Karhulan valimo uhattiin sulkea kaksi vuotta sitten ja 175 henkeä oli saada lähtö­passit. Nyt työnte­ki­jöitä on 80 eli lähes kolme kertaa enemmän kuin puoli­toista vuotta sitten tapah­tu­neen omista­ja­vaih­doksen aikaan.

Karhulan Valimon uudelle nousulle on yksi selvä syy: yli 120 vuotta sukupol­velta toiselle siirty­nyttä osaamista.

– Näitä töitä ei opi koulun­pen­killä vaan tekemällä niin, että on joku, joka näyttää hommia, pääluot­ta­mus­mies ja keernan­te­kijä Mika Pakarinen sanoo.

VUOSIEN OPPIAIKA

Mikä esimer­kiksi keernan eli onton kappa­leen sisämuotin tekemi­sessä on sellaista, ettei sitä voi opettaa muuta­massa viikossa vaikkapa intia­lai­selle työntekijälle?

– Eikä voi muuten 20 vuodes­sa­kaan, Pakarinen naurahtaa ja jatkaa.

– Siinä on niin monta pientä juttua, joita ei pysty opetta­maan muuta kuin pitkän ajan sisällä isältä pojalle ‑tyylillä.

Erikois­tu­minen on Karhulan Valimon toinen menes­tys­te­kijä. Sarjojen koko on 1–20 kappa­letta. Vuodessa tehdään noin 20 000 valukap­pa­letta, joista pienimmät ovat parin kymmenen kilon painoisia ja suurimmat parikym­mentä tonnia.

– Näitä on yritetty tehdä monessa muussakin paikassa, muttei ole onnis­tuttu, Pakarinen sanoo.

Karhulan valimon tulevai­suus näyttää valoi­salta, kun tilaus­kirjat ovat pitkälle tulevai­suu­teen täynnä. Valuista valtaosa menee edelleen naapu­rissa olevalle Sultzerin pumppu­teh­taalle, mutta yhä enemmän myös muille prosessi- ja kemia­nalan asiakkaille.

LOPETUSUHASTA UUTEEN NOUSUUN

Karhulan Valimon juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin William Ruth perusti Karhu­lan­nie­melle lukuisia tehtaita. Ne siirtyivät 1900-luvun alkupuo­lella Ahlströmin omistuk­seen. Viime vuosi­sadan loppu­puo­lella Ahlström myi pala palalta tehtai­taan kuten valimon, pumppu­teh­taan ja lasitehtaan.

Pakarinen on nähnyt kolmen vuosi­kym­menen aikana kolme suurta muutosta yrityksen toimin­nassa. Ensim­mäinen tapahtui vuonna 2000, kun Ahlström myi pumppu­teh­taan ja valimo­toi­minnot sveit­si­läi­selle Sulzerille.

– Kun aloitin kesäkuun ensim­mäi­senä 1988, meitä oli valimossa ja putsaa­mossa noin 300 henkeä töissä ja töitä tehtiin lähes kaikilla osastoilla kolmessa vuorossa.

Valimon kohta­lon­kellot löivät joulun alla 2015. YT-neuvot­te­luiden jälkeen 175 työnte­ki­jälle ilmoi­tet­tiin, että valimon toiminta lopete­taan sitä mukaa, kun tilatut tavarat oli toimitettu.

– Meille sanot­tiin, että se on sitten kiitos ja näkemiin kaikille, kaavaamon luotta­mus­mie­henä tuolloin toiminut Pakarinen muistelee.

Kevät­puoli ja kesä olivat vaikeaa aikaa. Töitä tehtiin koko ajan pienem­mällä porukalla, kun iso osa työto­ve­reista sai lähteä.

– Motivaatio oli kaikilla ihan nollissa.

Tieto valimon myynnistä kolmelle metal­lia­laan erikois­tu­neelle sijoit­ta­jalle saatiin heinä­kuun puoli­vä­lissä 2016. Tämä käänne tuli työnte­ki­jöille suurena yllätyk­senä. Työnte­ki­jöitä oli omista­ja­vaih­doksen aikana 30. Vähitellen alkoi vanhojen tuttujen työnte­ki­jöiden paluu töihin.

Työnte­ki­jä­määrä on lähes kolmin­ker­tais­tunut puoles­sa­toista vuodessa niin, että heitä oli vuoden­vaih­teessa 80 ja koko ajan palka­taan lisää. Yli puolet työnte­ki­jä­määrän lisäyk­sestä on työhön palan­neita vanhoja osaajia.

Uusia osaajia on tullut vajaat kymmenen. Uusista osaajista useimmat ovat käyneet metal­lialan ammat­ti­koulun, mutta varsi­nai­siin työteh­tä­viin heidät opaste­taan työn ääressä. Uusia tekijöitä on otettu erityi­sesti kaavaa­moon ja valujen putsaukseen.

SELVÄT SÄVELET

Paljon on muuttunut vuoden aikana.

– Sultzerin aikana päätökset tulivat Sveitsin pääkont­to­rista tai tuolta yläker­rasta ja työnte­kijät olivat vain pelinap­pu­loita. Nyt asiat tapah­tuvat nopeasti, kun johto ja omistajat ovat kymmenen metrin päässä, Pakarinen sanoo.

Yhteistyö työnte­ki­jöiden ja uusien omista­jien kanssa on mutkatonta.

– Yhteis­työtä tehdään lähes päivit­täin. Tällä hetkellä eniten töitä teettää se, että koko ajan tulee uutta väkeä taloon.

Muutokset ovat heijas­tu­neet useim­pien työnte­ki­jöiden arjen työhön aina titte­leitä myöten. Aiemmin jokai­sella oli tarkasti oma tehtävä ja sen mukainen nimike kuten kaavaaja, putsaaja tai valaja. Nyt kaikki ovat valimo­työn­te­ki­jöitä ja useimmat työnte­kijät hallit­sevat monta työteh­tävää. Työnkiertoa suositaan.

Pari vuotta sitten 175 työntekijän asioita ajoi pääluot­ta­mus­miehen lisäksi kunkin osaston kuten kaavaamon, sulaton, malli­veis­tämön ja putsaamon luotta­mus­miehet. Nyt Pakarinen huolehtii yhdessä varaluot­ta­mus­miehen kanssa koko porukan edunvalvonnasta.

PERINTEISTÄ KÄSITYÖTÄ

30 vuoden kokemus antaa Pakari­selle perspek­tiiviä arvioida työn muutosta.

– Ei tämä työ ole muuttunut mihin­kään. Ei ole robot­teja tai automaa­tiota, vaan ihan on käsityötä. Käsillä tekeminen on pitänyt minutkin näissä hommissa.

3D-tulos­tuk­sella on tehty kokei­luna ensim­mäisiä valumalleja.

– 3D-tulos­tusta tullaan käyttä­mään yksit­täi­sissä kappa­leissa, mutta tuskin se tulee sarja­tuo­tan­to­kap­pa­lei­siin, Pakarinen veikkaa.

Materi­aa­li­kirjo on laajen­tunut. Kun aiemmin käytössä oli 5–10 materi­aalia, nyt käyte­tään noin 50 erilaista reseptiä, joista suurin osa on erilaisia hapon­kes­täviä teräs­seoksia. Tämä on vaikut­tanut eniten sulaton työhön, jossa vaadi­taan entistä enemmän tarkkuutta. Laatu­vaa­ti­mukset ovat tiukentuneet.

Työympä­ristö on siistiy­tynyt melkoi­sesti siitä, kun Pakarinen työt aloitti.

– Ennen oli lattialla kymmenen senttiä hiekkaa. Nyt on paljon puhtaampaa. Samoin uunien päälle on tullut puhdis­tus­lait­teita, jotka putsaavat niistä tulevan ilman.

VAIHTELEVAA TYÖTÄ

Pakarinen vie meidät kierrok­selle valimoon, jossa tapaamme valimo­työn­te­kijä Sami Niman­derin. Hän edustaa työnte­ki­jöiden nuorempaa polvea.

Nimander valmistui pari vuotta sitten Etelä-Kymen­laakson ammat­ti­kou­lusta koneis­ta­jaksi, kävi armeijan ja on nyt ensim­mäi­sessä metal­lialan työpai­kas­saan. Hän löysi kesän lopulla Karhulan valimon ilmoi­tuksen netistä, tarttui heti tilai­suu­teen ja aloitti työt syyskuun alussa.

– Olen linjas­tolla, jossa on kuusi työpis­tettä. Joka päivä vaihde­taan työpis­tettä ja uusia töitä opin koko ajan. Ennen tänne tuloa en tiennyt valimo­työstä muuta kuin, että täällä tehdään valukap­pa­leita. Työtä tekemällä tässä olen oppinut paljon, Nimander sanoo.

Niman­derin yksi tärkeä tehtävä on tarkastaa, mitä materi­aalia valet­ta­vaan kappa­lee­seen käytetään.

– Merkkaan muottiin koodin, esimer­kiksi 4F, josta valumiehet tietävät, mitä materi­aalia valut­tavat, Nimander sanoo.

TOISEN POLVEN NOSTURIKUSKI

Nostu­ri­kul­jet­taja Teija Järvenpää on työssään toisen polven osaaja. Hän tuli taloon vuonna 1990 jatka­maan äitinsä työtä. Hänen äitinsä jäi eläkkeelle vuonna 1991 oltuaan 23 vuotta samassa työssä.

Hän ei ole ainoa nainen valimon hommissa.

– Heidi on tykillä, Pirita tekee keernoja ja Virve on sulat­tamon nostu­rilla, Järvenpää luettelee.

Nostu­ri­kul­jet­tajan työssä on tapah­tunut vuosi­kym­menten aikana yksi iso muutos.

– Nyt työtä tehdään täällä alhaalla ja ollaan koko aika mukana muiden kanssa. Ennenhän nämä olivat kaikki ylhäältä ajettavia nostureita.

Vuoden 2016 irtisa­no­mi­saalto on Järven­päällä vielä tuoreessa muistissa, joutuihan hänkin puoleksi vuodeksi pois töistä ennen kuin uusi omistaja alkoi palkata vanhoja tekijöitä takaisin töihin.

– Me, jotka tulimme takaisin, aloitimme uusina työnte­ki­jöinä, Järvenpää sanoo.

ROMURAUDASTA HUIPPUVALUJA

Valimo käyttää raaka-aineena monen­laista metal­li­romua. Raaka-aineva­ras­tossa näkee materi­aa­leja sorvi­las­tuista putken­pät­kiin ja pellin­pa­la­sista ruostei­siin autonakseleihin.

Valuja tehdään noin 50 erilai­sesta metal­li­seok­sesta, joita saadaan sekoit­ta­malla perus­raaka-ainee­seen muun muassa kromia, nikkeliä ja kuparia. Monet seokset ovat erikois­me­tal­leja, joiden reseptit tulevat tuotteiden tilaajilta.

– Tässä on AOD-konvert­teri, jossa metalli seoste­taan lopul­li­seen muotoon. Tämä on saman­lainen jota Outokumpu käyttää, Pakarinen sanoo valtavan koneen vieressä.

Valume­tallia sulate­taan viidessä uunissa. Yhdestä uunista saadaan parhaim­mil­laan jopa kymmenen tonnia valuma­te­ri­aalia kerrallaan.

SIISTAAMON KAUTTA MAAILMALLE

Valimon siistaamo eli putsaamo sijaitsee omassa raken­nuk­sessa. Siellä työsken­telee noin puolet työnte­ki­jöistä. Varapää­luot­ta­mus­mies Jani Valkonen on yksi heistä. Hänel­läkin on työvuosia takana jo 18 vuotta.

– Tämä on kiva työpaikka. Koskaan ei v—ta tulla töihin. Kiva tehdä koneilla töitä ja tiimi on hyvä, Valkonen sanoo.

Kokenut työntekijä on saanut juuri uuden oppipojan.

– Olin pitkään ainut, joka osasi kaikki koneet, mutta nyt olen ottanut tuon Jannen oppiin, niin että hän voi tuurata minua lomilla ja muutenkin.

Koneilla leika­taan valuista syöttö­kuvut pois ennen kuin ne menevät lämpökäsittelyyn.

– Tuossa vieressä otetaan koneella erilaiset valupur­seet pois, ettei niitä tarvitse käsin putsata, Valkonen kertoo.

Valtaosan työuras­taan Valkonen on ollut putsaa­mossa eri tehtä­vissä. Viimeinen vuosi on merkinnyt hänel­lekin muutoksia.

– Uuden omistajan myötä on pitänyt opetella paljon lisää ja vastuu on kasvanut.

Siistaa­mossa valut tarkas­te­taan monessa vaiheessa. Jokai­sesta valusta otetaan metal­li­näyte, jolla varmis­te­taan, että käytetty metal­li­seos vastaa asiak­kaan reseptiä.

Valu maala­taan väriai­neella, joka paljastaa pienetkin valun pinnassa olevat huokoset. Sen jälkeen valut tutki­taan luotai­mella, joka näyttää, jos metallin sisälle on jäänyt ilmaa. Jos virheitä huoma­taan, ne korja­taan hitsaa­mossa. Korjausten jälkeen valut vielä menevät loppu­tar­kas­tuksen läpi ennen kuin ne toimi­te­taan pakkaa­moon, lähet­tä­möön ja sieltä edelleen asiakkaalle.

Isot valut vuosi­kym­menten kokemuksella

Karhulan valimolla voidaan tehdä jopa 30 tonnin valukap­pa­leita. Näin iso valu onnistuu useam­malla pytyllä. Yhdellä pytyllä saadaan normaa­li­ti­lan­teessa kerral­laan viidestä seitse­mään tonnia sulaa metallia. Kun pyttyä on käytetty aikansa, se voi vetää jopa kymmenen tonnia metallia.

31 vuotta sulat­ta­mossa työsken­nellyt valimo­työn­te­kijä Jouko Närhi kertoo, miten 30 tonninen valu tehdään.

– Silloin me pannaan kaikki peliin. Valuun tarvi­taan yhtä aikaa kolme uunia, joissa pitää kaikissa olla kuluneet pytyt, niin että ne vetävät kymppi­tonnin metallia kukin. Tällaisen määrän sulatus onnistuu kahdessa työvuo­rossa. Valu tehdään niin, että kaikista kolmesta kymppi­tonnin pytystä valetaan yhtä aikaa. Harvi­naisia nämä työt ovat, minunkin aikanani vain muutama näin iso kappale on tehty, Närhi sanoo.

Karhulan Valimo Oy

• PERUSTETTU Alun perin 1889, nykyi­sellä nimellä 2016
• KOTIPAIKKA Karhula
• TUOTANTO Vaativat keski­suuret ja suuret erikois­teräs- ja rautavalut
• HENKILÖSTÖ 100, joista 80 tuotannossa
• LIIKEVAIHTO 10 milj. euroa (2017)

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT PEKKA ELOMAA