Ritva Ohme­ro­luoma: Sauna kuuluu arkeen ja juhlaan

RITVA OHMEROLUOMA

Suomen Sauna­seu­ran vara­pu­heen­joh­taja. Halli­tus- ja talous­a­lan ammat­ti­lai­nen, joka on työs­ken­nel­lyt yhtiöi­den ja rahas­to­jen toimi­tus­joh­ta­jana ja part­ne­rina sekä toimi­nut kymme­nien yritys­ten halli­tuk­sessa jäse­nenä tai puheen­joh­ta­jana. Kirkon Ulko­maa­na­vun halli­tuk­sen jäsen ja mukana Nais­ten Pankin toimin­nassa. Harras­taa soti­las­ko­ti­toi­min­taa, golfia, käsi­töitä ja avantouintia.

Suoma­lai­nen sauna­pe­rinne hyväk­syt­tiin joulu­kuussa 2020 Unescon aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön luet­te­loon ensim­mäi­senä suoma­lai­sena kohteena.

– Suomi alle­kir­joitti vuonna 2013 Unescon aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön suoje­le­mi­sen sisäl­tä­vän yleis­so­pi­muk­sen. Sen jälkeen piti luoda Suomeen vielä Elävän perin­nön kansal­li­nen luet­telo ennen kuin meille avau­tui mahdol­li­suus hakea sauno­mista Unescon luet­te­loon, kertoo Ritva Ohme­ro­luoma, joka oli vetä­mässä Sauna Unescoon ‑hanketta.

– Suomen Sauna­seura kokosi yhteen kymme­niä saunayh­tei­söjä ja sauna­kult­tuu­ria edis­tä­viä toimi­joita, jotka alkoi­vat sitten tehdä työtä hank­keen toteu­tu­mi­seksi. Olen itse ollut Sauna­seu­ran jäsen 1990-luvulta saakka ja omana tavoit­tee­nani – kuten myös seuralla – oli ollut jo pitkään se, että sauno­mi­nen saatai­siin Unescon luetteloon.

Suomea aiem­min Unescon luet­te­loon on hyväk­sytty vuonna 2014 Võru­maan savusau­na­pe­rinne Virosta. Nyt monet halua­vat vierailla maakun­nassa ja kokeilla sauno­mista aidoissa savusaunoissa.

KAIKKI SAUNOVAT

Lähes 90 prosent­tia suoma­lai­sista saunoo kerran viikossa ja monet vielä sitä­kin useam­min. Saunan suosio näkyy myös niiden määrässä. Suomessa on lähes kolme miljoo­naa saunaa. Perinne siir­tyy eteen­päin perheissä sekä lukui­sissa aktii­vi­sissa sauna­seu­roissa. Sauno­mi­nen kuuluu niin arkeen kuin juhlaan. Sauno­mi­nen aloi­te­taan jo vauvana ja se jatkuu yleensä koko elämän­kaa­ren ajan.

Mikä merki­tys on sillä, että suoma­lai­nen sauno­mi­nen pääsi Unescon aineet­to­man perin­nön luetteloon?

– Jo itse hake­muk­sen teke­mi­nen oli vaati­vaa ja valta­van suuri oppi­mis­pro­sessi kaikille siihen osal­lis­tu­neille. On tärkeää määri­tellä, mitä suoma­lai­nen sauno­mi­nen pitää sisäl­lään ja miten se eroaa venä­läi­sestä banjasta tai turk­ki­lai­sesta hama­mista, Ohme­ro­luoma sanoo.

Nyt on selvi­tetty ja doku­men­toitu se, mistä puhu­taan, kun keskus­tel­laan suoma­lai­sesta saunasta.

– Nyt on selvi­tetty ja doku­men­toitu se, mistä puhu­taan, kun keskus­tel­laan suoma­lai­sesta saunasta, sillä maail­malla on sellai­sia­kin saunoja, jotka eivät muis­tuta sitä lain­kaan. Yksi erot­tava tekijä on löyly. Sen merki­tys nousi arvoon arvaa­mat­to­maan suoma­laista saunaa määriteltäessä.

Haku­pro­ses­sin aikana eri toimi­joi­den muodos­tama ohjaus­ryhmä pohti suoma­lais­ten sauno­mista sekä histo­rian että nyky­ajan ja tule­vai­suu­den kannalta. Sauna­pe­rin­teen nimeä­mi­nen Unescon luet­te­loon edel­lyt­tää myös vastuuta perin­teen suojelusta.

TITTELIT POIS

Suomi sai Ohme­ro­luo­man mukaan paljon näky­vyyttä kansain­vä­li­sessä mediassa, kun sauna­pe­rin­teemme hyväk­syt­tiin Unescon luetteloon.

– Uskon, että tämä lisää enti­ses­tään myös ulko­mais­ten matkai­li­joi­den kiin­nos­tusta suoma­laista sauno­mista kohtaan, Ohme­ro­luoma toteaa.

– Suomen Sauna­seu­ran ydin­teh­tä­viin kuuluu sauna­kult­tuu­rin edis­tä­mi­nen. Seuralla on Laut­ta­saa­ressa Vaski­nie­messä sauna­talo, joka on tarkoi­tettu seuran jäse­nille ja heidän vierail­leen. Se on vähän kuin näyteik­kuna suoma­lai­seen saunaan. Sauna­ta­lossa käy usein ulko­mai­sia vieraita, kuten diplo­maat­teja ja toimit­ta­jia. Sauna­seura tekee myös yhteis­työtä Kansain­vä­li­sen Sauna­lii­ton kanssa.

Lauteilla kaikki ovat tasa-arvoi­sia, ilman titte­leitä ja mitaleja.

Ulko­mai­sia matkai­li­joita saat­taa hämmen­tää se, että suoma­lai­set sauno­vat alasti, mikä taas on suoma­lai­sille itses­tään selvää, luon­te­vaa ja luon­nol­lista. Tämä täytyi ottaa huomioon myös Unescolle lähe­tyssä kuva- ja videoaineistossa.

– Ihmi­nen on saunassa sellai­sena kuin on maail­maan synty­nyt. Saunassa ei arvos­tella ketään. Lauteilla kaikki ovat tasa-arvoi­sia, ilman titte­leitä ja mita­leja, pohtii Ohmeroluoma.

Matkai­li­jat pääse­vät kokei­le­maan Suomessa sauno­mista yksi­tyis­sau­no­jen lisäksi liike­sau­noissa, joihin luetaan ylei­set saunat, uima­hal­lien ja kylpy­löi­den saunat sekä tilaus­sau­nat. Saunoja löytyy myös hotel­lien ja majoi­tus­liik­kei­den yhteydestä.

– Sauno­mi­nen ei ole loppu­nut Suomessa mihin­kään. On hyvä, että täällä on ylei­siä saunoja ja että niitä raken­ne­taan koko ajan lisää, Ohme­ro­luoma toteaa.

– Taka­vuo­sina oli buumi, että pieneen­kin kerros­ta­loa­sun­toon raken­net­tiin sauna, vaikka ne olivat usein kuumia ja kuivia koppeja. Nyky­ään kerros­ta­loissa panos­te­taan taas enem­män yhtei­siin sauna­ti­loi­hin, jotka muis­tut­ta­vat parhaim­mil­laan jo kylpylöitä.

RAKAS RANTASAUNA

Ohme­ro­luoma on kotoi­sin Mikke­listä, minne liit­ty­vät myös hänen ensim­mäi­set sauna­muis­tonsa. Sauna­päivä oli lauan­tai, joka oli 1950-luvulla vielä työpäivä.

– Kävimme ylei­sessä saunassa Kasar­min­ka­dulla. Menimme sinne kotoa koko suvun voimin. Talvi­sin matka tait­tui potku­kel­kalla tai pulkalla, ja minä istuin siinä lampaan­tal­jan päällä. Se oli monen suku­pol­ven yhtei­nen sauna­ko­ke­mus, Ohme­ro­luoma muistelee.

– Äidin ja mummin harmiksi halusin mennä mies­ten saunaan isän, sedän ja vaijan eli isoi­sän kanssa, koska siellä minua ei vahdittu niin paljon. Mies­ten puolella minut istu­tet­tiin isoon saaviin, missä sain puuhata vapaasti omia vesileikkejä.

Kun vanhem­mat käyvät lastensa kanssa saunassa, siir­tyy perinne auto­maat­ti­sesti seuraa­valle sukupolvelle.

Myöhem­min perhe saunoi talon piha­sau­nassa. Mukana oli aina mehua ja makka­raa, jota kuumen­net­tiin kiukaan päällä.

– Isä oli sellai­nen Pelle Pelo­ton, joka keksi aina kaiken­laista. Hän asensi saunaan kova­ää­ni­set, jotta pystyimme kuun­te­le­maan sauno­mi­sen aikana Lauan­tain toivot­tuja radiosta, Ohme­ro­luoma kertoo.

Kaik­kein rakkain sauna hänelle on kuiten­kin vuonna 1963 raken­nettu sauna Saimaan rannalla Mikkelissä.

– Askeet­ti­sessa mökki­sau­nassa on hyvä tunnelma. Ikku­nasta näkyy järvi­mai­sema. Sauna on pieni, mutta siellä saa varpaat kiukaan yläpuo­lelle, mikä on tärkeää. Löylyt ovat hyvät ja kosteus riit­tävä. En koskaan lämmitä saunaa yli 70-astei­seksi, Ohme­ro­luoma kuvailee.

– Kun vanhem­mat käyvät lastensa kanssa saunassa, siir­tyy sauna­pe­rinne auto­maat­ti­sesti eteen­päin seuraa­valle suku­pol­velle. Kaikki lapsen­lap­se­ni­kin ovat kovia sauno­maan. He ovat opet­ta­neet sauno­mista myös kump­pa­neil­leen, joista yksi on kotoi­sin Kolum­biasta ja toinen Saksasta. Sauno­mi­nen oli heistä aluksi outoa, mutta nyky­ään sauna lämpiää mökillä kesällä joka päivä.

VASTA KAINALOSSA

Monelle vihto­mi­nen tai vasto­mi­nen on myös olen­nai­nen osa sauna­ko­ke­musta. Yleensä Länsi-Suomessa vihdo­taan ja Itä-Suomessa vasto­taan. Raja kulkee suun­nil­leen Päijän­teen tienoilla.

– Silloin kun tätini vielä eli, meillä oli tapana tehdä Pertun­maalla vuoden vastat aina juhan­nuk­sen jälkei­senä viikon­lop­puna. Ensin vastoja kuivat­tiin pari viik­koa ja sen jälkeen ne pakat­tiin pahvi­laa­tik­koon. Vasto­jen väliin siro­tel­tiin meri­suo­laa, mikä sitoi kosteutta, Ohme­ro­luoma kertoo.

– Äitini kaksi siskoa valmis­ti­vat saunassa myös sahtia. Opin sen taidon tädil­täni, ja myös serkuis­sani on sahdin­te­ki­jöitä. Olem­me­kin suun­ni­tel­leet nyt perin­teen elvyt­tä­mistä uudes­taan, sillä meillä on edel­leen sahtias­tiat tallessa. Mummol­lani taas oli Pertun­maalla savusauna, jossa palvat­tiin lihat ja kinkut. Saunalla on monen­laista käyttöä.