Asiamme on yhtei­nen, kaikkialla

Yrit­tä­kää saada intia­lai­set luot­ta­mus­mie­het jäse­niksi EWC:hen ja kutsu­kaa heidät kylään! Niin ehdot­taa Sonja Vartiala Wärt­si­län kaltais­ten jätti­kon­ser­nien luot­ta­mus­mie­hille. Vartiala johtaa globaa­leja suoma­lais­yri­tyk­siä vahti­vaa Finnwatc­hia. Wärt­si­län palkat eivät aina riitä elämi­seen Intian tehtaalla.

– Yksit­täi­nen ihmi­nen innos­tuu ja nostaa asioita esiin, siitä asiat lähte­vät usein­kin edis­ty­mään. Ay-liik­keen edus­ta­jat voisi­vat esit­tää, että Intian tehtait­ten luot­ta­mus­mie­het kutsu­taan euroop­pa­lais­ten yritys­neu­vos­to­jen jäse­niksi. Luot­ta­mus­mie­het pääsi­si­vät näin verkos­toi­tu­maan keskenään.

Tällai­seen aloit­teel­li­suu­teen innos­taa uuden Teol­li­suus­lii­ton luot­ta­mus­mie­hiä Sonja Vartiala. Hän on Finnwatch-kansa­lais­jär­jes­tön toimin­nan­joh­taja. Teol­li­suus­liitto on mukana rahoit­ta­massa järjes­tön toimintaa.

Wärt­silä nousee haas­tat­te­lussa esiin esimerk­kinä Finnwatc­hin työstä, sillä järjestö on juuri julkais­sut seuran­ta­ra­por­tin tämän suoma­lai­sen jätti­kon­ser­nin tehtaasta Intian Khopo­lissa. Edis­tystä on edel­li­seen raport­tiin tapah­tu­nut esimer­kiksi siinä, että työnan­ta­jan tehtaalle kutsuma keltai­nen ammat­ti­liitto on vaih­tu­nut aidoksi, työn­te­ki­jöi­den valit­se­maksi ammat­ti­lii­toksi. Mutta edel­leen­kään kaikki Wärt­si­län palkat eivät vält­tä­mättä riitä elämiseen.

Finnwatc­hin rapor­tit ovat jatku­vasti nosta­neet valo­kei­laan asioita, joissa suoma­lais­ten yritys­ten toiminta on selkeästi alit­ta­nut kansain­vä­li­set vähim­mäis­vaa­ti­muk­set ihmi­soi­keuk­sissa ja työeh­doissa. Myös yritys­ten alihan­kin­ta­ket­juista on löydetty ongel­mia. Esimer­kiksi suoma­lai­sen päivit­täis­ta­va­ra­kau­pan ananas­me­hun alku­läh­teillä virtaili pakko­työllä tuotettu mehu.

Perus­teh­tä­vinä verot ja oikeudet

Vartiala kertoo, että Finnwatc­hilla on kaksi päätavoitetta.

– Teemme työtä sen eteen, että työelä­män oikeu­det toteu­tui­si­vat myös riski­maissa. Me valvomme myös sitä, että suoma­lai­set ja Suomessa toimi­vat yrityk­set kantai­si­vat verovastuunsa.

Jos ne yrityk­set, jotka ovat siir­tä­neet tuotan­to­aan vaik­kapa Kiinaan tai Inti­aan, toimi­si­vat vastuul­li­sesti, hyötyisi myös suoma­lai­nen tehdastyöläinen.

– Tämä vaikut­taisi myön­tei­sesti suoma­lai­sen tuotan­non kilpai­lu­ky­kyyn. Jos saisimme yritys­ten vero­vält­te­lyn, aggres­sii­vi­sen vero­suun­nit­te­lun ja vero­pa­ra­tii­sien käytön kuriin, työn­te­ki­jät hyötyisivät.

– Tämä vaikut­taisi myös inves­toin­tien oike­aan kohden­ta­mi­seen. Vero­vält­tely voi johtaa siihen, että inves­toin­nit suun­ni­tel­laan veroe­tu­jen näkö­kul­masta sen sijaan, että tehtäi­siin parem­pia ja laaduk­kaam­pia tuot­teita ja palveluita.

Ay-johta­jat voivat vaikuttaa

Vartiala nostaa luot­ta­mus­mies­ten aktii­vi­suu­den ohella esiin toisen­kin mission, jossa ammat­tiyh­dis­tys­liike voisi ajaa liiton jäsen­ten etuja. Mutta siihen tarvi­taan vastuuta tule­vista suku­pol­vista, ei vain huolen­pi­toa nopeista voitoista. Eläke­va­kuu­tus­lai­tos­ten päät­tä­vissä elimissä istuu ammat­ti­liit­to­jen johtajia.

– Eläke­lai­tos­ten velvol­li­suus on kerryt­tää eläke­pot­tia niin, että Suomen eläk­keet pysty­tään maksa­maan. Laitok­set teke­vät sijoi­tuk­si­aan pitkällä tähtäi­mellä, mutta toivoi­sin tähtäintä vielä pidemmäksi.

– Myös eläke­lai­tok­set harjoit­ta­vat erit­täin aggres­sii­vista vero­suun­nit­te­lua. Näin kupa­taan Suomen­kin vero­tu­loja ja heiken­ne­tään tule­vien eläk­keen­saa­jien etuja. Kun vero­tu­lot vähe­ne­vät, nyt vielä koulussa tai sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen piirissä olevien nuor­ten asemaa joudu­taan heikentämään.

– Tämä ei ole yhteis­kun­nan koko­nai­se­dun mukaista. Ay-liik­keen edus­ta­jilla olisi valtaa nostaa keskus­te­luun sijoi­tus­ten linjauk­set. He voisi­vat kysyä, mikä on vastuul­lista sijoit­ta­mista, ettei tähdät­täisi vain tuot­to­jen maksimointiin.

Viime aiko­jen pahim­pia paljas­tuk­sia kansa­lais­jär­jestö on tehnyt rapor­tis­saan Finn­fun­din raho­jen käytöstä. Finn­fund on suoma­lais­ten veron­mak­sa­jien rahoilla toimiva kehi­tys­ra­hoi­tus­yh­tiö. Jouk­ko­ra­hoi­tuk­sen lisäksi raportti sai tukea Finwatc­hin Ihmi­sar­voi­sen työn ohjel­malta, jota Teol­li­suus­liitto ja TEAM tukevat.

Finn­fun­din rahoi­tus­ku­viot ovat yksi ilmen­tymä siitä, miten nykyi­nen halli­tus uskoo yritys­toi­min­nan muut­tu­van kehi­ty­sa­vuksi silloin, kun yritys harjoit­taa toimin­taansa kehi­tys­maissa. Näin­hän Finnwatc­hin raportti asiaa kuvai­lee. Ulko­maan­kauppa- ja kehi­tys­mi­nis­teri Lenita Toiva­kan (kok.) aikaan halli­tus leik­kasi kansa­lais­jär­jes­töiltä avus­tuk­sia 300 miljoo­nalla ja lupasi 130 miljoo­naa pääomaa lisää Finnfundille.

– Finn­fun­din pääomi­tus toteu­tet­tiin lopulta jouk­ko­vel­ka­kir­ja­lai­noilla. Finn­fund on rahoit­ta­nut inves­toin­teja fossii­li­siin polt­toai­nei­siin, teol­li­seen lihan­tuo­tan­toon, luksus­ta­lo­jen raken­ta­mi­seen ja yksi­tyi­siin koului­hin ja sairaa­loi­hin, Vartiala kertoo.

Toimin­nan­joh­taja toteaa lako­ni­sesti, että tällaista ”ei kannata kehi­ty­syh­teis­työ­va­roilla tukea”. Suomeksi sanot­tuna kaikki yllä oleva on joko vastoin kestä­vää kehi­tystä tai nime­no­maan sortaa kaik­kein köyhim­pien ihmis­ten oikeuk­sia. Useim­mi­ten toinen onnis­tuu varmis­ta­maan myös toisen.

Iso osa Finn­fun­din rapor­toi­mista ”kehi­tys­vai­ku­tuk­sista” syntyy sijoi­tus­ra­has­toissa, jota pyörit­tä­vät hallin­noin­tiyh­tiöt peri­vät isoja palkkioita.

– Me suhtau­dumme ylipäänsä kriit­ti­sesti rahas­to­si­joi­tuk­siin. Rahas­toilla on usein aggres­sii­vi­set vero­ra­ken­teet, joiden avulla laske­taan kohde­maan vero­tuot­taja. 75 prosent­tia Finn­fun­din rahas­toista sijait­see veroparatiiseissa.

Vuodesta 2016 lähtien Finn­fun­din hallin­to­neu­vos­ton puheen­joh­ta­jana on toimi­nut Erkki Tuomioja (sd.). Hallin­to­neu­vos­tossa ovat edus­ta­jat myös SAK:sta, EK:sta ja MTK:sta. Toisin kuin johto­kunta, hallin­to­neu­vosto ei saa tietoa sijoi­tus­ten tarkoista summista tai rahoitusehdoista.

Yhdessä lakia ajamaan

Tule­vasta yhteis­työstä ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen kanssa Vartiala mainit­see suun­ni­tel­mat yritys­vas­tuu­lain saami­sesta Suomeenkin.

– Rans­kassa vastaava laki on jo. Yritys­ten ihmi­soi­keus­louk­kauk­sista saisi louk­kauk­sen uhri nostaa kanteen Suomes­sa­kin, vaikka louk­kaus olisi tapah­tu­nut jossain toisessa maassa.

– Me tulemme kampan­joi­maan lain puolesta ensi vuonna samoin kuin edus­kun­ta­vaa­li­vuonna 2019. Tulemme lähes­ty­mään ammat­tiyh­dis­ty­lii­kettä ja toivomme tietysti mahdol­li­sim­man suurta koali­tiota asian taakse.

Vartiala toivoo myös, että ay-liike olisi aktii­vi­sem­min vaati­massa vero­tuk­sen muut­ta­mista oikeu­den­mu­kai­sem­maksi. Pitäi­sikö ay-liik­keen pikem­min­kin keskit­tyä vaati­maan vero­jen vält­tä­mi­sen estä­mistä, ei vero­jen alen­ta­mista? Nime­no­maan taval­li­set työtä­te­ke­vät suoma­lai­set käyt­tä­vät julki­sia palve­luita, jotka rahoi­te­taan verovaroin.

– Ne, jotka eivät voi tehdä vero­suun­nit­te­lua eli perus­duu­na­rit, he maksa­vat enemmän.

Vartiala on iloi­nen siitä, että Teol­li­suus­liitto on tehnyt tuoreen päätök­sen lähteä tuke­maan Finnwatc­hin Ihmi­sar­voi­sen työn ohjel­maa.

– Globaali edun­val­vonta on todella tärkeää suoma­lai­sen työn­tekijän kannalta.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA SASK

Artik­ke­lin yläreu­nan kuvassa Sonja Vartiala (taka­ri­vissä keskellä) tapaa­massa thai­maa­lai­sia kana­far­min työn­te­ki­jöitä, jotka ovat paen­neet pakko­työn kaltai­sia oloja.

LUE LISÄÄ SAMASTA AIHEESTA:

Kansain­vä­li­syys kier­tyy yhtei­seksi eduksi

Enem­män töitä hyvillä ehdoilla!

Kolmi­kan­nassa harjoi­tel­tua järjestämistä