Uutinen
Ergonomiawebinaari: Suomessa työntekijä unohdetaan
Hollantilaisprofessori Jan Dul ihmetteli, miksi Suomessa käsitetään ergonomia hyvin kapea-alaisesti. Ergonomian pitäisi olla työntekijän huomioon ottamista jo kaikessa suunnittelussa.
11.11.2021
Keskiviikkona 10.11. pidetyn Ergo 2030 ‑webinaarin alaotsikkona oli ”Tiekartta uuden teknologian ja ihmisen yhteistyöhön”. Jan Dul Rotterdamin Erasmus-yliopistosta totesi, että Suomessa ergonomiasta puhutaan lähinnä työpisteiden teknisinä kohennuksina. Keskitytään siis ainoastaan fyysiseen ergonomiaan. Tuodaan parempi nostin, tuodaan parempi työtuoli, mutta työntekijää ei oteta huomioon jo koko prosessin suunnittelussa.
Hollantilaisasiantuntija kritisoi myös sitä, että ergonomia ymmärretään yksisilmäisesti työterveyshuollon ja työsuojelutoimijoiden kanssa tehtynä yhteistyönä. Yrityksen järjestelmätason vaikutuksia työhön, työntekijään ja tuottavuuteen ei Suomessa muisteta. Dulin mukaan ergonomiassa on fyysisten työolosuhteiden rinnalle nostettava myös henkinen, kognitiivinen ja psykososiaalinen ergonomia.
TUOTTAVUUS NOSTAA HYVINVOINTIA
Dul kertoi tutkimustietoon perustaen, että tuottavuuden parantaminen nostaa käytännössä aina työhyvinvointia. Hän viittasi myös 109:ssä eri yrityksessä tehtyyn tutkimukseen. Yrityksissä ei satsattu merkittäviä summia työhyvinvointiprojekteihin, eivätkä ne myöskään mitenkään nostaneet työhyvinvointia. Sen sijaan tuottavuuden nostamiseen oltiin yrityksissä valmiita investoimaan selvästi suurempia summia. Tuottavuuden nostamiseen tähtäävien muutosten jälkeen myös työhyvinvointi parani.
Rotterdamilainen professori alleviivasi, että teknologian kehittämisessä pitäisi keskittyä siihen, että teknologia sopeutetaan ihmiseen, ei niin, että ihminen sopeutetaan teknologiaan. Tämä koskee myös digitalisaatiota.
– Meidän pitää keskittyä järjestelmien parantamiseen. Teollisuuden varsinaisena tavoitteena tulisi olla työntekijöiden hyvinvointi, Dul totesi viitaten jo 1950-luvulla luotuun, mutta viime vuosikymmeninä unohdettuun, ergonomian alkuperäiseen määritelmään.
Myös palkansaajajärjestöt pitäisi ottaa mukaan tällaisten kokonaisvaltaisten, jo suunnittelussa ja järjestelmätasolla tapahtuvien ergonomisten ratkaisujen etsintään.
GAME-CHANGER ‑STRATEGIA?
Webinaarin avannut tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja Turun yliopistosta puhui ”game-changer ‑strategiasta” ja ”yleispätevästä geneerisestä lähestymistavasta”. Näillä hän lienee tarkoittanut muiden muassa sitä, että kognitiivinen ergonomia on nostettava aiempaa voimakkaammin fyysisen ergonomian rinnalle.
– Digitalisaation myötä ergonomia pitää räätälöidä eri toimialoille nykyistä paremmin, Kaivo-oja sanoi.
Teknologiakehityksen suunnasta sinänsä ei webinaarissa esitetty mitään epäilyjä. Esimerkiksi digitalisaation mahdollistama ihmisten ”biosignaalien” jatkuva monitorointi näyttäytyi paneelin teknisiä aloja edustaville keskustelijoille vääjäämättömänä tulevaisuudenkuvana. Kaivo-oja totesi, että suomalaisia koskevat tärkeimmät digitaaliset tiedot voivat sinänsä olla tällä hetkellä jo Singaporessa, eivät suinkaan Tilastokeskuksessa.
Kukaan ei siis tällä hetkellä tiedä, mihin joutuvat lopulta biosignaalien tuottamat, yksittäistä työntekijää koskevat henkilökohtaiset tietomassat. Entä mitä oikeastaan tapahtuu niille tiedoille, jotka syntyvät, kun työntekijät tarkkailevat Oura-kellojen tapaisilla laitteilla jatkuvasti itseään?
Hellittämätön oman itsensä tarkkailu yhdistettiin webinaarissa myös ilman kysymysmerkkejä ”hyvinvointiin”. Tällaisten tiedonkeruukeinojen säätelemistä lain keinoin pidettiin paneelikeskustelussa kuitenkin, mahdollisesti, tarpeellisena.
ERGO 2030 ‑hankkeen loppuraportti on luettavissa Turun yliopiston sivuilta. Hankkeen tavoitteena oli tutkia, miten ihminen otetaan huomioon valmistavan teollisuuden yrityksissä suunniteltaessa ja sovellettaessa uutta teknologiaa, kuten esimerkiksi robotisaatiota, automaatiota, keinoälyn sovellutuksia sekä uusia digitaalisia alustoja.
TEKSTI SUVI SAJANIEMI
