Kiinalaisiin investointeihin asettavat toivonsa erityisesti suomalainen metsä- ja biotuoteteollisuus, mutta Kiinan investointien myötä tulee myös riskejä. Suurimmat riskit tulevat politiikasta. Kiinan kauppapolitiikka on ollut oikukasta, ja se voi tehdä hetkessä 180 asteen käännöksen.

Suomessa media on kevään ajan kirjoittanut paljon Kiinasta. Kiinalaisrahalla ollaan rakentamassa milloin tunnelia Helsingistä Tallinnaan, milloin rataa Lapin läpi Jäämerelle, ja milloin biotuotetehtaita pelastamaan Pohjois-Suomen työllisyys.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Kiina on vetänyt investointihanoja ulkomaille kiinni. Kiinasta ulkomaille tehdyt sijoitukset supistuivat viime vuonna kolmasosan edellisvuodesta.

– Kiinan kokonaisinvestoinnit ulkomaille laskivat viime vuonna jyrkästi. Viime vuonna Kiinassa hyväksyttiin uudet ohjeet investointien suosimisesta sekä rajoittamisesta, Suomen Pankin Kiina-asioihin perehtynyt neuvonantaja Jouko Rautava sanoo.

Investointeja on jouduttu jarruttamaan, koska Kiinan kansantalous alkoi kompuroida.

– Viime vuoden jyrkkä investointien väheneminen johtui siitä, että vuoden 2016 syksyllä Kiinan viranomaiset panivat tiukat pääomavientirajoitteet päälle. Vanhoja rajoitteita kiristettiin, ja lisäksi tuli uusia. Syynä oli se, että Kiinan valuuttaan kohdistui kovat heikkenemispaineet.

Tietoja tämän vuoden alun investointimääristä Kiinasta ulkomaille ei ole vielä saatavissa.

Kiinan talousvaikeudet eivät ole vielä ohi.

– Kiinassa on isoja yrityksiä, jotka ovat joutuneet maksuvaikeuksiin ja joutuvat sitten myymään ulkomaisia investointejaan pois, jotta selviävät maksuvelvoitteistaan, Rautava kertoo.

Tällaisia ovat muun muassa monialayhtiö HNA Group, vakuutusyhtiö Anbang, energiayhtiö CEFC China Energy ja monialayhtiö Wanda Group. Lehtitietojen mukaan näillä on ollut rahoitusvaikeuksia ja ne ovat joutuneet myymään sijoituksiaan. Esimerkiksi HNA on joutunut myymään Deutsche Bankista ostamiaan palasia pois.

SUOMESSAKIN INVESTOINTEJA PERUTTU

Kiinan investointien jähmettyminen on näkynyt myös Suomessa. Viime vuonna peruuntui kaksi merkittävää jo sovittua investointia teknologiateollisuuteen.

Esimerkiksi kiinalaisten oli tarkoitus hankkia omistus tuotannon automaatioon ja testausratkaisuihin erikoistuneesta JOT Automationista. Varmana uutisoitu kauppa peruuntui viime vuoden tammikuussa. Kiinalaisten sijaan uusi partneri löytyi Kalifornian Piilaaksosta.

Peruuntuminen tapahtui myös Aavi Technologies Oy:lle. Ilmanpuhdistuslaitteita valmistava yhtiö siirtyi kiinalaisomistukseen vuonna 2013. Vuoden 2016 lopulla uutisoitiin investoinneista, jotka olisivat tuoneet uutta työtä yrityksen tuotantolinjalle Helsingin Herttoniemeen.

Yhtiö vihki vuoden 2016 lopussa Herttoniemessä 4 400 neliötä uutta tuotantokapasiteettia. Tekniikka & Talous -lehti uutisoi, että henkilöstömäärä Suomessa kasvaisi noin kahdestakymmenestä henkilöstä sataan vuoteen 2018 mennessä.

Kiinalaissijoittajien puhaltamat suuret odotukset haihtuivat ilmaan. Yhtiö joutui Kiinan valtion kiristyneen investointipolitiikan uhriksi. Investoinnit eivät saaneet Kiinan valtiolta lupaa.

Aavin tuotantotyöntekijöiden pääluottamusmies Teppo Luukkainen on tilanteeseen hyvin pettynyt.

– Meillä on tuotannossa enää neljätoista työntekijää, Luukkainen sanoo.

Tuotantotyöntekijät valmistavat lähinnä prototyyppejä.

– Tuotekehitys vetää sisään porukkaa. Tämä on aikalailla sellaista ”protoilua” tällä hetkellä. Meille kyllä uskotellaan, että jossain vaiheessa aletaan tekemäänkin, mutta tällä hetkellä ollaan aika pysähtyneessä tilassa.

REKRYTOINTI EHDITTIIN ALOITTAA

Aavissa investointia pidettiin viime vuonna jo niin varmana, että tuotantohenkilökunnan rekrytointi ehdittiin aloittaa.

– Viime vuoden keväällä palkattiin porukkaa. Enimmillään tuotannossa oli noin 50 henkilöä, Luukkainen kertoo.

Lokakuussa yt-neuvottelujen jälkeen vajaa parikymmentä työntekijää lomautettiin tai irtisanottiin. Osa työntekijöistä on lähtenyt vapaaehtoisesti.

– Saa nähdä, kuinka paljon meitä enää on kesän jälkeen. Useinhan työpaikkaa vaihdetaan kesälomien jälkeen, jotta kertyneet lomat ehtii pitää, Luukkainen pohtii.

Huolta aiheuttaa myös Kiinaan rakennettava uusi tuotantolaitos.

– Kiinaan on valmisteilla tuotantolaitos, joka on kooltaan kolme kertaa isompi kuin tämä Herttoniemen tila. Meille on sanottu, että täällä tehdään osia sinne, mutta onko se sitten niin, kun markkinat ovat kuitenkin siellä, Luukkainen toteaa.

OKMETICILLA MENEE HYVIN

Kiinalaisomistukseen keväällä 2016 siirtynyt Okmetic Oy porskuttaa. Yhtiöön tehtyjä investointeja ei ole peruttu, ja firma palkkaa jatkuvasti uutta väkeä tuotantoon. Okmetic sijaitsee Vantaalla ja valmistaa piikiekkoja elektroniikkateollisuuden tarpeisiin.

– Meillä on edelleen kova kasvutahti. Keskimäärin olemme tänä vuonna rekrytoineet yhden duunarin per viikko. Tämä tahti kestää ainakin tämän vuoden loppuun ja ensi vuonnakin varmaan. Erilaisiin tuotannon tehtäviin tulee porukkaa. Porukka tulee suoraan toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin. Väliaikaisesta piikistä ei ole kyse, Okmeticin pääluottamusmies Paavo Niskanen kertoo.

Yhtiö on saanut investoinneilleen hyväksynnät Kiinan valtiolta ilman isompia pulmia. Vantaan tehdasta on laajennettu ja kehitetty. Lisärakennusta alettiin urakoida vuosi sitten.

– Lisärakennus on vielä hieman kesken. Myös vanhan talon sisällä muuttuu paljon. Tehtaassa tapahtuu rakentamista koko ajan.

Kiinalaisomistus on vähentänyt tiedonsaantia. Tuotantotyöntekijöitä ei enää pidetä yhtä informoituina kuin ennen.

– Tuotannon edustajan vinkkelistä kiinalaisten omistajuus on näyttänyt hiljaiselta. Meille ei kauheasti tietoa Kiinasta tule.

Niskasen mukaan alkuvaiheessa kiinalaisomistukseen siirtyminen herätti huolta henkilöstössä.

– Alkujaan tilanne oli lupauksia herättävä, mutta ristiriitainen. Muutosta kun on tällä hetkellä niin paljon tehtaalla, niin tuotannon puolella omistaja-asiaan ei enää kiinnitä huomioita, Niskanen sanoo.

MAAILMANPOLITIIKKA HEILUTTELEE

USA:n ja Kiinan tulehtuneet kauppasuhteet saattavat heijastua myös Suomeen ja Eurooppaan suuntautuviin kiinalaisinvestointeihin. USA on määrännyt kiinalaisille tuotteille ylimääräisiä tulleja, ja Kiina on tehnyt vastaavasti USA:lle.

– Jos USA:sta kiinalaisten sijoituksia jää pois, niin silloin kiinalaiset joutuvat etsimään investointikohteita muualta, Jouko Rautava Suomen Pankista sanoo.

Silloin sijoituksia voi tulla Suomeen enemmän.

Päinvastainenkin kehitys on mahdollinen. Euroopan unioni voi alkaa katsoa Kiinan investointeja kriittisemmin kuin ennen. Näin on jo tapahtunut.

– Päätrendi on se, että Kiinan investointeihin kiinnitetään kohdemaissa yhä enemmän huomioita USA:ssa ja Euroopassa. USA:ssa etenkin on suhtautuminen kiristynyt presidentti Donald Trumpin talouspolitiikan myötä.

Euroopassakin on herätty siihen, että osa kiinalaisista investoinneista on haitallisia kohdemaille. Tavoitteena saattaa olla esimerkiksi kokonaisten tehtaiden siirto Euroopasta Kiinaan.

VESSAPAPERIN KYSYNTÄ NOUSEE

Myös pelkkään raaka-ainetuotantoon keskittyvät kiinalaisten investoinnit voivat olla kohdemaille haitallisia. Suomeen mahdollisesti suuntautuvien metsäteollisuusinvestointien osalta tätä on jo pidetty yhtenä riskinä.

Valmisteilla olevilla investoinneilla vaikuttaa olevan varsin arkinen ja vähemmän korkeateknologinen peruste: Elintason nousun myötä kiinalaiset ovat alkaneet käyttää yhä enemmän vessapaperia ja muita pehmopapereita.

– Kiinalla ei ole riittävästi omaa puuta tyydyttämään maan kasvavaa pehmopaperin kysyntää, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Matleena Kniivilä sanoi aiheesta kertoneessa Yleisradion uutisessa.

Vaikka Kiina on pinta-alaltaan valtava ja maan metsävarat ovat maailman viidenneksi suurimmat USA:n, Kanadan, Brasilian ja Venäjän jälkeen, metsiä on asukaslukuun nähden suhteellisen vähän. Etenkään pitkäkuituista sellupuuta ei ole kysyntään nähden tarpeeksi, joten Kiina tarvitsee raaka-ainetta eli sellua pohjoisesta.

Vessapaperiin tarvittavaan sellupuuroon keskittyminen sopii huonosti Suomen teknologiavisioihin. Matalan jalostusarvon raaka-aineiden vientiin keskittyminen on yleensä tyypillistä kehitysmaatalouksille. Jatkossa myös Suomelle.

– Sellu on paperiin verrattuna matalamman jalostusasteen tuote. Sikäli sellun roolin kasvu on hämmästyttäväkin kehityssuunta. Vaikka on toki hyvä, että paperiviennin menestyksiä on saatu korvattua sellulla, Kniivilä totesi Ylen haastattelussa.

KIINA TOIMII KUTEN JAPANI

Suomen Pankin Rautavan mielestä Kiinan kehitys muistuttaa Japanin ja Etelä-Korean nousua vuosikymmeniä aikaisemmin.

– Pitkällä tähtäyksellä Kiina toistaa sitä, mitä Japani ja Etelä-Korea ovat jo tehneet menneillä vuosikymmenillä. Kunnianhimo on valtava. Polku ei kuitenkaan ole suora eikä tasainen. Matkan varrelle tulee ongelmia, ja niitä on tässä jo nähtykin, Rautava sanoo.

Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Markku Kotilainen näkee Kiinan nousun jatkuvan, vaikka ulkomaille suuntautuneita kiinalaisinvestoinnit vähentyivät niin Suomessa kuin muuallakin.

– Suurin innostus oli pari vuotta sitten, mutta eivät kiinalaiset ulkomaille suuntautuvia investointeja ole pysäyttämässä. Siellä on vain haluttu jäitä hattuun. Vaihtotaseylijäämä on kasvattanut Kiinan valuuttaylijäämää. Kansantaloutena kiinalaisilla on varaa sijoittaa ulkomaille, Kotilainen toteaa.

MAAILMAN SUURIN KANSANTALOUS

• Kiinan kokonaistuotanto eli BKT on kasvanut viime vuosiin saakka runsaat 7 prosenttia vuodessa. Nopean viime vuosikymmeninä tapahtuneen kasvun myötä Kiinasta on tullut maailman suurin kansantalous tuotannolla mitattuna.
• Kiinasta on tullut ”maailman tehdas”, jonne on keskittynyt matalaa kustannustasoa, suurta skaalaa ja erityisesti Aasian markkinoita palvelevaa tuotantoa. Kansainväliset yritykset ovat merkittävässä määrin siirtäneet tuotantoaan Kiinaan.
• Kiinan teollisuus on käyttänyt merkittävästi ulkomaisia, usein aasialaisista naapurimaista, mutta myös länsimaista peräisin olevia komponentteja.
• Viime aikoina kiinalaiset ovat lisänneet tutuvasti omaa komponenttien tuotantoa. Kotimaisten komponenttien käytön lisääntyminen heijastelee kiinalaisen tuotannon laadun kohenemista. Tämän taustalla on koulutustason nousu sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen voimistuminen.

Lähde: Ville Kaitila & Markku Kotilainen. Leijona ja lohikäärme: Suomen ja Kiinan taloussuhteet. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, 2017.

Kiinalaiset omistavat yli viidenneksen Uudenkaupungin autotehtaasta

Kiina on investoinut viime vuosina voimakkaasti autoteollisuuteen ja etenkin sähköautoteollisuuteen. Viime vuoden alussa myös Suomen autoteollisuus pääsi apajille, kun kiinalainen akkuihin ja sähköautoratkaisuihin erikoistunut CATL osti 22 prosentin osuuden Valmet Automotivesta eli Uudenkaupungin autotehtaasta.

CATL on yksityisesti omistettu kiinalainen teknologia-alan yritys. Yhtiö suunnittelee ja valmistaa litium-ioni-teknologiaan perustuvia sähköisen liikenteen akkuratkaisuja. Yhtiö on maailman johtavia autoteollisuuden akkuvalmistajia ja selkeä markkinajohtaja Kiinassa.

MOLEMPIA HYÖDYTTÄVÄ KAUPPA

Suomessa CATL:in investointia Valmet Automotiveen on yleisesti pidetty myönteisenä.

– Valmet Automotivelle tämä on strateginen sijoitus, koska he ovat halunneet saada kiinalaisilta osaamista akkuteknologiasta. Kyseessä on strateginen kumppanuus sähköautoratkaisuihin. Saamapuolella tässä on Valmet Automotivekin, Etlan tutkimusjohtaja Markku Kotilainen sanoo.

Valmet Automotive korosti kaupan yhteydessä, että yritykset kehittävät yhdessä sähköiseen voimansiirtoon ja akkupaketteihin liittyviä ratkaisuja Euroopassa johtaville autonvalmistajille sekä heidän alihankkijoilleen.

VOIMAKASTA KASVUA

Tämän vuoden maaliskuussa CATL kertoi julkisuuteen, että se on noussut jo maailman suurimmaksi sähkökäyttöisten autojen akkuvalmistajaksi.

Yhtiöstä on samalla tullut Kiinan valtiolle keskeinen talous- ja teollisuuspoliittinen pelinappula.

Financial Times -lehden mukaan yhtiön tähtäimessä ovat nyt maailman suurimpien sähköautovalmistajien akut ja markkinajohtajuuden vakiinnuttaminen akkubisneksessä.

Kiinalaista siltarumpupolitiikkaa

Tie- ja muut infrastruktuurihankkeet ovat monen poliitikon mieleen. Yksi parhaista keinoista saada oman vaalipiirin äänet itselleen on, jos kansanedustajana onnistuu hankkimaan omaan vaalipiiriin moottoritien tai ohitustien. Jos näistä ei kumpikaan onnistu, niin siltarumpu saadaan vähintään.

Kiina on vienyt siltarumpupolitiikan globaalille tasolle. Isojen infrastruktuurihankkeiden rahoitus on hyvä keino ostaa vaikutusvaltaa maissa, joihin Kiina haluaa vaikuttaa. Kiina on käyttänyt taktiikkaa menestyksekkäästi Afrikassa, nyt taktiikka on rantautunut myös muualle.

Tästä on osittain kyse, kun mediassa väläyteltiin kevättalvella kiinalaisrahoitusta Tallinnan ja Helsingin väliseen tunneliyhteyden rakentamiseen. Rakennusprojekti olisi valtava.

KIINALAISRAHAA JÄÄMEREN RATAAN?

Kiinalaisrahoitusta on pidetty esillä myös Suomen Lappiin kaavailtavan Jäämeren radan yhteydessä.

Ajatuksena on rakentaa Pohjois-Norjaan iso satama ja satamasta suora rautatieyhteys Rovaniemelle ja Etelä-Suomeen. Tarvittavat rahasummat olisivat suuria ja hanke tutkittu kannattamattomaksi, mutta siltarumpupolitiikassa rahasummilla tai kannattavuudella ei aina ole merkitystä.

Yhteyttä perustellaan muun muassa sillä, että ilmastonmuutoksen myötä Venäjän pohjoispuolelta kulkeva meriyhteys Kiinaan eli Koillisväylä on avautumassa kauppamerenkululle. Tallinnan ja Helsingin väliin (kiinalaisrahoin) mahdollisesti rakennettava tunneli kytkisi Pohjois-Norjan satamat itäiseen Keski-Eurooppaan.

Ajattelussa vähemmälle huomioille jää se, että pohjoista reittiä saapuvilla laivoilla ei menisi enää kovin paljon pidempään seilata Pohjois-Norjan rannikolta Alankomaiden valtaviin konttisatamiin, joiden läpi Kiinan vienti tälläkin hetkellä Eurooppaan tulee.

Ratahanke ei ole saanut tukea, kun asiaa on selvitetty akateemisessa tutkimuksessa. Turun yliopistossa tehdyn väitöskirjatutkimuksen mukaan Koillisväylän rahtiliikenne Euroopan ja Aasian välillä tulee olemaan vähäistä vielä pitkään.

”UUSI SILKKITIE”

Kiina on ollut avoin pyrkimyksissään saada vaikutusvaltaa infrastruktuurihankkeilla. Globaali poliittinen projekti on ristitty uudeksi silkkitieksi.

Kiinan presidentti Xi Jinping puhui syyskuussa 2013 Kazakstanissa ensimmäisen kerran julkisesti uuden silkkitien rakentamisesta. Kuukausi myöhemmin Indonesiassa hän mainitsi, että merireitit Kiinasta Afrikkaan ja Eurooppaan ovat myös osa uutta silkkitietä.

Valmistuessaan se yhdistää noin 60 maata yhdeksi Kiinaan kytkeytyväksi talousvyöhykkeeksi. Suomeen kaavaillut hankkeet olisivat uuden silkkitien sivuhaaroja.

Uuden silkkitien pääväylä kulkee Kiinasta Keski-Aasian kautta Iraniin ja sieltä Turkkiin. Istanbulista reitti jatkuu Itä-Euroopan halki Moskovaan. Moskovasta pääväylä kulkee Valko-Venäjän kautta Liettuaan.

PUOLUE SANOO VIIMEISEN SANAN

• Kiinassa maan kommunistinen puolue on läsnä kaikilla hallinnon tasoilla. Se ohjaa myös talouden kehitystä.
• Puoluehallinnon strategiana on pyrkiä kaikin tavoin voimistamaan talouskasvua elintason parantamiseksi. Maan johto näkee tämän keskeisenä keinona myös sosiaalisen vakauden ylläpitämiseksi.
• Nopean talouskasvun aikana kansalaisten taloudelliset olot ovat parantuneet nopeasti. Tuloerot ovat talouskasvun myötä kasvaneet, mutta tämä on hyväksytty osana kehitysprosessia.
• Vahva talouskehitys on perustunut vuonna 1978 aloitettuun Kiinan talousreformiin. Läntiseen maailman suhteen hyvin suljettua taloutta avattiin ja suunnitelmataloutta alettiin asteittain muovata markkinavetoiseen suuntaan.
• Muutoksista huolimatta talouskehitystä ohjataan edelleen viisivuotissuunnitelmilla kuten aikanaan Neuvostoliitossa. Vuonna 2016 alkoi Kiinan 13. viisivuotissuunnitelma Suunnitelman sitovuutta on kuitenkin asteittain väljennetty.

Lähde: Ville Kaitila & Markku Kotilainen. Leijona ja lohikäärme: Suomen ja Kiinan taloussuhteet. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, 2017

TEKSTI ALEKSI VIENONEN
KUVITUS ERIC LERAILLEZ
VALOKUVAT PEKKA ELOMAA (AAVI TECHNOLOGIES), ANNIKA RAUHALA (OKMETIC) JA VESA-MATTI VÄÄRÄ (VALMET AUTOMOTIVE)