Tikkurila valmistaa maaleja muutosten varjossa

Tikkurilan maalitehtaan varasto ykkösen käytävällä logistiikkatyöntekijä Jukka Hermansson kertoo, mikä saa tulemaan töihin joka aamu.

– Vaihteleva työ, hyvät työkaverit ja hyvä henki ovat tärkeitä asioita, hän sanoo.

Vaikka työtä helpottavia apuvälineitä on tullut koko ajan lisää, vaatii varastotyö edelleen hyvää kuntoa ja lihasvoimaa. 20 kiloisten säkkien siirtely päivittäin pitää toisaalta huolen siitä, ettei kuntosalilla tarvitse välttämättä käydä.

– Nostotekniikan pitää olla kunnossa, ettei riko paikkoja, Hermansson sanoo.

UUSI ISÄNTÄ TUO UUSIA TAPOJA

Hermansson valittiin melkein heti taloon tultuaan osaston luottamusmieheksi. Hän on nähnyt yrityksen osana silloista valtioyhtiö Kemiraa, Paasikivien perheyhtiöajan vuodesta 2010, ja nyt reilun vuoden ajan osana yhdysvaltalaista 14 miljardin euron PPG-jättiyritystä.

– Väki on vähentynyt ja vauhti kiihtynyt. Hyvä asia on turvallisuuden jatkuva parantaminen, josta nyt huolehditaan erityisesti.

Turvallisuudessa on menty amerikkalaisomistajan myötä suomalaisittain jopa äärirajoille.

– Jokapäiväisistä työkaluista puukko ja katkoteräveitsi ovat kiellettyjen listalla. Niiden käyttö vaatii erityisluvan. Jenkkityylillä toiminta halutaan standardoida kaikkialla samanlaiseksi, pääluottamusmies Kai Hagelberg sanoo.

Väki on vähentynyt ja vauhti kiihtynyt.

Kulttuurien erilaisuutta kuvaa hyvin Hagelbergin kaskuna kertoma tarina.

– Kun jenkeissä duunari lyö päänsä hyllypalkkiin, jossa ei ole varoitustarraa, firma maksaa korvauksena kolme miljoonaa taalaa. Jos Suomessa duunari lyö päänsä, hän ostaa uuden palkin, Hagelberg naurattaa kuulijoita.

PPG:n tulo tehtaan isännäksi on korostunut työsuojeluvaltuutetun Jarkko Kurvisen mukaan siinä, että siisteyttä vaaditaan jopa liikaa. Kaikki ylimääräiseksi katsottu tavara on pitänyt poistaa, ja nyt arvuutellaan sitä, onko tässä menty jopa liiallisuuksiin. Maallikon silmin tehtaan tilat ovat erittäin siistissä kunnossa.

LIITON TÄRKEÄ TUKI

Mutta palataan Hermanssonin pakeille ja kuullaan, mitä hän sanoo ammattiliiton tuesta muutosten keskellä.

– Liitto on palvellut meitä aina kun apua on tarvittu. Näin esimerkiksi silloin, kun meillä oli paljon irtisanomisia ja lomautuksia 2010-luvulla.

Liitto on palvellut meitä aina kun apua on tarvittu.

Hermansson korostaa myös työkaveruutta, josta kertoo se, että vapaa-aikaa vietetään yhdessä.

– Viime viikonloppuna meitä oli kuusi kaveria osastoltamme Tammisaaressa Teollisuusliiton mökillä. Ammattiosasto järjestää myös paljon kaikenlaista tekemistä.

MONIPUOLINEN TYÖ PITÄÄ VIRKEÄNÄ

Useimpien työtekijöiden arki tehtaalla on vaihtelevaa. Niin myös Hermanssonin. Hän työskentelee varastossa ajamalla erilaisia trukkeja ja keräilyvaunua, hyllyttää tuotannosta tulevaa tavaraa sekä kerää hyllyistä lähetettäviä tavaroita.

Hermansson työskentelee noin viikon kuukaudesta sävyttämössä, jossa maalipohjiin lisätään asiakkaan tilauksen mukainen sävytys.

Sävyttämössä on maalikaupoista tuttuja sävytyskoneita. Varsinainen teollinen sävytyslaite on parikymmenmetrinen linjasto, jossa sävytetään 10 litraa suurempia maalieriä. Kaikista isoimmat sävytykset tehdään tuotantolinjan lopussa.

Sävytyslinjaston vieressä on kymmenittäin kiiltäviä 50 litran vetoisia säiliöitä. Niistä lisätään väripastaa valkoiseen tai harmaaseen perusmaaliin. Hermansson ohjaa linjaston konsolilta, että kukin maalierä saa reseptinsä mukaisen sävyn. Hän valitsee tuotteen, syöttää sävykoodin ja antaa koneen hoitaa loput.

Sävytysten välissä Hermansson täyttää pastasäiliöitä. Hän nappaa riuskasti kymmenen litran purkin, iskee puukolla kaksi reikää purkin pohjaan, kovertaa toista reikää isommaksi ja alkaa valuttaa reiästä Tikkurilan punaista maalipastaa säiliöön. Kun väripasta alkaa valua, tuntuu ilmassa hienoinen liuottimen tuoksu. Tämä alkaa olla jo harvinaista, sillä liuotinpohjaisten pastojen käyttö vähenee ja vesipohjaisten osuus kasvaa.

HYVÄ TYÖPORUKKA INNOSTAA TULEMAAN TÖIHIN

Puoli vuotta Tikkurilassa työskennellyt tuotannon työntekijä Elina Kuivalainen ajaa tällä viikolla trukkia tuotannon varastossa. Hän nauttii vaihtelevasta työstään, jota hän tekee kahdessa muussakin paikassa.

– Täytän tuotannon pieniä koneita ja pakkaan valmiita pieniä purkkeja. Näissä kolmessa työpisteessä työskentelen vuoroviikoilla. Jatkossa pääsen ajamaan ehkä isompia tuotannon koneita, joissa valmistetaan seitsemän, kymmenen ja kahdenkymmenen litran purkkeja.

Kuivalaisen houkutteli Tikkurilaan aiempaa lyhyempi työmatka Järvenpäästä sekä kaksivuorotyön sopivuus elämänrytmiin. Myös työn sisältö vaikutti rekrytoinnista alkaen mielenkiintoiselta.

Ihmiset merkitsevät Kuivalaiselle paljon.

– Meillä on aivan ihana työporukka. Minut on otettu heti remmiin mukaan. Joka päivä on tosi mukavaa tulla töihin.

– Vapaa-ajallakin teemme kaikenlaista. Esimerkiksi viime viikolla oli tarjolla cartingia. Ammattiosaston kanssa olemme lähdössä Viroon. Ihmisiin tutustuminen myös työajan ulkopuolella on minulle tärkeää.

Teollisuusliittoon liittyminen oli Kuivalaiselle alusta alkaen itsestäänselvyys.

– Ammattijärjestön toiminta on tärkeää minulle, sillä se luo yhtenäisyyttä ja luottamusta siihen, että meidän puoliamme pidetään. On tärkeää, että meillä on oma ääni, jonka firma ottaa tosissaan ja pitää työntekijöiden mielipiteitä arvossa, Kuivalainen sanoo.

PUNAISESSA HUONEESSA VALVOTAAN PROSESSEJA

Valtavan punaisen huoneen ainoa kalustus on massiivinen valvomopöytä. Sen takana istuu prosessinohjaaja Seppo Lindgren. Hän on nähnyt vuodesta 1997 tehtaan lähtien tuotannon muutoksen ja automaation lisääntymisen. Aikaisemmin oli paljon käsiohjausta, mutta nyt automaatio ohjaa prosessia.

– Tietokonepohjaiseen automaatioon siirryimme vuonna 2003. Sitä ennen ohjaus oli puoliautomaattista, jossa oli monenlaisia nappuloita ja hanikoita. Nyt käytössä oleva automaatiojärjestelmä on kolmas versio, josta on räätälöity meidän prosessiimme sopiva kokonaisuus.

Lindgren valvoo samanaikaisesti sekä lateksi- että alkydimaalin valmistumista. Yhdellä ruudulla näkyy kymmenien lämpöasteista ja painoista kertovien numeroiden keskellä viisi pönttöä. Ne kuvaavat dissolvereita eli maalin jauhatuskoneita.

– Maalin ajopasta tehdään dissolverissa. V-säiliössä on sideaineet, jotka sekoitetaan ajopastaan, Lindgren osoittaa ruuduilla olevia grafiikoita.

Yleensä prosessiin ei tarvitse paljon puuttua, mutta nyt on erikoistilanne päällä.

– Apuvaaka kakkonen on huollossa, eli prosessia pitää säätää niin, että se menee toisen apuvaa’an kautta.

Maalinvalmistus voidaan keskeyttää toisin kuin moni muu teollinen prosessi. Näin jo siksi, että maalia valmistetaan kahdessa vuorossa, öisin tehdas hiljenee.

– Pyrimme siihen, että ajamme prosessin loppuun joka ilta niin, että se jää loppusekoitusta vaille.

HYVÄN HENGEN AINEKSET

Kaikki työntekijät mainitsevat keskusteluissa Tikkurilan hyvän hengen. Mistä se syntyy?

– Meillä on itsenäiset työnkuvat, työntekijöillä on jonkin verran vapauksia tehdä asioita niin kuin parhaaksi näkevät. Ihmisten harkintaan ja ammattitaitoon luotetaan, Kurvinen sanoo.

Nyt Tikkurilassa pohditaan, miten amerikkalainen omistaja suhtautuu pitkän historian aikana syntyneeseen, luottamukseen perustuvaan työntekotapaan. Jos rajoitteita tulee liikaa, se voi Kurvisen mukaan laskea motivaatiota. Vielä sellaista ei ole paljoa näkynyt, mutta muutoksen tuulet käyvät Tikkurilan yllä.

Vuosikymmenen puolustustaistelu

Pääluottamusmies Kai Hagelberg aloitti maalitehtaan lähettinä vuonna 1989, kun Tikkurila oli osa valtion kokonaan omistamaa kemian monitoimiyhtiö Kemiraa. Tämä vaikutti työntekijöiden arkeen muun muassa mittavina henkilöstöetuina ja niin, että tehtaan liki kaikki henkilöstöryhmät läheteistä ja työmaaruokalan työntekijöistä alkaen olivat saman työntekijöiden työehtosopimuksen piirissä.

Talon oma väki valmisti työmaaruokalassa purtavaa, ja tuttu työterveyshuolto oli tehtaalla lähellä. Oli jopa huoltokonttori, jonne saattoi tallettaa rahaa ja lainata, kun tarve oli. Myös työnantajan tukema harrastustoiminta oli vilkasta, keilailua, metsästystä, salibandyä ja lentopalloa.

– Henkilöstön huomiointi ja huolenpito olivat aivan toisella tasolla kuin tänä päivänä. Muutos alkoi, kun Tikkurilaa alettiin valmistaa pörssikuntoon, työsuojeluvaltuutettu Jarkko Kurvinen sanoo.

Työsuhde-etuja ja työntekijöiden yhteenkuuluvuutta luoneita harrastuksia karsittiin 2010-luvun aikana, jolloin Tikkurila oli itsenäinen pörssiyhtiö.

Ketään ei palkattu kymmeneen vuoteen, vaikka porukkaa lähti pois.

Jotakin on kuitenkin säilynyt.

– Meillä on edelleen kemian tessistä poikkeava palkkausjärjestelmä, mutta ero on nykyään aika pieni, Hagelberg sanoo.

Työntekijöiden ikärakenne muuttui rajusti 2010-luvulla, kun irtisanomiset ja lomautukset seurasivat kolmessa aallossa toisiaan. Vauhtia kiristettiin äärimmilleen.

– Ketään ei palkattu kymmeneen vuoteen, vaikka porukkaa lähti pois. Pahimmillaan mentiin varsinkin kunnossapidossa niin pintoja pitkin, ettei kaikkea saatu edes tehtyä, Hagelberg muistelee.

Samalla myös automaatio vähensi työntekijöiden määrää.

Työntekijöiden keski-ikä nousi melkoisesti. Vasta reilun vuoden ajan on uutta voimaa saatu taloon. Enimmillään tehtaalla oli noin 460 tekijää, pienimmillään 170, ja nyt noin 200.

Hämärä tulevaisuus

Tikkurilan maalitehtaan siirrosta toiseen paikkaan alettiin puhua pari vuotta sitten, kun Vantaan kaupunki näki, että alue tarvitaan pääasiassa asumiseen. Uusien suunnitelmien kattama 40 hehtaarin alue on osaksi Tikkurilan ja osaksi Vantaan kaupungin omistama.

Työntekijät toki pohtivat ja keskustelevat tehtaan siirrosta, mutta päällimmäisin asia se ei arjessa ole. Näin jo pelkästään siksi, ettei asiasta ole edes luottamushenkilöille kerrottu mitään faktoja. Työntekijät ovat asiasta pelkästään mediatietojen varassa.

– Keskusteluja käydään, mutta viime aikoina aika vähän, osaston luottamusmies Jukka Hermansson sanoo.

Tuorein tieto asiasta saatiin lokakuun alussa, kun Tikkurilan kaupunki julkisti alueen arkkitehtikilpailun voittajan. Ennen kuin arkkitehdin työpöydältä edetään kaavoitukseen, kaavan hyväksyntään, rakennuslupiin, valitusprosesseihin ja rakentamiseen, menee vähintään viisi vuotta.

Puoli vuotta Tikkurilassa työskennellyt tuotannon työntekijä Elina Kuivalainen uskoo Tikkurilan tulevaisuuteen.

– Ihmiset miettivät tulevaisuutta, mutta he uskovat ja luottavat siihen, että tehdas jatkaa täällä. Eihän koko Tikkurilaa olisi ilman Tikkurilaa.

Maalitehtaan edustajat eivät ole kommentoineet julkisuuteen tai luottamushenkilöille tehtaan siirron aikataulua tai uutta paikkaa.

TIKKURILA OYJ

PERUSTETTU 1862
KOTIPAIKKA Vantaa
OMISTAJAT Vuoteen 2011 saakka osa valtion omistamaa Kemiraa, sitten pääomistajana Paasikivien suku, joka myi yrityksen yhdysvaltalaiselle PPG:lle vuonna 2021.
TUOTANTO Maaleja. Toimii 11 maassa, joista 6:ssa on tuotantoa. Tuotteita myydään yli 40 maassa.
HENKILÖSTÖ Noin 2 400, joista Suomen tehtaan tuotannossa noin 200
LIIKEVAIHTO 582 milj. euroa (2020)