Heli Puura: Potkuilla tuottavuutta?

Työsopimuslaissa on ollut nykyisen kaltainen irtisanomissuoja vuodesta 1971. 47 vuotta on eletty sen kanssa, eikä ihan huonosti ole mennyt. Suomalainen irtisanomissuoja, työlainsäädäntö tai työehtosopimukset eivät ole olleet kasvun tai kehityksen este, päinvastoin.

Viime vuosikymmenten aikana tuottavuus on kasvanut, samoin työntekijöiden hyvinvointi ja ostovoima. Suomalainen elinkeinoelämä on monipuolistunut. Monet yritykset ja yrittäjät ovat pystyneet kannattavaan kasvuun yhteistyössä henkilöstön kanssa. On saatu palkkaa, voittoja ja osinkoja. Työelämän laatu on kehittynyt, kun joustojen ja turvallisuuden tasapainosta on huolehdittu kohtuullisella tavalla. Totta kai matkalle sattuu erilaisia vuosia, taantumaa, lomautuksia ja irtisanomisia, mutta iso kuva on se, että pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Olemme nousseet yhteiskuntana ja kansantaloutena hyvälle eurooppalaiselle tasolle.

Itse aloitin työt ammattiyhdistysliikkeessä vuonna 1990. Tuon vuosikymmenen alussa Suomi syöksyi lamaan ja Aho-Viinasen hallitus pyrki voimakkaasti heikentämään työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen asemaa. Niissä väännöissä oli paljon samaa kuin nykyisen hallituksen aikana, mutta irtisanomissuoja säilyi.

Mikä on siis Sipilän hallituksen peruste ajaa itsepintaisesti Suomen Yrittäjien tavoitetta ja jättää huomiotta työntekijöiden ja heidän ammattiliittojensa vastustava kanta? Miksi juuri nyt pitäisi puuttua työntekijöiden oikeuksien kannalta keskeiseen irtisanomissuojaan eli luopua asiallisesta ja painavasta irtisanomisperusteesta pienemmissä yrityksissä?

Hallitus perusteli hankettaan ensin työllisyydellä, mutta vaihtoi perusteluksi tuottavuuden heti sen jälkeen, kun Etlan ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen hankearviosta ilmeni, että työsopimuslain heikennys ei tuota merkittävää muutosta kokonaistyöllisyyteen.

Hallitus haluaisi siis parantaa suomalaisen työelämän tuottavuutta sillä, että työntekijän poispotkiminen tehtäisiin entistä helpommaksi alle 20 työntekijän työpaikoilla. Kapeaksi on käynyt hallituksen ajattelu. Eikä se siitä yhtään avarakatseisemmaksi, saati hyväksyttäväksi muutu sillä, että pienen työpaikan rajaksi asetettaisiin jokin pienempi nuppiluku kuin 20.

Tuottavuuden kestävät ja pitkäjänteiset kehittämiskeinot ovat mielestäni ihan muuta. Ne ovat investointeja koneisiin, laitteisiin ja teknologiaan, tutkimus- ja tuotekehitystä, ammattitaitoa sekä osaavaa johtamista ja työn organisointia, korkeatasoisia tuotteita ja palvelua, hyvää yhteistoimintaa ja yhteistä kehittämistyötä henkilöstön ja asiakasyritysten kanssa.

”Valitettavasti hallitus on unohtanut ihmisen ja työelämän todellisuuden”.

Valitettavasti hallitus on unohtanut ihmisen ja työelämän todellisuuden. Hallituksen tuntemus työntekijöiden arjesta on heikko ja työntekijän suojeluperiaatteesta on siirrytty yritysten suojeluun työntekijöiltä.

Työelämässä on paljon murrosta ja epävarmuutta. Yritysten työn teettämistavat ovat monet. Monet jäsenistämme työskentelevät pätkätyösuhteissa, osa-aikatunneilla, nollatuntisopimuksilla, vuokratyöläisinä ja pakkoyrittäjinä. Hallituksen ajama heikompi irtisanomissuoja lisäisi epävarmuutta, pelkoa ja pirstaleisuutta. Jo aikaisemmin hallituksen päättämä koeajan pidennys sekä työttömyysturvan aktiivimalli ovat samaa sarjaa. Jäsenemme eivät tarvitsee lisää epävarmuutta, vaan panostuksia yhteistoimintaan, osaamiseen ja työhyvinvointiin.

Elämme aikaa, jossa hallitus on yksipuolisesti toteuttanut lukuisia heikennyksiä ja leikkauksia työntekijöiden turvaan. Se ei välitä vuoropuhelusta ammattiyhdistysliikkeen kanssa, eikä aidosta kolmikantaisesta asioiden valmistelusta. Tällä politiikallaan hallitus lietsoo vastakkainasettelua työmarkkinoilla ja vaarantaa työrauhan. Samalla se tekee karhunpalveluksen luottamukselle ja tuottavuuden kehittämiselle yrityksissä. Irtisanomissuojan heikentämiselle ei ole asiallisia perusteita, vaan se on hallituksen ideologinen hanke.

HELI PUURA
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA