Muutos, rutiini ja turvallisuus

Turval­li­sen ja terveel­li­sen työym­pä­ris­tön kaksi keskeistä haas­tetta ovat muutos ja rutiini.

Aina kun työpai­koilla otetaan käyt­töön uutta lait­teis­toa, uusia raaka-aineita tai tuotan­to­mal­leja, on tarkas­tel­tava, mitä riskejä työn­te­ki­jöi­den turval­li­suu­delle tai tervey­delle siitä mahdol­li­sesti aiheu­tuu. Arvio ja mahdol­li­set toimen­pi­teet on tarpeen toteut­taa riip­pu­matta siitä, toimi­taanko yrityk­sessä esimer­kiksi kiireen tai talou­del­li­sen paineen alla. Jos tapa­tur­mia tai työpe­räi­siä altis­tu­mi­sia pääsee tapah­tu­maan, eivät mitkään seli­tyk­set palauta todel­li­suutta niitä edel­tä­vään aikaan.

Muutos on melko helppo tunnis­taa mahdol­li­seksi riskiksi, mutta toisin voi olla, kun toiminta jatkuu totu­tuissa uomissa. Se luo vaiku­tel­man taval­li­suu­desta ja voi luoda harha­ku­van turval­li­suu­desta. Kuiten­kin ajatus siitä, että kaikki on kunnossa, kun mitään vaka­vam­paa ei ole tapah­tu­nut, on työsuo­je­lun arkki­vi­hol­li­nen. Ongel­maksi muodos­tuu riskien tunnis­ta­mi­sen ja vaka­vasti otta­mi­sen heiken­ty­mi­nen. Kestävä lähes­ty­mis­tapa on se, että ei ole olemassa poik­keuk­sia, jolloin työsuo­jelu, turval­li­suus­oh­jei­den anta­mi­nen ja niiden noudat­ta­mi­nen olisi­vat vähem­män tärkeitä tehtä­viä. Vastuu on ennen muuta yrityk­sillä, mutta myös työn­te­ki­jöillä. Turval­li­suus syntyy yhteistoiminnalla.

Turval­li­sen ja terveel­li­sen työym­pä­ris­tön raken­ta­mi­sessa on nähtä­vissä toinen­kin jaot­telu kahteen keskei­seen haas­tee­seen. Ensim­mäi­nen on olemassa olevan tieto­tai­don otta­mi­nen työpai­koilla käyt­töön, ja toinen on kaikki se, mistä emme vielä tiedä riit­tä­västi. Esimerkki ensim­mäi­sestä on puupöly ja jälkim­mäi­sestä nanoteknologia.

Kun puupö­lyä tutkit­tiin, havait­tiin, että suurem­mat partik­ke­lit jäävät hengi­tet­täessä nenään ja nieluun, mutta pienet hiuk­ka­set kulkeu­tu­vat keuh­koi­hin ja veren­kier­toon asti. Puupö­lyn todet­tiin aiheut­ta­van paitsi riskin astmaan sairas­tu­mi­sesta myös syöpä­ris­kin. Kun tietä­mys lisään­tyi, pystyt­tiin puupö­lylle aset­ta­maan raja-arvot. Siitä alkoi pitkä marssi työpaik­ko­jen ohjaa­mi­seksi raja-arvo­jen sisälle. Tilanne on vuosi­kym­men­ten saatossa kohen­tu­nut, mutta paran­net­ta­vaa riit­tää edelleen.

Työter­veys­lai­tok­sen mukaan suurin osa nano­ma­te­ri­aa­leista on nyky­tie­tä­myk­sen mukaan turval­li­sia työpai­koilla esiin­ty­vissä pitoi­suuk­sissa. Samalla kuiten­kin elämme puut­teel­li­sen tiedon varassa. Tarve uudelle, luotet­ta­valle ja riip­pu­mat­to­malle tutki­mus­tie­dolle on suuri, jotta työn­te­ki­jöitä suoje­le­vat raja-arvot voidaan määri­tellä ja viedä osaksi työpaik­ko­jen käytän­töjä. Ennen sitä on työtur­val­li­suu­dessa nouda­tet­tava erityistä varo­vai­suutta. Oleel­lista on pölyn vähen­tä­mi­nen. Esiin­tyy se missä muodossa tahansa, on se aina haital­lista viimeis­tään silloin, kun se pääsee kulkeu­tu­maan veren­kier­toon asti.

Uudet tekno­lo­giat sisäl­tä­vät mahdol­li­suuk­sia valmis­taa tuot­teita aikai­sem­paa puhtaam­min mene­tel­min ja vähem­män ympä­ris­töä kuor­mit­ta­vin loppu­tu­lok­sin. Se on tavoit­te­le­mi­sen arvoi­nen kehi­tys­suunta, kunhan työn­te­ki­jöi­den tai kulut­ta­jien tervey­destä ja turval­li­suu­desta ei tingitä.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja