Työssä
Kuin palaavat muuttolinnut
Kausityöntekijät palaavat Mellanån taimitarhalle, kun on aika laittaa maahan ensimmäiset siemenet. Olemme aivan kuin muuttolinnut, jotka tulevat keväällä ja lähtevät syksyllä, toteaa pääluottamusmies Anja Bobäck-Stenlund 30-vuotisen kokemuksensa äänenpainolla.
Tuotantokauden kylvöt ovat käynnistyneet Kristiinankaupungin Dagsmarkissa sijaitsevalla Mellanån taimitarhalla. Tuotantohallista kuuluu tasainen pauhina, kun kylvökone sijoittaa automaattisesti yhden siemenen kasvatuslaatikon jokaiseen yhteensä 81 lokeroon.
– Kylvämme ensimmäiset siemenet yleensä maalis-huhtikuulla. Kone kylvää siemenet ja peittää ne turpeella, kertoo taimitarhan työntekijöiden pääluottamusmies Anja Bobäck-Stenlund, jolla on kädet täynnä työtä tuotantolinjalla.
Mellanå Plant on Suomen suurimpia taimitarhoja. Täällä kasvatetaan vuosittain 18 miljoonaa tainta, jotka sitten istutetaan eri puolille Suomea. Se tarkoittaa, että joka kymmenes Suomessa istutettava puu on peräisin Kristiinankaupungista.
– Pitää paikkansa. Ja aiomme parantaa vauhtia vielä entisestään. Jos viime vuonna tehtiin 100 prosenttia, niin nyt on aikomus päästä 110 prosenttiin, toteaa Bobäck-Stenlund tyytyväisenä.
Tällä hetkellä työntekijät ovat kylvämässä kuusen siemeniä, ja kuusi ja mänty ovatkin kysytyimpiä lajeja. Yritys toimittaa toki myös jonkin verran lehtipuita asiakkaiden toivomuksesta. Metsäteollisuuden tarpeet vaihtelevat vuosittain aina edellisvuoden hakkuukohteista riippuen.
– Se on lähinnä mäntyä ja kuusta. Seuraavina tulevat koivu ja lehtikuusi. Meillä on myös joka vuosi pikkuinen viljelmä erilaisia erikoiskuusia lähinnä messuesittelyä varten, jolloin messuilla kävijät voivat hankkia erikoisia taimia omiin puutarhoihinsa. Mehän viljelemme taimia metsäteollisuudelle eikä yksityisten puutarhanomistajien käyttöön, tarkentaa Bobäck-Stenlund.
Jos metsänomistajat suosivat eniten kuusta, niin mikä sitten on Bobäck-Stenlundin oma suosikkipuulaji?
– Joulun aikaan haluan kuusen, mutta tuskin minulla muuten on mitään suosikkia, hän naurahtaa.
SAMAAN AIKAAN MONIPUOLISTA JA YKSIPUOLISTA
Kun kylvökone on täyttänyt kasvatuslaatikot taimilla, työntekijät nostavat ne suureen metallikehikkoon. Ennen taimien kastelua laatikot eivät tosin ole kovin raskaita, mutta kun seisoo kylvökoneen äärellä päivät pitkät, tuntee kyllä tehneensä jotakin, sanoo Maj-Britt Koskela, joka on työskennellyt taimitarhalla vuodesta 1983 ja pitää työstään.
– Ei tämä ihan kevyttä hommaa ole. Jotkut työtehtävät ovat raskaampia kuin toiset, mutta kai siihen vain tottuu vuosien mittaan, hän toteaa naurahtaen.
Koskela kertoo, että työ on yhtä aikaa monipuolista ja yksipuolista. Juuri nyt se voi tuntua yksitoikkoiselta, kun seisoo viikkokaudet kylvökoneen äärellä, mutta tilanne tasaantuu tuotantokauden aikana.
– Jos katsoo koko tuotantokautta, niin työtehtävät vaihtelevat kyllä tosi paljon. Kylvämisen lisäksi poistamme muun muassa rikkakasveja viljelmiltä ja pakkaamme valmiita taimia. Työskentelen ehkä kaikkein mieluiten pakkauskoneella, koska siinä on monta työvaihetta, ja vaihdamme tehtäviä myös keskenämme aina tunnin välein. Siinä monipuolisuus näkyy ehkä parhaiten, hän sanoo.
Kun metallikehikko täyttyy tuotantolinjan päässä, Tom Rosengård ajaa trukkipiikit alustaan ja nostaa sen sivuun antaen näin tilaa uudelle alustalle. Vaihto sujuu nopeasti ja uskomattomalla tarkkuudella.
– Ehdin siirtää tunnissa noin 30 alustaa linjalta, joten saamme päivän aikana koko joukon tulevia taimia, hän sanoo peruuttaessaan trukkia. Kyydissä on vielä yksi alusta, joka siirretään kohta kasvihuoneelle vietävään pinoon.
– Kun meillä on kylvöaika, ajan trukkia kaiket päivät, mutta myöhemmin tuotantokauden aikana työ on vaihtelevampaa. Täällä on paljon erilaista tehtävää, jatkaa Rosengård, joka viihtyy hyvin työssään.
SIEMENESTÄ TAIMEKSI PUOLESSATOISTA VUODESSA
Tekijän käydessä taimitarhalla huhtikuun puolivälissä kahdeksan kasvihuoneen välillä on edelleen paksu lumikerros. Lumen alla on talvehtineita taimia, ja koko ulkosalla oleva viljelypinta-ala on 5,8 hehtaaria. Kasvihuoneissa on lisäksi 1,7 hehtaaria viljelyalaa.
Menemme erääseen kasvihuoneeseen, josta pelmahtaa vastaan jokin lähinnä trooppinen ilmanala, vaikka elämmekin alkukevättä. Öisin kasvihuoneissa joudutaan vielä turvautumaan lämmityskattiloihin, mutta päiväsaikaan aurinko riittää lämmön ylläpitäjäksi. Katse ilmanlaatumittariin paljastaa, että silmälaseihin tiivistyvä kosteus ja trooppinen tunne aiheutuvat lopulta kuitenkin vain kastelun jälkeisestä ilman kosteudesta.
– Täällä on 22,5 astetta, joka on oikein hyvä, kun ihannelämpötila on 20–25 astetta, sanoo yrityksen toimitusjohtaja ja osakas Rainer Bodman.
Kasvihuoneessa on edelleen karun näköistä, kun sinne on istutettu viikkoa aiemmin tulevia kuusia. Bodman ottaa yhden siemenen lokerosta ja näyttää, miten sen pinta on jo ehtinyt haljeta. Kohta hallissa vihertää, hän vahvistaa.
– 5–6 viikon päästä taimet viedään ulos vähän säästä riippuen. Silloin ne ovat jo 4–5 sentin korkuisia.
Anja Bobäck-Stenlund kertoo, että yhteen kasvihuoneeseen mahtuu kerrallaan yli miljoona tainta, joten nyt alkaa selvitä, miten he pystyvät toimittamaan vuosittain 18 miljoonaa tainta.
– Kylvämme kasvihuoneen 3–4 kertaa tuotantokauden aikana ja ehdimme laittaa noin kaksi kasvihuonetta viikossa.
Kesällä huippusesongin aikaan on myös paljon ulkotyötä, kun kasvit ovat ulkona. Se tuo tervetullutta vaihtelua työpäiviin.
– Vaihtelu on hyväksi, eikä haittaa yhtään, vaikka olisikin sadekesä. Meillä on kumisaappaat ja sadevaatteet eli oikein hyvä työvarustus, vakuuttaa Maj-Britt Koskela.
LUNTA EI KAIVATA VAIN HIIHTOKESKUKSISSA
Taimet, joita tuotetaan tuotantokauden ensimmäisellä puoliskolla, pakastetaan talveksi, niin että ne ovat pakattuina ja valmiina toimitettaviksi heti istutussesongin alkaessa seuraavana vuonna. Osa myöhemmin kylvetyistä taimista ei kuitenkaan ehdi kasvaa ennen syksyä ja ne joutuvat talvehtimaan ulkona. Aiemmin myös valmiit taimet talvehtivat ulkona, mutta se ei ole aivan ongelmatonta.
– Tavoitteenamme on, että kaikki toimitusta vaille valmiit taimet pakastetaan talveksi. Meillä ei tulee olemaan enää valmiita taimia, jotka talvehtivat ulkona. Talvien kanssa on täällä rannikolla vähän niin ja näin ja kasvit ja etenkin niiden herkät juuristot tarvitsevat lunta suojakseen, selittää Bodman.
Tämä talvi oli epätavallisen luminen myös Pohjanmaalla, mutta talven alkaessa taimitarhalla jouduttiin kuitenkin turvautumaan lumitykkeihin taimien suojelemiseksi.
– Meillä on kolme lumitykkiä, joita tarvitsimme vain tammikuussa, mutta silloin käytimme niitä 10 päivää, jotta saimme tarpeeksi vahvan lumikerroksen. Mutta sen jälkeen lunta on tosiaan ollutkin riittävästi, sanoo Bodman astellessaan paksun, taimia suojaavan lumivaipan päällä.Yrityksessä katsotaan luottavaisina tulevaisuuteen ja iloitaan myös metsäteollisuuden viime aikoina tekemistä investoinneista.
– Olemme investoineet myös itse, ja uusin miljoonaluokan investointimme on uusi pakastevarastomme, joka valmistui vuoden vaihteessa. Kunhan saamme hyllyt paikoilleen, pystymme pakastamaan 8–10 miljoonaa tainta talven yli, myhäilee toimitusjohtaja tyytyväisenä.
KAUSITYÖTÄ HYVÄSSÄ JA PAHASSA
Työntekijöiden kuvaillessa työskentelyä taimitarhalla sana ‘sesonki’ toistuu tavan takaa. Ala on sesonkipainotteista ja työ sen mukana. Se tarkoittaa myös, että työntekijöiden työt loppuvat joka syksy, kun kauden viimeiset taimet on pakattu ja pakastettu.
– Tullessani alalle kysymys ei ollut mistään pakastevarastoinnista, ja tuotantokausikin oli silloin paljon lyhyempi meille kausityöntekijöille. Silloin työt loppuivat jo syyskuun lopussa tai lokakuun alussa, kertoo Bobäck-Stenlund, joka on työskennellyt taimitarhalla yli 30 tuotantokauden ajan vuodesta 1987.
Kausityön tarkat alkamis- ja päättymisajat vaihtelevat kuitenkin vuodesta toiseen ja kunkin työtehtävien mukaan.
– Tällä tuotantokaudella olen työskennellyt itse joulukuun puolivälistä alkaen, mutta meillähän ei ole nyt vielä täyttä vahvuutta. Kesällä kun taimikkoa on myös puhdistettava, tarvitaan enemmän työvoimaa. Tällä hetkellä tuotannossa on kahdeksan työntekijää; parhaimmillaan meitä on yleensä noin 20 ja teemme vuorotyötä.
Kausityössä on puolensa, mutta työntekijät palaavat vuosi toisensa jälkeen uskollisesti kuin muuttolinnut.
– Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ansioiden kannalta se ei ole niin hyvä, mutta kaikkeen tottuu. Meillä on hyvin vähän työvoiman kiertoa, eivätkä 25–30 vuoden mittaiset työurat ole harvinaisuuksia. Työehtosopimuksen mukaisesti työntekijät palaavat myös vanhoina työntekijöinä, joten yleensä ehdimme pitää pienen loman loppukesällä, kertoo Bobäck-Stenlund.
Tom Rosengård, jolla on takanaan seitsemän kautta, on samoilla linjoilla. Hän oli viime talvena työttömänä kahden kuukauden ajan, kun taimitarhalla ei ollut hänelle mitään työtä.
– On tultava toimeen kassan työttömyyskorvauksella, ja tavallaan vapaus onkin ihan hyvä asia, mutta mieluummin olisin töissä ympäri vuoden.
Nähtäväksi jää, miten aktiivisuusmalli sitten vaikuttaa kausityöntekijöihin.
– Minulle kävi niin, että juuri kun olin joutumassa karenssiin pääsin töihin, sanoo Bobäck-Stenlund.
On kuitenkin todennäköistä, että uudesta mallista tulee harmia niin alan työntekijöille kuin työnantajille.
– Niin luultavasti käy. Kuten sanottu, kaikki eivät vielä ole töissä. Heille maksetaan varmaan alennettua työttömyyskorvausta, jolleivät he täytä aktiivisuusvaatimuksia. Jos heille tarjotaan muuta työtä, niin heidänhän pitää ottaa se vastaan, ja silloin voi käydä niin, että he eivät ole enää käytettävissä meidän tuotantokautemme alkaessa. Sellainen riski on aina olemassa.
AB MELLANÅ PLANT OY
PERUSTETTU 2011 omistajanvaihdoksen jälkeen. Paikalla on ollut taimitarhatoimintaa vuodesta 1965
KOTIPAIKKA Kristiinankaupunki
TUOTANTO Puun taimet, etenkin mänty ja kuusi
TOIMINTA-ALUE Koko Suomi, 2–5 % vientiä Ruotsiin
LIIKEVAIHTO 2,5 miljoonaa euroa
HENKILÖKUNTA Kausityöntekijät. 4–20 tuotantotyöntekijää tehokkaan vaiheen aikana
TEKSTI JOHAN LUND
KUVAT JOHANNES TERVO
