VIERAILIJA: Joonas Pörsti: Vihan päivät

”Yhdessä sanat ja tunteet ovat suurin voima, joka ihmiskunnalla on käytössään”, kirjoitti yhdysvaltalainen politiikan konsultti Frank Luntz vuonna 2007. Luntz on taituri uusien sanojen ja iskulauseiden muovaamisessa politiikkojen käyttöön. Hänen avullaan republikaanit ovat väheksyneet ilmaston lämpenemistä, leikanneet verotusta ja parjanneet liberaaleja vastustajiaan.

Vuonna 2016 Luntzin sanataiteilu alkoi äkkiä vaikuttaa kesyltä. Donald Trump voitti presidentinvaalit ja vakiinnutti valtansa halventamalla poliittisia vastustajiaan ja etenkin maahanmuuttajia. ”Eivät he ole ihmisiä, vaan eläimiä”, hän sanoi rajan yli tulleista aiemmin tänä vuonna Valkoisessa talossa.

Kovalla retoriikalla energisoidaan kannattajia ja vahvistetaan me-henkeä. Agitaatio on hyvää käyttövoimaa joukkoliikkeille ja vallankumouksille. Ristiretkeläisiä evästänyt paavi Urbanus II kehitteli puheeseensa vuonna 1095 kammottavia yksityiskohtia muslimien raakalaismaisuudesta. Lenin oli agitaation mestari, ja samaa tietä seurasivat monet 1900-luvun diktaattorit.

Väkivalta astuu helposti kuvaan, kun vihapuhe kohdistetaan muihin ihmisiin ja sitä toistetaan riittävästi. Nykyajan neurotieteet selittävät, miksi näin tapahtuu. Muiden epäinhimillistäminen vähentää heitä kohtaan kokemiamme empatian tunteita ja herättää inhoa. Uhkakuvien maalailu taas heikentää luottamusta ja vapauttaa verenkiertoon stressihormoneita.

Samalla aivoista kytketään pois päältä sosiaalista kanssakäymistä ohjaavia hermoverkkoja. Se voidaan siis tehdä sanojen avulla.

Suomessa ei olla näin pitkällä. Olemme silti osa suurta kansainvälistä liikettä, jossa oma kansa asetetaan vastatusten muualta tulevien ja toisin ajattelevien kanssa. Isänmaallisuudella on paikkansa, mutta sille on osattava vetää myös rajat.

Rasistisen MV-lehden vihakampanjoissa käytiin kaukana rajan toisella puolella. Viime vuonna viha läikkyi Turun puukotusten jälkeen myös pääministeri Juha Sipilän sometileille.

Samaa henkeä on perussuomalaisten kärkipoliitikkojen viestinnässä. Retorisena keinona on yleensä islamin kytkeminen terrorismiin ja maahanmuuttajien yhdistäminen laittomuuksiin. Näin toimii myös Ranskan, Italian ja Unkarin laitaoikeisto.

Tiedämme historiasta, että kun laitaoikeisto nousee, politiikan keskikentällä on taipumusta koventaa retoriikkaansa sen perässä. Suomessa on pitkät perinteet poliittisten vastustajien ja vieraiden kunnioittavalle kohtelulle. Ensi kevään vaaleissa näemme, kestääkö tuo perinne.

Myrkylliset sanat ja iskulauseet voivat hiipiä politiikkaan myös huomaamatta, ja siksi niitä on pidettävä silmällä. Muistatteko vielä kokoomuksen nasevan vaalilauseen, jonka mukaan ”politiikka on rikki”? Ajatus löi nopeasti läpi myös oppositiossa.

Se sopii hyvin propagandisteille, jotka haluavat puhua suoraan kansalle ja vedota primitiivisiin tunteisiimme. Meidän kansalaisten etu on kuitenkin huolehtia siitä, että edustuksellinen demokratia on jatkossakin voimissaan. Sanoja ja tunteita voidaan käyttää myös vastakkainasettelun purkamiseen.

JOONAS PÖRSTI
Kirjoittaja on toimittaja, joka palkittiin syyskuussa 2018 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla kirjasta Propagandan lumo.