HARRASTAJA: Malla Ambrusin: Koiravaljakkohiihto on vauhdin hurmaa

teollisuusliitto

Malla Ambrusinin intohimo on koiravaljakkohiihto. Siinä tärkeää on hiihtäjän ja koiran yhteistyö.

Ilman koiraakin Malla Ambrusinin, 31, luisteluhiihto on vauhdikasta, mutta koiran vetämänä hän kiitää vielä lujempaa. Valjakkohiihto ei ole helppoa, vaan se vaatii monipuolista treeniä hiihtäjältä ja koiralta.

– Siinä mennään parina, valjakkona, yhdessä. Niin kovaa koiraa ei varmasti ole, että se yksin jaksaisi raahata hiihtäjää perässään. Valjakkohiihto perustuu yhteistyöhön.

Ambrusinin parilla, belgianpaimenkoira Pikillä, on yllään vetovaljaat ja heidän välissään on joustoliina. Hiihtäjällä on vetovyö, johon hän kiinnittää koiran.

– Hiihto sujuu koiran kanssa nopeammin kuin ilman koiraa. Valjakkohiihdon jälkeen on tylsä hiihtää yksin, vaikka sitä pitää aika paljon tehdä, jotta luistelutekniikka kehittyy.

Mestariksi tullakseen myös koiran pitää jaksaa harjoitella.

– Se tarvitsee ladunlukutaitoa. Menee pari vuotta, jotta sillä on hyvä kisata.

Hiihtäjältä laji edellyttää luisteluhiihtotaitoa. Usealla harrastajalla on kilpahiihtotausta.

KILPAILU JA KOIRAN PSYKOLOGIA

Ambrusin kilpailee naisten yleisessä C-sarjassa, johon hiihtäjien pareina osallistuu eri rotuisia koiria: belgianpaimenkoiria, saksanpaimenkoiria, border collieita, australianpaimenkoiria, beauceroneja… Moniin rotuihin perustuva C-sarja on osanottajamäärällä mitaten kilpailujen suosituin.

Lajissa on asioita, joita voi oppia vain kilpailemalla, sillä koirat vaikuttavat ladulla toisiinsa.

– Lähtö tapahtuu minuutin välein. Sillä on merkitystä, saatko edellä lähteneen kiinni vai tuleeko takaa lähtenyt sinusta ohi, Ambrusin kertoo.

– Jos takaa lähtee oikein kova pari, joka tulee ohi ja jos koirasi syttyy siitä liekkiin, saatte peesiapua. Olette mahdollisesti kilpailussa toisia riippuen tietenkin siitä, miten lujaa muut ovat menneet. Voitte saada loppumatkalle hurjan vauhdin, kun koirasi intoutuu juoksemaan toisen perässä.

– Tai sitten edessänne lähtee sellaisia, joita saatte ohitettua. Koira syttyy siitä, kun se näkee, että ahaa, tuolla menee toinen koira. Se ajattelee, että nyt se otetaan kiinni. Ja kun se pääsee ohittamaan, niin se vaistoaa, että ladulla on lisää ohitettavia.

Toisinaan koiran seuranhalu voittaa kilpailuvietin.

– Joskus muodostuu kolmen valjakon porukka, jossa jokainen hiihtäjä kannustaa omaa koiraansa, että mene, mene nyt! Mutta joskus koirista on kauhean kiva juosta porukassa. Tilanteet kisassa ovat erilaisia kuin yksinään treenatessa.

Koiran kilpailuvietti on yksilöllinen ominaisuus.

– Meillä on kolme belgianpaimenkoiraa. Piki ja Zeli rakastavat tehdä tätä. Kolmas, Papu, on onnellinen, jos se saa vain pötkötellä kotona. Se kokee, että se on sen homma. Sitä on yritetty treenata, mutta ei se siihen syty.

PARI AUTTAA TOINEN TOISTAAN

Koiran nautinto perustuu Ambrusinin mukaan siihen, että se tykkää liikkua kaverin kanssa, ja se on valmis antamaan kaikkensa.

– Alamäessä on hienoa katsoa, kun koira oikein venyttää ja lyö peliin kaiken, minkä saa itsestään vauhtia irti.

Eniten koiran veto auttaa hiihtäjää tasaisella.

– Ylämäessä se ei jaksa vetää, jos hiihtäjä heittäytyy matkustajaksi. Nousussa on hiihtäjän itse pakko yrittää oikein tosissaan, ettei väsytä koiraa kuolemankieliin. Kun tasainen alkaa, ja jos koira on ihan hapoilla, ei se jaksa pitää vauhtia.

Alamäessä hiihtäjä joutuu jarruttelemaan.

– Laskiessa suksilla menee paljon lujempaa, mihin koira kykenee. Kun on oikein jyrkkä alamäki, on pakko jarruttaa koiraakin, kun se yrittää juosta kovempaa kuin se suosiolla pystyisi.

TAPPION JÄLKEEN KOIRA EI MURJOTA

Koira tykkää kannustuksesta.

– Mennään, mennään, mennään! Vetää, vetää, vetää! Hyvä, hyvä, hyvä! Niillä meidän koirat toimivat, Ambrusin mainitsee.

– Koira tykkää, jos joku on ladun varrella ja kannustaa. Se on ihan innoissaan, että ollaanpas me hyviä.

Monesti urheilijat tappion jälkeen murjottavat. Se ei koske kilpailevaa koiraa, jolle liikunta itsessään on ylin nautinto.

– Koirasta on hienoa, että se on päässyt juoksemaan. Koirat ovat ihmisen kilpailuvietin välineitä. Niille on ihan sama ovatko ne ykkösiä vai viimeisiä, kunhan niillä on kivaa. Eivät ne raukat ymmärrä, onko mitali kaulassa vai ei. Liikunnasta ne tykkäävät, ja ne ovat aina yhtä iloisina painamassa.

Suorituksesta koira tietää odottaa palkintoa.

– Meidän poika palkkautuu koirien purupatukalla tai pallolla. Kun se aloittaa, se tietää, että minä saan tästä jotain, oli se sitten pallo, patukka tai ruoka.

KATSOMOSSA SIKAJÄNNÄÄ

Kaikkein jännittävimmän kisahetken Ambrusin kertoo kokeneensa koiravaljakkohiihdon katsomossa.

– Mieheni Pasi hiihti Pikin kanssa sprinttiä, joka on puolitoista kilometriä pitkä matka.

– Oli äärettömän jännää katsoa, kun näki melkein koko lenkin ja Piki oli ainut mustatukkainen koira, helppo erottaa joukosta. Itse en voinut muuta kuin seisoa paikallaan ja jännittää, että mene, mene, mene! Sikajännää!

– Siinä kävi niin inhottavasti, että toinen koira sai Pikin kiinni ylämäessä ja puri. Ensimmäisen kerran se oli käynyt puremassa jo startissa.

Purija diskattiin.

– Onneksi Piki ei ole kauhean herkkä koira, joten sille ei jäänyt pahaa mieltä, eikä se kantanut kaunaa.

MONIPUOLISTA TREENIÄ

Ambrusin on harrastanut koiravaljakkohiihtoa seitsemän vuotta. Perheeseen syntyneet lapset Mette, 4, ja Iivo, 2, ovat merkinneet kilpailu- ja treenitaukoa, mutta satsaus ensi talveen on jo alkanut.

– Ensi vuonna kilpaillaan. Pikin kanssa on tänä vuonna hiihdetty paljon. Lapsetkin rupeavat olemaan siinä iässä, että he eivät tarvitse minua yhtä paljon kuin ennen.

Kohta ovat edessä kesätreenit.

– Kesällä pohjakunto tehdään fillarilla, hölkällä, uimalla tai rullaluistellen. Voin ottaa koirat mukaan juoksemaan. Läskipyörä, jossa on paksut renkaat, on maastoharjoittelussa hyvä peli.

Koiravaljakkohiihto on vuosien varrella muuttunut.

– Aikaisemmin tyypit vetivät perinteisellä hiihtotyylillä koiran perässä, mutta nykyisin kaikki menevät luisteluhiihdolla. Aikaisemmin oli paljon pulkkaluokkia: oli koira aisoissa, sen perässä painollinen pulkka ja pulkasta lähti hiihtäjälle naru. Laji oli ennen vaativampaa. Nykyään se on harrastajaystävällisempää.

 

MALLA AMBRUSIN
Koiravaljakkohiihto
Kilpailee Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) alaisissa kilpailuissa
Seura Pieksämäen palveluskoirayhdistys
Pieksämäki
Metallityöntekijä
Franke Finland Oy

Katso video Malla Ambrusinin ja belgianpaimenkoira Pikin vauhdista ladulla.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JA VIDEO HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN