Ihminen ei suorittavassa työssä pärjää koneelle, mutta hänestä voi tulla robotin työkaveri.

12.1.2018

– Suomen kannattaa kunnianhimoisesti tavoitella johtavaa asemaa digitalisaation ja robotisaation avainteknologioissa, sanoo SAK:n työelämäasiantuntija Ismo Kokko.

– Näin varmistetaan, että uudet työpaikat syntyvät juuri Suomeen.

Kokon mukaan teknologisille murroksille on tyypillistä, että ne vähentävät suorittavan työn määrää ja luovat uusia ammattiryhmiä katoavien tilalle.

– Näin tapahtuu myös käsillä olevassa neljännessä teollisessa vallankumouksessa, joka perustuu teollisuuden digitalisaatioon ja robottien nopeaan laadulliseen kehittymiseen ja niiden määrän kasvuun.

Kokko uskoo, että robotisaatio avaa yrityksille uusia mahdollisuuksia lisätä tuotantoa länsimaissa, koska silloin ne pystyvät nykyistä paremmin reagoimaan asiakkaiden tarpeisiin.

– Suurten ja kalliiden teollisuusrobottien rinnalle kehitetään pieniä, havaintokykyisiä ja toimintaansa muokkaavia cobotteja, joilla on kyky työskennellä yhdessä ihmisten kanssa.

Suomessa teollisuudesta on kadonnut kymmenen vuoden aikana noin 100 000 työpaikkaa, mutta tilalle on syntynyt uutta työtä, jolle yhteisenä nimittäjänä on korkeampi tuottavuus.

– Mikäli pysymme kehityksen kärjessä, on kohtuullista olettaa, että korkeamman tuottavuuden työpaikat lisääntyvät Suomessa, arvioi Kokko.

ROBOTISTA TULEE IHMISEN KAVERI

Teknologisiin murroksiin liittyy Kokon mukaan luovan tuhon ajatus, jonka mukaan osa töistä poistuu ja osa muuttuu.

– Teorian mukaan markkinoilla menestyvät ne yritykset, jotka kykenevät muuntautumaan teknologian mukana parantaen näin tuottavuuttaan ja kilpailukykyään kansainvälisillä markkinoilla. Avaimet tähän menestykseen löytyvät investoinneista ja osaavista työntekijöistä.

– Ne yritykset, jotka eivät pysy tuottavuuskisassa mukana joko supistuvat tai joutuvat poistumaan markkinoilta kokonaan.

Kokon mukaan tulevaisuuden robotti ei välttämättä vie työtä pois, vaan siitä on tulossa ihmisen työkaveri, joka mahdollistaa työn tekemisen nopeammin ja laadukkaammin.

– Sen sijaan, että robotit ottavat tehtäväkseen kokonaisia tuotantolinjoja, voidaan tuotannon laatua ja toimintavarmuutta parantaa oleellisesti robottien avulla. Ne ovat asioita, joita teollisuusyritysten asiakkaat useimmiten hakevat.

TYÖAJASTA KANNATTAA KESKUSTELLA

Kokon mielestä ay-liikkeen pitää ilman muuta olla robotisaation kehityksessä mukana ja ohjata sitä sellaiseen suuntaan, että työntekijän näkökulmaa ei unohdeta.

– Ay-liikkeen pitää ottaa aktiivisesti osaa teknologiakehityksestä käytävään keskusteluun, eikä jäädä sivustakatsojaksi, kun tulevaisuuden työtä luodaan.

Edunvalvonnalla pitää hänen mukaansa huolehtia siitä, että osaamista kehitetään koko tuotantoketjussa, eikä pelkästään huippuyksiköissä.

– Asiaan liittyy myös esimerkiksi työaikoihin liittyvä keskustelu. Jos robotit tekevät perustyön, pitääkö työajan olla edelleen sama, vai voidaanko työtä jakaa uudella tavalla.

Tuoko robotiikka työn takaisin Suomeen?

Robottien ansiosta Suomeen syntyy uusia työpaikkoja. Työtä palaa takaisin myös halpatyövoiman maista.

Suomen Robotiikkayhdistyksessä toimiva Deltatron Oy:n toimitusjohtaja Juhani Lempiäinen on ollut mukana hankkeissa, joissa teollista työtä tuodaan Kiinasta takaisin Suomeen.

– Paluumuutossa robotiikka on ollut jonkinmoisessa roolissa, ehkä pääroolissakin. Mutta paluun motivaatio ei ole automaatio, vaan se, että saadaan laadun hallinta omiin käsiin. Laatutekijä on kaikkein merkittävin paluun motivoija.

Lempiäisen mukaan sellaisenkin työn saaminen ulkomailta Suomeen on mahdollista, joka alun perin tehdään robotilla.

– On työtehtäviä, joita ei voi käsin tehdä. Esimerkiksi elektroniikan kokoonpano on mennyt niin pieneen mittaluokkaan, etteivät edes siroimmat kädet Kaukoidässä kykene sitä tekemään. Siellä käytetään robotteja.

– Silloin herää kysymys, että jos samanlaisia robotteja on siellä ja meillä, niin voitaisiinko työ tehdä meillä.

TYÖ SIELLÄ, MISSÄ MARKKINAT

Työn paluumuuttoa hillitsee se, että väkirikkaassa Aasiassa tuotteiden valmistus tapahtuu keskellä isoja markkinoita.

– Jos tuotanto on jo lähtenyt pois Suomesta, sen tuominen takaisin ehdoin tahdoin saattaa olla pikkuisen liian toiveikas ajatus, elleivät tuotteen markkinat ole oikeasti jossain muualla kuin Aasian suunnalla.

Lempiäisen mukaan haastavalta näyttää myös Baltiaan ja Puolaan siirtyneen konepajateollisuuden saaminen Suomeen takaisin.

– Keski-Euroopan läheisyys vaikuttaa siellä erityisesti teräsrakenteiden valmistuksessa. Baltian maat ja Puola käyttivät EU:n tukirahoja viisaasti tuotannon kehittämiseen. Siellä yksityiset yritykset saivat puolet investoinneista anteeksi EU:n liittymisrahoilla.

– Vaikka niitä ei enää makseta, laitteet ovat siellä, eivätkä ne tietenkään sieltä tule Suomeen. Kilpailuetu on Baltiassa ja Puolassa ainakin vielä joidenkin vuosien ajan.

ILMAN ROBOTTIA EI SUOMEN SUURINTA TEHDASTA

Lempiäisen mukaan merkkejä robotiikan työpaikkoja vähentävästä vaikutuksesta ei ole teollisuudessa toistaiseksi näkynyt, päinvastaisia kyllä.

Esimerkkinä toimii Uudenkaupungin autotehdas, josta on lyhyessä ajassa kasvanut Suomen suurin yksittäinen työpaikka. Robotteja tehtaalla on 350 ja työntekijöitä noin 3 000.

– Ilman robotteja koko tehdasta ei olisi enää olemassa. Siinä mielessä robotiikan puolesta on helppo liputtaa.

Perussyy ison tuotannon tuloon Suomeen ei Lempiäisen mukaan ollut kuitenkaan robotiikka, sillä automaatio on samankaltaista kaikilla autotehtailla. Ratkaiseva tekijä oli suomalaisten kyky käynnistää tuotanto nopeammin isoihin kilpailijoihin verrattuna.

TULOSSA ROBOTTIEN VUOSIKYMMEN

Lempiäinen nimittää seuraavaa kymmentä vuotta robottien vuosikymmeneksi, jolloin kasvuennuste on 20 prosenttia vuodessa.

– Yhä useampi kohtaa teollisella työpaikalla robotin, ja me tavalliset pulliaiset kohtaamme robotin ensi kertaa palvelutehtävissä.

Suomella on Lempiäisen mukaan edellytykset luoda tuottava vientiteollisuuden haara myös robottien valmistuksesta ja niiden ohjelmoinnista.

– Ulvilassa toimiva Cincorp, joka vuonna 1975 aloitti Rosenlewin työkaluosastona, on kasvanut merkittäväksi robottien valmistajaksi, joka työllistää yli 300 henkeä. Kaikkiaan robottialalla työskentelee Suomessa 1 200 ihmistä, joten enää se ei ole aivan pieni ala.

Lempiäisen mukaan robotit halpenevat, ja markkinoille on tulossa uudenlaisten robottien sukupolvi, yhteistyörobotit.

– Häkki otetaan pois robottien ympäriltä, ja päädytään siihen, että ihminen ja kone tekevät työtä samassa tilassa. Sillä saavutetaan kustannusten ja tilan säästöä. Ihminen tekee sen, mikä on hänelle luontaisinta, ja lopun tekee robotti.

Lempiäinen pitää mahdollisena, että robottien ympärille syntyy Saksan esimerkin mukaisesti uudenlaisia pikkufirmoja, joiden ytimen muodostavat ihminen ja robotti.

– Kun yritykseen tulee isompia tilauksia, mies ja robotti tulevat paikalle ja suorittavat tehtävän. Ne poistuvat, kun tuotanto lakkaa. Tällaiseen hyvin joustavaan suuntaan ollaan matkalla.

SUOMI JÄLJESSÄ NAAPURIMAITA

Suomessa robottien määrä kasvaa Lempiäisen mukaan nykytahdilla noin 400 laitteella vuodessa. Naapurimaihin verrattuna Suomen kehitys on hidasta, sillä Ruotsissa ja Tanskassa investointitahti robotiikkaan on kymmenkertainen.

– Me olemme kehityksessä jäljessä selvästi Ruotsiin, mutta ennen kaikkea Tanskaan verrattuna. Meillä on paljon tekemistä.

Lempiäisen mukaan noin 400 robotin tahdilla Suomi pystyy säilyttämään nykyisen teollisen tuotannon määrän, mutta ei juuri kasvattamaan sitä.

– Neljäsataa robottia on sellainen kipuraja, että jos sen alle mennään, Suomen tuotantokyky laskee, niin kuin tapahtui vuodesta 2008 vuoteen 2015 saakka. Vajaa kymmenen vuotta mentiin alamäkeä, ja teollisuuden tuotannosta putosi pois neljännes.

– Jos menetettyä volyymia yritetään kiriä umpeen, se onnistuu pienimuotoisesti, mutta on vaikea kuvitella, että koko neljännestä saataisiin kiinni.

OSAAJISTA TULLAAN KILPAILEMAAN

Lempiäisen mukaan suomalaisten ikärakenne pitää huolen siitä, että työpaikoilta hupenee tasaisesti työvoimaa. Teollisuus joutuu kilpailemaan pienenevistä ikäluokista muiden alojen kanssa.

– Eräs haaste on teollisuuden imago, joka ei puhuttele nuorisoa enää entisellä tavalla, vaan peliteollisuus ja suora ohjelmointi houkuttelevat enemmän. Se pitää huolen siitä, että automaatiolle on olemassa kohtuullinen tilaus.

Entä miten käy uudessa teollisessa vallankumouksessa työntekijöiden ansioille? Lempiäisen mukaan mitään esteitä ei näy sille, etteikö robotisaation myötä tapahtuva tuottavuuden kasvu näkyisi palkkapussissa.

– Sitä mukaa kun osaaminen kasvaa, pitäisi palkkatason korreloida siihen. Ei ole tiedossa mitään ongelmaa, etteivätkö osaavat ihmiset ansaitsisi palkkaansa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS TUOMAS IKONEN