Muutos, rutiini ja turvallisuus

Turval­lisen ja terveel­lisen työympä­ristön kaksi keskeistä haastetta ovat muutos ja rutiini.

Aina kun työpai­koilla otetaan käyttöön uutta laitteistoa, uusia raaka-aineita tai tuotan­to­mal­leja, on tarkas­tel­tava, mitä riskejä työnte­ki­jöiden turval­li­suu­delle tai tervey­delle siitä mahdol­li­sesti aiheutuu. Arvio ja mahdol­liset toimen­pi­teet on tarpeen toteuttaa riippu­matta siitä, toimi­taanko yrityk­sessä esimer­kiksi kiireen tai talou­del­lisen paineen alla. Jos tapaturmia tai työpe­räisiä altis­tu­misia pääsee tapah­tu­maan, eivät mitkään selitykset palauta todel­li­suutta niitä edeltä­vään aikaan.

Muutos on melko helppo tunnistaa mahdol­li­seksi riskiksi, mutta toisin voi olla, kun toiminta jatkuu totutuissa uomissa. Se luo vaiku­telman taval­li­suu­desta ja voi luoda harha­kuvan turval­li­suu­desta. Kuitenkin ajatus siitä, että kaikki on kunnossa, kun mitään vakavampaa ei ole tapah­tunut, on työsuo­jelun arkki­vi­hol­linen. Ongel­maksi muodostuu riskien tunnis­ta­misen ja vakavasti ottamisen heiken­ty­minen. Kestävä lähes­ty­mis­tapa on se, että ei ole olemassa poikkeuksia, jolloin työsuo­jelu, turval­li­suus­oh­jeiden antaminen ja niiden noudat­ta­minen olisivat vähemmän tärkeitä tehtäviä. Vastuu on ennen muuta yrityk­sillä, mutta myös työnte­ki­jöillä. Turval­li­suus syntyy yhteistoiminnalla.

Turval­lisen ja terveel­lisen työympä­ristön raken­ta­mi­sessa on nähtä­vissä toinenkin jaottelu kahteen keskei­seen haastee­seen. Ensim­mäinen on olemassa olevan tieto­taidon ottaminen työpai­koilla käyttöön, ja toinen on kaikki se, mistä emme vielä tiedä riittä­västi. Esimerkki ensim­mäi­sestä on puupöly ja jälkim­mäi­sestä nanoteknologia.

Kun puupölyä tutkit­tiin, havait­tiin, että suuremmat partik­kelit jäävät hengi­tet­täessä nenään ja nieluun, mutta pienet hiukkaset kulkeu­tuvat keuhkoihin ja veren­kier­toon asti. Puupölyn todet­tiin aiheut­tavan paitsi riskin astmaan sairas­tu­mi­sesta myös syöpä­riskin. Kun tietämys lisääntyi, pystyt­tiin puupö­lylle asetta­maan raja-arvot. Siitä alkoi pitkä marssi työpaik­kojen ohjaa­mi­seksi raja-arvojen sisälle. Tilanne on vuosi­kym­menten saatossa kohen­tunut, mutta paran­net­tavaa riittää edelleen.

Työter­veys­lai­toksen mukaan suurin osa nanoma­te­ri­aa­leista on nykytie­tä­myksen mukaan turval­lisia työpai­koilla esiin­ty­vissä pitoi­suuk­sissa. Samalla kuitenkin elämme puutteel­lisen tiedon varassa. Tarve uudelle, luotet­ta­valle ja riippu­mat­to­malle tutki­mus­tie­dolle on suuri, jotta työnte­ki­jöitä suoje­levat raja-arvot voidaan määri­tellä ja viedä osaksi työpaik­kojen käytän­töjä. Ennen sitä on työtur­val­li­suu­dessa nouda­tet­tava erityistä varovai­suutta. Oleel­lista on pölyn vähen­tä­minen. Esiintyy se missä muodossa tahansa, on se aina haital­lista viimeis­tään silloin, kun se pääsee kulkeu­tu­maan veren­kier­toon asti.

Uudet tekno­lo­giat sisäl­tävät mahdol­li­suuksia valmistaa tuotteita aikai­sempaa puhtaammin menetelmin ja vähemmän ympäristöä kuormit­tavin loppu­tu­loksin. Se on tavoit­te­le­misen arvoinen kehitys­suunta, kunhan työnte­ki­jöiden tai kulut­ta­jien tervey­destä ja turval­li­suu­desta ei tingitä.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja