Tauko­lii­kunta antaa virkeyttä ja virtaa

Työn tauo­tus ja liikunta ovat osa työhy­vin­voin­tia ja työturvallisuutta.

27.5.2021

Tauoista alet­tiin määrätä työeh­to­so­pi­muk­sissa jo vuosi­sa­dan alussa. Vuonna 1904 tehdyn Porin Tuli­tik­ku­teh­taan ohje­sään­nön mukaan työn­te­ki­jät saivat pitää työpäi­vän aikana kaksi kolmen vartin lepoa ja yhden tunnin mittai­sen levon. Työpäivä alkoi kello 6.30 ja loppui kello 19.

1800-luvun lopulla synty­neen liikun­ta­liik­keen seurauk­sena perus­tet­tiin urhei­luseu­roja sekä työpaik­ko­jen puulaa­keja, jotka tähtä­si­vät kilpaur­hei­luun. Kansa­nur­hei­lun keskus­lii­ton tavoit­teena oli 1950- ja 1960-luku­jen tait­teessa kehit­tää työpaikka- ja ammattiyhdistysharrasteurheilua.

Tutki­joi­den mukaan tauko­lii­kun­nan idea syntyi alun perin sosia­lis­ti­sissa maissa. Suomeen tauko­lii­kun­nan malli saatiin Ruot­sista 1960-luvun lopulla. Silloin myös koulu­tet­tiin ensim­mäi­set taukoliikuntaohjaajat.

1970-luvulla hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa raken­net­taessa myös työoloja ja työter­veys­huol­toa kehi­tet­tiin. Yksi­puo­li­siin työasen­toi­hin ja niiden aiheut­ta­miin vaivoi­hin alet­tiin kiin­nit­tää entistä enem­män huomiota, samoin liian vähäi­seen liikun­taan. Samaan aikaan tauko­lii­kunta rantau­tui työpai­koille. Ammat­ti­jär­jes­töt otti­vat työolot – myös tauko­jum­pan – edun­val­vonta-asioik­seen, jolloin ne poli­ti­soi­tui­vat, kertoo Liikun­nan ja kansan­ter­vey­den edis­tä­mis­sää­tiö Like­sin tutkija Maria Rantala.

Aivo­jen hyvin­vointi vaatii tauo­tusta. Jatku­vassa ylivi­rit­ty­neessä tilassa aivot eivät työs­ken­tele tehokkaasti.

1970-luvun lopulla kampan­joi­tiin työlii­kun­nan ja elpy­mis­lii­kun­nan puolesta. Työväen Kunto­lii­ton kampan­ja­ju­lis­teessa esitel­tiin duuna­ri­mie­hen käsi­jump­paa sekä selän että jalko­jen rentout­ta­mista. Suomen Kuntaur­hei­lu­lii­ton julis­teessa nais­toi­mis­to­työn­te­kijä jump­pasi tauollaan.

1980-luvulta lähtien suur­ten yritys­ten työter­veys­huol­toon palkat­tiin fysio­te­ra­peut­teja, jotka orga­ni­soi­vat työpaik­ka­lii­kun­taa, muun muassa taukojumppaa.

– 1990-luvulla tauko­lii­kun­taa toteu­tet­tiin työpai­koilla esimer­kiksi ohjat­tuna ryhmä­jump­pana, porras­kä­vely- tai askel­kam­pan­joina, Työtur­val­li­suus­kes­kuk­sen asian­tun­tija Päivi Rauramo muistelee.

Vuoden 1990 tulo­po­liit­ti­sen koko­nais­rat­kai­sun yhtey­dessä tehtiin työky­kyä yllä­pi­tä­vää eli tyky-toimin­taa koskeva sopimus.

Nyky­ään työn tauot­ta­mi­nen ja tauko­lii­kunta on ajan­koh­taista aivo­tut­ki­muk­sen tulos­ten sekä etätyön vuoksi.

– Aivo­jen hyvin­vointi vaatii tauo­tusta. Jatku­vassa ylivi­rit­ty­neessä tilassa aivot eivät työs­ken­tele tehok­kaasti, Rauramo toteaa.

Esimer­kiksi kooda­reille on järjes­tetty tiloja päivä­unia varten, sillä unessa aivot palau­tu­vat tehokkaimmin.

Päät­teel­leen tai kännyk­kään voi asen­taa sovel­luk­sen, joka muis­tut­taa tauoista ja ehdot­taa jumppaliikkeitä.

Tauot­ta­mi­sella ja sopi­valla liikun­nalla haetaan monen­lai­sia hyvin­voin­ti­vai­ku­tuk­sia. Siksi muuta­mat työnan­ta­jat ovat sisäl­lyt­tä­neet palkal­li­seen työai­kaan tietyn tunti­mää­rän liikuntaa.

MIELIALA PARANEE LIIKKUMALLA

Liikun­nalla vähen­ne­tään elin­tas­osai­rauk­sia, kuten liho­mista, mutta tutki­joi­den mukaan liikunta vaikut­taa eniten aivoi­hin. Muisti ja keskit­ty­mis­kyky para­ne­vat ja stressi vähe­nee. Muun muassa masen­nuk­sen hoidossa liikun­nalla on suuri merki­tys. Tutki­mus­ten mukaan masen­tu­mis­ris­kiä voidaan vähen­tää 50 prosent­tia yhdellä käve­ly­len­killä viikossa.

Valtio­neu­vos­ton liikun­ta­po­liit­ti­sessa selon­teossa tode­taan, että suoma­lai­sista aikui­sista vain joka viides liik­kuu tervey­tensä kannalta riit­tä­västi. Liik­ku­mat­to­muus maksaa yhteis­kun­nalle UKK-insti­tuu­tin laskel­mien mukaan jopa 7,5 miljar­dia euroa vuodessa.

RASKAAN TYÖN TEKIJÄT ILMAN LIIKUNTAA

Henki­lös­tön liikun­taa tuetaan useilla työpai­koilla. Kahdessa työpai­kassa kolmesta on saata­villa väli­neitä tauko­lii­kun­taa varten. Kuiten­kin vain joka 10. orga­ni­saa­tiolla on henki­lös­tö­lii­kun­taa koskeva suun­ni­telma ja mitat­ta­vat tavoit­teet, tode­taan Olym­pia­ko­mi­tean Henkilöstöliikuntabarometrissa.

Yli 90 prosent­tia istu­ma­työtä teke­vistä kertoo, että työyh­tei­sössä on kiin­ni­tetty huomiota liik­keen lisää­mi­seen työpäi­vän aikana. Tilanne on huonompi yrityk­sissä, joissa tehdään fyysistä työtä. Vain 16 prosent­tia raskaan työn työpai­koista tarjoaa palaut­ta­vaa liikun­taa työpäi­vän aikana.

SOMENISKA ON NYKYAJAN VAIVA

Älypu­he­li­men tois­tuva selailu voi aiheut­taa niin sano­tun some­nis­kan. Niska rasit­tuu, kun päätä pide­tään eteen­päin kallis­tu­neena. Suorassa ryhdissä pää painaa vain 5 kiloa, mutta tutki­joi­den mukaan 60 asteen kulmassa pää rasit­taa niskaa jo 27 kilon verran. Siksi niskaa ja hartioita saat­taa särkeä puhe­li­men selaa­mi­sen jälkeen. Lisäksi puhe­li­men sini­valo saat­taa vaikeut­taa nukahtamista.

Samoja vaivoja voi kokea myös näyt­tö­päät­teen äärellä. Älypu­he­li­men käytön sekä näyt­tö­pää­te­työn hait­toja voi lieven­tää hyvällä ryhdillä sekä vaih­ta­malla välillä asen­toa, Työter­veys­lai­tok­sesta muistutetaan.

TEKSTI TIINA TENKANEN
KUVA ISTOCK