VIERAILIJA: Pasi Vainikka: Tule­vai­suu­den ener­gia olemme me

”Ener­gia­verkko, kauko­läm­pö­lai­tos, ener­gia­stra­te­gia.” Kuulos­taako tylsältä? Kyllä. Miksi? Siksi, että ener­gia-asiat­han kuulu­vat perin­tei­sesti jonkun muun, yleensä ison ener­giayh­tiön hoidet­ta­vaksi. Inter­net ja siihen kytke­tyt ener­gia­lait­teet tuovat kuiten­kin meidät kaikki aktii­vi­siksi toimi­joiksi uusilla sähköi­sillä energiamarkkinoilla.

Jos kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­töjä halu­taan rajoit­taa, täytyy ener­gian­käyt­töä sähköis­tää. Tämä tarkoit­taa, että fossii­lis­ten polt­toai­nei­den polt­ta­mi­sesta luovu­taan ja hiili­va­paa sähkö ottaa pääe­ner­gia­läh­teen roolin. Tällaista sähköä tuot­ta­vat uusiu­tu­vat ener­gia­läh­teet ja ydinvoima.

Volvo ilmoitti, että vuoden 2019 jälkeen sen kaikissa uusissa henki­lö­au­to­mal­leissa on jonkin­lai­nen sähkö­moot­tori ja ‑akku. On myös selvää, että uudet autot kytke­tään inter­ne­tiin. Auto, sen tieto­lii­ken­neyh­teys ja sähkö­akku teke­vät autosta ener­gia­mark­ki­noille osapuo­len. Se voi kulut­taa sekä syöt­tää sähköä verk­koon tai varas­toida sitä ilman, että auton käyt­tä­jän tarvit­see asiasta huolehtia.

Jos sähkö­jär­jes­tel­mässä tulee häiriö, säätö­ener­giaksi ei tule­vai­suu­dessa rien­nä­kään Pohjois-Ruot­sin vesi­voi­ma­lan propel­lit, vaan parvi sähkö­au­to­jen akkuja, jotka voidaan ohjel­moida teke­mään erilai­sia temp­puja ener­gia­jär­jes­tel­män hyväksi. Lisäksi auton haltija voi tehdä auton kulut­ta­malle sähkölle sellai­sen sähkö­so­pi­muk­sen kuin haluaa. Tuuli‑, norppa- tai vaikka ydin­säh­köä. Tai sähköä voi tuot­taa omilla aurin­ko­pa­nee­leilla. Kulut­taja siis voimaan­tuu osaksi ratkai­sua ongel­man sijaan.

Entä miten on nyt? Kun tank­kaamme autoa bensa-asemalla, millaista osal­li­suutta voi kokea, ja millai­nen on dialogi, joka käydään asiak­kaan ja öljy-yhtiön välillä? Mitkä ovat asiak­kaan vaih­toeh­dot? Dialo­giin öljy-yhtiön kanssa ei ole olemassa mitään edel­ly­tyk­siä, pelkkä ajatus­kin kuulos­taa hassulta. Ja mitä tulee uusiu­tu­viin polt­toai­nei­siin, niiden osuus tankissa on määri­telty uusiu­tu­van ener­gian edis­tä­mistä koske­vassa lain­sää­dän­nössä eduskunnassa.

Tuntuu aika kaukai­selta. Inter­net ja siihen kytke­tyt ener­gia­lait­teet murta­vat tämän etäi­syy­den ja ne muodos­ta­vat tule­vai­suu­den sähköi­sen ener­gia­jär­jes­tel­män ytimen.

”Sähköis­ty­mi­nen voi avata mahdol­li­suuk­sia uudelle liike­toi­min­nalle tai uusille teol­li­suu­den aloille.”

Myös teol­li­suu­den proses­seja pitää sähköis­tää. Mielen­kiin­toi­nen esimerkki on SSAB:n hanke korvata kivi­hiili sähköllä tuote­tulla vedyllä teräk­sen tuotan­non raaka-aineena. Tämä olisi merkit­tävä uusi tekniikka, sillä teräs­teol­li­suus kulut­taa 15 prosent­tia maail­man kivi­hii­lestä ja vastaa 7 prosen­tista maail­man kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­töjä. Sähkö ei kuiten­kaan ilmesty tyhjästä. Jos SSAB vaih­taisi kivi­hii­len sähköön, sitä kuluisi arviolta Suomen koko nykyi­sen ydin­voi­ma­tuo­tan­non verran.

Maail­man ener­gia­kart­taa piir­re­tään parhail­laan uudel­leen. Aurin­ko­säh­kön tuotan­to­kus­tan­nus parhaim­milla tuotan­toa­lueilla on noin puolet pohjois­mai­sen pörs­si­säh­kön hinnasta. Tämä luo kilpai­lue­tua aurin­ko­vyö­hyk­keelle. Ei ole siis ihme, että äsket­täin Saudi Arabia julkisti aikeensa inves­toida 200 miljar­dia dolla­ria aurin­ko­voi­maan, jonka tuotan­to­teho olisi noin 15-kertai­nen Suomen talviai­kai­seen sähkön­ku­lu­tuk­seen verrattuna.

Sähkö mahdol­lis­taa myös polt­toai­nei­den valmis­tuk­sen ilmasta erote­tusta vedestä ja hiili­diok­si­dista. Eli ener­gia­pro­ses­sien kään­tä­mi­sen vastak­kai­seen suun­taan kuin on totuttu. Suomessa tuotet­tiin ”polt­toai­netta ilmasta” aurin­ko­säh­kön avulla VTT:n ja Lappeen­ran­nan teknil­li­sen yliopis­ton LUT:n Soletair-pilottilaitoksella.

Sähköis­ty­mi­nen voi siis avata uusia, yllät­tä­viä mahdol­li­suuk­sia koko­naan uudelle liike­toi­min­nalle tai uusille teol­li­suu­den aloille.

PASI VAINIKKA
Kirjoit­taja on VTT:n johtava tutkija ja LUT:n dosentti.