Asiamme on yhteinen, kaikkialla

Yrittäkää saada intialaiset luottamusmiehet jäseniksi EWC:hen ja kutsukaa heidät kylään! Niin ehdottaa Sonja Vartiala Wärtsilän kaltaisten jättikonsernien luottamusmiehille. Vartiala johtaa globaaleja suomalaisyrityksiä vahtivaa Finnwatchia. Wärtsilän palkat eivät aina riitä elämiseen Intian tehtaalla.

– Yksit­täi­nen ihmi­nen innos­tuu ja nos­taa asioi­ta esi­in, siitä asi­at lähtevät useinkin edis­tymään. Ay-liik­keen edus­ta­jat voisi­vat esit­tää, että Int­ian tehtait­ten luot­ta­mus­miehet kut­su­taan euroop­palais­ten yri­tys­neu­vos­to­jen jäseniksi. Luot­ta­mus­miehet pää­si­sivät näin verkos­toi­tu­maan keskenään.

Täl­laiseen aloit­teel­lisu­u­teen innos­taa uuden Teol­lisu­us­li­iton luot­ta­mus­miehiä Son­ja Var­tiala. Hän on Finnwatch-kansalaisjär­jestön toimin­nan­jo­hta­ja. Teol­lisu­us­li­it­to on mukana rahoit­ta­mas­sa jär­jestön toim­intaa.

Wärt­silä nousee haas­tat­telus­sa esi­in esimerkkinä Finnwatchin työstä, sil­lä jär­jestö on juuri julkaissut seu­ran­tara­portin tämän suo­ma­laisen jät­tikon­sernin tehtaas­ta Int­ian Khopolis­sa. Edis­tys­tä on edel­liseen raport­ti­in tapah­tunut esimerkik­si siinä, että työ­nan­ta­jan tehtaalle kut­suma keltainen ammat­tili­it­to on vai­h­tunut aidok­si, työn­tek­i­jöi­den val­it­se­mak­si ammat­tili­itok­si. Mut­ta edelleenkään kaik­ki Wärt­silän palkat eivät vält­tämät­tä riitä elämiseen.

Finnwatchin rapor­tit ovat jatku­vasti nos­ta­neet val­okeilaan asioi­ta, jois­sa suo­ma­lais­ten yri­tys­ten toim­inta on selkeästi alit­tanut kan­sain­väliset vähim­mäis­vaa­timuk­set ihmisoikeuk­sis­sa ja työe­hdois­sa. Myös yri­tys­ten ali­hank­in­taketjuista on löy­det­ty ongelmia. Esimerkik­si suo­ma­laisen päivit­täis­tavarakau­pan ananas­me­hun alkulähteil­lä vir­taili pakko­työl­lä tuotet­tu mehu.

Perustehtävinä verot ja oikeudet

Var­tiala ker­too, että Finnwatchilla on kak­si pää­tavoitet­ta.

– Teemme työtä sen eteen, että työelämän oikeudet toteu­tu­isi­vat myös riski­mais­sa. Me valvomme myös sitä, että suo­ma­laiset ja Suomes­sa toimi­vat yri­tyk­set kan­taisi­vat verovas­tu­un­sa.

Jos ne yri­tyk­set, jot­ka ovat siirtäneet tuotan­toaan vaikka­pa Kiinaan tai Inti­aan, toimi­si­vat vas­tu­ullis­es­ti, hyö­ty­isi myös suo­ma­lainen tehdastyöläi­nen.

– Tämä vaikut­taisi myön­teis­es­ti suo­ma­laisen tuotan­non kil­pailukykyyn. Jos saisimme yri­tys­ten verovält­te­lyn, aggres­si­ivisen vero­su­un­nit­telun ja veroparati­isien käytön kuri­in, työn­tek­i­jät hyö­ty­i­sivät.

– Tämä vaikut­taisi myös investoin­tien oikeaan kohden­tamiseen. Verovält­te­ly voi johtaa siihen, että investoin­nit suun­nitel­laan veroe­tu­jen näkökul­mas­ta sen sijaan, että tehtäisi­in parem­pia ja laadukkaampia tuot­tei­ta ja palvelui­ta.

Ay-johtajat voivat vaikuttaa

Var­tiala nos­taa luot­ta­mus­mi­esten akti­ivi­su­u­den ohel­la esi­in toisenkin mis­sion, jos­sa ammat­tiy­hdis­tys­li­ike voisi ajaa liiton jäsen­ten etu­ja. Mut­ta siihen tarvi­taan vas­tu­u­ta tule­vista sukupolvista, ei vain huolen­pitoa nopeista voitoista. Eläke­vaku­u­tus­laitosten päät­tävis­sä elimis­sä istuu ammat­tili­it­to­jen johta­jia.

– Eläke­laitosten velvol­lisu­us on ker­ryt­tää eläke­pot­tia niin, että Suomen eläk­keet pystytään mak­samaan. Laitok­set tekevät sijoituk­si­aan pitkäl­lä tähtäimel­lä, mut­ta toivoisin tähtäin­tä vielä pidem­mäk­si.

– Myös eläke­laitok­set har­joit­ta­vat erit­täin aggres­si­ivista vero­su­un­nit­telua. Näin kupataan Suomenkin vero­tu­lo­ja ja heiken­netään tule­vien eläk­keen­saa­jien etu­ja. Kun vero­tu­lot vähenevät, nyt vielä koulus­sa tai sosi­aali­palvelu­jen piiris­sä ole­vien nuorten ase­maa joudu­taan heiken­tämään.

– Tämä ei ole yhteiskun­nan kokon­aise­dun mukaista. Ay-liik­keen edus­ta­jil­la olisi val­taa nos­taa keskustelu­un sijoi­tusten lin­jauk­set. He voisi­vat kysyä, mikä on vas­tu­ullista sijoit­tamista, ettei tähdät­täisi vain tuot­to­jen mak­si­moin­ti­in.

Viime aiko­jen pahimpia pal­jas­tuk­sia kansalaisjär­jestö on tehnyt rapor­tis­saan Finn­fundin raho­jen käytöstä. Finn­fund on suo­ma­lais­ten veron­mak­sajien rahoil­la toimi­va kehi­tys­ra­hoi­tusy­htiö. Joukko­ra­hoituk­sen lisäk­si raport­ti sai tukea Fin­watchin Ihmis­ar­voisen työn ohjel­mal­ta, jota Teol­lisu­us­li­it­to ja TEAM tuke­vat.

Finn­fundin rahoi­tusku­viot ovat yksi ilmen­tymä siitä, miten nykyi­nen hal­li­tus uskoo yri­tys­toimin­nan muut­tuvan kehi­tysavuk­si sil­loin, kun yri­tys har­joit­taa toim­intaansa kehi­tys­mais­sa. Näin­hän Finnwatchin raport­ti asi­aa kuvailee. Ulko­maankaup­pa- ja kehi­tys­min­is­teri Leni­ta Toivakan (kok.) aikaan hal­li­tus leikkasi kansalaisjär­jestöiltä avus­tuk­sia 300 miljoon­al­la ja lupasi 130 miljoon­aa pääo­maa lisää Finn­fundille.

– Finn­fundin pääomi­tus toteutet­ti­in lop­ul­ta joukkovelka­kir­jalain­oil­la. Finn­fund on rahoit­tanut investoin­te­ja fos­si­il­isi­in polt­toaineisi­in, teol­liseen lihan­tuotan­toon, luk­sustalo­jen rak­en­tamiseen ja yksi­ty­isi­in koului­hin ja sairaaloi­hin, Var­tiala ker­too.

Toimin­nan­jo­hta­ja toteaa lakonis­es­ti, että täl­laista ”ei kan­na­ta kehi­tysy­hteistyö­varoil­la tukea”. Suomek­si san­ot­tuna kaik­ki yllä ole­va on joko vas­toin kestävää kehi­tys­tä tai nimeno­maan sor­taa kaikkein köy­himpi­en ihmis­ten oikeuk­sia. Useim­miten toinen onnis­tuu varmis­ta­maan myös toisen.

Iso osa Finn­fundin rapor­toimista ”kehi­tys­vaiku­tuk­sista” syn­tyy sijoi­tus­ra­has­tois­sa, jota pyörit­tävät hallinnoin­tiy­htiöt perivät iso­ja palkkioi­ta.

– Me suh­taudumme ylipään­sä kri­it­tis­es­ti rahas­tosi­joituk­si­in. Rahas­toil­la on usein aggres­si­iviset verorak­en­teet, joiden avul­la las­ke­taan kohde­maan vero­tuot­ta­ja. 75 pros­ent­tia Finn­fundin rahas­toista sijait­see veroparati­i­seis­sa.

Vuodes­ta 2016 läh­tien Finn­fundin hallintoneu­vos­ton puheen­jo­hta­jana on toimin­ut Erk­ki Tuomio­ja (sd.). Hallintoneu­vos­tossa ovat edus­ta­jat myös SAK:sta, EK:sta ja MTK:sta. Toisin kuin johtokun­ta, hallintoneu­vos­to ei saa tietoa sijoi­tusten tarkoista sum­mista tai rahoi­tuse­hdoista.

Yhdessä lakia ajamaan

Tulev­as­ta yhteistyöstä ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen kanssa Var­tiala mainit­see suun­nitel­mat yri­tys­vas­tu­u­lain saamis­es­ta Suomeenkin.

– Ran­skas­sa vas­taa­va laki on jo. Yri­tys­ten ihmisoikeusloukkauk­sista saisi loukkauk­sen uhri nos­taa kan­teen Suomes­sakin, vaik­ka loukkaus olisi tapah­tunut jos­sain toises­sa maas­sa.

– Me tulemme kam­pan­joimaan lain puoles­ta ensi vuon­na samoin kuin eduskun­tavaalivuon­na 2019. Tulemme läh­estymään ammat­tiy­hdis­tyli­iket­tä ja toivomme tietysti mah­dol­lisim­man suur­ta koali­tio­ta asian taakse.

Var­tiala toivoo myös, että ay-liike olisi akti­ivisem­min vaa­ti­mas­sa vero­tuk­sen muut­tamista oikeu­den­mukaisem­mak­si. Pitäisikö ay-liik­keen pikem­minkin keskit­tyä vaa­ti­maan vero­jen vält­tämisen estämistä, ei vero­jen alen­tamista? Nimeno­maan taval­liset työtätekevät suo­ma­laiset käyt­tävät julk­isia palvelui­ta, jot­ka rahoite­taan verovaroin.

– Ne, jot­ka eivät voi tehdä vero­su­un­nit­telua eli perus­du­u­nar­it, he mak­sa­vat enem­män.

Var­tiala on iloinen siitä, että Teol­lisu­us­li­it­to on tehnyt tuoreen päätök­sen lähteä tuke­maan Finnwatchin Ihmis­ar­voisen työn ohjel­maa.

– Globaali edun­valvon­ta on todel­la tärkeää suo­ma­laisen työn­tek­i­jän kannal­ta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA SASK

Artikke­lin yläre­unan kuvas­sa Son­ja Var­tiala (takarivis­sä keskel­lä) tapaa­mas­sa thaimaalaisia kana­farmin työn­tek­i­jöitä, jot­ka ovat paen­neet pakko­työn kaltaisia olo­ja.

LUE LISÄÄ SAMASTA AIHEESTA:

Kan­sain­välisyys kier­tyy yhteisek­si eduk­si

Enem­män töitä hyvil­lä ehdoil­la!

Kolmikan­nas­sa har­joitel­tua jär­jestämistä