Wiitta valmistaa monenlaista muovista

Koneryhmänhoitaja Markus Sevenius pakkaa isoja, 44 litran säilytyslaatikoita lavoille muovituotteita valmistavan Wiitta Oy:n tehdashallissa Heinolan Hevossaaressa.

– Valvon tuotantoa monella eri ruiskuvalukoneella. Huolehdin siitä, että koneilla on raaka-ainetta ja että ne tekevät sen, mitä niiden pitää, Sevenius sanoo.

Hän nostaa yhden kansista valoa vasten ja varmistaa, että laatu on kohdallaan.

– Ei kukaan halua ostaa kaupasta laatikkoa, jossa on sanomista.

Wiitta on vuonna 1972 perustettu muovituotteiden sopimusvalmistaja. Tuotannosta 90 prosenttia on alihankintaa, mutta omiakin tuotteita perheyritykseltä löytyy. Se valmistaa putkiyhteitä eli viemäriputkien kulmia ja haaroja, lasten lumileluja sekä pillimehukoteloita.

Sevenius tuli taloon viisi vuotta sitten vuokrafirman kautta tekemään lyhyttä sijaisuutta.

– Kävin haastattelussa ja aloitin työt seuraavana päivänä. Muovista en tiennyt mitään.

Seveniuksen vuokratyösuhde sai jatkoa ja kesällä 2018 hänet vakinaistettiin. Samana syksynä tuotantopäällikkö kysyi, haluaisiko Sevenius suorittaa muovimekaanikon ammattitutkinnon.

– Se kesti pari vuotta. Sain tutkinnon ja opin aika paljon uusia hienoja asioita. Koulutuksesta on ollut tosi paljon apua. Ymmärrän paljon enemmän prosessista ja muovista raaka-aineena.

KUUSIPÄIVÄISEEN VIIKKOON

Tehdas käy neljässä vuorossa. Vuorojärjestelmä vaihtui syyskuussa, ja Markus Sevenius tekee nyt putkeen kaksi aamua, kaksi iltaa ja kaksi yötä ja on sitten kaksi päivää vapaalla. Lisäksi kaikki sunnuntait ovat vapaat.

– Tästä vuorosysteemistä en henkilökohtaisesti pidä. Normaalisti meillä on viikko aamua, viikko iltaa ja viikko yötä ja viikonloput vapaat, ja siitä minä tykkään.

Sevenius arvostaa viikonloppuvapaita, koska hän tykkää käydä silloin katsomassa jääkiekkoa eri puolella Suomea.

– Eno opetti minut jyppiläiseksi, hän sanoo.

Sitä saadaan, mitä sovitaan. Palkka on aina tullut ajallaan ja oikein.

Vuorojärjestelmän vaihdoksella työnantaja yrittää tasata sähkönkulutusta. Wiitta Oy:llä on sopimus, jonka mukaan sähkö on edullista, jos kulutus pysyy ennalta sovitussa määrässä.

– Kun vaihdoimme viisipäiväisestä työviikosta kuusipäiväiseen, pystymme ajamaan saman tuotantomäärän pienemmällä konekannalla, Sevenius selittää.

Uudesta vuorojärjestelmästä huolimatta Sevenius viihtyy työssään, koska työporukka on hyvä ja hän saa tehdä hommia omassa rauhassa.

– Silloin ei ole kivaa, kun koneet eivät toimi. Konekapasiteetti ei ole ihan viimeisintä huutoa, mutta paranemaan päin, Sevenius kertoo.

Hän kehuu työnantajaa reiluksi ja on tyytyväinen myös palkkaansa.

– Sitä saadaan, mitä sovitaan. Palkka on aina tullut ajallaan ja oikein.

PULKKIA KIERRÄTYSMUOVISTA

Hallin toisessa päässä yksi ruiskuvalukoneista piipittää kovaäänisesti. Laitosmies Rene Sauranen kiirehtii paikalle. Hän on myös pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.

– Raaka-ainesäkki rupeaa olemaan tyhjä, siksi kone piipittää, hän sanoo ja imuroi viimeisiä muovirakeita säkin pohjalta koneen kitaan.

Suuresta tuhannen kilon säkistä muovirakeet päätyvät vaa’alle. Kone lisää joukkoon väriä, sekoittaa ja siirtää seoksen tykkiin. Ensin seos sulatetaan ja sitten se ruiskutetaan muottiin. Kun muotti aukeaa, robotti nostaa koneen uumenista mustan ahkiopulkan.

– Mustaa pystyy tekemään kierrätysmateriaalista, mutta jos lyöt harmaita rakeita punaisen värin sekaan, tuotteesta ei tule punaista. Kirkkaat värit on pakko tehdä neitseellisestä materiaalista, Sauranen kertoo.

Ahkiopulkka on todellinen klassikko. Sitä on valmistettu Suomessa vuodesta 1966. Heinolassa pulkka on kuitenkin uusi juttu, sillä Wiitta osti Orthexin lumileluliiketoiminnan kesällä 2021.

– Tämä on ensimmäinen vuosi, kun myymme lumileluja. Alkuvuodesta teimme niitä vähän, kun talvi jatkui niin pitkään, että lumileluille oli silloin vielä kysyntää.

AHTAUS RIESANA

Rene Sauranen tuli Wiitalle kuusitoista vuotta sitten vuonna 2006. Sitä ennen hän teki kännykänkuoria Foxconnilla Lahdessa, kunnes yritys lopetti tuotannon Suomessa.

– Aloitin täällä tuotantotyöntekijänä ja siirryin kymmenen vuotta sitten huollon puolelle, kun yksi huoltomiehistä jäi eläkkeelle.

Wiitalle Sauranen päätyi, kun hän sai puhelun nykyiseltä toimitusjohtajalta Wille Viittaselta.

– Wille oli siihen aikaan täällä tuotantopäällikkönä. Tunsin hänet, sillä hän oli ollut tiimiesimiehenä Foxconnilla.

Wiitalla Sauranen korjaa ruiskuvalukoneita, vaihtaa muotteja, huolehtii tuotteiden ylösajosta ja tekee robottiohjelmia.

– Kun vaihdan muotin koneeseen, kone ei yleensä lähde samoilla ajoarvoilla käyntiin, vaan sille pitää tehdä pikku säätöjä, että saa aikaiseksi hyviä tuotteita.

Neliöt ovat loppuneet kesken jo aikaa sitten.

Wiitan konekanta on kasvanut viimeisen parin vuoden aikana aika rajusti, Sauranen sanoo.

– Neliöt ovat loppuneet kesken jo aikaa sitten.

Ahtaus alkaa Saurasen mukaan olla jo ongelma työsuojelun kannalta. Pikkuruiset muovirakeet aiheuttavat myös vaaranpaikkoja.

– Ryynit ovat aika pirun liukkaita lattialla. Öljyvuodot ovat toinen, ja kun lattialla on pillereitä ja öljyä sekaisin, niin sitten on jo tosi liukasta.

Tehokkain keino ennaltaehkäistä työtapaturmia on siivous, Sauranen sanoo.

– Väkeä vaan on niin vähän, että aina ei tahdo keretä siivoamaan. Silloin tilanne ei ole niin paha, kun jyviä ajetaan koneelle siilosta, mutta säkistä karkaa aina joku papana lattialle.

”SOPIVAN FYYSISTÄ TYÖTÄ”

Tuotantotyöntekijä Saija Tuuli ei käsittele lainkaan muovirakeita. Hän rengastaa putkiyhteitä, eli viemäriputkien kulma- ja haaraosia.

– Laitan putkiyhteen päähän tiivisteen ja renkaan, Tuuli kertoo.

Putkiyhteet ovat Wiitan omia tuotteita. Niitä on erikokoisia, -värisiä ja -muotoisia. Tällä kertaa Tuulilla on työn alla 800 kappaleen tilaus oransseja muhvikulmia.

– Rengastan 110-90+-osaa. Se tarkoittaa, että putkiyhteen halkaisija on 110 milliä, siinä on 90 asteen kulma ja putken molemmat päät rengastetaan, Tuuli selittää.

Hän tekee päivävuoroa ja ajaa töihin 20 kilometrin päästä Asikkalan Urajärveltä.

– Minusta on kiva tulla töihin, kun tiedän, mitä teen seuraavat kaksi viikkoa. Voin heittää aivot narikkaan ja vain rengastaa.

Wiitta työllistää 18 työntekijää, joista tuotannossa on 14. Lisäksi hallissa ahertaa viisi vuokratyöntekijää. Saija Tuuli on yksi heistä. Hän on työskennellyt Wiitalla puolitoista vuotta.

– Tehdastyö on minulle aika uutta, mutta olen kyllä tykännyt. Tämä on sopivan fyysistä työtä. En jaksaisi istua toimistossa. Paperihommat eivät koskaan ole olleet minun juttuni.

Koulutukseltaan Tuuli on hevostenhoitaja. Työ talleilla sai kuitenkin jäädä, kun hän sairastui vuonna 2015 syöpään.

– Minun piti vaihtaa kevyempään työhön. Ratsastan ja käyn yhä tallilla, mutta en pysty enää työskentelemään siellä päätoimisesti.

EI VAKITUISELLE PESTILLE

Moni määräaikainen haikailee vakituisen työsopimuksen ja säännöllisten tulojen perään, mutta Tuuli on vuokratyöntekijä omasta tahdostaan.

– Olen jaksanut hyvin hoidoista huolimatta, mutta koen silti, että minun on sairauteni vuoksi helpompi tehdä töitä vuokrafirman kautta, Tuuli sanoo.

Hän myös matkustaa mielellään ja on sitä mieltä, että matkakuumeen noustessa on yksinkertaisempaa olla jatkamatta määräaikaista vuokratyösuhdetta kuin sanoa itsensä irti vakituisesta työpaikasta.

– Haaveilen lähteväni ensi vuonna Etelä-Amerikkaan. Erityisesti Galapagossaaret, Chile ja Brasilia kiinnostavat.

Olen tehnyt raskaampaakin työtä ja saanut huonompaa palkkaa.

Tuuli kehuu työnantajaa joustavaksi eikä palkassakaan ole hänestä valittamista.

– Olen tehnyt raskaampaakin työtä ja saanut huonompaa palkkaa. Mielestäni saan työn vaativuuteen nähden ihan hyvää palkkaa.

Kello lähestyy yhtä. Tuuli rengastaa vielä yhden laatikollisen eli 20 kappaletta muhvikulmia, ja sen jälkeen tilaus on valmis.

– Sitten otan hyllystä uuden puukontin putkiyhteitä ja jatkan niiden rengastamista.

Kahden maissa hän pitää kahvitauon. Taukohuoneessa on tarjolla kääretorttua.

– Firma tarjoaa silloin tällöin karkkia, munkkeja ja välillä ruokaakin. Päivä on aina silloin parempi. Tykkään makeasta, Tuuli sanoo ja hymyilee.

VIIKONLOPPUVAPAAT ISO JUTTU

Rekka on juuri peruuttanut varaston laituriin. Varastotyöntekijä Jari Virtanen purkaa sen uumenista raaka-ainemassaa sähköpässillä.

– Nämä ovat 25 kilon käsinmättösäkkejä. Ne kaadetaan koneen vieressä olevaan arkkuun tai saaviin, josta lähtee imuletku koneelle, Virtanen selittää.

Hän työskenteli lähes 17 vuotta ravintola-alalla ennen kuin löysi tiensä Wiitalle.

– Korona antoi viimeisen silauksen yökerholle, jossa olin töissä. Minun piti tulla tänne alun perin vain kahdeksi viikoksi kiiretuuraamaan.

Nyt Virtanen on viihtynyt Wiitalla jo kaksi vuotta. Hän työskentelee päivävuorossa.

– Minulle on iso juttu, että viikonloput ovat vapaita. Ravintola-alalla viikonloppuvapaita ei juuri näkynyt. Täällä on myös hyvä henki. Sillä on iso merkitys, Virtanen sanoo.

Täällä on myös hyvä henki. Sillä on iso merkitys.

Hän päätyi töihin juuri Wiitalle, koska tuotantopäällikkö Antti Heikkinen on hänen lapsuudenystävänsä.

– Yhteinen kaverimme tiesi sanoa, että soita Antille, että hänellä voisi olla töitä.

Kun pahin koronakurimus hellitti, Virtanen olisi voinut palata takaisin baaritiskin taakse.

– Ravintola-alalla olisi nyt työntekijän markkinat, ja pääsisin hyviin tienesteihinkin, mutta minulla ei vaan ole kiinnostusta siihen hommaan. Olen nähnyt humalaisia ihan riittävästi.

TÖITÄ TARJOLLA

Työ varastossa on Virtaselle vielä uutta, sillä hän siirtyi sinne lokakuussa tuotannosta. Suurimman osan hänen työajastaan vie kuormien kerääminen.

– Päivän mittaan saan kurkkia paljon sähköpostia, ettei käy niin, että yhtäkkiä on paljon tilauksia, jotka kaatuvat päälle.

Virtanen tilaa tuotteille kuljetukset ja tekee rahtikirjat sekä pitää varaston järjestyksessä.

– Hyvin äkkiä tuotannosta tulee joku sanomaan, jos varastossa ei ole tilaa uusille tuotteille tai sitten lava on jätetty toimiston eteen keskelle tietä.

Wiitalla olisi töitä tarjolla uusillekin tekijöille, jos heitä vain löytyisi, Virtanen kertoo.

– Jos olet valmis tekemään töitä, niin tänne vaan. Työt kyllä oppii, jos vain haluaa. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä, ja täällä myös opastetaan. Ketään ei jätetä yksin koneelle sormi suussa.

Kun Virtanen saa käsinmättösäkit purettua, hän suuntaa toimistolle tulostamaan rahtikirjoja.

– Kauhajoelle on lähdössä lumileluja: vauvapulkkia, ahkioita, mäkipulkkaa, kahdenlaista liukuria, lumikolaa ja erivärisiä lumilapioita, Virtanen listaa.

Hän kertoo vähän yllättyneensä erilaisten lumilelujen määrästä. Pelkästään pulkkia on tuotannossa kuutta erilaista, ja valikoimaan kuuluvat myös perinteiset minisukset.

– Kummitytöille on liukurit jo toimitettu. Kunhan nyt vaan tulisi runsasluminen talvi.

Kemut kaikille

Wiitta Oy tarjoaa työntekijöille kahdet juhlat vuodessa. Kesäpäivien lisäksi henkilöstö viettää pikkujouluja, kertoo laitosmies, pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Rene Sauranen.

– Meillä ketään ei ole karsittu juhlista pois. Myös vuokratyöntekijät, jotka ovat kesäpäivien ja pikkujoulujen aikaan meillä töissä, ovat tervetulleita juhliin, Sauranen kertoo.

Henkilöstöjuhlien ohjelmassa on aina jotain yhteistä tekemistä.

– Kesäpäivillä kävimme tänä vuonna ajamassa mikroautoilla ja vuosi sitten pikkujouluissa olimme pakohuoneessa ja pelasimme flipperiä.

Tänä vuonna juhlia on poikkeuksellisesti kolmet, sillä Wiitta täytti syyskuussa 50 vuotta. Sitä juhlittiin yrityksen vanhassa tehdashallissa työntekijöiden ja lähes 200 asiakkaan voimin.

– Ne olivat hienot juhlat. Siellä oli hyvää ruokaa ja loistavaa ohjelmaa. Juhlissa esiintyi kaksi bändiä ja taikuri, joka teki pirun hyviä temppuja.

Työntekijät saivat ottaa mukaan myös seuralaisen. Pisteenä i:n päälle juhlien jälkeinen päivä oli palkallinen vapaapäivä koko porukalle.

WIITTA OY

PERUSTETTU 1972
KOTIPAIKKA Heinola
OMISTAJAT Matti Viittanen ja hänen poikansa Wille Viittanen
TUOTANTO Muovituotteiden, kuten putkiyhteiden ja lumilelujen valmistus
HENKILÖSTÖ 18, joista tuotannossa 14
LIIKEVAIHTO 7 miljoonaa euroa (2021)