Enemmän töitä hyvillä ehdoilla!

teollisuusliitto

”Mitä enemmän muualla päin maailmaa tehdään töitä huonoilla työehdoilla, sitä vähemmän tehdään työtä hyvillä ehdoilla eli meillä länsimaissa.” Tämä on Petri Partasen ydinmietelmä siitä, miksi ammattiyhdistysliikkeen aktiivin pitää olla aktiivi myös kansainvälisissä asioissa.

Boliden Kokkola Oy:n teollisuusliittolainen pääluottamusmies Petri Partanen on käynyt kansainvälisyysasioista kurssia kurssin jälkeen.

– Varsinkin viime kesän Genèvekoulu avasi silmiä, Partanen kuvaa.

Genèvekoulu on pohjoismaisen ammattiyhdistysliikkeen kolmiviikkoinen kurssi, jolla päästään seuraamaan samaisessa Sveitsin kaupungissa kokoontuvaa ILO:n yleiskokousta. ILO on YK:n alainen kansainvälinen työjärjestö, jossa ovat edustettuina työntekijät, työnantajat ja valtiot. ILO:ssa sovitaan ja valvotaan kolmikantaisesti työelämän vähimmäisehdoista ympäri maailmaa.

– ILO on ainoa YK:n järjestö, joka toimii kolmikantaisesti. Mutta työnantajapuoli toimii hirveän kaksinaamaisesti. Vuodesta 2012 asti ILO:ssa on kytenyt riita siitä, kuuluuko lakko-oikeus ihmisten perusoikeuksiin. Työnantajien mielestä jokainen maan pitäisi saada itse päättää lakko-oikeudessa kansallisessa lainsäädännössään. Lakko on kuitenkin ainoa keino, millä kehittyvissä tai epädemokraattisissa maissa ihmiset pystyvät kehittämään yhteiskunnallisia olojaan, Partanen puuskahtaa.

Euroopan maihin, Keski-Euroopassa jopa hallitustasolle asti, rantautunut rasismi huolettaa Partasta sekin. Partanen kuvailee pakolaisuuden todellisia syitä.

– Sota ei tunne rajoja, terrorismi ei tunne rajoja, raha ei tunne rajoja, ilmastonmuutos ja saasteet, eivät nekään tunne rajoja. Jos 50 vuoden päästä jokin ydinasevaltio romahtaa näistä syistä sisältä päin, mitä me sitten teemme?

– Rasistit eivät tahdo ymmärtää pakolaisuuden alkusyitä. Nuo alkusyyt eivät tunne rajoja, eivätkä pakolaisetkaan voi tämän takia tuntea rajoja.

Partanen painottaa, että teollistuneiden maiden tulisi vaikuttaa asioihin jo ennalta. Ihmisiä on autettava siellä missä he asuvat. Tätä apua on annettava paitsi inhimillisistä syistä, myös siksi, että se vaikuttaa välillisesti Suomen kaltaisen maan työntekijöiden työehtoihin.

– Jos emme auta ihmisiä siellä, missä heillä on hätä, tulevat he meille ja tuovat mukanaan ne lieveilmiöt, joiden takia heillä alun alkaen oli hätä.

Tämä on Partasen toinen ydinmietelmä eli eräänlainen vastaus niihin kansainvälisiin kysymyksiin, joita hän sanoo miettineensä. Suurimpia kysymyksiä on herättänyt globaali kauppa, sen mukanaan tuomat työehtojen polkemiset ja ihmisoikeusrikkomukset. Partasen on ollut vaikea ymmärtää, miksi suomalainen ammattiyhdistysliike on johdonmukaisesti poikennut julkilausumissaan monista eurooppalaisista ja yhdysvaltalaisista ammattiliitoista. Jälkimmäiset vastustavat kaupan vapauttamista entisestään.

– Olen itse vapaakauppasopimuksia vastaan. Ymmärtääkseni SAK on perustanut kannatuksensa siihen, että historiallisesti kaupan vapauttaminen on hyödyttänyt teollisuusmaita. Tätä en enää pidä automaattina.

– Tehtaat vaihtavat paikkaa maasta toiseen niin nopeasti ja esimerkiksi vapaakauppasopimusten välimiesoikeudet toimivat täysin epädemokraattisesti. Ja muistetaan nyt se ILO, jossa lakko-oikeus on kyseenalaistettu.

Välimiesoikeuden tuomiot voivat tunnetusti varjella yritysten oikeuksia niin, että kansalaisten oikeudet poljetaan maahan.

– Eihän tämä nyt ole mistään kotoisin! Minä saatan demokraattisissa vaaleissa äänestää puoluetta, joka haluaa säätää esimerkiksi uutta ympäristölainsäädäntöä. Ja sitten tulee jokin ylikansallinen elin (välimiesoikeus), joka antaa valtiolle sakot.

Partanen toivoo, että Teollisuusliitto jatkaisi SASKin eli Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen ja sen – yhdessä eri liittojen kanssa – toteutettujen solidaarisuushankkeiden tukemista. Ulkoministeriö on juuri arvioinut SASKin toimintaa, ja se on saanut tuolta viralliseltakin taholta aivan huippuarvion.

– SASKin touhut tuntuvat minusta kaikkein järkevimmiltä. Globaalien tuotantoketjujen alkupäät ovat Afrikassa ja Aasiassa. Rahakin on siellä tehtaitten muodossa. Mutta työntekijät eivät osaa tai uskalla vaatia omaa osuuttaan tuosta rahasta.

Partasen mukaan tuo osuus vähentäisi kuitenkin yhtä pakolaisuuden perussyytä, köyhyyttä.

– Kaikkein parasta on järjestää työntekijät ammattiliittoihin. Ei kannata hakea muille kaivosta vettä, kannattaa opettaa heidät käymään kaivolla itse. Järjestäminen on kaikkein tehokkainta kehitysyhteistyötä, siitä on jo ihan tutkittua tietoa, Partanen toteaa viitaten nimenomaan tuohon ulkoministeriön selvitykseen.

”Tiedonjano” kuuluu Partasen omien sanojen mukaan hänellä jo perusluonteeseen. Kun vastauksia kysymyksiin on käyty hakemassa ulkomailtakin, mitä muuta kuuluu kansainvälisyysaktiivin tehtäväkenttään? Selvästikin vaikka blogin pitäminen.

– Minulla on ollut sellainen tapa, että jos minulla on tietoja ja mielipiteitä, minä myös levitän niitä ja kirjoitan niistä.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

Artikkelin yläreunan kuvassa Boliden Kokkola Oy:n pääluottamusmies Petri Partanen (keskellä) osallistui Murikka-opistolla marraskuussa 2017 järjestettyyn kansainväliseen tapaamiseen yhdessä Namibian metalliliiton MANWU:n puheenjohtaja Etuna Angula Angulan ja Filippiinien metalliliiton PMA:n järjestämisvastaava Daday Sisonin kanssa.

LUE LISÄÄ SAMASTA AIHEESTA:

 

Kansainvälisyys kiertyy yhteiseksi eduksi

Asiamme on yhteinen, kaikkialla

Kolmikannassa harjoiteltua järjestämistä