”Parasta tässä työssä on vapaus”

johan.lund@teollisuusliitto.fi

Metsurin työn parhaita puolia on saada olla ulkona luonnon helmassa. Parasta kuitenkin lienee se, että voi päättää itse, miten ja milloin työnsä tekee, toteaa Eteläisen metsäalueen pääluottamusmies Peter Olander.

Ajettuaan vähän yli kuusi kilometriä mutkaista soratietä, joka näyttää kapenevan jokaisen mutkan jälkeen, metsurit Peter Olander ja Kenneth Rehnberg pysäköivät auton tien sivuun. Päivän työrupeama odottaa tällä kertaa Porvoon Vanhakylässä.

Metsässä on hiljaista. Ennen kuin sahat vedetään käyntiin, vastaan saattaa kävellä hirvi tai villisika.

– Meidän pitäisi raivata tämä alue, tai palsta, ja jätimme sahamme yöksi tuonne jonnekin. Kun kuljemme joen vartta, löydämme ne helposti, selittää Rehnberg näyttäen, kuinka pitkälle he ovat jo ehtineet sillä noin yhdeksän hehtaarin alueella, jolla he työskentelevät tällä hetkellä.

Metsuri Kenneth Rehnberg näyttää kartalta millainen, noin yhdeksän hehtaarin työn alla oleva alue on.

Metsässä on hiljaista, ja lähimpään asutukseen on niin paljon matkaa, että siellä tulee vastaan korkeintaan eläimiä. Olander sanoo, että he ovat nähneet vuosien mittaan aamuisin sekä hirviä että villisikoja, ennen kuin ovat nykäisseet moottorisahan käyntiin.

– Susiin tai karhuihin emme ole vielä törmänneet, mutta metsästysseurue kuuluu todella nähneen karhun tässä lähistöllä. Huomattavasti enemmän harmia on maa-ampiaisista. Tänä vuonna ne ovat jostain syystä olleet erityisen kesyjä, ja jos sattuu astumaan maa-ampiaisten pesään, jää äkkiä kakkoseksi, sanoo Olander saapuessamme tiheän metsän laitaan.

Kun saavumme aukiolle, jonka metsurit ovat raivanneet edellisenä päivänä, raivaussahat löytyvät hetkessä.

Kun tankki on täytetty, raivaustyö voi alkaa.

– Sahat painavat reilut 10 kg, joten jätämme ne metsään yön ajaksi. Ei ole mitään järkeä kantaa niitä edestakaisin tällaisessa metsämaastossa. Eikä niitä kukaan lähde täältä poiskaan viemään”, sanoo Rehnberg.

– Mehän ei meinata löytää niitä aina itsekään, Olander naurahtaa.

Raivaussaha on yksi metsureiden tärkeimmistä työvälineistä, kertoo Peter Olander.

METSÄN HOITOA HANGOSTA PYHTÄÄLLE

Hiljaisuus katkeaa äkisti, kun Olander ja Rehnberg käynnistävät sahansa ja aloittavat työnsä. He etenevät määrätietoisesti ja kaatavat nopeaan tahtiin pieniä puita raivaten tilaa suurempien puiden ympärille. Raivauksen jälkeen paikalle saapuvat suuret metsäkoneet.

– Otamme pois puut, joiden halkaisija on alle kahdeksan senttiä. Ne ovat niin pieniä, että eivät kelpaa myyntiin. Puhdistamme metsänpohjan metsäkoneita varten. Jos niiden puiden, joihin metsäkone tarttuu, lähellä on pieniä puita, ketju saattaa irrota. Siksi on tärkeää tehdä raivaus ennen varsinaista hakkuuta, selittää Olander.

Peter Olanderin edetessä määrätietoisesti, pieniä puita kaatuu noepasti ja varmasti.

– Lopputulos on näin myös kauniimpi, sillä muuten pienet puut katkeilevat ja niitä jää metsään pystyyn tai maahan sikin sokin. Tämä on samalla vähän metsänhoitoa, jatkaa Rehnberg.

Metsureiden työnantajana toimiva Eteläinen metsäalue on metsänhoitoyhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen eli alueen metsänomistajille ensisijaisesti erilaisia metsänhoitopalveluita. Yhdistyksen toiminta-alue ulottuu idästä Pyhtäältä Hankoon lännessä. Vaikka alue on 230 km leveä, se ei kuitenkaan tarkoita, että metsurit joutuisivat reissaamaan ympäri Uuttamaata.

– Koko alueen metsänhoidosta vastaa yhdeksän metsuria, ja alue on jaettu siten, että kukin työntekijä työskentelee omalla asuinseudullaan. Työmatkat ovat silloin vain noin 20-30 kilometrin mittaisia, kertoo Olander.

Kaikki puut, joiden halkaisija on alle kahdeksan senttiä raivataan pois.

ITSENÄISTÄ TYÖTÄ

Sekä Peter Olander että Kenneth Rehnberg nauttivat työskentelystä luonnossa. Kumpikaan heistä ei voisi kuvitella tekevänsä toimistotyötä. Molemmat ovat myös työskennelleet pitkään alalla, mikä kertoo omaa kieltään siitä, miten hyvin ne viihtyvät metsässä.

– Kyllä niin voi sanoa. Muuten on jotakin mennyt tosissaan vikaan, toteaa Olander, joka on työskennellyt alueella vuodesta 1985.

– Parasta tässä työssä on vapaus – että voi tehdä omalla tavallaan ja omaan tahtiin. Kukaan ei ole vahtimassa, mitä teet, hän jatkaa.

Rehnberg, joka on ollut Eteläisellä metsäalueella yli 40 vuotta, säestää.

– Tässä saa kaupan päälle vielä hyvän yleiskunnon, hän naurahtaa.

Kenneth Rehnberg viihtyy metsässä, eikä hän voisi kuvitella olevansa toimistotöissä.

Metsurit saavat tulla ja mennä miten haluavat, kunhan vain työt tulevat tehdyiksi, ja sitä on osattu arvostaa erityisesti näin epätavallisen kuumana kesänä.

– Kuumimpina päivinä mennään töihin aamuyöllä ja palataan kotiin siinä yhdentoista paikkeilla. Työn vapaus pääsee silloin oikein oikeuksiinsa, sanoo Olander.

Kummallakaan ei ole oikeastaan mitään näitä tosi aikaisia aamuja vastaan.

– On vain kerta kaikkiaan lähdettävä töihin aamulla, kun on vielä vähän vilpoisempaa. Metsässä ei pysty olemaan enää iltapäivisin, sanoo Rehnberg.

Työvaatteet ja suojavarusteet eivät helpota tilannetta kesähelteellä.

– Kun ulkona on kuuma, siinä lämpiävät sekä vaatteet että kypärä aika nopeasti, mutta käytämme suojavarusteita, kun teemme työtä. Suojavarusteet ovat yksinkertaisesti osa työntekoa. Niitä vain pitää käyttää, sanoo Rehnberg.

– Kun on kyse turvallisuudesta, vaihtoehtoja ei ole. Jos jotain tapahtuu, on aika kehnoa yrittää selittää, mistä on saanut reiän päähänsä, jos ei ole käyttänyt kypärää, Olander puuttuu puheeseen.

Vaikka metsään on lähdetty ani varhain kuumimpien hetkien välttämiseksi, lämpö on ottanut osansa.

– Juomisen kanssa tulee hankaluutta, kun ei oikein saa kuljetettua tarpeeksi juomavettä metsään. Ei ole myöskään oikein sopivaa paikkaa, missä pitää pulloa, kun liikkuu eteenpäin raivaussahan kanssa. Toisinaan on ollut vähän päänsärkyä iltapäivisin, sanoo Olander.

Epätavallisen lämpimän kesän aikana on ollut haasteellista pitää nestetasapaino kunnossa.

Turvallisuus on erittäin tärkeää, eikä Olander koe työtään vaaralliseksi.

– Meidän työssämme ei tapahdu juurikaan onnettomuuksia. Niitä sattuu ennemminkin harrastelijasahureille.

Hän myöntää kuitenkin, että epämiellyttäviäkin tilanteita syntyy. Myrsky jättää joskus jälkeensä tuulenkaatoja isoillekin alueille, ja niiden raivaaminen voi olla todella vaarallista.

– Kun puita on ristiin rastiin päällekkäin, niihin syntyy valtavia jännitteitä. Silloin pitää todella harkita, miten toimia ja mistä aloittaa sahaaminen. Se voi olla toisinaan vähän pelottavaakin.

METSÄNHOITO JA KVARTAALITALOUS SOPIVAT HUONOSTI YHTEEN

Raivaaminen on yksi metsureitten yleisimmistä tehtävistä, mutta ei suinkaan ainoa. Keväällä tehdään esimerkiksi istutustöitä, mutta on olemassa myös joitakin erityistehtäviä, jotka ovat hieman epätavallisia, mutta arvostettuja.

– Meillä on säännöllisesti metsänhoidollisia tehtäviä esimerkiksi Kilpilahden teollisuusalueella ja Loviisan ydinvoimalan alueella. Vähän ylimääräistä ja arjen askareista poikkeavaa, mutta omalla tavallaan ihan hauskaa, sanoo Olander.

Metsien raivaamisella näyttää olevan kiistatta keskeisin merkitys metsänhoidossa.

– Valitettavasti monet metsän omistajat ovat siinä kuitenkin huolimattomia. Metsän kasvussa on huikea ero, kun metsää hoidetaan. Ongelma on siinä, että jos raivaat metsäsi tänään, et saa siitä rahojasi takaisin huomenna. Sinun pitäisi odottaa vielä 15 vuotta. Silloin saat kuitenkin suuremman voiton, kun olet huolehtinut raivauksesta vuosien mittaan, sanoo Olander.

Kuinka hyvin metsänomistajat huolehtivat yleensä omistuksistaan?

– Osa hoitaa metsänsä täydellisesti, mutta toiset tuntuvat unohtavan hoitamisen tyystin. Se on tietenkin kustannuskysymys, toteaa Olander.

TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM