HARRASTAJA: Keilaaja Mira Tuovi­nen: Sosi­aa­li­nen yksi­lö­laji vei mukanaan

”Joku viehä­tys siinä on, että pallo pyörii keiloja kohti ja sitten rämäh­tää”, Mira Tuovi­nen aprikoi.

Katso video: Mira Tuovi­nen näyt­tää vaihe vaiheelta, miten keilaa­jan heitto lähtee. VIDEO LAURI ROTKO

Mira Tuovi­nen aloitti keilaa­mi­sen kuusi vuotta sitten. Lajin pariin hänet houkut­teli pitkä­ai­kai­nen työka­veri ja ystävä Mailis Lievo­nen.

– Lähdin kokei­le­maan. Liikun­taa harras­ta­maan. Aluksi oli vaikeata. Pallo tuntui paina­valta ja viih­tyi paljolti rännissä. Oman ystä­vän ja uuden poru­kan kanssa harras­ta­mi­nen ja harjoit­te­le­mi­nen tuntui kuiten­kin haus­kalta. Syttyi moti­vaa­tio tulos­ten paran­ta­mi­seen ja itsensä voittamiseen.

Tuovi­nen tiivis­tää keilaa­mi­sen yksi­lö­la­jiksi, joka on samalla myös sosi­aa­li­nen joukkuelaji.

– Kun keila­hal­lille menee, niin sillä ei ole väliä, mitä seuraa itse kukin edus­taa. Kaikki jutte­le­vat keske­nään, kannus­ta­vat toisi­aan ja opas­ta­vat kysyt­täessä. Toisaalta kaikille anne­taan tila teke­mi­selle ja keskit­ty­mi­selle. Neuvoja ei mennä tuput­ta­maan, Tuovi­nen kuvailee.

Aluksi keila­seura Rööky­nöissä ja sen jälkeen OLS:n (Oulun Luis­tin­seura) keila­seu­rassa harjoi­tel­lut Tuovi­nen on nosta­nut tulos­kes­kiar­vonsa noin 141 pisteeseen.

– Sen perus­teella arvioin hyvän ja huonon päivän eron. Jos pystyn heit­tä­mään keskiar­voni ylit­tä­vän tulok­sen, tuntuu se hienolta. Sitä vastoin keskiar­von alle jäämi­nen harmit­taa, ja joskus se korpeaa aika kovas­ti­kin. Silloin meinaa­vat pallot lentää Meri­kos­ken virtaan.

– Paljon on päivästä kiinni. Välillä kulkee mainiosti, mutta välillä menee pieleen. Siitä syntyvä tuntei­den vuoris­to­rata ja sen käsit­te­le­mi­nen ovat osa harrastusta.

KOHTI KANSALLISTA TASOA

Tuovi­nen käyt­tää kilpai­luissa kahta palloa, jotka ovat ykkös- ja paik­ko­pallo. Ne ovat hänelle sopi­van painoi­sia eli 13-paunai­sia, mikä on kiloiksi muun­net­tuna hieman alle kuusi. Palloi­hin on porattu reiät omis­ta­jansa sormien mitto­jen mukaisiksi.

– Omien pallo­jen hank­ki­mi­nen kannat­taa, vaikka onkin aika arvo­kasta. Keilailu on ihan eri maailma itselle sopi­villa väli­neillä kuin halleilta löyty­villä yleis­pal­loilla heitet­täessä. Halli­pal­lot ovat harvoin omille sormille sopi­vat ja ne kulke­vat radalla suora­vii­vai­sesti. Niistä puut­tuu pallon sisälle asen­nettu kier­teen tuot­tava paino.

Tuovi­nen harjoit­te­lee sydän­su­vea lukuun otta­matta viikoit­tain. Sen päälle tule­vat kilpailut.

– Käyn heit­tä­mässä alueel­li­sia viik­ko­ki­soja ja osal­lis­tun seuran kuukausi­ki­soi­hin. Valta­kun­nan tasolle en ole vielä lähte­nyt, kun en ole mieles­täni tarpeeksi hyvä. Sopiva tavoite voisi olla, että kun parin vuoden päästä siir­ryn senio­ri­sar­jaan, niin tasoni on siihen mennessä nous­sut jo niin, että sitten lähden seuran matkassa kansal­li­siin koitoksiin.

OULUSTA HÄMEENLINNAAN LIITON KISOIHIN

Tuovi­nen saapui sunnun­taina 30. syys­kuuta Teol­li­suus­lii­ton Hämeen­lin­nassa järjes­tet­tä­viin keila­mes­ta­ruus­kil­pai­lui­hin yhdessä Mailis Lievo­sen ja Kari Lopo­sen kanssa. Kolmikko päätti osal­lis­tu­mi­sesta heti, kun kuuli, että kisat järjestetään.

– Liiton kisoi­hin on mukava osal­lis­tua. Lähte­mis­tämme edisti se, että ammat­tio­sas­tomme Oulun Kirja­työn­te­ki­jöi­den Yhdis­tys päätti maksaa meille matkat ja osallistumisen.

Kuuden kilpa­sar­jan heit­tä­mi­nen kesti noin kaksi tuntia. Siihen sisäl­tyi Tuovi­sella yksi tyyli­käs 181 pistettä tuot­ta­nut ja yksi epäon­nis­tu­nut sarja. Keskiar­voksi tuli noin 139 pistettä, joka on hieman alle hänen keskiar­vo­tu­lok­sensa. Jos tuntei­den vuoris­to­rata Tuovi­sella kisan aikana toteu­tui, niin sitä ei päälle päin huomannut.

– Sujui heitto tai sarja hyvin tai huonosti, niin suori­tus nolla­taan ja aloi­te­taan alusta. Ei voi jäädä märeh­ti­mään, eikä olet­taa mitään edel­lis­ten heit­to­jen perus­teella. Toisaalta omaa teke­mistä ei pidä ruveta vertai­le­maan muiden kilpai­li­joi­den tuloksiin.

– Ei muuta kuin lisää harjoit­te­lua ja ensi vuonna uudes­taan, Tuovi­nen totesi napa­kasti mutta hyvän­tuu­li­sesti kisau­ra­kan päätteeksi.

MIRA TUOVINEN

Hauki­pu­das
Kaleva Media
Ilmoi­tus­val­mis­taja

VIELÄ EHTII ILMOITTAUTUA LIITON KEILAKISOIHIN

Teol­li­suus­lii­ton keila­mes­ta­ruus­kil­pai­lui­hin ehtii vielä ilmoit­tau­tua mukaan. Hämeen­lin­nan keila­hal­lilla järjes­tet­tävä viimei­nen kisa­päivä on 21. loka­kuuta. Ilmoit­tau­tu­mis­oh­jeet ja tulok­set: www.keilahalli.net/teollisuusliiton-mestaruuskilpailut

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JA VIDEO LAURI ROTKO

Lue myös:

Teol­li­suus­lii­ton keila­ki­sat sopi­vat aloit­te­li­joille ja aktii­veille (6.7.2018)