Profes­sori Heikki Pato­mäki: Harvo­jen vauraus luo harvo­jen demokratian

Eriar­voi­suus on syven­ty­nyt myös kansain­vä­li­sesti, aivan kuten se on syven­ty­nyt maiden sisällä. Harvain­vau­raus merkit­see harvain­val­taa. Sipi­löity Suomi piiper­tää perässä, kun trum­pismi ja puti­nismi purka­vat demo­kra­tiaa uusli­be­ra­lis­min hengessä.

Kahdek­san (8) maail­man rikkainta ihmistä omis­taa saman verran varal­li­suutta kuin köyhin puoli­kas koko ihmis­kun­taa. Näin on hiljat­tain toden­nut suuri ja luotettu brit­ti­jär­jestö Oxfam. Maail­man­po­li­tii­kan profes­sori Heikki Pato­mäki Helsin­gin yliopis­tosta vastaa­kin kyllä, kun häneltä kysyy, onko eriar­voi­suus lisään­ty­nyt maailmanlaajuisesti.

– Suuren poik­keuk­sen teke­vät kuiten­kin Kiina ja Intia. Perin­tei­sen länsi­mai­sen ajat­te­lun mukaan merkit­tävä osa Intian ja Kiinan väes­töstä on nostettu köyhyy­destä. Väestö on kasva­nut ja tämän takia keski­luo­kan vauras­tu­mi­nen merkit­see suurta määrää ihmisiä.

Maail­man kaik­kien ihmis­ten lait­ta­mi­nen yhteen tulo­ri­viin ja medi­aa­nin (keskim­mäi­sim­män tulon) laske­mi­nen ei Pato­mäen mukaan ole kuiten­kaan vält­tä­mättä mielek­käin tapa kuvata kehit­ty­vien maiden todel­li­suutta. Eriar­voi­suu­den mittaa­mi­seen käytetty GINI-indeksi huite­lee Intian tapauk­sessa jo yli 50:n. Intia on Etelä-Afri­kan ohella maail­man eriar­voi­sin maa. (Esimer­kiksi Suomen luku on noin 25, Turkin noin 40.)

– Kalku­tan slum­mien köyhyys ja kurjuus on aivan yhtä pohja­tonta kuin silloin, kun niihin joskus 1970-luvulla järjes­tet­tiin turis­ti­mat­koja eli harjoi­tet­tiin köyhyyspornoa.

Maail­man­pankki on nosta­nut tilas­to­jensa köyhyys­ra­jan 1 dolla­rista päivässä 2 dolla­riin päivässä. Mutta pärjääkö kahdella dolla­rilla jätti­kau­pun­gin slum­missa jopa heikom­min kuin dolla­rilla maaseudulla?

– Tämä on tärkeä pointti. On aivan eri asia, jos joutuu osta­maan kaiken mark­ki­noilta. Nälästä on vähän vaikea sanoa mitään täysin varmasti. Toisaalta kuiten­kin tiedämme aina­kin sen, että globaali elin­aja­no­dote on nous­sut 50:stä yli 70:ään.

Afri­kan tilanne vaikut­taa profes­so­rista synkältä, sillä maan­osa näyt­tää vajoa­van uudel­leen soti­mi­seen ja sisäi­seen kaaok­sen. Lati­na­lai­sen Ameri­kan suur­valta Brasi­lia on puoles­taan kään­ty­nyt takai­sin korrup­tion ja eriar­von tielle. Maan köyhim­piä autta­mi­seen luodut ohjel­mat vähen­si­vät joiden­kin vuosien ajan kurjuutta ja lopet­ti­vat eriar­vois­tu­mi­sen kasvun.

– Kiina on inves­toi­nut Lati­na­lai­seen Amerik­kaan, mutta lyhyen aika­vä­lin hyöty­jen jälkeen Kiina näyt­tää alis­ta­van maan­osaa raaka-ainei­den tuottajaksi.

– Vauraus on myös vallan väline. Kun raha­valta keskit­tyy, keskit­tyy myös valta. Suurin huoli on se, että demo­kra­tiaa ollaan purka­massa ympäri maailmaa.

- Tutki­muk­set osoit­ta­vat, että suurin yksit­täi­nen uhka demo­kra­tialle on nime­no­maan eriarvoisuus.

Pato­mäki kuvaa, että paljon riip­puu Kiinan kehityksestä.
– Maassa on paljon yliopis­toja ja melko hyvä koulu­tus­jär­jes­telmä. Siellä olisi siis mahdol­li­suus demokratisoitumiseen.

Maan koko­nais­ku­vaa on melko vaikea luoda, sillä riip­pu­mat­to­mia tilas­toja on työlästä saada. Kiinas­sa­kin kehi­tys näyt­tää kuiten­kin huolestuttavalta.
– GINI-indeksi lähes­tyy jo 50:ttä. Yksi prosentti kiina­lai­sista omis­taa yli kolman­nek­sen koko Kiinan varallisuudesta.

SUOMI ERIARVON EDISTÄJÄNÄ?

Talous­li­be­ra­lis­min ja talous­ku­rin länsi on Reaga­nin ja Thatc­he­rin hengessä levit­tä­nyt eriar­voi­suutta aina vain laajem­malle ja syvem­mälle ympäri maail­maa. Onko Suomi toimi­nut eriar­voi­suu­den luojana vai hidas­ta­jana omassa kansain­vä­li­sessä roolis­saan? Pato­mäki kuvaa, että Suomi on siir­ty­nyt lännen passii­vi­sesta myötäi­li­jästä kovan linjan aktii­vi­seksi uusliberalistiksi.

Profes­sori muis­tut­taa Uudesta kansain­vä­li­sestä talous­jär­jes­tel­mästä, UKTJ:stä. Sillä yritet­tiin muut­taa YK:n suojissa 1970–80-luvuilla maail­man­ta­lou­den kaup­pa­suh­teita niin, että niin sano­tut kolman­nen maail­man maat voisi­vat vauras­tua suhteessa rikkai­siin teollisuusmaihin.

– Vielä 1980-luvulla Suomi puolusti UKTJ:tä. Suomi antoi esimer­kiksi muiden Pohjois­mai­den tavoin usein tukensa Afri­kan maille.

Noihin aikoi­hin verrat­tuna Suomen kansain­vä­li­nen toiminta on tyys­tin muut­tu­nut. Viimei­set 10 vuotta Suomi on toim­nut aktii­vi­sena uusli­be­ra­lis­min airuena EU:ssa, joka on Pato­mäen mukaan vapaan mark­ki­na­ta­lou­den unelma.

– Vapaat mark­ki­nat ja sama raha, mutta ei minkään­nä­köistä yhteistä valtiol­lista talous­po­li­tiik­kaa. Krei­kan velka­krii­sin suhteen Suomi ajoi kaik­kein kovinta linjaa EU:ssa. Suomi ajoi jopa Saksan ohi oikealta. Velka­kriisi toi kolman­nen maail­man köyhyy­den Kreikkaan.

Suomi on Pato­mäen mukaan hyväk­sy­nyt sellai­se­naan talous­li­be­ra­lis­min, jota myös uusli­be­ra­lis­miksi kutsu­taan. Libe­ra­lis­ti­set rahoitus‑, inves­tointi- ja vero­pa­ra­tii­si­jär­jes­te­lyt merkit­se­vät jopa osit­tain täysin rikol­li­sesti hoidet­tua, valta­vaa vaurau­den keskittymistä.

– Talous­li­be­ra­lismi on merkin­nyt sitä, että vaurau­den keskit­ty­mi­nen on globaa­listi orga­ni­soi­tu­nutta, Pato­mäki tiivistää.

Profes­sori toivoisi Suomelta aivan toisen­lai­sia linjauk­sia EU-poli­tii­kas­saan. Krei­kan tapauk­sessa Suomi olisi voinut ajaa velko­jen perus­teel­lista uudel­leen järjes­te­lyä, jotta työt­tö­myys ei olisi merkin­nyt kreik­ka­lai­sille sosi­aa­lista katastrofia.

Katai­sen ollessa päämi­nis­te­rinä Suomi jättäy­tyi pois hank­keesta, jolla olisi luotu rahoi­tustran­sak­tio­vero maail­man­laa­jui­sen rahoi­tus­krii­sin jälkimainingeissa.

– Melkein kaikki EMU-maat ajoi­vat hanketta Saksan johdolla vahvis­te­tun yhteis­työn menet­te­lyn kautta. Katai­nen jättäy­tyi pois hankkeesta.

Suomi voisi maail­man­po­li­tii­kan profes­so­rin mukaan raken­taa sekä EU:ssa että muus­sa­kin kansain­vä­li­sessä yhteis­työssä koali­tioita, joiden tavoit­teena olisi tulo­jen ja vaurau­den tasai­sempi jako.

– Minusta globaa­lit kasvi­huo­ne­ve­rot olisi­vat keskei­nen keino kompen­soida ilmas­ton­muu­tok­sen vaiku­tuk­sia niille maille, jotka muutok­sesta pahi­ten kärsi­vät. Esimer­kiksi Afri­kan sarvessa ilmas­ton­muu­tos on merkin­nyt kuivuutta ja nälä­hä­tää. Tämä on osa globaa­lia eriarvoisuutta.

LIBERALISMI MURENTAA KANSANVALTAA

Palaamme kysy­myk­seen siitä, miten vaaral­lista vaurau­den valtava keskit­ty­mi­nen on demokratialle.

– Kun raha kerään­tyy, samalla myös valta kasau­tuu. Demo­kra­tiaa ollaan purka­massa eri puolilla maail­maa. En tarkoita vain Turkin Erdoǧa­nin kaltai­sia johta­jia, vaan pitkän aika­vä­lin proses­seja, jotka johta­vat trum­pis­miin ja putinismiin.

Suomessa Pato­mä­keä huoles­tut­taa se, miten vaih­toeh­dot­to­maksi julki­nen keskus­telu on käynyt.

– Esimer­kiksi Björn Wahl­roo­sin kaltai­set ihmi­set pyrki­vät vahvis­ta­maan asemaansa lain­sää­dän­nössä ja ylei­sissä ajat­te­lu­ta­voissa. Tästä syntyy itse­ään vahvis­ta­via piir­teitä. Media alkaa oikeis­to­lais­tua. Yleis­ra­dio on osit­tain ajettu alas, osit­tain oikeis­to­lais­tettu. Yliopis­tot alis­te­taan toimi­maan suury­ri­tys­ten ehdoilla konsult­ti­kie­len kautta.

– Koko koulu­tus­jär­jes­telmä tehdään myötä­mie­li­seksi uusli­be­ra­lis­ti­selle ideo­lo­gialle. Kilpailu alkaa määri­tellä kaik­kea. Kaikesta tehdään kilpai­lua, ja välillä vielä julmaa sellaista kuten esimer­kiksi heikoin lenkki ‑ohjel­mat. Ikään kuin norma­li­soi­daan se, että yhteis­kunta koos­tuu ja että sen pitää­kin koos­tua kilpailusta.

Jatku­valla kilpai­lulla ei ole mitään teke­mistä ihmis­ten tasa­pai­noi­sen, onnel­li­sen elämän kanssa. Pato­mäki muis­tut­taa, että terve järki on englan­nin­kie­li­sessä muodos­saan ”common sense”. Sana common tarkoit­taa yhteistä.

– Uusli­be­ra­li­saa­tion myötä niin yrityk­sissä, kouluissa kuin yliopis­tois­sa­kin kaik­kea johde­taan ulkoi­sen moti­vaa­tion kautta. Kaik­kia tark­kail­laan ja rangais­taan. Todel­li­suu­dessa ihmi­nen voi hyvin, kun hän saa tunnus­tusta muilta ihmi­siltä, kun hän pääsee toimi­maan yhtei­söl­li­sesti muiden ihmis­ten kanssa ja kun hän saa itse määri­tellä teke­mis­tään eli hänellä on autonomiaa.

ÄÄRIAJATTELUN JUURILLA

Uusli­be­ra­lis­min julma uusjako entistä rikkaam­piin ja entistä köyhem­piin tuot­taa Suomes­sa­kin syrjäy­ty­mistä. Uusli­be­ra­lismi on pois­sul­ke­vaa. Uusli­be­ra­lismi johtaa äärioi­keis­ton ja väärän­lai­sen kansal­lis­tun­teen nousuun, kuten on nähty ympäri Eurooppaa.

– Yhteis­kun­nasta tulee armot­to­mampi ja ihmis­ten arjesta turvat­to­mampi. Kilpai­lun logiikka ja turvat­to­muus luovat ihmi­seen eksis­ten­ti­aa­lista turvat­to­muu­den tuntee. Pitää nimetä synti­puk­keja. ”Ne vie meidän työpaikat.”

– Tämä kaikki on yhdis­ty­nyt vielä sosi­aa­li­sen median nousuun. Yhteis­vai­ku­tus on ollut raju. Ajatuk­set ja ideat voivat levitä kuin baktee­rit ja viruk­set. Karu ja julma vapaa­mark­ki­nau­to­pia sopii hyvin yhteen UKIPin kaltais­ten ilmiöi­den kanssa.

Pato­mäki viit­taa UKIPilla Britan­nian itse­näi­syys­puo­lu­ee­seen, jonka aatteita voidaan kuvata rasis­ti­siksi. Pato­mäki muis­tut­taa vielä siitä, että länsi­mai­sissa demo­kra­tioissa rikkaat rahoit­ta­vat niitä polii­tik­koja, jotka ajavat rikkai­den etuja.

– Kaikki Yhdys­val­tain miljar­döö­rit eivät varmaan kannata kaik­kia Trum­pin ajatuk­sia, mutta muuta­ma­kin miljar­dööri riittää.

Tämä vinou­tuma koskee puoluei­den rahoi­tusta myös Suomessa.

– Kokoo­mus ja Kepu saavat paljon yksi­tyistä rahoi­tusta. Jos rahoi­tuk­seen ei puututa, sama jatkuu.

Pato­mäki muis­tut­taa, että myös Suomessa myös niin sano­tut ajatus­hau­to­mot saavat Wahl­roo­sin kaltai­silta raha­rik­kailta rahoi­tusta. Nämä think-tankit, kuten Pato­mäen mukaan ”puoli­vi­ral­li­sen” aseman saanut Libera, ajavat sitten rahoit­ta­jiensa ideo­lo­gi­sia etuja.

KUKA AJAISI MUUTOSTA?

– Ei tahdo löytyä julkista tilaa, jossa voisi esit­tää moni­puo­lista kritiik­kiä vallit­se­vaa talous­li­be­ra­lis­mia vastaan, Pato­mäki murehtii.

Mutta toivo­ton ei profes­sori ole. Kilpai­lua ihan­noiva uusli­be­ra­lismi toimii niin vastoin meidän ihmis­ten sisä­syn­tyistä soli­daa­ri­suutta ja yhteis­työ­ha­lua vastaan, että sen päivät ovat luetut.

– En usko, että uusli­be­ra­lis­milla on kovin pitkä elinkaari.

Pato­mäellä on se käsi­tys, että aina­kaan tällä hetkellä ay-liike ei ole kuiten­kaan se, joka pystyisi haas­ta­maan uusli­be­ra­lis­ti­sen ajat­te­lun pakkovallan.

– Meillä on aika iso ongelma liit­to­jen osalta. Useim­mat SAK:n ekono­mis­tit ovat saaneet uusklas­si­sen koulu­tuk­sen. He usko­vat tehok­kai­den mark­ki­noi­den hypo­tee­siin ja valta­vir­ta­ta­lous­tie­teen muihin dokt­rii­nei­hin, joilla on nega­tii­vi­sia vaiku­tuk­sia myös demo­kra­tian kannalta.

Pato­mäki ei pidä siitä, että ay-liike näyt­tää hyväk­sy­neen hoke­mat siitä, että kaik­kien pitäisi lähteä kansan­ka­pi­ta­lis­teiksi osake­mark­ki­noille tai yrittäjiksi.

– Ay-liik­keeltä on ollut virhe lähteä uusli­be­ra­lis­tien kelk­kaan. Sosia­lis­tit ja demo­kraa­tit käyvät Euroo­pan parla­men­tissa hyvin kriit­tistä keskus­te­lua talous­li­be­ra­lis­mista. Suomessa ei näy merk­kiä­kään tällai­sesta keskustelusta.

– Pitäi­sikö palata perus­ar­vo­jen äärelle? Pato­mäki kysyy ay-liikkeeltä.

– Ay-liik­keen on löydet­tävä kannat­ta­jia myös muista kuin työväen­luo­kasta. Robo­ti­saa­tion ja digi­ta­li­saa­tion myös teol­li­suus­työ­voi­man tarve piene­nee. Ei enää vesit­ty­neitä vappu­juh­lia. On löydet­tävä uusia symbo­leita, sellai­sia, jotka vetoa­vat laajalti erilais­ten ihmis­ten soli­daa­ri­suu­den ja oikeu­den­mu­kai­suu­den tuntoihin.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA PATRIK LINDSTRÖM

Lue lisää samasta aiheesta:

Loukussa: Tällaista on elää pitkä­ai­kais­työt­tö­mänä eriar­voi­sessa Suomessa

Kausi­työ­läi­nen Sirkka-Liisa Ojala: Köyhän huvi­tus on vilkas mielikuvitus