Valmetin ammat­ti­laiset huoltavat myös Indonesiassa

Väestöl­tään 260 miljoo­nai­sessa Indone­siassa suuri työnte­ki­jä­määrä on kustan­nus­te­hok­kaampi kuin kalliit koneet ja laitteet. Valmetin huolto­kes­kuk­sessa Bekasissa on toisin. Kilpai­lu­kyky syntyy suoma­lai­sesta, korkeasta tekno­lo­giasta ja paikal­listen, koulu­tet­tujen osaajien yhteistyöstä.

Desi Supiy­anti ja Candra Waluyojati kertovat työstään ja elämäs­tään. VIDEO STOORISOPPI

Huolto-operaat­tori Desi Supiy­anti, 23, ja työnjoh­taja Candra Waluyojati, 36, ovat kumpikin opiskel­leet kemian­tek­niikkaa. Nyt he työsken­te­levät tekno­lo­giayhtiö Valmetin huolto­kes­kuk­sessa valmis­taen paperi­ko­neiden teloihin pinnoitteita.

– Tiimimme vastaa siitä, että valmis­tamme tänne huoltoon tullei­siin teloihin sopivan kumi‑, polyure­taani- tai kompo­siit­ti­pin­noit­teen. Pinnoit­teen valinta riippuu telan käyttö­tar­koi­tuk­sesta, ja siinä pitää huomioida useita asioita, kuten karheus ja kovuus sekä ennen kaikkea kestä­vyys, Supiy­anti kertoo.

Enimmil­lään 12-metriset ja läpimi­tal­taan kaksi­met­riset telat tuodaan huoltoon eri puolilta Indone­sian saari­val­tiota. Esimer­kiksi matka Sumatran saarelta huolto­kes­kuk­seen saattaa kestää kaksikin viikkoa, vaikka matkaa on alle 800 kilometriä.

Kuluneen tai vioit­tu­neen telapinnan hionta alkaa läpiko­tai­sella mittauk­sella ja jatkuu hionnalla, jossa hyödyn­ne­tään viimei­sintä 3D-teknologiaa.

– Pinnoit­teen asennus­vaihe on kriit­tinen. Se tapahtuu sulje­tussa tilassa, sillä jos pinnoit­tee­seen tarttuu vaikkapa hyttynen, se menee uusiksi, Waluyojati korostaa.

ALUSSA OLIVAT SUO, KUOKKA JA JUSSI

Mutta palataanpa alkuun. Valmet on toimit­tanut paperi- ja sellu­teol­li­suuden koneita ja laitteita jätti­valtio Indone­siaan vuodesta 1991. Tähän asti niitä on huollettu Thaimaasta käsin, mutta viime syyskuussa Valmet avasi huolto­kes­kuksen Bekasiin, joka sijaitsee maan pääkau­pungin Jakartan kupeessa.

– Indonesia on Valme­tille iso markkina Aasian ja Tyynen­meren alueella. Se on Kiinan ja Japanin jälkeen suurin paperin ja sellun valmis­taja, perus­telee johtaja Miikka Kettunen investointipäätöstä.

– Mitä paremmin pystymme täällä kasva­villa markki­noilla palve­le­maan asiak­kai­tamme ja kasvat­ta­maan markki­nao­suut­tamme, sitä enemmän tulee myös tilauksia ja työtä Suomeen, johtaja Pekka Kivioja jatkaa.

Kivioja on ollut mukana projek­tissa alusta alkaen ja nähnyt monen­laisia toimin­ta­kult­tuu­rien eroja.

– Jos nyt lähde­tään siitä, että perus­tuksia alettiin kaivaa kuokalla, ei edes lapiolla, hän muistelee 6 000 neliöisen raken­nus­pro­jektin alkuvaiheita.

Jos indone­sia­laiset raken­nus­me­ne­telmät ja ‑standardit aiheut­tivat ihmetystä suoma­lai­sissa, niin suurimmat yllätykset ilmenivät aikataulun hallinnassa.

– Jos aikataulu on tehty Suomessa, se ei pidä Indone­siassa, Kettunen toteaa.

Sen lisäksi, että byrokratia vie enemmän aikaa kuin Suomessa, niin kaikki raken­ta­minen tehdään paikan päällä.

– Täällä raken­nus­fir­moille iso miesmäärä on kätevämpi kuin kallis kone. En nähnyt koko projektin aikana edes yhtään naula­pyssyä, Kivioja kuvailee.

OPPI KÄYTÄNNÖN TÖITÄ TEKEMÄLLÄ

– Töihin huolto­kes­kuk­seen haimme vasta­val­mis­tu­neita teknik­koja ja insinöö­rejä, jotka pystyvät kommu­ni­koi­maan työssään englannin kielellä, ja joilla on oma-aloit­tei­suutta, Kettunen kertoo.

Yksi rekry­toin­ti­ka­nava oli messu­ta­pah­tuma Bandun­gissa, joka on maan merkit­tä­vimpiä koulu­tus­kau­pun­keja. Valmetin esitte­ly­tis­kille jätet­tiin viitisen sataa hakemusta, minkä lisäksi työvoimaa haettiin työpaikkailmoituksilla.

Huolto-operaat­torit ovat hyvin koulu­tet­tuja Indone­sian mitta­kaa­vassa, mutta pitää muistaa, että koulu­tus­taso ei ole niin korkea kuin Suomessa.

– Kun Suomessa puhutaan ammatil­lisen koulu­tuksen saaneista operaat­to­reista, he ovat ammat­ti­tai­toisia ja pystyvät itsenäi­seen työsken­te­lyyn. Täällä operaat­tori osaa painaa nappia, kun pitää painaa nappia, Kivioja kuvailee.

Valin­tojen jälkeen alkoi koulu­tus­rumba. Valmet koulutti työnte­kijät tehtä­viinsä muissa huolto­kes­kuk­sis­saan, muun muassa Thaimaassa ja Ruotsissa.

Huolto­keskus työllistää tätä nykyä noin 65 työnte­kijää, joista huolto-operaat­to­reita on vajaat 30. Yhteensä Valmet työllistää satakunta työnte­kijää eri puolilla Indonesiaa.

VALMET TARJOAA KUNNON TYÖSUHTEEN

Indone­siassa palkkaus perustuu alueel­li­sesti säädet­tyihin vähim­mäis­palk­koihin. Teolli­suus­työn­te­ki­jöiden lähtö­palkka on yleensä vähim­mäis­palkka ja valtao­salla se myös jää siihen.

Maan palkka­ve­turi on Jakarta, jossa vähim­mäis­palkka on 215 euroa kuukau­dessa. Bekasi kuuluu Länsi-Jaavaan, jossa se on vain 90 euroa, mutta Jakartan lähei­syys nostaa markki­na­palk­koja siellä.

Valmetin huolto­kes­kuk­sessa lähde­tään siitä, että säädetty vähim­mäis­palkka ei ole riittävä.

– Lähtö­palkka on noin 235 euroa kuukau­dessa, jonka jälkeen se nousee kokemuksen ja tehtä­vien mukaan, Supiy­anti sanoo.

Lakisää­teisten työnan­ta­ja­vel­voit­teiden, kuten sairaus­va­kuu­tuksen ja sosiaa­li­turvan lisäksi Valmet tarjoaa luontoi­se­tuna maksut­toman lounaan ja bussikuljetuksen.

Työnte­kijät eivät ole perus­ta­neet ammat­tiyh­dis­tystä, ainakaan vielä, mutta asiasta Supiy­an­tilta ja Waluyoja­tilta kysyt­täessä he olivat kuitenkin tietoisia, mikä ammat­tiyh­distys on.

TEKSTI TANJA HARJUNIEMI
KUVAT JA VIDEO STOORISOPPI