Taukoliikunta antaa virkeyttä ja virtaa

Työn tauotus ja liikunta ovat osa työhyvinvointia ja työturvallisuutta.

27.5.2021

Tauoista alettiin määrätä työehtosopimuksissa jo vuosisadan alussa. Vuonna 1904 tehdyn Porin Tulitikkutehtaan ohjesäännön mukaan työntekijät saivat pitää työpäivän aikana kaksi kolmen vartin lepoa ja yhden tunnin mittaisen levon. Työpäivä alkoi kello 6.30 ja loppui kello 19.

1800-luvun lopulla syntyneen liikuntaliikkeen seurauksena perustettiin urheiluseuroja sekä työpaikkojen puulaakeja, jotka tähtäsivät kilpaurheiluun. Kansanurheilun keskusliiton tavoitteena oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa kehittää työpaikka- ja ammattiyhdistysharrasteurheilua.

Tutkijoiden mukaan taukoliikunnan idea syntyi alun perin sosialistisissa maissa. Suomeen taukoliikunnan malli saatiin Ruotsista 1960-luvun lopulla. Silloin myös koulutettiin ensimmäiset taukoliikuntaohjaajat.

1970-luvulla hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa myös työoloja ja työterveyshuoltoa kehitettiin. Yksipuolisiin työasentoihin ja niiden aiheuttamiin vaivoihin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota, samoin liian vähäiseen liikuntaan. Samaan aikaan taukoliikunta rantautui työpaikoille. Ammattijärjestöt ottivat työolot – myös taukojumpan – edunvalvonta-asioikseen, jolloin ne politisoituivat, kertoo Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likesin tutkija Maria Rantala.

Aivojen hyvinvointi vaatii tauotusta. Jatkuvassa ylivirittyneessä tilassa aivot eivät työskentele tehokkaasti.

1970-luvun lopulla kampanjoitiin työliikunnan ja elpymisliikunnan puolesta. Työväen Kuntoliiton kampanjajulisteessa esiteltiin duunarimiehen käsijumppaa sekä selän että jalkojen rentouttamista. Suomen Kuntaurheiluliiton julisteessa naistoimistotyöntekijä jumppasi tauollaan.

1980-luvulta lähtien suurten yritysten työterveyshuoltoon palkattiin fysioterapeutteja, jotka organisoivat työpaikkaliikuntaa, muun muassa taukojumppaa.

– 1990-luvulla taukoliikuntaa toteutettiin työpaikoilla esimerkiksi ohjattuna ryhmäjumppana, porraskävely- tai askelkampanjoina, Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Päivi Rauramo muistelee.

Vuoden 1990 tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä tehtiin työkykyä ylläpitävää eli tyky-toimintaa koskeva sopimus.

Nykyään työn tauottaminen ja taukoliikunta on ajankohtaista aivotutkimuksen tulosten sekä etätyön vuoksi.

– Aivojen hyvinvointi vaatii tauotusta. Jatkuvassa ylivirittyneessä tilassa aivot eivät työskentele tehokkaasti, Rauramo toteaa.

Esimerkiksi koodareille on järjestetty tiloja päiväunia varten, sillä unessa aivot palautuvat tehokkaimmin.

Päätteelleen tai kännykkään voi asentaa sovelluksen, joka muistuttaa tauoista ja ehdottaa jumppaliikkeitä.

Tauottamisella ja sopivalla liikunnalla haetaan monenlaisia hyvinvointivaikutuksia. Siksi muutamat työnantajat ovat sisällyttäneet palkalliseen työaikaan tietyn tuntimäärän liikuntaa.

MIELIALA PARANEE LIIKKUMALLA

Liikunnalla vähennetään elintasosairauksia, kuten lihomista, mutta tutkijoiden mukaan liikunta vaikuttaa eniten aivoihin. Muisti ja keskittymiskyky paranevat ja stressi vähenee. Muun muassa masennuksen hoidossa liikunnalla on suuri merkitys. Tutkimusten mukaan masentumisriskiä voidaan vähentää 50 prosenttia yhdellä kävelylenkillä viikossa.

Valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa todetaan, että suomalaisista aikuisista vain joka viides liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle UKK-instituutin laskelmien mukaan jopa 7,5 miljardia euroa vuodessa.

RASKAAN TYÖN TEKIJÄT ILMAN LIIKUNTAA

Henkilöstön liikuntaa tuetaan useilla työpaikoilla. Kahdessa työpaikassa kolmesta on saatavilla välineitä taukoliikuntaa varten. Kuitenkin vain joka 10. organisaatiolla on henkilöstöliikuntaa koskeva suunnitelma ja mitattavat tavoitteet, todetaan Olympiakomitean Henkilöstöliikuntabarometrissa.

Yli 90 prosenttia istumatyötä tekevistä kertoo, että työyhteisössä on kiinnitetty huomiota liikkeen lisäämiseen työpäivän aikana. Tilanne on huonompi yrityksissä, joissa tehdään fyysistä työtä. Vain 16 prosenttia raskaan työn työpaikoista tarjoaa palauttavaa liikuntaa työpäivän aikana.

SOMENISKA ON NYKYAJAN VAIVA

Älypuhelimen toistuva selailu voi aiheuttaa niin sanotun someniskan. Niska rasittuu, kun päätä pidetään eteenpäin kallistuneena. Suorassa ryhdissä pää painaa vain 5 kiloa, mutta tutkijoiden mukaan 60 asteen kulmassa pää rasittaa niskaa jo 27 kilon verran. Siksi niskaa ja hartioita saattaa särkeä puhelimen selaamisen jälkeen. Lisäksi puhelimen sinivalo saattaa vaikeuttaa nukahtamista.

Samoja vaivoja voi kokea myös näyttöpäätteen äärellä. Älypuhelimen käytön sekä näyttöpäätetyön haittoja voi lieventää hyvällä ryhdillä sekä vaihtamalla välillä asentoa, Työterveyslaitoksesta muistutetaan.

TEKSTI TIINA TENKANEN
KUVA ISTOCK