TEKIJÄ 20180528 Pietarsaari. Nautor. Jobbet räcker till på Nautor. Förtroendemannen och elmontören Stefan Sjölund berättar att bara elarbetet i Swan 78 kräver ungefär 3 500 arbetstimmar. By Johannes Tervo

Purje­ve­ne­val­mis­taja Nauto­rilla on tuulta purjeissaan

Tuotan­to­ti­lo­jen laajen­nus, uusia työn­te­ki­jöitä ja miljoo­na­luo­kan inves­toin­teja. Luksus­luo­kan purje­ve­nei­den valmis­tus Pietar­saa­ressa on myötä­tuu­lessa, ja tilauk­sia on jonossa aina ensi kesään asti.

Vuodesta 1966 alkaen Nautor on valmis­ta­nut suuria ja nopeita luksus­pur­je­ve­neitä, mutta yritys on myös joutu­nut selviy­ty­mään useista myrs­kyistä vuosien saatossa. Finans­si­krii­sin jälkeen yritys ja koko ala kamp­paili vasta­tuu­lessa, kun kysyntä ehtyi ja lisäksi Nauto­rissa joudut­tiin turvau­tu­maan lomau­tuk­siin. Nyt tilanne on aivan toisenlainen.

– Tiedämme varmasti, että töitä on aina ensi kesään asti. Tilanne on siis harvi­nai­sen hyvä, pääluot­ta­mus­mies Stefan Sjölund kertoo tyytyväisenä.

Tuotanto käy täysillä kier­rok­silla ja seinät tule­vat vastaan. Aiem­min tänä vuonna yrityk­sen koko vers­tas­toi­minta muutti Kruu­nu­pyystä Pietar­saa­reen kokoa­mis­ti­lan kustan­nuk­sella. Ensi kesänä on tarkoi­tus, että myös pienem­pien mallien tuotanto ja Kolpissa toimi­vat 80 työn­te­ki­jää muut­ta­vat saman katon alle. Se vaatii inves­toin­teja ja suuria lisä­ra­ken­nus­töitä, jotka ovat jo alkaneet.

Logis­tiikka ja arki helpot­tui­vat sen jälkeen, kun tuotanto ja työn­te­ki­jät muut­ti­vat Kruu­nu­pyystä Pietar­saa­ren. Osas­ton sisään­käyn­nillä löytyy kuiten­kin muis­tu­tus juurista. Oveen ripus­te­tussa lapussa lukee Krombi, eli Kruu­nu­pyy paikal­li­sella murteella, kertoo pääluot­ta­mus­mies Stefan Sjölund. KUVA JOHANNES TERVO

– Ajatuk­sena on, että tällä tavoin voimme sääs­tää kulje­tus­kus­tan­nuk­sissa ja helpot­taa eri osas­to­jen välistä yhtey­den­pi­toa. Muuton jälkeen puhe­luita tarvi­taan vähem­män ja edes­ta­kai­set ajot Kolpin ja Pietar­saa­ren välillä vähe­ne­vät. Tämä puoli parani jo nyt, kun Kruu­nu­pyyn tuotanto muutti tänne, Sjölund sanoo.

Hyvä työti­lanne on tuonut muka­naan myös uusia työn­te­ki­jöitä. Pelkäs­tään tänä vuonna yritys on palkan­nut tuotan­toon kymmen­kunta työn­te­ki­jää. Yksi yrityk­sen uusim­mista työn­te­ki­jöistä on puuseppä Nemes Zoltán, joka aloitti kesä­työt vers­taassa reilu kuukausi sitten.

– Amma­til­tani olen oikeas­taan viulun­ra­ken­taja, joten teen täällä siihen verrat­tuna melko erilaista työtä. Ainoa yhtä­läi­syys on oikeas­taan se, että kummas­sa­kin työssä käsi­tel­lään puuta. Työ on kuiten­kin täällä erit­täin mielen­kiin­toista, ja toivon, että saan jatkaa kesän jälkeen.

Vaih­te­leva työ. Puuseppä Nemes Zoltán raken­taa muun muassa hyllyjä, laati­koita, luuk­kuja, pöytiä ja lattioita erilai­siin vene­mal­lei­hin. KUVA JOHANNES TERVO

Samalla kun Zoltán mittaa ja sahaa tammi­va­ne­rista paloja, joista myöhem­min tulee laivaan hylly, hän kertoo hyvällä ruot­sin kielellä, että hän ei ole pelkäs­tään uusi tässä työpai­kassa tai tällä alalla, vaan hän on myös uusi koko maassa, sillä hän muutti Suomeen Unka­rista vuosi sitten. Hän on tyyty­väi­nen saades­saan tehdä töitä yrityksessä.

– Jos haluat tehdä puutöitä käsi­työnä, tämä on luul­lak­seni paras työpaikka Suomessa. Viih­dyn täällä todella hyvin.

Rasmus Dahl­vik nikka­roi veneen sisus­tusta. KUVA JOHANNES TERVO
Venei­den kaikki sisus­tuk­set ja huone­ka­lut tehdään mitta­ti­laus- ja käsi­työnä. Viilu­le­vyt ommel­laan yhteen,
jotta saadaan venei­siin yhte­näi­siä saumat­to­mia pintoja. Sebas­tian Byström neuloo viiluja yhteen. KUVA JOHANNES TERVO

TAKANA KOKONAINEN ARMADA

Vuosi­kym­men­ten aikana veis­tä­mön työn­te­ki­jät ovat suun­ni­tel­leet, raken­ta­neet ja laske­neet vesille yli 2 000 Swan-venettä, josta on olemassa yli 100 erilaista mallia. Useim­mat ovat yhä purjehduskunnossa.

– Olemme maail­man johta­via toimi­joita korkea­luok­kais­ten purje­ve­nei­den tuotan­nossa. Nautor-tuote­merkki on ollut olemassa jo 52 vuotta, Sjölund sanoo ylpeänä.

Suurista tuotan­to­mää­ristä huoli­matta Swan-veneet tai aina­kaan niiden suurim­mat mallit eivät ole mikään taval­li­nen näky Suomen saaris­to­ve­sillä. Suurin osa tuotan­nosta menee vien­tiin, ja asiak­kaita on kaik­kialla maailmassa.

– Suurin osa menee Keski- ja Etelä-Euroo­passa oleville asiak­kaille, mutta meillä on asiak­kaita myös kauem­pana, esimer­kiksi Yhdys­val­loissa. Mutta eihän vene lähes­kään aina mene sinne, missä omis­taja asuu, vaan se voi sijaita missä tahansa ja toisen lipun alla, Sjölund sanoo.

Useim­mi­ten asia­kas tai purje­ve­neen kapteeni tulee miehis­töi­neen hake­maan veneen itse.

– Niin se menee. Mutta useim­mi­ten myös joku Nauto­rilta lähtee mukaan toimi­tus­pur­jeh­duk­selle. Pienem­piä laivoja toimi­te­taan joskus myös rahtia­luk­silla tai kuorma-autoilla. Kulje­tus on melko help­poa, kun köli ja perä­sin kootaan paikal­leen vasta, kun vene on perillä, Sjölund selventää.

Sjölund on itse ollut mukana toimi­tus­mat­kalla Englan­nin Sout­hamp­to­niin, ja hän kertoo­kin, että vesillä on pystyt­tävä ajat­te­le­maan luovasti, koska veneet eivät ole täysin valmiita, kun ne laske­taan vesille.

– Vesillä täytyy käyt­tää hieman luovuutta, koska siellä on ratkais­ta­vana paljon ongel­mia, joista on selviy­dyt­tävä, vaikka kaik­kia mahdol­li­sia työka­luja ei ole mukana. Purjeh­dus­taito ei kuiten­kaan ole tarpeen tässä työpai­kassa. Itsel­läni ei ole minkään­laista venettä, hän sanoo ja nauraa päälle.

Nauto­rin ensim­mäi­nen ikinä valmis­tama purje­vene on valkoi­nen 11-metri­nen Swan 36 vuodelta 1966. Taran­tella-nimi­nen purje­vene on nyky­ään työn­te­ki­jöi­den käytössä. Venei­den muotoilu ja koko ovat muut­tu­neet paljon vuosien mittaan. KUVA JOHANNES TERVO

SUURISTA VENEISTÄ TODELLISIIN JÄTTIALUKSIIN

Kaik­kien aiko­jen ensim­mäi­nen Swan-vene Taran­tella – vuonna 1966 valmis­tettu Swan 36 – ostet­tiin takai­sin yrityk­seen vuoden 2003 lopulla. Nauto­rin 50-vuotis­juh­lien yhtey­dessä Swan 50 ‑sarjan ensim­mäi­nen vene lasket­tiin vesille, ja samalla myös Taran­tella sai olla mukana. Tämä 36 jalkaa (10,9 metriä) pitkä vene on kunnos­tettu ja on nyt tuotan­to­sa­lin nurkassa. Sen vieressä tai pikem­min­kin sen yläpuo­lella on valmis nyky­ai­kai­nen Swan 78 (23,8 metriä). Sekä muotoi­lun että koon kehi­tystä ei voi olla huomaa­matta. Sen tietää myös malli­puuseppä Per-Ole Bränn­backa, jolla on 44 vuoden koke­mus yrityksessä.

– 1970-luvun lopussa tuli 76 jalkaa (23,1 metriä) pitkä vene, joka oli mieles­tämme iso. Mutta sehän on pieni nyky­mit­ta­puun mukaan. 1980-luvun puoli­vä­lissä raken­simme 102 jalkaa (n. 31,1 metriä) pitkän veneen, ja se alkoi jo olla oikeasti aika suuri.

Lähinnä uusien mallien kehit­tä­mi­sen parissa työs­ken­te­levä Bränn­backa sanoo, että myös itse työ ja työs­ken­te­ly­me­ne­tel­mät ovat muut­tu­neet paljon vuosi­kym­men­ten saatossa.

Nauto­rilla laatu on kaikki kaikessa. Per-Ole Bränn­backa esia­sen­taa luuk­kua tarkis­taak­seen, että kaikki varmasti istuu täydel­li­sesti. Vasta tarkis­tuk­seen jälkeen, luukku jatkaa pinta­kä­sit­te­lyyn. KUVA JOHANNES TERVO

– Kun 1970-luvulla kehi­tet­tiin uusi malli, piir­simme koko veneen luon­nol­li­sessa koossa profiili- ja vesi­ra­joi­neen vane­ri­le­vyille lattialla, mutta nyt kaikki tulee valmiiksi tulos­tet­tuna. Ennen kehi­tys­työ oli erit­täin työlästä, ja uuden mallin kehit­tä­mi­nen vaati kolmen–neljän viikon uuras­tusta polvilla, hän muistelee.

Tuotan­non kehit­tä­mi­nen on poik­keuk­setta panos­tuk­sen kohteena, kun yritys yrit­tää selviy­tyä kovassa kilpailussa.

– Runko vaatii melko paljon kehi­tystä, ja ne ovat lisäksi muut­tu­neet melko paljon aiko­jen saatossa. Myös elekt­ro­niikka on mennyt eteen­päin erit­täin nopeasti, ja jokai­sen raken­ta­mamme veneen täytyy sisäl­tää uusinta mark­ki­noilla saata­villa olevaa tekniik­kaa. Joskus meidän täytyy odot­taa, että jokin uusi tuote tulee mark­ki­noille, jotta veneessä todel­la­kin on uusin mahdol­li­nen varus­tus, kun se laske­taan vesille, Sjölund sanoo.

Pääluot­ta­mus­mies Stefan Sjölund Swan ‑115 veneen alla. KUVA JOHANNES TERVO

Tällä hetkellä yrityk­sellä on tuotan­nossa yhdek­sän mallia. Venei­den pituus vaih­te­lee 50 jalasta eli 15,2 metristä 125 jalkaan eli 38,1 metriin. Se, miten pitkiä tuotan­toa­jat ovat ja kuinka monta purje­ve­nettä vuosi­ta­solla ehdi­tään raken­taa, riip­puu täysin mallista.

– Ehkä kymmen­kunta pientä venettä ja enin­tään kaksi suurta vuodessa. 50 jalkaa pitkien venei­den tuotan­toaika on noin neljä kuukautta, mutta suurim­pien mallien raken­ta­mi­nen kestää noin vuoden tai pitem­pään, Sjölund kertoo.

Entä millai­nen on hinta­lappu? Voidaan sanoa, ettei täällä valmis­teta mitään joka­mie­hen jollia.

– Pienim­mät veneet lähte­vät noin miljoo­nasta eurosta, ja kaik­kein suurim­pien venei­den hintaa en edes osaa kertoa, sillä en tiedä sitä. Mutta voisin arvata, että 78 jalkaa pitkät mallit maksa­vat noin seit­se­män-kahdek­san miljoo­naa euroa. Se on kuiten­kin selvää, että mitä isompi vene on kyseessä, sitä enem­män volyy­mia, mate­ri­aa­lia ja työtä tarvi­taan, Sjölund sanoo.

Jokai­nen isompi Swan on ainut­laa­tui­nen. Tällai­sen Swan 115-veneen tuotan­toaika on noin vuosi. Sisus­tuk­sen takana piilee paljon sähkö­työtä, joiden teke­mi­seen kuluu noin 3 500 työtun­tia, kertoo luot­ta­mus­mies ja sähkö­asen­taja Sjölund. KUVA JOHANNES TERVO
Yksi­tyis­koh­tien huomiointi antaa leimansa kaikelle, mitä veis­tä­mössä tehdään. KUVA JOHANNES TERVO

KÄSITYÖTÄ JA AMMATTIYLPEYTTÄ

78 jalkaa pitkän veneen kannella Bränn­backa asen­taa parhail­laan luuk­kua tila­päi­sesti paikal­leen. Siten voidaan varmis­taa, että kaikki sopii täydel­li­sesti, ennen kuin luukku siir­re­tään maalaus­vai­hee­seen. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten tark­kuus ja yksi­tyis­koh­tien huomiointi antaa leimansa kaikelle, mitä veis­tä­mössä tehdään.

Pinta­kä­sit­te­ly­osas­tolla Calle Myrs­kog lakkaa tänään laivoi­hin tule­via lattioita. Työn­ku­vaus ja hänen työs­sään käsit­te­le­mänsä kompo­nen­tit ovat yhtä moni­puo­li­sia kuin venemallitkin.

– Teen pinta­kä­sit­te­lyn oikeas­taan kaikelle muulle kuin kannelle, eli peri­aat­teessa kaiken­lai­sille kalus­teille, joita tulee venei­siin sisään ja kannelle, mutta lisäksi petsaan ja värjään myös, joten työ on muka­van vaihtelevaa.

Calle Myrs­kog lakkaa laivan lattioita. Yleensä osat saavat kolme lakka­ker­rosta, ja ne hiotaan lakkaus­ker­to­jen välillä. KUVA JOHANNES TERVO

Pinta­kä­sit­te­lyssä ei sovi myös­kään kiirehtiä.

– Lattiat on jo petsattu, joten nyt lisäämme lakka­ker­rok­sen. Taval­li­sesti levi­tämme kolme lakka­ker­rosta ja hiomme pinnan jokai­sen lakkaus­ker­ran jälkeen. Viimei­seksi kiil­lo­tamme pinnan, Nauto­rissa 18 vuoden ajan työs­ken­nel­lyt Myrs­kog kertoo.

Vers­tas­osas­tolla Kris­tian Eklund raken­taa kaap­pia, joka on ensim­mäi­siä uuteen venee­seen asen­net­ta­via kalus­teita. Hänen mieles­tään työ on vaih­te­le­vaa, ja hänelle korkeat laatu­vaa­ti­muk­set sopi­vat hyvin.

– Ennen kuin aloi­tin täällä, olin töissä raken­nuk­sella. Laatu­vaa­ti­muk­set ovat kyllä kovat useim­piin töihin verrat­tuna. Kaiken on oltava huip­pu­laa­tua. Mutta minä olen koulu­tuk­sel­tani arte­saani, joten korkea­luok­kai­nen käsi­työ sopii minulle täydellisesti.

Kris­tian Eklund naut­tii eniten uusien mallien raken­ta­mi­sesta. Kaikki ei ole valmiiksi ajatel­tua, ja pääsee itse etsi­mään parhaita ratkai­suja, hän sanoo.KUVA JOHANNES TERVO
Nauto­rilla pitkään työs­ken­nel­leet Sixten Gran­vik ja Elisa­bet Hyyti­nen viih­ty­vät vaih­te­le­van työn ja hyvien työka­ve­rei­den takia. KUVA JOHANNES TERVO

OY NAUTOR AB

PERUSTETTU 1966.
KOTIPAIKKA Pietarsaari
TUOTANTO Valmis­taa luksus­pur­je­ve­neitä, joiden pituus vaih­te­lee 50 jalasta (15 metristä) 125 jalkaan (38 metriin)
TOIMINTA-ALUE Koko maailma, lähinnä Etelä- ja Keski-Eurooppa
LIIKEVAIHTO 38,7 miljoo­naa euroa (2016)
HENKILÖKUNTA 180 tuotan­to­työn­te­ki­jää Pietar­saa­ressa (100) ja Kolpissa (80)

TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT JOHANNES TERVO