Lasi kiertää kette­rästi Forssan lasivillatehtaalla

Tehtaassa käy tasainen hurina, kun tuotan­to­lin­jalla kulkee uunituo­retta lasivillaa. Giljo­tii­niksi kutsuttu laite katkoo villa­le­vyjä halut­tuun mittaan.

– Välillä on ollut huonoja aikoja, mutta aina on pärjätty, toteaa pääluot­ta­mus­mies Eino Ojansuu.

Hän on työsken­nellyt Forssan lasivil­la­teh­taalla 46 vuotta, josta 25 vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä. Ahlströmin vuonna 1972 perus­tama tehdas siirtyi kansain­vä­lisen Saint-Gobain ‑konsernin omistuk­seen vuonna 1994.

Forssan tehdas tuottaa Isover-lasivillaa muun muassa betonie­le­ment­teihin, tuulen­suo­ja­le­vyihin ja laiva­teol­li­suu­teen. Tehtaalla valmis­te­taan myös Ecophon-akustiik­ka­le­vyjä, jotka jatko­ja­los­te­taan valmiiksi tuotteeksi vierei­sessä hallissa. Tontilla on työnte­ki­jöitä kaikkiaan noin sata.

Lasivillan valmis­tuk­seen tarvi­taan muun muassa lasia, hiekkaa ja sidosai­neita. Tehtaan pihalla on katok­sessa kaksi suurta kasaa lasia. Toisessa on murskat­tuja viini­pul­loja ja toisessa tasolasia, kuten ikkunoita.

Raaka-aineet syöte­tään uuniin sulamaan, minkä jälkeen kuidu­tuk­sessa tuote saa villa­maisen olemuk­sensa. Kuidu­tettu tuote menee seuraa­vaksi kypsy­tyk­seen, jossa tuottee­seen lisätään sidosai­neet ja kuidu­tuk­sessa mukaan tullut vesi höyrys­te­tään pois.

Linjas­tolla kypsä villa pinnoi­te­taan ja leika­taan oikeaan mittaan. Valmiit villat pakataan ja lähete­tään aikanaan asiak­kaalle. Akustiik­ka­levyt kuska­taan jatkojalostukseen.

USKALLUSTA KOKEILLA

Maailman lasivil­la­teh­taiden joukossa Forssan tehdas on pieni, mutta pienuu­desta on osattu ottaa hyöty irti. Kette­rällä tehtaalla on kokeiltu uusia toimin­ta­ta­poja onnistuneesti.

– Uunin nukutuk­sesta sanot­tiin, ettei se ole mahdol­lista. Tehtaan­joh­taja sanoi, että kokei­lemme. Nykyisin lähes kaikki tehtaat toimivat samalla tavalla, Ojansuu kertoo.

Hommissa on Forssan henkeä. On käytetty järkeä.

Lasia sulat­tavan uunin isojen huoltojen väli on noin kahdeksan vuotta. Uudella nukutus­työ­ta­valla uunin huollon jälkeinen käynnistys lyheni viikosta noin kolmeen päivään.

– Hommissa on Forssan henkeä. On käytetty järkeä, Ojansuu sanoo.

Perus­pe­ri­aat­teet lasivillan valmis­tuk­sessa ovat pysyneet ennal­laan, mutta laitteet sekä raaka-aineen ja energian lähteet ovat kehittyneet.

– Kierrä­tys­lasi otettiin käyttöön 1980-luvulla. Nykyään käyte­tään noin 85 prosenttia kierrä­tettyä lasia, Ojansuu kertoo.

Lasin sulatus ja lasivillan kypsytys vievät paljon energiaa. Forssan tehtaalla sulatuk­sessa käyte­tään vihreää sähköä ja kuivaus hoide­taan enene­vässä määrin paikal­li­sella biokaasulla.

Lähiai­koina tehtaan suurimmat hiili­diok­sidin päästö­läh­teet on painettu nollaan. Tarkoitus on maailman vähähii­lisin lasivil­la­tehdas. Biokaasun käyttö on tässä suuressa roolissa. Tehtaan piipusta tupruaa tänäkin päivänä lähinnä vesihöyryä.

Tuotannon pienet hiili­diok­si­di­päästöt tuovat kilpailuetua.

– Kaikkea yrite­tään tehdä, että pysytään kilpai­lussa mukana. Hyvin on pysyt­tykin, Ojansuu toteaa.

TURVALLISUUS LÄHTÖKOHTANA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Pasi Stigell kertoo, että työsuo­jelu on paran­tunut vuosien mittaan, ja nykyään se on kaiken toiminnan lähtö­kohta. Stigell on työsken­nellyt tehtaalla 25 vuotta, ja valtuu­tet­tuna on menossa neljäs kaksivuotiskausi.

– Riskejä arvioi­daan ja käydään turval­li­suus­kes­kus­te­luja, Stigell kertoo.

Laitteiden uusiminen on paran­tanut turval­li­suutta. Useat laitteet ovat nykyään aidat­tuja ja pysäh­tyvät, jos niitä lähestyy vaaral­li­sella tavalla.

– Edellinen työta­pa­turma oli liukas­tu­minen. Kompu­roinnit ovat yleisimpiä tapaturmia, Stigell kertoo.

Työnte­ki­jöillä on kuulos­uo­jai­mis­saan mikro­fonit ja radio­pu­he­limet, joiden välityk­sellä saa yhteyden työvuoron poruk­kaan. Yhteyk­sien paran­tu­minen luo turvallisuutta.

Melu on yksi työsuo­je­lussa huomioi­tava tekijä.

– Äänek­käitä paikkoja on, varsinkin kuidu­tuk­sessa. Teemme melumit­tauksia ja meluseiniä on raken­nettu, Stigell kertoo.

Valtaosa tehtaan työvoi­masta työsken­telee keskey­ty­mät­tö­mässä viisi­vuo­ro­työssä, jossa tehdään 12-tuntisia vuoroja. Stigell kertoo, että kokemukset ovat olleet kaikkiaan positiivisia.

LINJAMIES JA MUUSIKKO

Linja­mies Tomi Rikkola on työsken­nellyt 20 vuotta lasivil­la­teh­taan palve­luk­sessa. Linja­miehen vastuulla on, että tuotteesta tulee halutun muotoista ja laatuista.

– Paljon on automaa­tiota, mutta paljon on myös käsin tehtävää, Rikkola kertoo.

Eri tuotteiden reseptit vaihde­taan näyttö­päät­teellä, mutta työhön kuuluu paljon linjas­tolla kulke­mista. 10 000 askelta voi tulla täyteen työvuoron aikana.

– Työ ei ole enää niin fyysistä, joten 12 tunnin vuoron jaksaa keskittyä, Rikkola kertoo.

Onnis­tu­mi­se­lä­mykset linja­miehen työssä liittyvät ennakointiin.

– Kun ennakoi­malla välttää, ettei tule sutta ja sekundaa, voi sanoa ”onnis­tuinpas”, Rikkola kertoo.

Toiselta ammatil­taan Rikkola on muusikko. Lasivil­la­teh­taalle hän tuli lasten syntymän jälkeen, jotta perheellä on säännöl­liset tulot. Musiikki on kuitenkin edelleen iso osa elämää.

Rikkola soittaa yhtyeessä, jonka kanssa Timo Tuominen tulkitsee Jacques Brelin musiikkia. Kansal­lis­teat­te­ris­sakin nähdyissä esityk­sissä Rikkolan soitti­mina ovat altto­viulu ja sähkökitara.

– Musiikki on henki­reikä, täysin eri maailma, Rikkola sanoo.

TYÖ MUUTOKSESSA

Koneen­hoi­taja Antti Mäkelän työnku­vaan kuuluu tehtaan ”kuuman pään” prosessin hoito.

– Jos kaikki menee hyvin, työ on pelkäs­tään päätteellä, Mäkelä kertoo.

Jos proses­sissa ilmenee ongelmia, jalkautuu Mäkelä tuotan­to­lait­teiden äärelle.

Kahdeksan vuotta lasivil­la­teh­taalla työsken­nellyt Mäkelä pitää pitkiä työvuo­roja toimi­vina. Niistä hänellä on kokemusta jo aiemmalta työuralta.

Pakkaamon puolella työsken­telee konepak­kaaja Raimo Jääske­läinen, joka tuli tehtaan palve­luk­seen 27 vuotta sitten kaverin suosituksesta.

– Tykkään, kun työ on vaihte­levaa ja työpo­rukka on hyvähen­kinen, Jääske­läinen kertoo.

Pakkaajan työ on muuttunut vuosi­kym­menten aikana, ja kuormitus on tänään erilaista.

– Työ on vuosien saatossa keven­tynyt, mutta nykyisin työ vaatii enemmän ajattelua, Jääske­läinen vertailee.

Mekaa­ninen kunnos­sa­pi­toa­sen­taja Pasi Puronummi kertoo tuotan­to­lait­teita puhdis­taes­saan, että työnku­vaan kuuluu kaiken­laista kunnos­sa­pitoa trukit mukaan lukien.

– Työ on muuttunut paljon. Työnan­ta­jakin on muuttunut, Puronummi kertoo 27 vuoden kokemuk­sella. Välillä hän on tehnyt tehtaan kunnos­sa­pidon töitä YIT:n palkkalistoilla.

YHTEISTYÖ TOIMII

Saint-Gobain Finlandin Forssan tehtaan johtaja Juha Strand­berg kertoo, että raken­nusalan hiipu­minen on näkynyt tehtaan tuotannossa.

– Tehdas on joutunut seiso­maan viime ja tänä vuonna, Strand­berg kertoo.

Hiljai­sina aikoina tehdyt inves­toinnit mahdol­lis­tavat lentävän lähdön seuraa­vaan nousu­kau­teen. Pienet kasvi­huo­ne­päästöt ovat Forssan tehtaan kilpailuvaltti.

– Vähähii­li­syys on Forssan kivijalka, Strand­berg kertoo.

Monet pitkän työuran tehneet tuotannon työnte­kijät ovat tulossa eläkei­kään. Haasteena on saada uutta osaavaa työvoimaa tilalle. Monio­saa­jaksi tuotannon eri vaihei­siin ei kasveta hetkessä.

– Prosessi on sellainen, että se vaatii useamman vuoden kokemuksen, Strand­berg arvioi.

Forssan henkeä pitää vaalia.

Työnte­ki­jä­puolen kanssa tehdylle yhteis­työlle tehtaan­joh­taja antaa isot kiitokset.

– Etsitään mieluummin ratkai­suja kuin ongelmia. Vaikei­siinkin asioihin on löytynyt molempia tyydyt­tävät ratkaisut, Strand­berg kertoo.

Yhteistyö on valtti jatkossakin.

– Forssan henkeä pitää vaalia, Strand­berg sanoo.

Katseet hiili­ja­lan­jäl­keen

Ecophon-levyjä valmis­te­taan myös CarbonLow-versioina, joiden hiili­ja­lan­jälki on keski­määrin 35 prosenttia pienempi kuin perin­teisten tuotteiden.

Vähähii­li­syys syntyy kierrä­tys­lasin käytöstä raaka-aineena ja biokaasun käytöstä levyjen tuotan­nossa. Näin ollen vähähii­lisen levyn ominai­suudet ovat samat kuin perin­tei­sessä levyssä.

– On nimeno­maan hienoa, että raaka-aine on käynyt yhden kierron olemassa olevana tuotteena pullo­la­sina tai tasola­sina, sanoo commercial manager Virpi Villa-Peltonen Saint-Gobain Ecopho­nilta.

Uusi raken­ta­mis­laki on tulossa voimaan vuoden 2025 alussa. Jatkossa ilmas­to­sel­vi­tysten tulee kattaa raken­nusten hiili­ja­lan­jälki koko elinkaaren ajalta, kertoo konsep­ti­ke­hit­täjä Tiia Huuskonen Saint-Gobain Ecophonilta.

– Katse tulee kohdis­tu­maan raken­nus­tuot­teiden hiili­ja­lan­jäl­keen, Huuskonen sanoo.

Hiili­ja­lan­jäljen suuruu­teen on syytä kiinnittää huomiota kaikkialla, sillä luonnon­varat eivät riitä nykytahdilla.

– Maailman yliku­lu­tus­päivä tulee varhai­sessa vaiheessa vuotta. Olisi muutet­tava toimintaa raken­ta­mi­ses­sakin, Villa-Peltonen sanoo.

Maailman yliku­lu­tus­päivä on ajankohta, jolloin ihmisten kulutus ylittää lasken­nal­li­sesti maapallon vuotuisen kyvyn tuottaa uusiu­tuvia luonnon­va­roja. Vuonna 2023 yliku­lu­tus­päivä oli 2. elokuuta.

Ecopho­nilla kiinni­te­tään huomiota akustiik­ka­le­vyjen elinkaa­reen myös ensim­mäisen käyttö­koh­teen jälkeen.

– Raken­nus­tuot­teiden uudel­leen­käy­töstä puhutaan paljon. Olemme päässeet pilotoi­maan akustiik­ka­le­vyjen uudel­leen­käyttöä, Huuskonen kertoo.

Saint-Gobainin tavoit­teena on olla hiili­neut­raali toimija Suomessa vuonna 2035 ja globaa­listi vuonna 2050. Pyrkimys on olla hiili­neut­raali ilman päästö­kom­pen­saa­tioiden ostoa.