Ajassa
Teollisuusliiton asiantuntija työaikalakiesityksestä: Keskeisenä tavoitteena työaikojen joustavuuden lisääminen – esityksessä myös työntekijöiden kannalta positiivisia elementtejä
Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön päällikkö Anna Tapio pitää työaikalakia koskevaa hallituksen esitystä kokonaisuutena arvioiden tyydyttävänä. Vaikka lakiesitys sisältää työntekijöiden näkökulmasta ongelmakohtia, näkee Tapio siinä myös parannuksia.
Lakiesityksen keskeisenä tavoitteena on työaikasääntelyn päivittäminen ja nykyistä joustavampien työaikajärjestelyjen mahdollistaminen. Lisäksi työaikalakiin esitetään muun muassa tiettyjä EU-oikeuden edellyttämiä täsmennyksiä.
– Kodin ja työntekopaikan välistä matka-aikaa ei yleensä lueta työajaksi. Esityksen mukaan kyse voisi kuitenkin olla työajasta, jos työntekijä ei aloita työskentelyä työnantajan kiinteästä toimipaikasta, vaan työnantajan edellyttämällä tavalla vasta asiakkaan luota. Taustalla on EU-tuomioistuimen ratkaisu, Teollisuusliiton oikeudellisen yksikön päällikkö Anna Tapio sanoo.
– Toinen parannus on varallaoloajan ja työajan välisen rajanvedon selkiyttäminen. Voimassa olevan työaikalain mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijän on oltava asunnossaan tai muualla tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Lakiesityksen mukaan kyse voisi kuitenkin myös tällaisessa tilanteessa olla työajasta, jos työntekijän tosiasiallinen sidonnaisuus työpaikkaan on suuri esimerkiksi lyhyen hälytysajan vuoksi.
TYÖAJAN ENIMMÄISMÄÄRÄ KASVAISI
– Esityksessä työsuojelun näkökulmasta ongelmallisinta on jaksotyön ja yötyön käyttömahdollisuuksien laajentaminen sekä ylityön enimmäismäärien poistaminen lainsäädännöstä, Tapio sanoo.
Ylityön enimmäismääriä koskevaa sääntely esitetään poistettavaksi ja korvattavaksi työajan enimmäismäärää koskevalla säännöksellä. Työaikalain mukainen vuosittainen työajan enimmäismäärä kasvaisi esityksen mukaan 54 tunnilla. Tähän enimmäismäärään sisältyisi sekä lain tai työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika, lisätyö, ylityö, aloittamis- ja lopettamistyöt että hätätyö. Tapion mukaan lakisääteisen enimmäistyöajan lisääminen ei ole tavoiteltava kehityssuunta sen enempää työsuojelun kuin työllisyydenkään näkökulmasta.
– Ylityön enimmäismääriä koskevasta sääntelystä luovuttaessa poistuisi samalla myös 80 tunnin lisäylityön teettämistä koskeva rajoite, jonka mukaan lisäylityön teettäminen edellyttää lähtökohtaisesti paitsi yksittäisen työntekijän myös henkilöstön edustajan suostumusta.
– Säännös on antanut luottamusmiehelle mahdollisuuden seurata ja tarvittaessa myös kontrolloida ylityön tekemistä työsuojelullisten näkökohtien sitä edellyttäessä tai tilanteissa, joissa ylitöillä katetaan pysyvää henkilöstövajetta, Tapio perustelee.
TYÖAIKAJOUSTOISTA KUSTANNUSSÄÄSTÖJÄ
Perustavoitteena työaikalakiehdotuksessa on Tapion mukaan säännöllisen työajan joustojen lisääminen. Käytännössä säännöllisen työajan joustot mahdollistavat työssä käyvien henkilöiden vuotuisen työajan kasvattamisen entistä alhaisemmin työvoimakustannuksin.
Työaikalakiesityksen mukaan muun muassa liukuvan työajan enimmäiskertymä kasvaisi 40 tunnista 60 tuntiin. Jos työpaikalla on käytössä työaikapankki, tämä liukuvan työajan enimmäiskertymä olisi lisäksi työntekijän suostumuksella mahdollista siirtää työaikapankkiin neljän kuukauden välein.
– Lakiesitys mahdollistaa sen, että töitä, jotka kenties muutoin teetettäisiin ja korvattaisiin ylityönä, voidaan jatkossa teettää entistä joustavammin säännöllisenä työaikana liukuvaa työaikaa ja työaikapankkia hyväksi käyttäen. Mahdollisuus reagoida merkittäviin kysynnän ja työn määrän vaihteluihin työaikajoustoja hyödyntämällä voi toki tilanteesta riippuen olla myös henkilöstön etu.
MAHDOLLISUUS OHITTAA TYÖEHTOSOPIMUS
Työaikalakiin esitetään muun muassa työaikapankin ja päivittäisten taukojen osalta sääntelyä, jota on mahdollista soveltaa riippumatta siitä, mitä asiasta on sovittu työehtosopimuksessa. Sääntelytapa poikkeaa Tapion mukaan työlainsäädännön peruslähtökohdista.
– Yleensä työlainsäädännön tarkoituksena on taata tietty vähimmäissuoja työsuhteen heikommalle osapuolelle eli työntekijälle. Pääsääntöisesti lainsäädännöllä ei ole säädetty enimmäissuojan tasosta eli rajoitettu mahdollisuutta kehittää työehtoja työehtosopimuksissa.
– Vaikka työehtosopimuksessa olisi sovittu esimerkiksi työaikapankista työntekijän kannalta edullisemmin, työpaikalla voidaan paikallisesti niin sovittaessa ottaa käyttöön työaikalain mukainen työaikapankki. Tämä rajoittaa tosiasiallisia mahdollisuuksia kehittää vähimmäistyöehtoja työehtosopimuksessa, Tapio näkee.
KANNEAIKA LYHENISI
Lakiesityksessä ehdotetaan työaikalain kanneaikoja muutettavaksi siten, että myös työehtosopimukseen perustuvat työaikasaatavat vanhenisivat työsuhteen jatkuessa työaikalain mukaisessa kanneajassa, eli kahdessa vuodessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt. Taustalla on erimielinen korkeimman oikeuden ratkaisu.
Lakiesitystä koskevassa lausunnossaan Teollisuusliitto on esittänyt säännöksen muuttamista siten, että työaikalain mukaista kanneaikaa sovellettaisiin myös jatkossa ainoastaan työaikalakiin perustuviin saataviin. Työehtosopimukseen perustuviin työaikasaataviin olisi sitä vastoin myös jatkossa perusteltua soveltaa työtuomioistuimen vakiintuneen ja yksimielisen ratkaisukäytännön mukaisesti työsopimuslain mukaista vanhentumisaikaa, joka on viisi vuotta saatavan erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.
Vaihtoehtona olisi kanne- ja vanhentumisaikojen selkiyttäminen vasta perusteellisemman selvitystyön pohjalta.
Työaikalakiesitys on parhaillaan lausunnolla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, jonka jälkeen se menee eduskunnan päätettäväksi.
TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA KITI HAILA
LUE LISÄÄ:
