Lumberjacks-bluesbändi treenikämpällään. Urmas Niemi (vas.), Jarkko Salo, Miikka Kivimäki sekä Janne Käpylä.

HARRASTAJA: Musisoiva metsätyömies

Lumber­jacks-yhtyeen laulaja-kitaristi Urmas Niemi luo kauneutta ja rosoa kolmella soinnulla.

– Musiikki on ollut elämäs­säni pikku­po­jasta lähtien. Minulla on viisi vuotta vanhempi isoveli, joka 1970-luvun alussa sai kitaran. Sille tuli vanhem­pana muita rientoja. Kitara lojui kotona sängyn päällä. Otin sen syliini, ja siitä se lähti, kertoo Soinissa Etelä-Pohjan­maalla asuva Metsä­hal­li­tuksen metsuri Urmas Niemi.

Hän on soittanut samojen kaverien kanssa 20 vuotta. Miesten nykyinen tyyli­laji on blues.

– Olemme soitta­neet vaikka minkä­laista musiikkia. Jossakin vaiheessa päätimme ruveta tekemään omia kappa­leita, ja niitä hiottiin. Blues­musiikki oli lähtö­kohta. Se on juuri­musaa, vanhaa amerik­ka­laista bluesia englannin kielellä.

Yhtyeen Seinä­joen treeni­käm­pällä syntyi kaksi CD-levyä. Lumber­jacks esiintyy isoilla ja pienillä blues­fes­ti­vaa­leilla ja tekee ravin­tola- ja klubi­keik­koja. Niemen into bluesiin ei ota laantuakseen.

– Toki soitan muissakin bändeissä. Mutta Lumber­jacks on pääorkesteri.

TYÖMIESMEININKIÄ

Lumber­jacks tarkoittaa suomeksi metsä­työ­miehiä. Niemi kiistää, että nimi olisi hänen keksin­töään, vaikka hän on joukon ainoa ammatik­seen metsä­töitä tekevä.

– Oli hirmu vaikea keksiä bändille nimeä. Vaikka mitä jauhet­tiin, tuo nimi tuli vastaan. Kun mieti­tään yhtyeen imagoa, niin siihen kuuluu rosoi­suus. Olemme hieman katuo­jasta nousseita. Emme hienos­tele yhtään. Se on työmies­mei­ninkiä. Siinä mielessä nimi sopii.

– Mutta ei tämä musiikki ole huumo­ri­hommaa, vaan vakavasti otettavaa.

Kontrastin vuoksi metsuri Niemi erottautuu muusta bändistä pukeutumisella.

– Minä olen italia­lai­sessa puvussa, toisilla on ruutu­paita. Se on tarkoi­tuk­sella tehty niin päin.

IDEOITA METSÄSTÄ

Niemi tekee yhtyeelle sävel­lyksiä. Esiku­vik­seen kitaris­teina hän mainitsee muun muassa Albert Kingin ja jazz-kitaristi Grant Greenin.

– Jimi Hendrix soitti myös juuri­musiikkia ja oli ihan blues, mutta itseäni semmoinen vingu­tus­ki­tara ei enää sytytä. Mitä vähem­mällä saa asian esitettyä, sitä parempi.

– On turha sirkus­tella. Kappa­leiden teko on sitä, että käyte­tään aivan yksin­ker­taisia ideoita. Kyllä ne siitä muotou­tuvat, kun aletaan sovittaa. On hirveän mielen­kiin­toista puuhaa synnyttää uusi kappale.

Monet musiikki-ideat syntyvät Niemelle metsä­töitä tehdessä.

– Niitä vain tulee. Kun raivaus­sahan kanssa pyörii tai sahailee, ei tarvitse kummemmin ajatella, kun ideoita tulee mieleen. Kun palaa illalla kotiin ja kitaran kanssa koluaa, niin silloin kun sen idean muistaa, siinä yleensä on jotain.

MOOTTORISAHA INSTRUMENTTINA

Niemi on vakavasti harkinnut myös mootto­ri­sahaa instru­ment­tina. Taustalla on pieni kokeilu.

– Olen miettinyt, että voisi tehdä jonkin kappa­leen, jossa pelaisi kaasut­ta­malla mootto­ri­sahaa livenä. Se voisi onnistuakin.

– Kerran meidän piti tehdä erääseen tilai­suu­teen terveh­dys­video. Vein mootto­ri­sahan treeni­käm­pälle, ja rupesimme soitta­maan. Vedin yhden kierroksen kitaralla, ja vaihdoin mootto­ri­sa­haan. Repäisin sen sisällä käyntiin. Muut soittivat, ja minä mootto­ri­sahan kanssa kaasut­telin biisin loppuun. Oli kauhea käry kämpässä. Ja kun katsoin basistin rinnuksia, niin teräket­ju­öljy valui rintaa pitkin. Mutta mitäs tilasivat, Niemi nauraa.

Aikanaan mootto­ri­sahaa käytti musii­kissa Maukka Perus­jätkä, mutta hänen sahas­saan ei ollut teräketjua, vaan pelkkä laippa.

– Kun itse teen, niin siinä pitää olla täydel­linen mootto­ri­saha ja vielä puupölli vieressä, että hieman puru lentää. Kyllä minä sitä vielä kokeilen, aivan varmasti.

Lumber­jacks treeni­käm­päl­lään. Urmas Niemi (vas), Miikka Kivimäki, Jarkko Salo sekä Janne Käpylä.

METSURI JA KITARA

Niemi on ollut metsu­rina Metsä­hal­li­tuk­sella vuodesta 1981 lähtien. Se työ antaa hänelle yhtä paljon kuin musiikkiharrastus.

– Tykkään olla luonnossa. Ja musiikki on aina ollut läsnä.

Niemen mukaan bändissä soitta­malla ei tänä päivänä tienaa leipäänsä.

– Siihen ei ole tarvet­ta­kaan, koska meillä kaikilla on päivätyö. Jos muuta vaihtoehtoa ei olisi, mies ja kitara-periaat­teella voisi elää kituuttaa.

– Mutta toivot­ta­vasti se ei ikinä siihen mittaan mene, että siitä joutuisi leipänsä ottamaan. Se alkaisi maistua työlle.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JA VIDEO JOHANNES TERVO

Katso maistiainen Lumber­jacksin soitosta: