Ihmi­nen ei suorit­ta­vassa työssä pärjää koneelle, mutta hänestä voi tulla robo­tin työkaveri.

12.1.2018

– Suomen kannat­taa kunnian­hi­moi­sesti tavoi­tella johta­vaa asemaa digi­ta­li­saa­tion ja robo­ti­saa­tion avain­tek­no­lo­gioissa, sanoo SAK:n työelä­mä­asian­tun­tija Ismo Kokko.

– Näin varmis­te­taan, että uudet työpai­kat synty­vät juuri Suomeen.

Kokon mukaan tekno­lo­gi­sille murrok­sille on tyypil­listä, että ne vähen­tä­vät suorit­ta­van työn määrää ja luovat uusia ammat­ti­ryh­miä katoa­vien tilalle.

– Näin tapah­tuu myös käsillä olevassa neljän­nessä teol­li­sessa vallan­ku­mouk­sessa, joka perus­tuu teol­li­suu­den digi­ta­li­saa­tioon ja robot­tien nope­aan laadul­li­seen kehit­ty­mi­seen ja niiden määrän kasvuun.

Kokko uskoo, että robo­ti­saa­tio avaa yrityk­sille uusia mahdol­li­suuk­sia lisätä tuotan­toa länsi­maissa, koska silloin ne pysty­vät nykyistä parem­min reagoi­maan asiak­kai­den tarpeisiin.

– Suur­ten ja kallii­den teol­li­suus­ro­bot­tien rinnalle kehi­te­tään pieniä, havain­to­ky­kyi­siä ja toimin­taansa muok­kaa­via cobot­teja, joilla on kyky työs­ken­nellä yhdessä ihmis­ten kanssa.

Suomessa teol­li­suu­desta on kadon­nut kymme­nen vuoden aikana noin 100 000 työpaik­kaa, mutta tilalle on synty­nyt uutta työtä, jolle yhtei­senä nimit­tä­jänä on korkeampi tuottavuus.

– Mikäli pysymme kehi­tyk­sen kärjessä, on kohtuul­lista olet­taa, että korkeam­man tuot­ta­vuu­den työpai­kat lisään­ty­vät Suomessa, arvioi Kokko.

ROBOTISTA TULEE IHMISEN KAVERI

Tekno­lo­gi­siin murrok­siin liit­tyy Kokon mukaan luovan tuhon ajatus, jonka mukaan osa töistä pois­tuu ja osa muuttuu.

– Teorian mukaan mark­ki­noilla menes­ty­vät ne yrityk­set, jotka kyke­ne­vät muun­tau­tu­maan tekno­lo­gian mukana paran­taen näin tuot­ta­vuut­taan ja kilpai­lu­ky­ky­ään kansain­vä­li­sillä mark­ki­noilla. Avai­met tähän menes­tyk­seen löyty­vät inves­toin­neista ja osaa­vista työntekijöistä.

– Ne yrityk­set, jotka eivät pysy tuot­ta­vuus­ki­sassa mukana joko supis­tu­vat tai joutu­vat pois­tu­maan mark­ki­noilta kokonaan.

Kokon mukaan tule­vai­suu­den robotti ei vält­tä­mättä vie työtä pois, vaan siitä on tulossa ihmi­sen työka­veri, joka mahdol­lis­taa työn teke­mi­sen nopeam­min ja laadukkaammin.

– Sen sijaan, että robo­tit otta­vat tehtä­väk­seen koko­nai­sia tuotan­to­lin­joja, voidaan tuotan­non laatua ja toimin­ta­var­muutta paran­taa oleel­li­sesti robot­tien avulla. Ne ovat asioita, joita teol­li­suus­yri­tys­ten asiak­kaat useim­mi­ten hakevat.

TYÖAJASTA KANNATTAA KESKUSTELLA

Kokon mielestä ay-liik­keen pitää ilman muuta olla robo­ti­saa­tion kehi­tyk­sessä mukana ja ohjata sitä sellai­seen suun­taan, että työn­tekijän näkö­kul­maa ei unohdeta.

– Ay-liik­keen pitää ottaa aktii­vi­sesti osaa tekno­lo­gia­ke­hi­tyk­sestä käytä­vään keskus­te­luun, eikä jäädä sivus­ta­kat­so­jaksi, kun tule­vai­suu­den työtä luodaan.

Edun­val­von­nalla pitää hänen mukaansa huoleh­tia siitä, että osaa­mista kehi­te­tään koko tuotan­to­ket­jussa, eikä pelkäs­tään huippuyksiköissä.

– Asiaan liit­tyy myös esimer­kiksi työai­koi­hin liit­tyvä keskus­telu. Jos robo­tit teke­vät perus­työn, pitääkö työajan olla edel­leen sama, vai voidaanko työtä jakaa uudella tavalla.

Tuoko robo­tiikka työn takai­sin Suomeen?

Robot­tien ansiosta Suomeen syntyy uusia työpaik­koja. Työtä palaa takai­sin myös halpa­työ­voi­man maista.

Suomen Robo­tiik­kayh­dis­tyk­sessä toimiva Deltat­ron Oy:n toimi­tus­joh­taja Juhani Lempiäi­nen on ollut mukana hank­keissa, joissa teol­lista työtä tuodaan Kiinasta takai­sin Suomeen.

– Paluu­muu­tossa robo­tiikka on ollut jonkin­moi­sessa roolissa, ehkä pääroo­lis­sa­kin. Mutta paluun moti­vaa­tio ei ole auto­maa­tio, vaan se, että saadaan laadun hallinta omiin käsiin. Laatu­te­kijä on kaik­kein merkit­tä­vin paluun motivoija.

Lempiäi­sen mukaan sellai­sen­kin työn saami­nen ulko­mailta Suomeen on mahdol­lista, joka alun perin tehdään robotilla.

– On työteh­tä­viä, joita ei voi käsin tehdä. Esimer­kiksi elekt­ro­nii­kan kokoon­pano on mennyt niin pieneen mitta­luok­kaan, ettei­vät edes siroim­mat kädet Kaukoi­dässä kykene sitä teke­mään. Siellä käyte­tään robotteja.

– Silloin herää kysy­mys, että jos saman­lai­sia robot­teja on siellä ja meillä, niin voitai­siinko työ tehdä meillä.

TYÖ SIELLÄ, MISSÄ MARKKINAT

Työn paluu­muut­toa hillit­see se, että väki­rik­kaassa Aasiassa tuot­tei­den valmis­tus tapah­tuu keskellä isoja markkinoita.

– Jos tuotanto on jo lähte­nyt pois Suomesta, sen tuomi­nen takai­sin ehdoin tahdoin saat­taa olla pikkui­sen liian toivei­kas ajatus, ellei­vät tuot­teen mark­ki­nat ole oikeasti jossain muualla kuin Aasian suunnalla.

Lempiäi­sen mukaan haas­ta­valta näyt­tää myös Balti­aan ja Puolaan siir­ty­neen kone­pa­ja­teol­li­suu­den saami­nen Suomeen takaisin.

– Keski-Euroo­pan lähei­syys vaikut­taa siellä erityi­sesti teräs­ra­ken­tei­den valmis­tuk­sessa. Baltian maat ja Puola käyt­ti­vät EU:n tuki­ra­hoja viisaasti tuotan­non kehit­tä­mi­seen. Siellä yksi­tyi­set yrityk­set saivat puolet inves­toin­neista anteeksi EU:n liittymisrahoilla.

– Vaikka niitä ei enää makseta, lait­teet ovat siellä, eivätkä ne tieten­kään sieltä tule Suomeen. Kilpai­luetu on Baltiassa ja Puolassa aina­kin vielä joiden­kin vuosien ajan.

ILMAN ROBOTTIA EI SUOMEN SUURINTA TEHDASTA

Lempiäi­sen mukaan merk­kejä robo­tii­kan työpaik­koja vähen­tä­västä vaiku­tuk­sesta ei ole teol­li­suu­dessa tois­tai­seksi näky­nyt, päin­vas­tai­sia kyllä.

Esimerk­kinä toimii Uuden­kau­pun­gin auto­teh­das, josta on lyhyessä ajassa kasva­nut Suomen suurin yksit­täi­nen työpaikka. Robot­teja tehtaalla on 350 ja työn­te­ki­jöitä noin 3 000.

– Ilman robot­teja koko tehdasta ei olisi enää olemassa. Siinä mielessä robo­tii­kan puolesta on helppo liputtaa.

Perus­syy ison tuotan­non tuloon Suomeen ei Lempiäi­sen mukaan ollut kuiten­kaan robo­tiikka, sillä auto­maa­tio on saman­kal­taista kaikilla auto­teh­tailla. Ratkai­seva tekijä oli suoma­lais­ten kyky käyn­nis­tää tuotanto nopeam­min isoi­hin kilpai­li­joi­hin verrattuna.

TULOSSA ROBOTTIEN VUOSIKYMMEN

Lempiäi­nen nimit­tää seuraa­vaa kymmentä vuotta robot­tien vuosi­kym­me­neksi, jolloin kasvuen­nuste on 20 prosent­tia vuodessa.

– Yhä useampi kohtaa teol­li­sella työpai­kalla robo­tin, ja me taval­li­set pulliai­set kohtaamme robo­tin ensi kertaa palvelutehtävissä.

Suomella on Lempiäi­sen mukaan edel­ly­tyk­set luoda tuot­tava vien­ti­teol­li­suu­den haara myös robot­tien valmis­tuk­sesta ja niiden ohjelmoinnista.

– Ulvi­lassa toimiva Cincorp, joka vuonna 1975 aloitti Rosen­lewin työka­luo­sas­tona, on kasva­nut merkit­tä­väksi robot­tien valmis­ta­jaksi, joka työl­lis­tää yli 300 henkeä. Kaik­ki­aan robot­tia­lalla työs­ken­te­lee Suomessa 1 200 ihmistä, joten enää se ei ole aivan pieni ala.

Lempiäi­sen mukaan robo­tit halpe­ne­vat, ja mark­ki­noille on tulossa uuden­lais­ten robot­tien suku­polvi, yhteistyörobotit.

– Häkki otetaan pois robot­tien ympä­riltä, ja päädy­tään siihen, että ihmi­nen ja kone teke­vät työtä samassa tilassa. Sillä saavu­te­taan kustan­nus­ten ja tilan sääs­töä. Ihmi­nen tekee sen, mikä on hänelle luon­tai­sinta, ja lopun tekee robotti.

Lempiäi­nen pitää mahdol­li­sena, että robot­tien ympä­rille syntyy Saksan esimer­kin mukai­sesti uuden­lai­sia pikku­fir­moja, joiden ytimen muodos­ta­vat ihmi­nen ja robotti.

– Kun yrityk­seen tulee isom­pia tilauk­sia, mies ja robotti tule­vat paikalle ja suorit­ta­vat tehtä­vän. Ne pois­tu­vat, kun tuotanto lakkaa. Tällai­seen hyvin jous­ta­vaan suun­taan ollaan matkalla.

SUOMI JÄLJESSÄ NAAPURIMAITA

Suomessa robot­tien määrä kasvaa Lempiäi­sen mukaan nyky­tah­dilla noin 400 lait­teella vuodessa. Naapu­ri­mai­hin verrat­tuna Suomen kehi­tys on hidasta, sillä Ruot­sissa ja Tans­kassa inves­toin­ti­tahti robo­tiik­kaan on kymmenkertainen.

– Me olemme kehi­tyk­sessä jäljessä selvästi Ruot­siin, mutta ennen kaik­kea Tans­kaan verrat­tuna. Meillä on paljon tekemistä.

Lempiäi­sen mukaan noin 400 robo­tin tahdilla Suomi pystyy säilyt­tä­mään nykyi­sen teol­li­sen tuotan­non määrän, mutta ei juuri kasvat­ta­maan sitä.

– Neljä­sa­taa robot­tia on sellai­nen kipu­raja, että jos sen alle mennään, Suomen tuotan­to­kyky laskee, niin kuin tapah­tui vuodesta 2008 vuoteen 2015 saakka. Vajaa kymme­nen vuotta mentiin alamä­keä, ja teol­li­suu­den tuotan­nosta putosi pois neljännes.

– Jos mene­tet­tyä volyy­mia yrite­tään kiriä umpeen, se onnis­tuu pieni­muo­toi­sesti, mutta on vaikea kuvi­tella, että koko neljän­nestä saatai­siin kiinni.

OSAAJISTA TULLAAN KILPAILEMAAN

Lempiäi­sen mukaan suoma­lais­ten ikära­kenne pitää huolen siitä, että työpai­koilta hupe­nee tasai­sesti työvoi­maa. Teol­li­suus joutuu kilpai­le­maan piene­ne­vistä ikäluo­kista muiden alojen kanssa.

– Eräs haaste on teol­li­suu­den imago, joka ei puhut­tele nuori­soa enää enti­sellä tavalla, vaan peli­teol­li­suus ja suora ohjel­mointi houkut­te­le­vat enem­män. Se pitää huolen siitä, että auto­maa­tiolle on olemassa kohtuul­li­nen tilaus.

Entä miten käy uudessa teol­li­sessa vallan­ku­mouk­sessa työn­te­ki­jöi­den ansioille? Lempiäi­sen mukaan mitään esteitä ei näy sille, etteikö robo­ti­saa­tion myötä tapah­tuva tuot­ta­vuu­den kasvu näkyisi palkkapussissa.

– Sitä mukaa kun osaa­mi­nen kasvaa, pitäisi palk­ka­ta­son korre­loida siihen. Ei ole tiedossa mitään ongel­maa, ettei­vätkö osaa­vat ihmi­set ansait­sisi palkkaansa.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVITUS TUOMAS IKONEN