Tarjolla siistiä sisätyötä

Savolainen sylin­te­ri­val­mis­taja Hydro­line kärsii krooni­sesti työvoi­ma­pu­lasta, vaikka tarjolla on täsmä­kou­lu­tusta ja vakaa työpaikka siistissä ympäristössä.

”Ammatin­va­lin­ta­neu­voja suosit­teli minulle alun perin metal­lialaa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutus­tu­maan, ja sillä tiellä tässä ollaan.”
MINTTU ÅMAN Koneistaja

Auto kaartaa Kuopion pohjois­puo­lella mootto­ri­tien rampista ylös kohti Siilin­järveä ja Joensuuta. Oikealla näkyy komea rivi valkeita tehdas­hal­leja. Niitä tulee jatku­vasti lisää, sillä sylin­te­ri­val­mis­taja Hydro­line Oy:llä menee juuri nyt erittäin kovaa. Viime vuonna kasvua kertyi 19 prosenttia ja tänä vuonna jatke­taan samaa tahtia.

Tarvi­taan siis lisää tekijöitä.

HAUSSA 100 UUTTA TEKIJÄÄ

Tuotan­nossa oli viime vuoden lopussa 170 tekijää ja tämän vuoden maalis­kuun puoli­vä­lissä jo 260. Jos suunni­telmat toteu­tuvat, loppu­vuo­desta päästään 350 työntekijään.

– Alkuvuoden some-kamppanja toi heti 50 uutta työnte­kijää. Myöhemmin tänä vuonna alkaa jälleen uusi rekry­toin­ti­kou­lutus. Niitä on ollut jatku­vasti kaksi parin viime vuoden aikana. Sitä kautta tulin itsekin tänne vuonna 2010, pääluot­ta­mus­mies ja hitsari Miikka Lemet­tinen sanoo.

”Kavereita opete­taan täällä muun muassa hitsaa­maan ja koneis­ta­maan, mutta kestää aikansa, ennen kuin
näihin hommiin oppii.”
MIIKKA LEMETTINEN Pääluottamusmies

Hydro­li­nelle pääsee rekry­kou­lu­tuksen kautta töihin ilman metal­lialan perus­kou­lu­tusta. Tulijat täsmä­kou­lu­te­taan suoraan siihen työhön, mitä tehdään.

– Kavereita opete­taan täällä muun muassa hitsaa­maan ja koneis­ta­maan, mutta kestää aikansa, ennen kuin näihin hommiin oppii.

Pelkkää ruusuilla tanssia Hydro­linen taival ei ole ollut. Vuonna 2009 yritys sukelsi syvälle, ja koko porukka oli lomau­tet­tuna, jotkut jopa pari vuotta. Valtaosa palasi kuitenkin takaisin, kun ajat kohenivat. Heiluntaa jatkui aina vuoteen 2014 saakka.

Vuodesta 2015 alkoi hurja nousu. Tuotan­to­määrät työnte­kijää kohden ovat nousseet 20–30 prosenttia vuodessa.

YLITÖITÄ JA JOUSTOJA

Työnte­ki­jöille kova kasvu on näkynyt työai­ka­jous­toina, työajan keski­mää­räis­tä­mi­senä, jatku­vina ylitöinä ja monen työn siirtä­mi­senä kahteen tai kolmeen vuoroon.

Kasvu ja muutokset ovat aiheut­ta­neet paljon kysymyksiä työnte­ki­jöiden piirissä.

– Monen on vaikea pysyä kovassa vauhdissa mukana. Jo muutos yhdestä vuorosta kahteen tai kolmeen on vaikea asia. Jos tällai­sessa kasvussa halutaan olla mukana, edellyttää se myös työnte­ki­jöiltä muutosten ymmär­tä­mistä ja joustoihin sopeu­tu­mista, Lemet­tinen sanoo ja jatkaa.

– Onhan se toisaalta aika kovaa, jos tekee vaikka viisi lauan­taita putkeen ja se sitten tasoi­te­taan vuosi­työ­ai­kaan niin, ettet saakaan mitään ylityökorvauksia.

Kun Lemet­ti­seltä kysyy, mikä on ollut suurin muutos kymmenen vuoden aikana, tulee vastaus heti.

– Tehtaan uusi johto ja uuden sukupolven omistajat. Heidän kanssaan viedään nyt monia perus­asioita eteen­päin. Turval­li­suu­teen ja tiedon­kul­kuun on tullut paljon paran­nusta. Tehtaan johtaja kertoo ajankoh­tai­sista asioista kerran kuussa tiedo­tus­ti­lai­suu­dessa ja toimi­tus­joh­taja vastaa­vasti isommista linjoista, minne olemme menossa. Hyvähän se on tietää asioista, mutta tieto lisää myös tuskaa, Lemet­tinen myöntää.

LAATU RATKAISEE

Hydro­line kilpailee markki­noilla, joilla yksi asia ratkaisee.

– Laatu se on. Ei halpa­maissa pystytä tällai­seen laatuun millään. Meidän toimit­tamat sylin­terit toimivat siinä käytössä mihin ne on suunni­teltu ja ne kestävät pitkään. Laatua seura­taan läpi tuotannon ja kaikki osat mitataan jokai­sessa työpisteessä.

Hydro­line tekee kaikki sylin­terit asiakas­ti­lausten mukaan. Kaikkiaan tuote­taan 1 800:aa erilaista sylin­teriä, vuodessa 120 000 kappa­letta. Vuosit­tain tulee 100–200 uutta mallia ja saman verran poistuu mallis­tosta. Pienimmät sylin­terit ovat 15 sentti­metriä ja pisimmät 12 metrisiä. Halkai­sijat ovat 25–280 millimetriä.

PITKIEN PUTKIEN MIEHET

Avarassa, valoi­sassa ja hohtavan valkeassa tehdas­sa­lissa ihaste­lemme 11 metriä pitkiä sylin­te­reitä, joita käyte­tään muun muassa tikasau­toissa ja henki­lö­nos­ti­missa. Osa sylin­te­reistä on teles­koop­pi­var­tisia eli niissä on kaksi sylin­teriä sisäk­käin, jolloin kokonais­pi­tuus nousee yli 20 metrin.

Lemet­tisen työpis­teessä tapaamme hänen työpa­rinsa hitsari Eetu Vartiaisen. Hän hioo juuri hitsaa­mansa Bronto Skylif­tille toimi­tet­tavan reilun viisi­met­risen sylin­terin vartta. Vartiainen vaihtoi pari vuotta sitten ammat­tiaan, kun kaivin­ko­ne­kul­jet­tajan jatkuvat reissu­hommat eivät enää maistuneet.

– Menin aikui­siällä suorit­ta­maan levysep­pä­hit­saajan tutkintoa, tulin tänne koulun kautta työhar­joit­te­luun jigi-hitsa­riksi ja tänne olen jäänyt. Onhan tämä siistiä sisätyötä verrat­tuna entiseen. Hyvää on myös se, että kotoa käsin voi käydä töissä ja työajat ovat säännöl­liset, Vartiainen sanoo.

Seuraa­vassa työpis­teessä metal­li­mies Arttu Harti­kainen kokoaa yli 30 osasta reilun tonnin painoista teles­koop­pi­sy­lin­teriä, joka sekin on menossa Bronto Skyliftille.

– Neljä ja puoli vuotta olen ollut erilai­sissa kokoon­pa­no­hom­missa. Aiemmin olin Hydro­line Servicen palve­luk­sessa. Olin sieltä lainassa ja sitten jäin pysyvästi tänne, Harti­kainen sanoo.

Kari Savolainen työsken­telee Vartiaisen ja Harti­kaisen työpis­teiden tuntu­massa Hydro­linen pisim­mällä sorvilla, jolla työste­tään parhaim­mil­laan 12-metrisiä sylin­te­reitä. 11 vuoden kokemuk­sella sujuu hiuksen paksuutta tarkemmat työt.

– Puhumme muuta­mista millin sadaso­sista, mitä tällai­sessa sylin­te­rissä saa olla välyksiä koko matkalla. Kun paineet ovat sylin­terin sisällä kovat, ei enempää sallita. Pitkän koneen kanssa pitää olla tarkkana, että sorvat­tava sylin­teri pyörii suorassa ja että sylin­te­ri­varret ovat suoria. Näissä vanhoissa sorveissa on mekaa­niset laakerit, joiden säätä­minen on vaati­vampaa kuin hydrau­listen sorvien kanssa, joissa automaatio huolehtii pitkälti säädöistä, Savolainen sanoo.

Sylin­terit sorva­taan monessa vaiheessa. Ensin ne rouhi­taan aihiosta. Sen jälkeen niistä poiste­taan jännitys. Tämän jälkeen seuraa hieno­sor­vaus, hionta ja hitsaus. 12-metrisen sylin­terin tekoon menee pari päivää aihiosta viimeistelyyn.

NAISTEN PAIKKA

Hydro­linen halleissa naisten osuus on noussut 15 prosent­tiin työntekijöistä.

Viisi vuotta mukana ollut Svetlana Hyvärinen kerää pienosia tilauksen mukaan kokoonpanopisteisiin.

– Työvoi­ma­toi­miston kautta pääsin tänne logis­tiik­ka­kou­lu­tuk­seen, sen jälkeen seitsemän kuukauden työhar­joit­te­luun ja sitten jäin tänne töihin. Tiivis tahti on ollut koko ajan.

Kokoon­pa­no­työn­te­kijä Virpi Jäsperi kokoaa kolme­kym­mentä senttiä pitkän sylin­terin vartta. Kun häneltä kysyy varteen tarvit­ta­vien osien määrää, saa savolaisen vastauksen.

– No sehän riippuu sylin­te­ristä. Ohjain ja mäntähän ne ovat tärkeimmät osat. Sitten on väliholkki ja tiivis­teitä. Kun varsi on valmis, se asenne­taan putkeen. Sitten se lähtee koepon­nis­tuk­seen, Jäsperi sanoo.

Vuoden alussa alkaneen työsuh­teen alkuun Jäsperi sai vanhem­milta työnte­ki­jöiltä opastuksen tehtä­vään. Aiemmin Bilteman myyjänä työsken­nel­lyttä Jäsperiä miellyttää, että työajat ovat tasaiset kolmea vuoroa, eikä viikon­lop­puja tarvitse tehdä.

Lähet­tä­mö­työn­te­kijä Sari Rautava nostaa vankalla ammat­ti­tai­dolla parikym­men­ki­loisia sylin­te­rejä kuorma­la­valle. Hänellä tuli helmi­kuun alussa vuosi täyteen Hydro­li­nella, ja niin kuin moni muukin työntekijä, myös hän tuli töihin Hydro­linen järjes­tämän koulu­tuksen kautta.

”Mukavaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähet­tä­mössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on.”
SARI RAUTAVA Lähettämötyöntekijä

– Vastaan käytän­nössä yksin Valtran tuotteiden pakkauk­sesta ja lähet­tä­mi­sestä. Normaa­listi eri ihmiset pakkaavat ja hoitavat lähettämisen.

– Valtralla on omat ohjelmat, minne lähetykset pitää ajaa. Se pitää hallita. Näiden tuotteiden pakkauk­sessa on myös oma tyylinsä, sillä nämä ovat pohja­maa­lissa eivätkä valmiita kuten useimmat muut tuotteet.

Tuotteita on monen­laisia muutaman kilon painoi­sista yli metrin mittai­siin laittei­siin. Paina­vim­mil­laan tuotteet painavat 30 kiloa. Niihin Rautava saa apuja naapu­rista maalaamon miehiltä, sillä nostu­reita ei näiden valmiiden tuotteiden liikut­te­luun voi käyttää.

– Mukavaa tänne on joka aamu tulla. Olen ainut nainen täällä lähet­tä­mössä, enkä usko, että kovin pian toista tulee, sillä aika raskasta työtä tämä on, Rautava sanoo.

ROBOTTIAPULAISET

Neljä vuotta sitten taloon tullut koneis­taja Minttu Åman työsken­telee kymmen­kunta vuotta talossa olleen robotin kanssa. Robotti nostaa sorvat­tavan osan automaat­ti­sor­ville, ja kun työ on tehty, se palauttaa kappa­leen valmiiden osien laatik­koon ja tuo samalla uuden kappa­leen sorvat­ta­vaksi. Kaikki tämän tapahtuu sen mukaan, miten robotti on ohjelmoitu.

– Sorvi ja robotti on ohjel­moitu toimi­maan yhdessä. Mitään koulu­tusta minulla ei tähän ole, vaan työtä tekemällä olen oppinut toimi­maan robotin kanssa.

– Ammatin­va­lin­ta­neu­voja suosit­teli minulle alun perin metal­lialaa, ja kun tuossa vieressä asun, niin tänne oli helppo tulla ensin tutus­tu­maan, ja sillä tiellä tässä ollaan.

Robotin ja sorvin työtä valvo­taan kahdessa vuorossa ja kolmannen eli yövuoron ne tekevät itsenäi­sesti. Aina robot­ti­kaan ei tee aivan sen mukaan, miten pitäisi.

– Välillä sitä pitää ojentaa. Jos se menee jumiin, niin kyllä minä sen kuriin saan. Annan sille silloin käskyjä tuolta ohjaus­pöy­dältä, Åman sanoo.

Vähän matkan päässä hallin keskellä on huone, jossa työsken­telee kaksi kappa­leita siirtävää robottia ja kolman­tena hitsaus­ro­botti. Kaksi siirto­ro­bottia tarjoaa hitsaus­ro­bo­tille sylin­terin varren ja sen silmukan yhteen hitsat­ta­viksi. Kun hitsaus on valmis, siirto­ro­botit poimivat kappa­leen valmiiden tuotteiden laatik­koon ja syöttävät samalla uuden varren ja silmukan hitsausrobotille.

KOKEMUKSEN ÄÄNI

Koneis­taja Jari Jyrälä valmistaa CNC-koneella yksin­ker­tai­sesta aihiosta monimut­kaista sylin­terin nivel­päätä. Jyrälän kone on sama, joka oli aikanaan ensim­mäinen Kuopion alueelle hankittu CNC-kone.

Myös Jyrälä on Hydro­linen veteraani. Hänellä on takanaan 35 vuotta saman työnan­tajan palveluksessa.

– 1984 siirryimme Kuopion keskus­tasta tänne Vuore­laan. Siitä tämä on kasvanut koko ajan halli kerral­laan isommaksi.

Jyrälä työsken­telee osaval­mis­tuk­sessa, joka tuottaa Hydro­linen kokoon­panon tarvit­semia osia alihan­kin­tana silloin kun alihank­ki­joiden kapasi­teetti ei riitä, tai hankin­taerät ovat niin pieniä, ettei niitä kannata talon ulkopuo­lelta tilata.

– Kun tulee nopeita tuotannon muutoksia, me pystymme reagoi­maan niihin. Alihank­kijat tekevät massa­tuot­teita, eivätkä ne pysty reagoi­maan pieniin sarjoihin. Tiukkaa meilläkin välillä tekee, ja kolmea vuoroa välillä painetaan.

Mikä sitten on saanut pysymään talossa 35 vuotta?

– Kai sitä on urautunut ja uskoo, ettei sitä muualla ole sen parempaa. Tällä hetkellä meillä on kyllä hyvää se, että on todella nykyai­kaiset tuotan­to­tilat, jotka ovat varmasti Suomen huippua. Ei ole perin­teistä 1980-luvun konepa­ja­mei­ninkiä. Ja turval­linen työnan­ta­jahan tämä on ollut, paitsi mitä oli tuo vuoden 2008 lama, jolloin minäkin olin kolme kuukautta lomautettuna.

Maalari Laila Koivistoinen.

HYDROLINE OY

PERUSTETTU 1962
KOTIPAIKKA Siilin­järvi
PÄÄOMISTAJAT Laakkosen suku, Juuri Partners ja Ilmarinen
TUOTANTO Hydrau­li­sy­lin­te­reitä, noin 120 000 vuodessa
HENKILÖSTÖ 279, joista tuotan­nossa 223 (2017)
LIIKEVAIHTO 43 miljoonaa euroa (2017)

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PENTTI VÄNSKÄ