia-, ja perusmetalliteollisuuden tilannetta. Se onnistui purkamaan ennakkokäsityksiä ja esteitä naisten työllistymiselle teollisuudessa ja järjestäytymiselle ja toiminnalle ammattiyhdistyksissä. Samalla oli koottu toimintasuosituksia naisten aseman parantamiseksi teollisuudessa ja teollisuuden ammattijärjestöissä. Maailmanjärjestön hallitus hyväksyi esitykset yksimielisesti.

Naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen työelämään ja ammattiyhdistystoimintaan on tärkeää, mutta se ei toteudu kansainvälisellä tasolla, mikäli työtä ei ole tehty eri jäsenmaissa paikallisella ja liittotasolla. Tasa-arvoinen työelämä ja syrjimättömyys ovat asioita, joita ei voida hoitaa vain naisten toimesta, vaan se on naisten ja miesten yhteinen tehtävä.

On siis tehtävä työtä sen eteen, että teollisuusyritykset työllistävät naisia ja että tytöt ja naiset ovat kiinnostuneita teollisuuden töistä. Koulutus on avain teollisuuden töihin. Niissä tarvitaan luonnontieteiden ja teknologista osaamista sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja. Kun työturvallisuus ja työolosuhteet ovat kunnossa, sopivat teollisuuden työt miehille ja naisille. Automaatio, digitalisaatio ja teknologian kehitys on tehnyt monista raskaista töistä kevyempiä ja terveydelle vähemmän haitallisia.

”140 maan järjestössä ammattiliittojen ja työntekijöiden olosuhteet ovat eri maissa hyvin eritasoisia. Yhteisten asioiden ja ymmärryksen rakentaminen vie aikaa.”

Ammattiyhdistysten arvojen ja toimintatapojen tulee perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Siksi ammattiliittojen toiminnan on oltava houkuttelevaa ja merkityksellistä naisille ja miehille. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole joka puolella maailmaa. Maailmanjärjestön selvitysten mukaan osa teollisuuden ammattiliitoista ei ole kiinnostunut hoitamaan naistyöntekijöille tärkeitä edunvalvonta-asioita. Niitä esimerkiksi ovat äitiyslomaan, työaikajoustoihin ja lastenhoitopalveluihin liittyvät kysymykset. Osassa jäsenmaita naisten on erittäin vaikeaa tulla valituksi ammattiliiton neuvottelu- ja johtotehtäviin. Pahimmillaan ammattiyhdistykset eivät puutu syrjintään, seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan edes omassa organisaatiossaan, saati sitten työpaikoilla. Tällainen ammattiyhdistystoiminta ei houkuta naisia, eikä se johda ammattiyhdistysten kasvuun ja elinvoimaan.

Kuulimme kokouksessa myös positiivisia uutisia ammattiyhdistysliikkeen toimista kehittyvissä maissa. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ammattiyhdistysliike on onnistunut maailmanjärjestön tuella vaikuttamaan politiikkaan niin, että äitiysvapaan kestoa on pidennetty merkittävästi. Esimerkiksi Filippiineillä lakisääteinen äitiysvapaa on pidentynyt 60 päivästä 105 päivään. Tämä on merkittävä edistysaskel teollisuudessa työskenteleville naisille, joiden palkat ja työehdot ovat matalat ja työ on raskasta. Teollisuusliitolla on yhteinen SASK:n kehitysyhteistyöhanke Insinööriliiton kanssa Filippiineillä, jossa on panostettu ay-liikkeen järjestämistoimintaan ja myös äitiysvapaan ja eräiden työlakien parantamiseen. On mukava huomata, että tämä työ on tukenut filippiiniläisten ay-aktiivien ponnisteluja ja että tuloksia on saatu aikaan.

Kokouksessa käytiin läpi Kansainvälisen Työjärjestön sopimusvalmistelutilannetta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Sopimuksesta päätetään ILO:n kokouksessa kesäkuussa 2019. Maailmanjärjestö ja jäsenliitot kampanjoivat sopimuksen puolesta teemalla: työelämän väkivaltaa vastaan, #takethepledge. Hallitus hyväksyi yksimielisesti periaatteet häirinnän torjumiseksi IndustriAll Globalin omassa toiminnassa. Myös Teollisuusliiton syysvaltuustossa oli esillä syrjimättömyys ja väkivallan ja häirinnän poistaminen työelämässä sekä ILO:n sopimusprosessi.

Pääsimme kokouksessa aikaisempaa pidemmälle konkreettisissa tasa-arvo- ja työelämäkysymyksissä. Yksi tavoite on, että voimme oppia eri jäsenliittojen ja maiden hyvistä käytännöistä ja tehdä hedelmällistä yhteistyötä. On kuitenkin selvää, että 140 maan järjestössä ammattiliittojen ja työntekijöiden olosuhteet ovat eri maissa hyvin eritasoisia. Yhteisten asioiden ja ymmärryksen rakentaminen vie aikaa.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja